surullista mutta totta

[pelokas]

Kuinka usein mies joka lyö vaimoaan, lyö myös lastaan?
Meillä suhdetta takana yli 10 vuotta ja mies lyönyt minua useita kertoja, aina olen antanut anteeksi ja uskonut sen olleen viimeinen kerta.

Raskausaika meni hyvin ilman lyöntejä, nyt lapsen ollessa lähes vuoden ikäinen, löi taas. Nyt pelkään sitä, että lyökö tarvittaessa myös lastamme kun hermostuu häneen?

Mitä tehdä?

 

[kati]

JÄTÄ SE LUUSERI!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :kieh: \|O

 

[niih]

Kyllä lapsikin on todella vaarassa. Lähde pois ja heti. Järkyttävää tuollainen \|O :hug:

 

[pelokas]

Mutta mistä saan tarvittvan voiman ja rohkeuden lähteä??? Se kun ei ole helppoa.. Ja tuo poika on isälleen kaikki kaikessa kuitenkin! Ja kuten tavanomaista, päällepäin meidän elämä on ihan normaalia ja onnellista.

 

[silvia]

Ajattele lapsesi parasta, sen pitäis antaa voimaa lähteä. Et itsekään ole tuon arvoinen, lähde ennen kuin on liian myöhäistä!!!

 

[huuhhaa]

Edes se rakkaimista rakkain lapsi ei anna aina sitä voimaa lähteä. Minä katson hyvin läheltä kuinka hyvä ystäväni kamppailee onnettomassa liitossaan ja hän ei ole onnellinen. Monesti hän kysyy että milloin/miten hän saa voimia lähteä taikka saisi miehensä pois kodista.
Minä en voi häntä neuvoa muutenkuin sanomalla; Kun olet asian sisäistännyt ja ole valmis niin ero on silloin edessä.

Tällä hetkellä en voi olla muutakuin hyvä ystävä joka on aina lähellä kun hän sitä tarvitsee ja osaan myös olla vaan taustalla hiljaa.

 

[murjottaja]

Lähde pois lapsen kanssa,kun vielä voit.Kyllä lapset vaistoavat kaiken ,vaikka vanhemmat luulevat,että eivät he kuule,ovat mm."nukkumassa".

 

[mansku78]

Mitä jos miehesi lyökin sinua ensi kerralla niin että vammaudut/kuolet? Lähde nyt kun vielä voit sen tehdä. Paljon itse sain paljon apua kriisikeskukseseta ja rohkeuden lähtä irti suhteesta. Karu totuus todella on ettei se lyöminen lopu ja yleensä vaan otteet kovenevat kerta kerralta.. VOIMIA RATKAISUN TEKOON!!

 

[Hakattu]

Ei tarkoita sitä, että välttämättä koskaan löisi lastaan, mutta sekin jo riittää jos lyö sinua... Näin monen vuoden jälkeen varmasti tiedät ettei lyöminen tule loppumaan, eli lapsenne tulee kyllä siitä ennen pitkään kärsimään. Lapselle ei varmaan mikään ole niin pelottavaa kuin se, että isi lyö äitiä. Niin ikävää kuin se onkin, niin itsesi ja lapsesi parhaaksi olisi erota, näin lapsi ei ainakaan joudu kokemaan isänsä väkivaltaisuutta, ja saa mahdollisuuden muodostaa hyvän suhteen isäänsä.

 

[pelokas]

Kiitoksia ohjeistuksistanne ja rohkaisusta!! Elän tässä päivän kerrallaan ja katsotaan mitä eteen tulee..
Mies ei pyydä anteeksi, on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Niin arkipäivää tää taitaa olla!

Todellakaan en halua että pieni lapsemme tulee tästä kärsimään....

 

[Micosa]

Minulle viimeinen tikki oli kun mieheni kuristi minua,tytär näki,alkoi itkeä.Sanoin miehelle että tyttäresi näkee ja pelkää ja vastaus oli että v.i.t.u.n väliä.
Siihen loppui.Sanoin etten pysty estämään mitä minulle jatkossa teet(kävi päälle muuallakin kuin kotona)mutta tyttäreni ei sitä tarvitse nähdä.
Tytär alkoi pelkäämään miehiä,jopa omaa pappaansa.Isäni aikoinaan sen huomasi käytöksessä.
Ero ei koskaan helppo ja turvaton olo tulee,mutta lapsesi paikka ei ole olla lyömistä ja väkivaltaa näkemässä.
:hug:

 

[Alfa male]

Jätä se mies välittömästi.

Jos mies lyö kerran, niin tulee hän lyömään toisenkin kerran.

Et kertonut minkälaisessa tilanteessa miehesi lyö sinua. Riidan/erimielisyyden päätteeksi vai hermostuessaan jostain arkipäiväisestä asiasta? Tällä en todellakaan tarkoita sitä että löyminen olisi ikinä missään tilanteessa hyväksyttävää. Jos miehelläsi menee hermo ja hän siksi lyö sinua ns. "arkiasioissa", ei ole kuin ajan kysymys milloin hän hermostuu pienen lapsenne "turhaan" itkuun, sotkemiseen tms. pelleilyyn. Ja kun aikuinen hermostuksisaan lyö lasta, tulee todella pahaa jälkeä.

Mutta ei kannata odottaa tai ottaa riskiä että miehesi rupeaa väkivaltaiseksi myös lastanne kohtaan, vaan nyt heti jätät hänet. Kenenkään naisen ei tarvitse sietää väkivaltaista miestä.

Jossakin vaiheessa käy kuitenkin että lapsenne näkee kuin isi lyö äitiä... Tämmöisen kasvatusmallin saaneen lapsen kohdalla on mahdollista että lapsesta kasvaa samanlainen.

Jos miehesi löynnin jälkeen on kuin ei mitään, niin hänelle se on ihan normaalia arkipäivää ja tulee jatkumaan ja pahentumaan.

Kyllä ottaa päähän tuommoiset ihmispaskat kuin miehesi...

 

[kata]

KYLLÄ MUUTEN LYÖ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

[kata]

Hei,
älä anna jatkuvasti aina vain anteeksi! Mies tietää, että annat kuitenkin aina anteeksi ja jatkaa samaa rataa!
Ota nyt tiukka kanta ja tee se miehelles selväksi, että NYT RIITTÄÄ JOS VIELÄ KERRANKIN SAAT NYRKISTÄ TAI POIKA!
Et sinä eikä lapsi ole koskaan missään tilanteessa ansainneet nyrkkiä! Asiat pitää pystyä keskustelemalla hoitamaan, me aikuiset ihmiset!!!!!

 

[taustalla]

Oma isäni löi usein äitiäni. Sain murrosikäisenä itsekin turpiini. Oli todella tuskaista katsoa kuinka isäni oli niin heikko, että piti aina turvautua väkivaltaan, kun ei osannut muuten kohdata tunteitaan. Kunnioitus omia vanhempiani kohtaan on kadonnut jo vuosia sitten. Eikä tule koskaan takaisin.

Älä tee lyömisestä teidän perheelle tabua vaan nosta kissa pöydälle! Jos kerta kehtaa lyödä, niin täytyy myös osata kantaa vastuunsa siitä! Vahva ei ole se, joka lyö, vaan se joka ymmärtää pyytää anteeksi ja aidosti katuu tekoaan. Taipumus lyömiseen täytyy terapian avulla hoitaa pois.

Päätä tänään miten aiot jatkaa loppuelämäsi! Voimia! :hug:

 

[parisuhdemalli]

\

Kiitoksia ohjeistuksistanne ja rohkaisusta!! Elän tässä päivän kerrallaan ja katsotaan mitä eteen tulee..
Mies ei pyydä anteeksi, on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan... Niin arkipäivää tää taitaa olla!

Todellakaan en halua että pieni lapsemme tulee tästä kärsimään....

Millaisen mallin parisuhteesta, naisen ja miehen välisestä suhteesta haluat välittää lapsellesi? Haluatko, että lapsesikin tulee olemaan se, joka lyö - tai se, jota lyödään? Haluatko samanlaisen ahdistavan parisuhteen ja perhe-elämän hänelle sitten kun hän on aikuinen.

Lapsi kärsii jos vanhempien välinen suhde on huono.

Haluatko, että lapsesi kunnioittaa sinua, tai isäänsä? Tai naisia ylipäätään?
Miten haluat oman lapsesi toimivan ristiriitatilanteessa?

Kun lapsi tulee kouluikään, hän alkaa katsoa aikuisia ja tätä maailmaa eri tavalla. Hän saattaa olla kouluhäirikkö. Aina kun joku vähän ryppyilee, nyrkki laulaa. Näinhän isäkin tekee kotona.

Olen tavannut aika paljon nuoria, joiden kotiolot olivat aika kehnot. Äiti oli kiltti alistuja. Isä käytti fyysistä ja/taihenkistä väkivaltaa. Äiti ei saanut mitään otetta lapsiinsa. Lapset tuli ja meni miten heitä itseään huvitti. Nämä teini-ikäiset POJAT eivät arvostaneet naisia ollenkaan! Heille nainen oli sellainen, jota määrttiin, komennettiin, ja jota sai lyödä!! Nimenomaan tämä: naista sai lyödä!
He eivät kunnioittaneet yhtäkään naista, aikuista naista eikä nuorta tyttöä. Ja suhtautuminen heitäkohtaan oli myös sellainen.

Vakka kantensa valitsee.
Tuttu nainen on kasvanut perheessä, missä isää ei arvostettu ollenkaan. Väkivaltaa siellä ei kait ollut, mutta isää kohdeltiin huonommin kuin koiraa.
Hän tapasi miehen, jonka kotona isä oli kohdellut naista huonosti. Isä oli dominoiva ja käytti fyysistä väkivaltaa myös.

Näiden kahden parisuhde on sitä, että mies on kynnysmatto, eikä häntä arvosteta ollenkaan. Mies saa turpaansa. Perheen teini-ikäinen tyttö kohtelee isäänsä samalla tavalla kuin äitinsä: nimittelee, vähättelee, haukkuu. Hän ei edes istu isänsä vieressä autossa, vaan istuu takapenkillä koska isä (ei käytä nimeä "isä" vaan hänelle on oma haukkumanimensä, jolla kutsuvat häntä) on tyhmä ja idiootti ja pa***skapää ja niin edelleen.

Että siilleen.
Jos he olisivat eronneet, lapsi olisi saanut vähän normaalimman perhe-elämän mallin. Nyt malli on tämä. Ja lapsi on aivan kummallinen, puhumaton, murjottaja, ei ota kontaktia. Suhtautuu epäillen kaikkiin ihmisiin.

Valinta on sinun. Millaisen elämän haluat itsellesi, millaisen elämän ja tulevaisuuden haluat lapsellesi.
Eihän isyys mihinkään katoa, mies saa varmasti tavata lasta.

 

[pikkumiehen äiskä]

Takanani on hieman samanlainen tilanne.
Muistan kyllä kuinka vaikeaa eron aikaan saanti oli.
Neuvoni olisi,että tukeudu nyt johonkin luotettavaan ystävään tai sukulaiseen jos sellainen löytyy. Kerro tarvitsevasi nyt joksikin aikaa tukihenkilöä.
Kerro tilanne rehellisesti, mutta älä jää vielä puimaan syntyjä syviä ettet masennu ja muutu toimintakyvyttömäksi. Itse ainaki elin valheiden verkossa ja ratkaiseva askel oli viimein olla rehellinen jollekkin.
Muista ettei sinun tarvitse nyt vielä tietää miten loppuelämän elätte ja kuinka pärjäätte. Kaikki asiat järjestyvät yksi kerrallaan ja päivä kerrallaan, usko pois. Taatusti et nyt voi sitä uskoa mutta pian yllätät itsesi, et ole ainut joka on ollut samassa tilanteessa ja vielä huonommassakin.
Tehkää ystävän kanssa suunnitelmaa. selatkaa netistä asuntoja tai käykää asuntotoimistossa. Selvitelkää mistä asunnon saisi nopeiten.Laskekaa tuloja ja menoja. varatkaa aika ja käykää sosiaalitoimistossa kysymässä muutto tai muuta tarvittavaa avustusta esim.elämiseen. Jos tarvetta käykää kelassa selvittelemässä asumistuki asioita ja yksinhuoltajakorotuksia jne.
Kaiken ei tarvitse selvitä päivässä eikä sinun tarvitse miehelle puhua mitään ennen kuin sinulla on valmiina tiedossa mihin menet ja milloin. Sittenkin kun päätät kertoa voi ystäväsi olla paikalla ja sinulla valmiina reppu ja lapsi "evakkoreissua" varten ystävän luo tai vaikka turvakotiin. Hän tulee luultavasti yrittämään murtaa sinut. Sitähän lyöminen on ja siksi sinun on vaikea lähteä koska hän saanut sinut uskomaan, että et pärjää. tai näin ainakin minulla oli.
Voit antaa valmiin listan ehdotuksestasi tavaroiden jakoon ja jonkinlaisen rakentavan ehdotuksen ja toiveen rauhallisesta erosta kirjeen muodossa. Sitä voi mies sitten rauhoituttuaan lukea.

Lähde siis liikkeelle käytännön asioista, yksi kerrallaan ja pian alkaa asia muuttumaan todemmaksi ja ennenkaikkea mahdolliseksi. Tunteetkin kestät kun annat itsellesi aikaa. Pian huomaat vapauttaneesi itsesi syyllisyyden jatkuvasta taakasta, pelosta, häpeästä jne..Itse en tiennyt niistä edes kärsiväni ennen kuin lähdin. Huomaat tehneesi oikean valinnan kun olet jonkin aikaa asunut ilman miestä. Itsetuntosikin parantuu kun huomaat että pärjäät.

Itsekkin varmasti tiedät, että lähtö on ainoa oikea vaihtoehto.
Miehelläsi on ongelma, mutta sinä et voi häntä siinä auttaa. Autat ehkä eniten jättämällä koska hän saattaa havahtua hakemaan apua mutta, se on aika epätodennäköistä. Nyt pidät yllä kulissia joka saa sinutkin hämääntymään siitä onko ongelmaa olemassa vai ei. Ja onhan varmasti miehessäsi paljon hyvääkin, mutta se ei nyt riitä. Elät luultavasti varpaisillaan ja välttelet tilanteita joissa miehesi pinna voi palaa. Pyrit ennalta ehkäisemään ongelmat. Kuljetat mukanasi jatkuvaa pelkoa takaraivossa voiko miehesi suuttua myös lapselle ja mitä sitten käy, voitko antaa itsellesi anteeksi ettet lähtenyt ajoissa. Tämä kaikki vie paljon voimia ja et tiedäkkään miten hyvin voisit voida jos lähtisit.
Itse lähdin viime hetkillä kun miehellä alkoi pinna palaa myös lapseen ja nyt hän voi selvästi olla parempi isä kun on vain viikonloppuisä.

Toivon sinulle paljon rohkeutta ja uskoa itseesi vaikka se miehesi jäljiltä olisikin hieman kateissa!

:hug:

 

[samaa mieltä]

kaikkien vastanneiden kanssa. tiedät varmasti sisimmässä mikä on oikea ratkasu. :hug:

 

[pelokas]

Sydämellinen kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.. Ihan pitkälti olette jaksaneet neuvoja antaa ja todellakin ennen kaikea rohkaista minua. Palkäsin hiukan sitä että tulee kommentteja siihen tyyliin, että minut haukutaan kun annan tämän tapahtua, mutta olette ymmärtäneet ettei asia ole niin yksinkertainen.. :hug: :hug:

 

[peruna]

Ystäväni eli myös pelossa, lopulta hän päätti tehdä pelosta lopun. Hän haki apua, asunto järjestyi ja toimeentulo. Hän järjesti uuden elämän valmiiksi itselle ja kahdelle lapselle, ennenkuin kertoi miehelleen. Tuosta päätöksestä lähteä on yli 10 vuotta, ja hän vasta vähän aikaa sitten sanoi että tuo päätös oli hänen paras ja järkevin päätös. Olihan se aluksi tosi rankkaa, mutta hän kertoi että kummasti antoi voimia kun huomasi että on pärjännyt taas yksin kahden pienen lapsen kanssa yhden uuden päivän. Nykyään hän on naimisissa ja neljän lapsen äiti ja ihana koti. Ystäväni kertoi että hän ei nykyään pysty ymmärtämään, miksi hän niinkin pitkään suostui elämään pelossa, hän sanoi että hän ei pystynyt ymmärtämään, miten ihanaa on elää, kun ei tarvitse pelätä.

Voimia sinulle!! Sinä ja lapsesi ansaitsette kodin, missä ei tarvitse pelätä!

 

[rakkaus ON vaikeaa]

Kun miehesi on löynyt sinua mene lääkäriin ja kerro. kaikki ulkoiset merkit kirjataan ylös. Jos ja kun seuraava kerta tulee nouse vastarintaan ja kerro että todisteet on jo kirjattuna. Kerro että peli on pelattu jos vielä lyö. Ota asia puheeksi teille turvallisten ihmisten aikana. Kysy mieheltäsi kun hän on rauhallinen; miksi hän lyö? Siinä muutama ehdotus.
Minun kohdalla oli niin että isä hakkasi äitiä, yleensä kun oli juonut. Hakkaaminen siirtyi minuun esikoiseen kun äidistä ei enään ollut vastusta. Kerran käsi vääntyi pois paikaltaan ja jouduttiin menemään lääkäriin. Isä joutui viemään ja oli koko matkan ihan paniikissa mitä sanon jne.. Se hetki herätti minut. Tajusin että hän pelkää itsekin tekemisiään mutta ei osaa lopettaa. Seuraavalla kerralla yllytin että lyö vaan niin menen uudestaan lääkäriin... Isä väistyi ja haukkui ties miksi, mutta ei uskaltanut koskea. Raivo ja viha kyti pinnan alla kummallakin. Kunnes olin noin 15v kun yksinkertaisesti sain tarpeekseni ja löin takaisin isääni koko nuoruuden raivolla. Hän lensi seinään ja jäi järkyttyneenä siihen haukkomaan henkeään. Olin valmis kuolemaan. En jaksanut enään pelätä milloin äiti on hakattu hengiltä kun tulen koulusta, en jaksanut enään ihmetellä miksi olen niin huono ihminen että isäni hakkaa minua. Huusin ja raivosin että nyt sitten mies tapat minut lopullisesti etkä vain pelleile. En tiedä mikä napsahti kenenkäkin päässä, mutta siihen jäi meillä hakkaamiset. Mutta vieläkin näin melkein 40 vuotiaaana tarkistan äidin hienovaraisesti niin henkisesti kuin fyysisestikin että häntä ei ole lyöty.
Eli näin lopuksi. Vaikka miehesi ei löisikään koskaan lastaan hän opettaa että niin saa tehdä. Jokaisesta lyömis sessiosta jää truma ja se siirtyy myös lapsesi elämässä mukana hänen omiin suhteisiinsa. Yritä löytää vahvuutta ja ota asia puheeksi. Pelasta itsesi, lapsesi ja jopa miehesi. vaikka itse kestäisit niin lapsestasi sen katsominen on tuhoavaa.

 

[muumeli]

OTA LAPSI JA LÄHDE POIS.

ENSIN MENET MUMMULAAN TAI VASTAAVAAN JA SITTEN HAET OMAN ASUNNON. TUKIA KYLLÄ SAA SEN VERRAN ETTÄ SELVIÄTTE.

JOS RAKASTAT LASTASI, NIIN SUOJELET HÄNTÄ LÄHTEMÄLLÄ.

NIMIMERKKI: KOKEMUSTA ON (JA EI OLISI OLLUT NIIN VÄLIKSI)

 

[sosionomi]

Ilmaan muuta antaisin neuvoksi että jättäisit meiehesi. Jos sinulla ei ole ketään jonka luo voisit mennä on olemassa turvakoteja. Sieltä voitte myös pariskuntana saada apua jos kuitenkin rakastat miestäsi ja hän on valmis ottamaan apua vastaan. Yleensä on joku syy lyömiseen, hän voi itse olla väkivallan uhri, ehkä vanhemmat ovat väkivaltaisia.... tämähän ei kuitenkaan millään tavoin oikeuta ketään käyttämään väkivaltaa!!!!! Voimia sinulle!

 

[Miuh-77]

\

Edes se rakkaimista rakkain lapsi ei anna aina sitä voimaa lähteä. Minä katson hyvin läheltä kuinka hyvä ystäväni kamppailee onnettomassa liitossaan ja hän ei ole onnellinen. Monesti hän kysyy että milloin/miten hän saa voimia lähteä taikka saisi miehensä pois kodista.
Minä en voi häntä neuvoa muutenkuin sanomalla; Kun olet asian sisäistännyt ja ole valmis niin ero on silloin edessä.

Tällä hetkellä en voi olla muutakuin hyvä ystävä joka on aina lähellä kun hän sitä tarvitsee ja osaan myös olla vaan taustalla hiljaa.

Voimia siulle :hug: :hug: :heart:

Mie oon joutun suht samaa kattomaan erittäin hyvän ystävän läheltä häneltä kesti oikeasti kaksi vuotta päästä tilanteesta pois! Lopulta poliisien kanssa..

On todella raskasta katsella kun ystävä kärsii eikä oikein voi tehdä mitn....minä oisin auttanu omaani mutta hän olisi joutunut pahempaan pulaaan.. SE EI VAIN OLE NIIN HELPPOA!!!

 

[nelly83]

Jos lapsi näkee koko lapsuutensa sitä, miten isä lyö äitiä, niin siitä ei voi tulla kaikin puolin tasapainoista ihmistä. Usko mua! Oon nähnyt näitä kohtaloita lähipiirissä aivan liikaa!! Lähde vielä kun voit, koska mitä pidemmälle sitä asiaa venytät, niin sitä vaikeempaa se lähteminen siitä suhteesta on! Sun lapsihan oli poika,eiks joo? Siitä tulee ihan samanlainen naistenhakkaaja, jos se joutuu tollasta näkemään! Jos sä et tosta suhteestä pääse pois, niin kato ainakin, että sua ei hakata sen lapsen silmien edessä.