Surullinen

[särkynyt]

Kerron tarinan tänne omasta elämästä viimeisen vuoden ajalta, ku en oikein tiedä, mitä ajatella ja kuka ymmärtäis..
Rakastuin naimisissa olevaan mieheen(ollut ystäväni sen kolmisen vuotta) jo kolmisen vuotta sitten (itse olen myös naimisissa)...kätkin kuitenkin tunteeni, ja niin oli kätkenyt tämä toinenkin osapuoli.
Vuosi sitten kerroimme toisillemme tunteistamme ja meistä tuli rakastavaisia, mikä nyt oli tietenkin väärin, koska olimme molemmat naimisissa tahoillamme. Mutta rakastuminen ei katso aikaa ei paikkaa....oma avioliittoni ei ollut mitenkään onnellinen ja ei myöskään hänellä.
Molemmat tahoillamme olimme päättäneet että jatkamme tulevaisuutta yhdessä....ja vielä elokuun alussa hän kertoi minulle, että rakastaa ja että ei ole kenenkään kanssa tuntenut niinkuin minun...Kuitenkin hänelle otti lujille tämä kaksoiselämä ja se, ettei täysin varmuudella tiedetty, että milloin saamme sitten oikeasti olla yhdessä. Niinpä hän elokuun lopussa ilmoitti minulle, että on masentunut ja ei masentuneena voi tehdä niin isoja päätöksiä kuin avioero ja ettei hän voi elää enää kaksoiselämää ja jätti minut, ja sanoi, ettei tiedä mitä tuntee minua kohtaan. Hän jätti minut kaksi viikkoa sen jälkeen, kun aloitti masennuslääkityksen ja psykoterapian.
Sitten hän sanoi, että haluaa olla ystäväni...Hän myös kertoi, että tuntee vaimoaan kohtaan ystävyyttä, muusta ei kuulemma tiedä....Yhden kerran sen jälkeen olemme viettäneet yön yhdessä...mutta aamulla kaikki oli toisin ja selityksenä minulle oli, että ei pysty kaksoiselämään.
Mitä minun tästä pitäisi ymmärtää...olen itse tällä hetkellä tosi surullinen ja katkera....

 

[Normaali kuvio]

Kameli joi lähteen kuivaksi eikä siitä ole enää iloa eli sivusuhde menetti hohtonsa, kun olisi pitänyt lopettaa oman kaverin kanssa. Ei siinä sen kummempaa. Unohda koko juttu.

 

[turun tyttö]

Yhteenlaskettaessa, teitä surullisia ja katkeria voi olla useampikin. Koskapa puheet ja teot vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen. Teidän molempien puolisoihin, siitä tulee kaksi lisää. Ja jos vielä on molemmilla pariskunnilla lapsia, niin vaikutus on ollut heihinkin, vaikka eivät välttämättä tiedä. Rakastunut toiseen aiheuttaa olen fyysisesti läsnä, mutta henkinen tunne muualla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, tahtoa tai ei.
Pettävän parin tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat aina lähiympäristöön, koti, lähiomaiset ja työpaikka. Mutta kukapa sitä tulee ajatelleeksi.

 

[pumpulia]

Masennuslääkkeet turruttavat tunteet. Mies on todennäköisesti sinulle rehellinen: hän ei enää tiedä mitä tuntee. Ilmeisesti hän edelleen välittää sinusta, kun ystävyyttäsi kaipaa. Ehkä hän oikeasti rakastaa sinua edelleen, lääkkeet vain saavat tuntemaan, ettei tunne enää oikein mitään.
Kun lääkitys on ohi, niin sitten omat tunteet ehkä selkeytyvät.

Anna hänelle aikaa. Mieti ystävyyttä. Pystytkö sinä siihen? Nyt tai myöhemmin? Älä kuitenkaan enää harrasta seksiä hänen kanssaan, se vain lopulta satuttaa sinua. Ehkä häntäkin.

Kaksoiselämä on rankkaa. Harva siihen pystyy masentumatta. Varsinkin, jos on aidosti tunteita rakastajaansa kohtaan. Avioero on myös raskas prosessi. Jopa silloin, kun toista kohtaan ei ole enää tunteita tai toista vihaa ja ero on lopulta helpotus. Lue vaikka noita avioeropalstoja. Kun on joskus tehnyt niinkin suuren sitoumuksen toista kohtaan ja elänyt arkea pidempään toisen kanssa, niin aina eron tullessa surutyö on edessä. Ja hyvä niin, emmehän ole koneita. Jos avioero olisi helppo, niin silloin voisi miettiä, että millä ihmeen perusteilla on siihen alunperin ryhtynyt ja millainen ihminen ylipäätään on. Jos on joskus edes rakastanut toista, niin luopuminen on aina iso ja vaikea asia. Myös silloin, kun rakkautta ei enää ole. Ei se välittäminen silti lopu kuin seinään. Se vie oman aikansa.

Sinuna ottaisin kuitenkin etäisyyttä. Eroa "ystävänä" hänestä. Mutta anna hänen miettiä elämäänsä itsekseen. Masentuneen tukeminen ja rakastaminen on kivireen vetämistä. Lopulta se voi olla suorin tie omaan masennukseen.

"Ystävähän" voi olla ilman aktiivista yhteydenpitoakin. Ainakin tällaisissa tapauksissa. Tällaisen ystävän kanssa voi toivotella hyvät joulut, moikata ja vaihtaa kuulumisia, kun tullaan vastaan jne. Mutta ei todellakaan kannata ryhtyä "olkapääksi", soitella, sopia tapaamisia. Siinä on itse pian entistä surkeammissa tunnelmissa.

Anna siis aikaa, odota hänen parantumistaan. Älä jää roikkumaan. Ehkä teidän aikanne ei ollut nyt. Ehkä se on myöhemmin. Tai sitten sitä ei enää tule. Elämä vie eteenpäin joka tapauksessa.

 

[joo]

Yhteenlaskettaessa, teitä surullisia ja katkeria voi olla useampikin. Koskapa puheet ja teot vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen. Teidän molempien puolisoihin, siitä tulee kaksi lisää. Ja jos vielä on molemmilla pariskunnilla lapsia, niin vaikutus on ollut heihinkin, vaikka eivät välttämättä tiedä. Rakastunut toiseen aiheuttaa olen fyysisesti läsnä, mutta henkinen tunne muualla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, tahtoa tai ei.
Pettävän parin tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat aina lähiympäristöön, koti, lähiomaiset ja työpaikka. Mutta kukapa sitä tulee ajatelleeksi.

Oikeassa varmasti olet..
Sitä mietin, että voiko nuo masennuslääkkeet aiheuttaa sitä, ettei tiedä mitä tuntee??

 

[mnbvcx]

Kerron tarinan tänne omasta elämästä viimeisen vuoden ajalta, ku en oikein tiedä, mitä ajatella ja kuka ymmärtäis..
Rakastuin naimisissa olevaan mieheen(ollut ystäväni sen kolmisen vuotta) jo kolmisen vuotta sitten (itse olen myös naimisissa)...kätkin kuitenkin tunteeni, ja niin oli kätkenyt tämä toinenkin osapuoli.
Vuosi sitten kerroimme toisillemme tunteistamme ja meistä tuli rakastavaisia, mikä nyt oli tietenkin väärin, koska olimme molemmat naimisissa tahoillamme. Mutta rakastuminen ei katso aikaa ei paikkaa....oma avioliittoni ei ollut mitenkään onnellinen ja ei myöskään hänellä.
Molemmat tahoillamme olimme päättäneet että jatkamme tulevaisuutta yhdessä....ja vielä elokuun alussa hän kertoi minulle, että rakastaa ja että ei ole kenenkään kanssa tuntenut niinkuin minun...Kuitenkin hänelle otti lujille tämä kaksoiselämä ja se, ettei täysin varmuudella tiedetty, että milloin saamme sitten oikeasti olla yhdessä. Niinpä hän elokuun lopussa ilmoitti minulle, että on masentunut ja ei masentuneena voi tehdä niin isoja päätöksiä kuin avioero ja ettei hän voi elää enää kaksoiselämää ja jätti minut, ja sanoi, ettei tiedä mitä tuntee minua kohtaan. Hän jätti minut kaksi viikkoa sen jälkeen, kun aloitti masennuslääkityksen ja psykoterapian.
Sitten hän sanoi, että haluaa olla ystäväni...Hän myös kertoi, että tuntee vaimoaan kohtaan ystävyyttä, muusta ei kuulemma tiedä....Yhden kerran sen jälkeen olemme viettäneet yön yhdessä...mutta aamulla kaikki oli toisin ja selityksenä minulle oli, että ei pysty kaksoiselämään.
Mitä minun tästä pitäisi ymmärtää...olen itse tällä hetkellä tosi surullinen ja katkera....

Kuinka surullisia ja katkeria teidän puolisonne ovatkaan, jos saavat selville. Ole järkevä ja ole rehellinen. Pettäjien pahin teko on usein se epärehellisyys joka murentaa kaiken.

 

[niinpä]

Kuinka surullisia ja katkeria teidän puolisonne ovatkaan, jos saavat selville. Ole järkevä ja ole rehellinen. Pettäjien pahin teko on usein se epärehellisyys joka murentaa kaiken.

Se on helppo antaa ohjeita, kun ei tiedä taustoja...
Kaikki ei ole niin mustavalkoista.

 

[ymmärrän]

Yhteenlaskettaessa, teitä surullisia ja katkeria voi olla useampikin. Koskapa puheet ja teot vaikuttavat moneen muuhunkin ihmiseen. Teidän molempien puolisoihin, siitä tulee kaksi lisää. Ja jos vielä on molemmilla pariskunnilla lapsia, niin vaikutus on ollut heihinkin, vaikka eivät välttämättä tiedä. Rakastunut toiseen aiheuttaa olen fyysisesti läsnä, mutta henkinen tunne muualla. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, tahtoa tai ei.
Pettävän parin tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat aina lähiympäristöön, koti, lähiomaiset ja työpaikka. Mutta kukapa sitä tulee ajatelleeksi.

Itse olen sitä mieltä, ettei ihminen mahda sille mitään, jos rakastuu toiseen ihmiseen...tunteille, kun ei voi mitään.
Sen voisin sanoa, että omalla kohdallani ajattelin liikaakin sitä lähiympäristöä enkä ollenkaan itseäni. Eroaminen ei todellakaan ole helppoa, vaikka rakkautta puolisoon ei olisikaan enää jäljellä...

 

[mie?]

Kaiken kokeneena voin sanoa, että ns. rakkaus on yliarvostettua ja haihtuvaa höttöä, jonka varaan ei voi arkipäivää ja kokonaisen perheen elämää rakentaa. Tai ei ainakaan tässä kuvattu rakkaus: salatapaamiset, vaaran viehätys, pelkkä juhla ja erilaisuus ilman arkea.

Miten saattaisit tehdä kaksi ulkopuolista aikuista ja monta lasta onnettomiksi vain siksi, että SINUN rakkautesi on niin suuri? Onko heidän uhrauksensa tarpeen SINUN onnesi vuoksi? Kuinka paljon itse uhraudut näiden ihmisten hyväksi? Onko puntit tasan?

Ehkä mies on punninnut asioita myös järjellä ja ajatellut tulevaisuutta sellaisena kuin se tulisi ja siksi haluaa perääntyä. Ehkä hän ajattelee nimenomaan lapsiaan ja vaimoaan, josta kuitenkin pitää vielä. Jos heidän arkensa toimii, niin miksi sitä mullistamaan? Se ihastumisen tunne on ohimenevää ja ehkäpä et sitten kuitenkaan kestä arkisissa asioissa vertailua vaimoon?
Vähemmästäkin masentuu, jos syyllisyys ja toisaalta himot vetävät kahtaalle.

Sinuna antaisin miehelle rauhan. Miksi kuisata enempää, jos jo lääkitysasteelle on päätynyt?

 

[surullinen]

Kaiken kokeneena voin sanoa, että ns. rakkaus on yliarvostettua ja haihtuvaa höttöä, jonka varaan ei voi arkipäivää ja kokonaisen perheen elämää rakentaa. Tai ei ainakaan tässä kuvattu rakkaus: salatapaamiset, vaaran viehätys, pelkkä juhla ja erilaisuus ilman arkea.

Miten saattaisit tehdä kaksi ulkopuolista aikuista ja monta lasta onnettomiksi vain siksi, että SINUN rakkautesi on niin suuri? Onko heidän uhrauksensa tarpeen SINUN onnesi vuoksi? Kuinka paljon itse uhraudut näiden ihmisten hyväksi? Onko puntit tasan?

Ehkä mies on punninnut asioita myös järjellä ja ajatellut tulevaisuutta sellaisena kuin se tulisi ja siksi haluaa perääntyä. Ehkä hän ajattelee nimenomaan lapsiaan ja vaimoaan, josta kuitenkin pitää vielä. Jos heidän arkensa toimii, niin miksi sitä mullistamaan? Se ihastumisen tunne on ohimenevää ja ehkäpä et sitten kuitenkaan kestä arkisissa asioissa vertailua vaimoon?
Vähemmästäkin masentuu, jos syyllisyys ja toisaalta himot vetävät kahtaalle.

Sinuna antaisin miehelle rauhan. Miksi kuisata enempää, jos jo lääkitysasteelle on päätynyt?

Aloittamassani tekstissä ei ollut kyse millään tavalla rakkaudesta, miten kuvailit sitä tuossa ylempänä: salatapaamiset jne..
Ja tässä tapauksessa on mukana kaksi ulkopuolista aikuista, meillä kummallakaan ei ole lapsia.
Ja tottakai tiedän, että pettäminen on väärin.....itse en vaan ole ollut pitkään aikaan onnellinen omassa avioliitossani ja olen ajatellut kuitenkin, etten vähällä luovuta....mutta miten pitkään sitä sit jaksaa yrittää, ku avioliitossa on jäljellä kaveruus ei rakkaus....

 

[turun tyttö]

Pitkässä aviosuhteessa olleena, me olemme mitä parhaimpia kavereita ja kaveriahan ei jätetä.