Suomalaisen hyväsydämisyys. Mihin saakka se ulottuu?

Ei se ole noin yksinkertaista. Monet Suomessakin on köyhiä tai syrjäytyneitä ilman omaa syytään. Esimerkiksi kiusaamisella voi olla kauaskantoisia seurauksia jotka kestävät läpi elämän. Talo/omaisuus/terveyskin voi mennä ilman varsinaista syytä.

Olen tästä vähän erimieltä. Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään, vaikka elämä paskaa olisikin. Se, että oikeuttaa oman toimettomuutensa sillä, kun noi muut on niin hanurista, ei oikein ole eduksi kenellekkään.

 

Minä olen hiihtänyt kiintiöni täyteen. Kerran istuin naisporukassa taksissa, jossa oli mukana SM-tason hiihtäjä. Nainen sanoi ettei ole enää vuosiin hiihtänyt. Minua suoraan sanoen ällöttää huippuhiihtäjien hehkutus.
Hiihtäminen ei ole urheilulaji vaan hidasta samoilua kauniissa maisemassa.

Ai. Kyllä se minusta ihan urheilulle näyttää.

 

Onko se siinä että Suomessa syntynyt voi pitkälti vaikuttaa omaan tilanteeseen mutta ukrainalaiset pakolaiset ovat täydellisen syyttömiä siihen mihin ovat joutuneet.

Olen seurannut melko tiiviisti Ukrainan sotaa alusta lähtien.Toimittaja Antti Kuronen sai erikoismaininnan työstään monen sotaa käyvän maan toimittajana. Eilen hän esiintyi ruudussa kypärä päässään ja väisteli luoteja.
Kuvittele elämääsi sodan keskellä. Mikä hetki tahansa ohjus voi osua kotiisi ja sitten makaat rojun keskellä elävänä tai puolikuolleena. Suomessa asiat ovat vielä hyvin. Vesi juoksee hanasta, kaupoissa on ruokaa,
ja Otto-automaatit toimivat. Liikennevälineet kulkevat. kouluja ei pommiteta. Sairaalat ovat pystyssä.
Suomessa asuu vajaa 6 miljoonaa ihmistä. Ukrainassa yli 40 miljoonaa. Lähes Suomen väkilukuinen pakolaisjoukko on lähtenyt maastaan sotaa pakoon.
Ranskankielisessä elänänviisauskirjassani sanotaan vapaasti käännettynä, että antaminen on itsensä oppimista.
Kun annat elämässäsi hyvyyttä kärsiville opit samalla itsestäsi uusia puolia.
Minulla ei ole paljon annettavana rahallista ja aineellista hyvää, Olen jo pitkän elämäni aikana osani antanut.
Voin vain kirjoittaa ja puhua ja saada ihmiset miettimään asenteitaan.
Äitivainajani aina sanoi, että hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan.

 

Ai. Kyllä se minusta ihan urheilulle näyttää.

Typerää uhrata elämänsä jonkin sadasosasekunnin jahtaamiseen. Siihen käytetyn ajan ja rahan voisi käyttää paljon järkevämmin. Elin lapsuuteni pitäjässä, jossa oli hiihdon Olympiavoittaja. iivo Niskanen asuu naapuripitäjässä. Ikäihmisenä vain pistää vihaksi miten jostain lajista tehdään muita parempi.
Minusta sumopaini ja moni muu laji on paljon fiksumpaa touhua.

 

Minusta Suomi kyllä pitää huolta köyhimmistä. Toki tulonsiirroilla eläessä jotuu karsimaan jostakin, mutta niin joutuvat karsimaan keskituloiset työssäkäyvät perheetkin.

Omilla lapsillani ole koskaan ollut suksia. Ovat pärjänneet ihan hyvin ilman.

 

Eivätkö lapsesi osaa hiihtää vai ootteko lainannut? Nyt en kettuile vaan ihan aidosti oon yllättänyt että pystyykö peruskoulun käymään nyky-Suomessa hiihtämättä?

No voisin kyllä kuvitella, että esim. PK-seudulla mutta jopa muualla?

Nimimerkillä "Hiton monet sukset ostanut" ja "Yrittänyt saada lapsia nauttimaan hiihdosta".

Etelä-Suomessa meillä lapsista toinen oli ala-asteen ekalla tai tokalla hiihtämässä kerran pari ehkä. Sittemmin ei enää ja toinen ei ole koskaan hiihtänyt koulussa. Koulut ovat keskustan tuntumassa, eikä latuja ole ja sit se tärkein: se hiihtolumi puuttuu aika usein. Luistelemassa sen sijaan ovat olleet varmaan joka vuosi.

 

Typerää uhrata elämänsä jonkin sadasosasekunnin jahtaamiseen. Siihen käytetyn ajan ja rahan voisi käyttää paljon järkevämmin. Elin lapsuuteni pitäjässä, jossa oli hiihdon Olympiavoittaja. iivo Niskanen asuu naapuripitäjässä. Ikäihmisenä vain pistää vihaksi miten jostain lajista tehdään muita parempi.
Minusta sumopaini ja moni muu laji on paljon fiksumpaa touhua.

Onneksi sinulla on vapaus tykätä sumopainista. Annetaan muiden tykätä hiihdosta.

 

Itsekin elän minimi tuilla, mutta silti lahjoitan keräyksiin ihmisille, jotka ovat vielä huonommassa asemassa. En ole koskaan ostanut tai saanut uusia vaatteita, enkä sellaisia kaipaakaan. Sukset ja luistimet lainattiin aina koululta ei sekään ollut ongelma. Apua olen silti aina saanut ja runsaasti, ainakin itsellä tunne ettei ole jätetty oman onnen nojaan vaan Suomi pitänyt hyvin huolta. Ruokaakin aina saanut ruoka-avusta, jos tarve vaatinut. Oletko ollut yhteydessä oman paikkakuntasi diakonia työntekijöihin tai kertonut esim somessa tilanteestasi? Siellä autetaan todella herkästi kaikkia suomalaisia ja ulkomaalaisia, ihmisiä ja eläimiä ainakin niissä ryhmissä missä itse olen

 

Ei ole ollut tarvetta.

Erikoista. Kyllä suomalaisen pitäisi osata hiihtää.

 

Olen tästä vähän erimieltä. Aikuisella ihmisellä on vastuu itsestään, vaikka elämä paskaa olisikin. Se, että oikeuttaa oman toimettomuutensa sillä, kun noi muut on niin hanurista, ei oikein ole eduksi kenellekkään.

Eikö sama koske sitten muunmaalaisia aikuisia?

 

Erikoista. Kyllä suomalaisen pitäisi osata hiihtää.

Sun kannattanee tehdä tästä kansalaisaloite.

 

Eikö sama koske sitten muunmaalaisia aikuisia?

Koskee.

 

Ihmisten auttamishalua on kaunista katsoa. Ihmiset hankkivat joukolla tavaraa ja ruokaakin Ukrainalaisille pakolaisille jotka ovat saapuneet Suomeen. Juuri äsken huomasin eräässä fb ryhmässä ketjun jossa pyöriä (todella hyväkuntoisia) lahjoitettiin lapsille jotta he pääsevät kouluun pyörällä kuten muutkin. Tähän liittyy silti itselläni myös surua omasta tilanteestasi, koska olen kasvattanut 4 tytärtä aivan miniminimaalisilla tuloilla, eikä heikkä missään tapauksessa ole ollut kaikkea mitä olisivat tarvinneet saatika toivoneet. Hienoja pyöriä ei ole, eikä aina edes suksia talvisin koska käytetyt menee sekunnissa jos ovat halpoja, lainaavat sitten koulusta. Ruuaksi syödään mitä halvimmalla kaupasta saa, se ei aina ole sitä terveellisintä. Uusia vaatteita eivät saa, kierrätyskeskuksesta käydään ostamassa kilohinnalla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta ymmärtänette pointin. Tuntuu surulliselta että ihmiset kantavat huolta kaikista muista paitsi meistä Suomessa köyhyysrajalla elävistä. Tähän tila teeseen joutuminen ei ole ollut laiskuutta eikä oma valinta. Enempää en halua avata syistä Tähän tilanteeseen joutumiselle. Muistuttaisin vain, että Suomessa on paljon, PALJON lapsia jotka kaipaisivat sitä uutta polkupyörää ja uusia vaatteita. Sosiaalitoimi auttaa kyllä, mutta se on tehty niin vaikeaksi ettei rumbaan jaksa aina lähteä.

Ja ennen kuin kukaan ölähtää että miten kehtaan sanoa näin, niin otan ehdottomasti huomioon että pakolaiset tulevat tänne hädän alta. He ansaitsevat kaiken sen avun jota heille tarjotaan. Se ei tässä ollut se pointti, vaan se että meitä avuntarvitsijoita on ikävä kyllä myös täällä suomessa, mutta olemme näkymättömiä. Auttaako Suomalainen Ukrainalaisia vain koska saa nimensä hyväntekijänä esiim Facebook-ryhmässä kommentoimalla: "Multa löytyis rullaluistimet ja yksi pyörä, mihin voin tuoda?" Vai myös silloin kun ei tee siitä numeroa? Ja onko tuossakaan mitään väärää, ei tietenkään. Mutta niitä todellisia hiljaisia hyöntekijöitä pitäisi ihan oikeasti arvostaa enemmän.

Tällaista jutustelua tähän aamuun. Olipas terapeuttista.

Minulla oli kerran tietokone, jonka ajattelin lahjoittaa pois. Etsin paikkaa, jonne sen voisi viedä. Törmäsin juttuun, jossa lahjoitetusta tavarasta valitettiin. En ollut varma, oliko kone niin hyvässä kunnossa, että sen olisi voinut lahjoittaa. En halunnut pahoittaa kenenkään mieltä antamalla roinaa.
Kyllä, ihmiset haluavat osallistua joskus tällaisiin juttuhin siksi, että muutkin niin tekevät. Ihminen on laumaeläin. Laumaeläin osaa pitää toisista huolta. Ehkä siksi ihminen on ihminen. Auttamista on kahdenlaista. Toiset auttaa siksi, että itselle tulee hyvä mieli ja toiset siksi, että toiselle tulee. Kumpikin on kuitenkin apua, eikä minua varmaan kiinnostaisi, miksi toinen auttaa.
Mietin pitkään, voiko laitapuolen kulkijalle antaa euroa. Se käyttäisi sen viinaan. Olisinko tehnyt huonosti? Kiinnostaako sitä kulkijaa, milloin hän siihen viinaan kupsahtaa, ja onko auttamisen edellytyksenä se, että toisella menee niin hyvin, että ostaa rahalla salaattia.

Kannattaa unohtaa ne väitteet siitä, että jokainen on oman onnensa seppä ja voi vaikuttaa asioihinsa. Se ei ole totta kuin niillä, jotka ovat tarpeeksi rikkaita ja onnekkaita. Sama systeemi, joka kannattelee köyhimpiä, etteivät ole hangessa, pitää köyhät köyhinä. Kyse on muustakin kuin siitä, tekeekö.

Minulla on vanhat hyväkuntoiset puutarhakalusteet, jotka ajattelin vaihtaa tänä vuonna. Ehkä en välitä, ovatko ne tarpeeksi hyväkuntoiset, vaan etsin paikan, jonne ne voi lahjoittaa. Ja toivon, ettei välissä ole köyhillä rahastajia tai veronkiertäjiä.