Suunniteltu raskaus 16 vuotiaana

Ihmisillä on näissä asioissa niin monenlaisia mielipiteitä, ettei ole tosikaan. Ja väliin tuntuu, että nämäkin keskustelut käydään turhaan, ajaudutaan vaan umpikujaan ja sitten haukutaan ja provosoidaan toisia.
No, ihan sama, en viiti enää omaa päätäni enempää näiden kanssa vaivata. Luen kyllä kommentit, mutta ei viiti verenpainetta näistä nostaa, kun meitä on moneen junaan ja osa jää vielä laiturille.

 

Minä olin 16v kun sain ensimmäisen lapseni nyt omistan kaksi ihanaa lasta .. Olen nyt 18v ! En minä ainakaan näe mitään väärää siinä että haluaa tulla nuorena äidiksi, päinvastoin! Kunnioitan suuresti nuoria jotka kantavat vastuun leuka pystyssä, jokaisella omat unelmansa ja niistä unelmista täytyy pitää kiinni .. Mitä sitä toisia kuuntelemaan kyse on sinusta itsestäsi ja sinun lapsestasi, jos olisit 30v et varmasti tulisi tänne kyselemään muiden mielipidettä

 

En tiedä kuinka sulla on, mutta ite oon kovasti sitä mieltä, et ammatti ja asunto olis oltava ennen lapsen tuloa. Eihän ne tietenkään mitään esteitä ole, mutta turvaavat lapsen tulevaisuutta omalla osallaan.

 

Minä olen kohta 30v. enkä tunne olevani vieläkään valmis äidiksi. Ihan kammoksuttaa koko ajatus. Liikaa vastuuta, kiljuntaa, huonoja yöunia, väsymystä, lihomista, rahanmenoa, vähän vapaa-aikaa, sotkua, luultavasti masennusta, kun kroppa mennyt piloille ja siihen vielä yllätysongelmat, kuten virtsankarkailua ja rintojen valahtaminen imetyksestä. Sitten varmaan, kun hyväksyy että tuollaista se sitten on, niin voi alkaa miettimään kannattaako hankkia. + Teini-ikäiseksikin ne lapset tahtoo kasvaa- haistattelua, varastelua, ongelmia... Sellaista sotkua sitten koko elämä.
Että ei se ikä tuo mitään valmiutta lapsen kasvatukseen/ hankintaan.

Tämä oli tämmösen äidiksi-vastaisen-mielipide.

 

Minä olen kohta 30v. enkä tunne olevani vieläkään valmis äidiksi. Ihan kammoksuttaa koko ajatus. Liikaa vastuuta, kiljuntaa, huonoja yöunia, väsymystä, lihomista, rahanmenoa, vähän vapaa-aikaa, sotkua, luultavasti masennusta, kun kroppa mennyt piloille ja siihen vielä yllätysongelmat, kuten virtsankarkailua ja rintojen valahtaminen imetyksestä. Sitten varmaan, kun hyväksyy että tuollaista se sitten on, niin voi alkaa miettimään kannattaako hankkia. + Teini-ikäiseksikin ne lapset tahtoo kasvaa- haistattelua, varastelua, ongelmia... Sellaista sotkua sitten koko elämä.
Että ei se ikä tuo mitään valmiutta lapsen kasvatukseen/ hankintaan.

Tämä oli tämmösen äidiksi-vastaisen-mielipide.

Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua lapsia. Mutta en ymmärrä miksi keskitytään vain negatiivisiin puoliin asioissa, mikään asia ei tunnu silloin houkuttelevalta.

 

Mä aloin odottamaan esikoistani 22-vuotiaana (täytän 24 tänä vuonna ja nyt odotan toistani) ja mä sain jo hirveesti kuulla kommentteja mun iästä ja näitä "lapsiäiti"-kommentteja (näytän kyllä ikäistäni nuoremmalta), joten voin vaan kuvitella mitä te mua nuorempana lapsenne saaneet saatte kestää!

Mä en ite usko tuohon että iän perusteella voi ihmisestä sanoa juurikaan mitään, olen samoilla linjoilla siinä että 16-vuotias voi olla ihan yhtä vastuuntuntonen/tunnoton kuin 40-vuotias ja varmasti voi nuorikin äiti pärjätä lapsen kanssa. Mua vaan jotenkin harmittaa nämä 16 v. äidit jotka ei ehdi itsekään elämään sitä nuoruuttaan ennenkuin pitää ottaa vastuu toisesta ihmisestä. Toki eivät kaikki olekaan mitään bilehileitä ja perhe-elämä sopii paremmin. Itse en ole hetkekään katunut 15-vuotiaana tekemääni aborttia kun mietin mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi elämässäni (ja ennenkuin kukaan alkaa moralisoimaan vastuuttomasta käytöksestäni, kerron että aborttiin päätynyt raskauteni sai alkunsa raiskauksesta). Mutta jokainen tyylillään, raskaus on syystäkin sen 9 kk pitkä, siinä ehtii kummasti kasvaa henkisesti

Paljon tsemppiä ja voimia toivon kaikille nuorille äideille Arki pienen lapsen kanssa on rankkaa, mutta toivon todella että arvostatte sitä pientä lahjaa joka teille on suotu! Haleja ja kannustuksia kaikille tuleville äideille ja masuasukeille!

 

Itselläni on ensimmäinen tulossa.. Täytän tänä vuona vasta 19 vuotta.. Laskettu aika olisi elokuussa. jotenkin jännittää,mitenhän sitä ns.pärjää ku on näin nuori.. kerkesin 8 viikkoa olla täysi-ikäinen ja sittempä sainkin kuulla että olen raskaana.. Mutta onneksi mulla on niiin ihana kihlattu kuka auttaa mua jaksamaan yms
Itse kuitenkin tiedän olevani valmis tähän hommaan. En kamalasti tykkää kun ala ikäiset hankkiutuu raskaaksi,mutta jokainenhan tietenkin tekee omat päätökset elämässä

 

No olin ennen lasta LUKIOSSA koska haaveilin AKATEEMISESTA urasta. En hengaillut vaan opiskelin. Aikuispuolella ei ole kansainvälisen liiketalouden linjaa. Jokatapauksessa täältä valmistuttuani menen jatkan opiskeluja. Lapsen syntymän jälkeen olin 2 vuotta kotona jonka jälkeen menin töihin kiinteistönvälitykseen. Olen nyt 22 vuotias. Ja omalle lapselleni en toivo missään nimessä lapsia ennen 25. ikävuotta.

ööö... En mä nää mitenkään mahottomana asiana opintoja ja nuorena äidiks tulemista. Itse olin 19 ku esikko synty, nyt pikkasen vajaa 30 mittarissa, lapsia kolme, käytynä lukio, korkeakoulututkinto ja vittä vaille valmis jatkotutkinto. Ihan taspuolisesti onnea tullevista lapsista! Olitte sitte 16 vuotiaita vastuuttomia tai 40 katkeria

 

Itsekin sain ensimmäiseni vähää vaille 17-vuotiaana. Lapsi on ollut alusta asti toivottu ja rakastettu. Avokkini oli tuolloin 19-vuotias ja edelleen kuvioissa. Onneksemme olemme kuitenkin saaneet ymmärtäväiset ja mukavat neuvolantädit, eikä soskujen kanssa olla oltu ikinä tekemisissä, muuta kuin ensiasuntoon muuttaessa, jolloin lapsi ei ollu vielä edes syntynyt.
En ymmärrä tuota mikä ongelma on siinä ettei ole ammattia? Mitä väliä sillä on missä olet päivät kun lapsi on hoidossa? Opiskeluni ansiosta lapseni ei joudu olemaan hoitopaikassaan joka päivä lähes yhdeksää tuntia, lyhyimmillään vain 2-3 tuntia. Eikös se ole vain hyvä pienelle lapselle? Nyt kun olen 18-vuotias, on minulla aikaa opiskella vielä monta kymmentä vuotta, eikä mikään kiire ole millekkään! Mieheni käy töissä ja mainiosti olemme pärjänneet n. 2000€ kuukausituloilla. Perheestämme ei mitenkään ulkopäin käy ilmi tulomme (eikä edes ikämme). Lapsella on yhtä lailla puhtaat vaatteet, paljon leluja, oma huone ja siisti koti, kuin muillakin. Vastapäisessä asunnossa asuu lähes 46-vuotias 5-vuotiaan pojan äiti, joka tupakoi sisällä, lapsi on jatkuvasti 15-vuotiaan tyttärensä kanssa kahdestaan kotona ja huitelee pitkin kyliä pyörällään vielä puoli yhdentoista aikaan illallakin. Tämäkö on vastuullinen, AIKUINEN äiti?

Tietenkin on myös tapauksia joissa lasten hankkimista olisi voinut hieman lykätä, mutta minun käsitykseni mukaan nämä lapset ovat yleensä vahinkoja (en nyt väitä siis että kaikki vahingot ovat tuhoontuomittuja). Tunnen itsekin joitakin, joilla isä ei ole kuvioissa ja kotihoidontuella sinnitellään loppuun asti, mutta silti ollaan parhaita vanhempia juuri sille omalle lapselle.

Elämänkokemuksella ei niinkään ole väliä, äidiksi kasvetaan oli minkä ikäinen vaan! Ei kukaan 30-40-vuotiaskaan ole valmiiksi äiti, vaan kaikki on silloin ihan yhtä uutta ja "pelottavaa" kuin nuorenakin. Lisäksi olen aina sanonut, että minä esimerkiksi en ehtinyt kiintyä "menovaiheeseen" niin paljoa muutamassa vuodessa, kuin nämä "oikeesti aikuiset" 10-15 vuodessa, joten sopeutuminen ei ollut kovin vaikeaa.

Kaikki ovat yksilöitä, on huonoja ja hyviä äitejä. Itse olen saanut positiivisesti yllättyneiltä ihmisiltä kehuja siitä, miten sain kuin sainkin elämäni järjestykseen, vaikka epäilijöitä löytyikin! Rakastan perhettäni enemmän kuin mitään muuta, enkä ikinä ole katunut sitä etten jäänyt näiksi vuosiksi kavereiden kanssa rellestämään! Hauskaa voi olla ilman jokaviikonloppuista biletystäkin.

 

Haluaisin kuulla vähän muiden mielipiteitä ns. "teiniraskauksista".
Olen 16-vuotias kun lapseni syntyy ja täytän sinä vuonna 17 (LA 2.3.2010)
Olen kyllästynyt kuuntelemaan muiden äitien valitusta nuoresta iästäni, koska raskauteni oli suunniteltu ja olen muutenkin vastuuntuntoinen. Lopetin tupakanpolton heti kun sain tietää olevani raskaana ja juomisen lopetin jo raskauden suunnittelussa.

Oma äitini sai minut 30 vuotiaana ja hän joi ja poltti koko raskauden ajan, eli omasta mielestäni ikä on vain numeroita.
Mutta esim. neuvolassa ei oteta tosissaan juuri iän takia.

Mielestäni jokainen sen itse parhaiten tietää milloin on tarpeeksi kypsä äidiksi.
Kun teillä kerran on raskaus ollut suunniteltu, niin silloin ilmeisesti lapsen isäkin on lasta halunnut?
Nostan kyllä hattua tulevalle isälle!
Yleensähän pojat/ miehet haluavat nauttia nuoruudesta ja vapaudesta pitempään ja monesti raskausuutinen tulee shokkina ja sitten äiti jääkin yksinään lapsen kanssa...

 

Oli pakko tulla kommentoimaan kun luin noita viestejä mitä olet saanut. Ensinnäkin onneksi olkoon Uskon että pärjäät mainiosti :hug: Itse olen vielä 15vuotias ja esikoiseni LA on 15.10 Olen sillon jo täyttänyt 16. En pysty ymmärtämään minkä takia ns. ''vanhat'' äidit tulevat nuoria sortamaan! Itse en ole edes katunut raskaaksi tulemistani, en kaipaa menemistä, sitä kyllä kerkesi olemaan koko elämän edestä ja vähän enemmänkin. Itse poltan 1savuketta ja olen lopettamassa, enkä juo alkoholia (toisaalta ei neuvolantäti edes sano tupakanpoltostani, oma on jokaisen päätös). Voin ihan suoraan täällä sanoa että tiedän paljon enemmän nuoria äitejä jotka ovat vastuullisia kuin vanhempia äitejä. Joten älä murehdi, kyllä susta hyvä äiti on tulossa, lapselle olet aina se paras, joten älä välitä muiden mielipiteistä :hug: ps en itse suunnitellut raskaaksi tulemistani, mutta tässä sitä mennään, ja olen ollut koko odotusajan onnellisempi kuin koskaan. Ja olen kihloissa lapsen isän kanssa.

 

Mun mielestä on parhaassa iässä nuorena kun tekee lapset, ite kerkesin täyttää just 18 kun lapsi syntyi. Kaikki on mennyt tosi hyvin toi mun pikkuneiti on nyt vuoden ikänen ja hyvin jaksan käydä puistoissa heräillä öisin ja muuta mitään ongelmaa ei ole ollut. Ainot asia mitä jää vähän kaipaamaan on samanikäiset kaverit kenellä ois lapsi mutta niitä ei ole (
Onnea sulle vauvamasussa tsemppiä!

 

Itse ajattelen näin, että ei haittaa vaikkei ole ammattia , omakotitaloa, menty naimisiin kultaistanoutajaa ja kahta upouutta perheautoa, mutta mielestäni pitää kuitenkin olla jo kypsä äidiksi, eli se ei välttämättä katso ikää mutta kovasti uskon ettei 15-vuotias ole vielä kovinkaan kypsä ! mielestäni lapsi ei ole hyvä kasvattamaan lasta. Mutta tietysti on niitä poikkeuksia että on aivan mahtava äiti vaikka onkon 15vuotias !

 

Outoa, että aina tullaan herisyttämään sormea, jos ei ole omaa taloa, ammattia ymm... :stick:
Mä olen yli 20-vuotias, naimisissa ja 6 kk ikäisen vauvan äiti, mutta ei meillä ole omaa taloa tai ammattia!
Ollaan molemmat korkeakoulussa ja valmistutaan noin 3 vuoden kuluttua. Sitten jatketaan vielä opintoja, joten tuon talon ostoon voi kestää hetkonen..
Lapsemme tulee silti kasvamaan onnellisena ja erittäin, erittäin rakastettuna!
Rahallisestikin pärjätään ihan ok ja opinnot sujuu vauvan kanssa hyvin.

Jokainen tekee asiat omassa järjestyksessään, eikä siihen ole muilla mitään sanomista. Itse en olisi todellakaan silti ollut valmis äidiksi vielä 16-vuotiaana, vaikka mies olikin jo kuvioissa. Toivotan kaikille onnea ja toivon, että lapsen saaminen on teille oikea ratkaisu noinkin nuorena.

 

Ei mulla muuta, mut mielipiteitä on monia. Mun työkaveri sai esikoisensa 26 vuotiaana ja ilmeisen työhönsä ja elämäänsä kyllästynyt toinen työkaverimme (ikää 50v) oli sitä mieltä et sen ikäinen on vielä ihan pentu saamaan lapsia. Ite oon jäämässä joulukuussa äitiyslomalla 28 vuotiaana et saa nähä oonko mä hänen mielestään tarpeeks kypsä.

Omasta mielestä hyvä lähtökohta on se, että lapsi on haluttu. Tunnen eräänkin 27 vuotiaan naisen, jolla 2kk vanha vahinkolapsi. Lapsen isä, joka asuu samassa taloudessa on alkoholisti, ja vielä vähemmän kiinnostunut hoitamaan lasta kuin äiti. Se ei oo jääny kenellekkään epäselväksi et lapsi ei oo toivottu ja sen tulee lapsiraukkakin jossain vaiheessa oppimaan. Hyvä äitiys ei kyllä omasta mielestäni oo iästä kiinni, vaikka itse en olis missään nimessä ollut valmis äidiksi ennen kuin nyt, en silti ala tuomitsemaan ketään pelkän iän perusteella.

 

En meinaa asiaa sillä tavalla että olisin vastuuntuntoinen juuri sen takia että lopetin tupankanpolton ja alkoholin juomisen, mutta meinasin nyt sitä että 16-vuotias voi olla mielestäni ihan yhtä hyvä äiti kun 40-vuotias! Juuri tuossa asiassa minulla alkaa päässä kiehua!

Älä kuule välitä ihmisten puheista! Mihin tarvitset ammatin jos sulle tulee lapsi? Ihme juttuja. Sitten kun muksu on tarpeeks vanha laitat sen tarhaan ja menet opiskelemaan. Eihän kaikilla vanhemmillakaan ole koulutusta.. Harmittaa kun ite odotin näin myöhään (35-vuotiaaksi) ja ehkä iän takia koin keskenmenon ja nyt kun toisen kerran raskaana niin pelko perseessä ja ikä ei yhtään helpota sitä asiaa. Onnea sulle pikkuisen kanssa ja muutenkin elämään

 

inhottavaa jos jotkut tuleevat täällä syyttelemänä ja suunnileen lähettäävn lapset valmiiksi huostaan. Okei.

Minä sain ekan kun olin 19, toisen parikymppisenä ja kolmannen saan vajaa 25v.
Rankkaa on jokaisen raskauden ja ensihetkien kanssa ollut, en usko että ikä siihen suoranaisesti liittyi.
Ammattia ei minulla ollut kun esikoinen syntyi, töitä oon kuitenkin tehnyt ja nyt sain tänä keväänä paperit omalta alaltani, ja aion jatkaa vielä ammattikorkeaan. Äitiys ei estä opiskelua.
Pärjäämistä ja jaksamista

 

ensinäkin onnea :hug: minun mielestä ikä ei katso raskaaksi tulemista... ja uskon että sinä pärjäät hyvin lapsesi kanssa.. minä sain ensimmäisen lapseni 17 vuotiaana ja ihan hyvin olen pärjännyt tähän asti ja toinen tulossa

 

Mä olen aiemminkin vastannut näihin ikäjuttuihin ja mun mielestä kyse on aina yksittäistapauksista ja on tosi hölmöä lähteä yleistämään, että "nuoret äidit on huonoja ja vanhat äidit taas katkeria". Ei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Mä nänen asiassa monta puolta. Tulevana lastensuojelun ammattilaisena mä koen, että 16-vuotias on vielä itse lapsi. Olen työskennellyt lasten kanssa nollasta kahdeksaantoista ikävuoteen ja kokemuksen perusteella suurin osa 16-vuotiaista on vielä henkisesti lapsia, vaikka eihän sitä teini-iässä itse myönnä tai tiedostakaan. Juuri vähän aikaa keskustelin teinijoukon kanssa (15-16 -vuotiaita), joiden sanavarasto rajoittui vittuun, helmeen ja "niin ja sitten????" -tyyppisiin letkautuksiin. Itsekin luulin siinä iässäni tietäväni kaiken ja vasta silloin tajusin aikuistuneeni, kun huomasin, etten kaikkea tiedäkään ja pystyin myöntämään sen. Mutta mä en silti tuomitse nuoria äitejä, KOSKA monet, jotka nuorena tulevat raskaaksi (usein vahingossa), todella joutuvat kasvamaan aikuisiksi todella nopeasti ja elämä muuttuu ihan kertaheitolla. Ja toki on selvää, että toiset ovat kypsempiä kuin toiset jo kovin nuorenakin. Mä henkilökohtaisesti tunnen nuoria äitejä jotka ovat todella omistautuneita ja aivan mahtavia äitejä. Sitten tiedän niitä nuoria äitejä, jotka sysäävät lapsensa omille vanhemmilleen hoitoon joka viikonloppu (ja joskus viikollakin) koska haluavat ryyppäämään ja sen lisäksi tuovat uusia miehiä lapsen elämään jatkuvalla syötöllä. Ja näitähän löytyy sitten vanhemmistakin äideistä. Sitä on tutkittu, että usein teiniäidit eivät kouluttaudu loppuun, elävät sosiaalituella ja heidän lapsillaan ei ole niin hyvät lähtökohdat elämälleen kuin varttuneemman vanhemman lapsella olisi. "In developed countries, teenage pregnancies are associated with many social issues, including lower educational levels, higher rates of poverty, and other poorer "life outcomes" in children of teenage mothers" MUTTA se ei päde kaikkiin tapauksiin. Rakastavan kodin voi antaa huolimatta siitä onko vanhemmat kouluttautuneita vai eivät, rikkaita tai köyhiä, vuokralla tai omistusasunnossa. Kaiken kaikkiaan ideaalitilanne lapsen kannalta varmasti olisi se jos saisi syntyä perheeseen, jossa talous on kunnossa ja vanhemmat on koulutettuja (varmempi työllistyminen), olisi omakotitalo ja vanhemmat olisivat naimisissa. Ja tätä väitettä tukee moni tutkimus ja henkilökohtaiset kokemukset. KUITENKIN kaikki tietää, ettei elämä aina mene juuri niinkuin on suunniteltu tai edes mukavasti. Välillä on pirun rankkaa oli sitten mitkä taustat tahansa ja minkäikäinen vanhempi tahansa. Siksi mun mielestä tulisi antaa kaikkien kukkien kukkia ja lakata tuijottamasta roskaa toisen silmässä kun ei huomaa keihästä omassaan. Elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja meillä kaikilla on erilaiset odotukset elämältä. Jos joku hankkii lapsen 16-vuotiaana ja hoitaa äitiyden hyvin, niin mikä siinä kukaan on arvostelemaan?? Ja sama toisin päin. Tää sossuntäti menee nyt nukkumaan, mutta sitä ennen sanoo ONNITTELUT KAIKILLE ÄIDEILLE IÄSTÄ HUOLIMATTA!! Lapsi on lahja. <3

 

Lapsen haluaminen on aina itsekästä, se kannattaa muistaa. Ensimmäisenä pitäisi aina miettiä onko vanhemmilla tarjota lapselle hyvät elämän eväät.

Esimerkiksi perheen taloustilanne ei tietenkään ratkaise lapsen koko elämää ja tulevaisuutta, mutta on itsestäänselvää, että vakaan toimeentulon omaavien vanhempien on helpompi keskittyä lapseen kuin sellaisten, joilla taloustilanne on kovin epävarma.

Suurin ongelma minusta teiniraskauksissa on se, että suuri osa näistä lapsista on käytännössä isättömiä. Valitettavan harva teinipoika pysyy sen teiniäidin rinnalla edes lapsen syntymään asti saati pidemmälle.

Todellista vastuuta ja rakkautta lasta kohtaan osoittaa se, että tekee kaikkensa varmistaakseen lapselle henkisesti ja fyysisesti turvallisen perhe-elämän, jossa on myös isä läsnä.

En ymmärrä mitä 16-vuotias menettäisi odottamalla vaikka kaksi vuotta, jona aikana voi hankkia itselleen koulutuksen ja ammatin ja siten lapselle paremmat kasvuolosuhteet.

 

Ei ole oikeaa ikää tulla äidiksi. se on minun mielipiteeni. Mutta onnea äitille! =)

 

Moi! Mä oon 16 ja täytän maaliskuussa 17v ... Mä oon raskaana koska mut raiskattiin...: / nyt odotan lasta raiskaajalleni. En aijo tehdä aborttia koska en halua enkä pysty menettämään lasta.. Se on kumminkin mun oma! Ja rakastan sitä jo näin mahan läpi!

 

Voi että mua nauratti tuon Lin kommentti! Tissit roikkuu imettämisestä huolimatta, jossain vaihetta elämääsi ja jos tuo on kamalinta mitä on elämässäsi tapahtuvan, niin voinen ottaa vain osaa Ei ole tarkoitus loukata, mutta jos naisen ajatus raskaudesta on roikkuvat tissit niin ... x)

Onnea kumminkin topikin aloittajalle raskaudesta ja onnea odotukseen! :flower: Moni nuori nainen on huomattavasti kypsempi kuin moni 30vuotias nainen, joka tahtoo elää "uutta nuoruuttaan". On hienoa että olet löytänyt elämässäsi jo suunnan ja varmasti kun olet asian päättänyt, niin jaksat keskittyä siihen täysillä. Vauvasi saa varmasti hyvää huolenpitoa sinulta ja toivottavasti myös isältä Turhaa nuo topikin valittajat purnaavat siitä että pitäisi olla asunto ja tutkintoa jne, kyllä kerkeät ja perheesi tuella onnistut varmasti ja menestyt elämässäsi pinen vauvasi kanssa!

 

Sain esikoiseni 17v ja nyt hän on 1.5v.

Kun kuulin olevani raskaana olihan se yllätys. Minusta olin liian nuori ilman ammattia, työtä, asuntoa ja muutenkin.
Pojasta on tullut kasvava iloinen poika

Se riippuu niin paljon ihmisestä, onnea

 

Hei ! oon täs miettiny ku oon 16vuotias maaliskuussa ja suunnittelen lasta tälle vuodelle. Mullon kauhee vauva kuume mitä mä teen...
Miten mun vanhemmat suhtautuu tähä?
Hirveenä kysymyksii=(