F
FeeLme
Vieras
totta, tämä maailma on sairas ja oksettavia ihmisiä pullollaan!
Luin tuossa juuri vinon pinon tunnustuksien luolassa tekstejä kuin ihmiset on pettänyt, tahtoo pettää jne sairasta paskaa.. miten tässä enää ite uskoo mihinkään. Miten ihmiset voi seurustella ja ajatella noin..?
Itse ajattelen että minussa on paljon vikaa. Minulla on joku ihme kasvain ja nestettä kohdussa niin että luultavasti koskaan en saa lasta, minut on raiskattu ja sain siitä parantumattoman taudin. Seksi sujuu meillä erinomaisesti, mutta minä en kestä paljon sängyssä, vatsa menee kipeäksi varmaankin johtuen juuri tästä endometrioosista, mitä minulla epäillään olevan ja pelkään että mieheni jättää minut kun väsyy tähän sairasteluuni. Vuosien kuluessa mulle on tehty vaikka ja mitä, olen aivan hajalla. Enkä millään voi uskoa enkä luottaa että oma mieheni pysyisi kanssani eikä pettäisi minua. Ollaan tosin seurusteltu jo kaks vuotta, mutta pelkään että sille tulee vastaan parempi.
Toisaalta tiedän että hän rakastaa minua ja rakastan häntä, mutta olen muutenkin huono luottamaan ihmisiin ja tuntuu että tätä menoa se vain hupenee.
Poikaystäväni on aivan ihana, loistava minulle, mutta en voi olla ajattelemaatta mitä sellaista on olemassa tai tapahtunut, mistä en tiedä.. Onko hän pettänyt? Ja, uskokaa pois, tämä on pirullisen hajottavaa, kun tahtoisin jo elää ihan normaalia hiljaista elämää ilman että seinät romahtaa niskaan jatkuvalla syötöllä..
Apua.
Luin tuossa juuri vinon pinon tunnustuksien luolassa tekstejä kuin ihmiset on pettänyt, tahtoo pettää jne sairasta paskaa.. miten tässä enää ite uskoo mihinkään. Miten ihmiset voi seurustella ja ajatella noin..?
Itse ajattelen että minussa on paljon vikaa. Minulla on joku ihme kasvain ja nestettä kohdussa niin että luultavasti koskaan en saa lasta, minut on raiskattu ja sain siitä parantumattoman taudin. Seksi sujuu meillä erinomaisesti, mutta minä en kestä paljon sängyssä, vatsa menee kipeäksi varmaankin johtuen juuri tästä endometrioosista, mitä minulla epäillään olevan ja pelkään että mieheni jättää minut kun väsyy tähän sairasteluuni. Vuosien kuluessa mulle on tehty vaikka ja mitä, olen aivan hajalla. Enkä millään voi uskoa enkä luottaa että oma mieheni pysyisi kanssani eikä pettäisi minua. Ollaan tosin seurusteltu jo kaks vuotta, mutta pelkään että sille tulee vastaan parempi.
Toisaalta tiedän että hän rakastaa minua ja rakastan häntä, mutta olen muutenkin huono luottamaan ihmisiin ja tuntuu että tätä menoa se vain hupenee.
Poikaystäväni on aivan ihana, loistava minulle, mutta en voi olla ajattelemaatta mitä sellaista on olemassa tai tapahtunut, mistä en tiedä.. Onko hän pettänyt? Ja, uskokaa pois, tämä on pirullisen hajottavaa, kun tahtoisin jo elää ihan normaalia hiljaista elämää ilman että seinät romahtaa niskaan jatkuvalla syötöllä..
Apua.
