Mä olen aiemminkin vastannut näihin ikäjuttuihin ja mun mielestä kyse on aina yksittäistapauksista ja on tosi hölmöä lähteä yleistämään, että "nuoret äidit on huonoja ja vanhat äidit taas katkeria". Ei asiat ole aina niin mustavalkoisia. Mä nänen asiassa monta puolta. Tulevana lastensuojelun ammattilaisena mä koen, että 16-vuotias on vielä itse lapsi. Olen työskennellyt lasten kanssa nollasta kahdeksaantoista ikävuoteen ja kokemuksen perusteella suurin osa 16-vuotiaista on vielä henkisesti lapsia, vaikka eihän sitä teini-iässä itse myönnä tai tiedostakaan.
Juuri vähän aikaa keskustelin teinijoukon kanssa (15-16 -vuotiaita), joiden sanavarasto rajoittui vittuun, helmeen ja "niin ja sitten????" -tyyppisiin letkautuksiin. Itsekin luulin siinä iässäni tietäväni kaiken ja vasta silloin tajusin aikuistuneeni, kun huomasin, etten kaikkea tiedäkään ja pystyin myöntämään sen. Mutta mä en silti tuomitse nuoria äitejä, KOSKA monet, jotka nuorena tulevat raskaaksi (usein vahingossa), todella joutuvat kasvamaan aikuisiksi todella nopeasti ja elämä muuttuu ihan kertaheitolla. Ja toki on selvää, että toiset ovat kypsempiä kuin toiset jo kovin nuorenakin.
Mä henkilökohtaisesti tunnen nuoria äitejä jotka ovat todella omistautuneita ja aivan mahtavia äitejä. Sitten tiedän niitä nuoria äitejä, jotka sysäävät lapsensa omille vanhemmilleen hoitoon joka viikonloppu (ja joskus viikollakin) koska haluavat ryyppäämään ja sen lisäksi tuovat uusia miehiä lapsen elämään jatkuvalla syötöllä. Ja näitähän löytyy sitten vanhemmistakin äideistä. Sitä on tutkittu, että usein teiniäidit eivät kouluttaudu loppuun, elävät sosiaalituella ja heidän lapsillaan ei ole niin hyvät lähtökohdat elämälleen kuin varttuneemman vanhemman lapsella olisi. "In developed countries, teenage pregnancies are associated with many social issues, including lower educational levels, higher rates of poverty, and other poorer "life outcomes" in children of teenage mothers" MUTTA se ei päde kaikkiin tapauksiin. Rakastavan kodin voi antaa huolimatta siitä onko vanhemmat kouluttautuneita vai eivät, rikkaita tai köyhiä, vuokralla tai omistusasunnossa.
Kaiken kaikkiaan ideaalitilanne lapsen kannalta varmasti olisi se jos saisi syntyä perheeseen, jossa talous on kunnossa ja vanhemmat on koulutettuja (varmempi työllistyminen), olisi omakotitalo ja vanhemmat olisivat naimisissa. Ja tätä väitettä tukee moni tutkimus ja henkilökohtaiset kokemukset. KUITENKIN kaikki tietää, ettei elämä aina mene juuri niinkuin on suunniteltu tai edes mukavasti. Välillä on pirun rankkaa oli sitten mitkä taustat tahansa ja minkäikäinen vanhempi tahansa. Siksi mun mielestä tulisi antaa kaikkien kukkien kukkia ja lakata tuijottamasta roskaa toisen silmässä kun ei huomaa keihästä omassaan. Elämä ei aina mene niinkuin elokuvissa ja meillä kaikilla on erilaiset odotukset elämältä. Jos joku hankkii lapsen 16-vuotiaana ja hoitaa äitiyden hyvin, niin mikä siinä kukaan on arvostelemaan?? Ja sama toisin päin.
Tää sossuntäti menee nyt nukkumaan, mutta sitä ennen sanoo ONNITTELUT KAIKILLE ÄIDEILLE IÄSTÄ HUOLIMATTA!!
Lapsi on lahja. <3
( 
