Suomalaisen hyväsydämisyys. Mihin saakka se ulottuu?

Ihmisten auttamishalua on kaunista katsoa. Ihmiset hankkivat joukolla tavaraa ja ruokaakin Ukrainalaisille pakolaisille jotka ovat saapuneet Suomeen. Juuri äsken huomasin eräässä fb ryhmässä ketjun jossa pyöriä (todella hyväkuntoisia) lahjoitettiin lapsille jotta he pääsevät kouluun pyörällä kuten muutkin. Tähän liittyy silti itselläni myös surua omasta tilanteestasi, koska olen kasvattanut 4 tytärtä aivan miniminimaalisilla tuloilla, eikä heikkä missään tapauksessa ole ollut kaikkea mitä olisivat tarvinneet saatika toivoneet. Hienoja pyöriä ei ole, eikä aina edes suksia talvisin koska käytetyt menee sekunnissa jos ovat halpoja, lainaavat sitten koulusta. Ruuaksi syödään mitä halvimmalla kaupasta saa, se ei aina ole sitä terveellisintä. Uusia vaatteita eivät saa, kierrätyskeskuksesta käydään ostamassa kilohinnalla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta ymmärtänette pointin. Tuntuu surulliselta että ihmiset kantavat huolta kaikista muista paitsi meistä Suomessa köyhyysrajalla elävistä. Tähän tila teeseen joutuminen ei ole ollut laiskuutta eikä oma valinta. Enempää en halua avata syistä Tähän tilanteeseen joutumiselle. Muistuttaisin vain, että Suomessa on paljon, PALJON lapsia jotka kaipaisivat sitä uutta polkupyörää ja uusia vaatteita. Sosiaalitoimi auttaa kyllä, mutta se on tehty niin vaikeaksi ettei rumbaan jaksa aina lähteä.

Ja ennen kuin kukaan ölähtää että miten kehtaan sanoa näin, niin otan ehdottomasti huomioon että pakolaiset tulevat tänne hädän alta. He ansaitsevat kaiken sen avun jota heille tarjotaan. Se ei tässä ollut se pointti, vaan se että meitä avuntarvitsijoita on ikävä kyllä myös täällä suomessa, mutta olemme näkymättömiä. Auttaako Suomalainen Ukrainalaisia vain koska saa nimensä hyväntekijänä esiim Facebook-ryhmässä kommentoimalla: "Multa löytyis rullaluistimet ja yksi pyörä, mihin voin tuoda?" Vai myös silloin kun ei tee siitä numeroa? Ja onko tuossakaan mitään väärää, ei tietenkään. Mutta niitä todellisia hiljaisia hyöntekijöitä pitäisi ihan oikeasti arvostaa enemmän.

Tällaista jutustelua tähän aamuun. Olipas terapeuttista.

 

Ministeri Tytti Tuppurainen (sdp): "Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista."

Semmonen arvopohja vasemmistolla.

 

Kyllä suomalaisillekin on apua tarjolla, paitsi joululahjakeräyksiin, niin esim. Hope ry ja Apuna ry auttavat. Itsekin olen auttanut, Hopen kautta mm.

 

Ministeri Tytti Tuppurainen (sdp): "Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista."

Semmonen arvopohja vasemmistolla.

Sun oli pakko tunkea TÄHÄNKIN ketjuun lätisemään.

 

Sun oli pakko tunkea TÄHÄNKIN ketjuun lätisemään.

Ministeri Tytti Tuppurainen (sdp): "Oma kansa ensin -ajattelu on vahingollista."

 

Kyllä suomalaisillekin on apua tarjolla, paitsi joululahjakeräyksiin, niin esim. Hope ry ja Apuna ry auttavat. Itsekin olen auttanut, Hopen kautta mm.

Jatkan. Sitten on niitäkin, jotka eivät osaa käyttäytyä, valitettavasti.

Uhkaavasti käyttäytyvä mies tuli kotiovelle – ruoka- ja vaateapua jakavassa yhdistyksessä on koettu auttamisen lieveilmiöt: "Hamstraajia heitetty ulos"

Apu: Heidi Jaari haluaa auttaa vähävaraisia, mutta vetää rajan siihen, jos oma tai tiimiläisten turvallisuus vaarantuu.

www.helsinginuutiset.fi

 

Minäkin harrastan tällä jo vuosi sitten kuopatulla keskustelupalstalla jutustelua.
Hyvin moni äiti elää yksinhiuoltajana monista syistä. Turha syitä on täällä lähteä avaamaan.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Kun aikoinaan kerroin työkavereille tilanteestani:, he sanoivat minulla olevan vääränväriset kasvot. En lähtenyt leikkiin mukaan. Minun tilannetta ei voinut verrata maahan tulleisiin pakolaisiin.
Ei heitä ollut täällä vielä kovin paljon nollaluvulla.
Radiossa kerrottiin Ruotsiin tulleesta ukrainalaisesta miehestä, joka oli menettänyt sodassa koko perheensä lapsenlapsineen ja talonsa. Seurasin eilen tiiviisti Voitonpäivää. Kiintiöni alkaa olla täysi. Ihme juttu etten nähnyt sodasta unia.
Lapsesi kasvavat ja sitten huomaat eläväsi yksin. Näin minulle kävi. Talouteni on tasapainossa ja liput valmiina seuraavalle matkalle. Kaikki on up to you ex-puolisoani lainaten.
Aloitin aamun lukemalla elämänviisauksia ja ennen vappua ilmestynyttä Helsingin Uutiset-lehteä.
Lehdessä on juttu Viikissä sattuneesta kiusaamistapauksesta. Alueella asuu 1700 lasta.
Tärmäsin sunnuntaina samaan ongelmaan. Poikajoukko tuli vastaan tiellä, ja yksi pohjista heitti risun hiuksiini.
Onneksi minulla oli aurinkolasit silmillä. Risu takertui kiinni hiuksiini. Lehtijutussa sanotaan, että teini-ikäisillä on ongelmia tunnesäätelyssä. Jatkoin matkaa eikä tapaus minua erityisemmin hätkäyttänyt.
Värikkään elämän eläneenä olen oppinut, että elämässä tärkeintä on tämä hetki. Pidä elämäsi mahdollisimman yksinkertaisena äläkä haali elämääsi liikaa sälää. Minulla oli nuorena haaveena elämä meren rannalla.
Omistaisin vain kaksi matkalaukkua ja olisin aina valmis lähtemään matkalle. Haaveeni on toteutunut.
Olen vapaa kuin taivaan lintu. Katson ikkunastani taivaalla kitäviä lentokoneita. Lentokoneessa minulla ei ole ikävä minnekään. Matkalaukussani on tuliaisena satukirjoja. Muita toivomuksia minulle ei laiteta.
Olen kuulema hoitanut osani niin hyvin.
Ps. en osaa vielä käyttää kunnolla uutta iPadiani. Osa tekstistä on kursiivina.

 

Minäkin harrastan tällä jo vuosi sitten kuopatulla keskustelupalstalla jutustelua.
Hyvin moni äiti elää yksinhiuoltajana monista syistä. Turha syitä on täällä lähteä avaamaan.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Kun aikoinaan kerroin työkavereille tilanteestani, he sanoivat minulla olevan vääränväriset kasvot. En lähtenyt leikkiin mukaan. Minun tilannetta ei voinut verrata maahan tulleisiin pakolaisiin.
Ei heitä ollut täällä vielä kovin paljon nollaluvulla.
Radiossa kerrottiin Ruotsiin tulleesta ukrainalaisesta miehestä, joka oli menettänyt sodassa koko perheensä lapsenlapsineen ja talonsa. Seurasin eilen tiiviisti Voitonpäivää. Kiintiöni alkaa olla täysi. Ihme juttu etten nähnyt sodasta unia.
Lapsesi kasvavat ja sitten huomaat eläväsi yksin. Näin minulle kävi. Talouteni on tasapainossa ja liput valmiina seuraavalle matkalle. Kaikki on up to you ex-puolisoani lainaten.
Aloitin aamun lukemalla elämänviisauksia ja ennen vappua ilmestynyttä Helsingin Uutiset-lehteä.
Lehdessä on juttu Viikissä sattuneesta kiusaamistapauksesta. Alueella asuu 1700 lasta.
Tärmäsin sunnuntaina samaan ongelmaan. Poikajoukko tuli vastaan tiellä, ja yksi pohjista heitti risun hiuksiini.
Onneksi minulla oli aurinkolasit silmillä. Risu takertui kiinni hiuksiini. Lehtijutussa sanotaan, että teini-ikäisillä on ongelmia tunnesäätelyssä. Jatkoin matkaa eikä tapaus minua erityisemmin hätkäyttänyt.
Värikkään elämän eläneenä olen oppinut, että elämässä tärkeintä on tämä hetki. Pidä elämäsi mahdollisimman yksinkertaisena äläkä haali elämääsi liikaa sälää. Minulla oli nuorena haaveena elämä meren rannalla.
Omistaisin vain kaksi matkalaukkua ja olisin aina valmis lähtemään matkalle. Haaveeni on toteutunut.
Olen vapaa kuin taivaan lintu. Katson ikkunastani taivaalla kiitäviä lentokoneita. Lentokoneessa minulla ei ole ikävä minnekään. Matkalaukussani on tuliaisena satukirjoja. Muita toivomuksia minulle ei laiteta.
Olen kuulema hoitanut osani niin hyvin.
Ps. en osaa vielä käyttää kunnolla uutta iPadiani. Osa tekstistä on kursiivina.

Erikoinen yhteensattuma, että joku toinen kirjoittaja on myös lukenut samaa ilmaislehteä.
Tällä palstalla on ikivä tunnelma. Varo ap. ettet saa lisää pahaa mieltä loukkaavista kommenteista.

 

Minäkin harrastan tällä jo vuosi sitten kuopatulla keskustelupalstalla jutustelua.
Hyvin moni äiti elää yksinhiuoltajana monista syistä. Turha syitä on täällä lähteä avaamaan.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Kun aikoinaan kerroin työkavereille tilanteestani:, he sanoivat minulla olevan vääränväriset kasvot. En lähtenyt leikkiin mukaan. Minun tilannetta ei voinut verrata maahan tulleisiin pakolaisiin.
Ei heitä ollut täällä vielä kovin paljon nollaluvulla.
Radiossa kerrottiin Ruotsiin tulleesta ukrainalaisesta miehestä, joka oli menettänyt sodassa koko perheensä lapsenlapsineen ja talonsa. Seurasin eilen tiiviisti Voitonpäivää. Kiintiöni alkaa olla täysi. Ihme juttu etten nähnyt sodasta unia.
Lapsesi kasvavat ja sitten huomaat eläväsi yksin. Näin minulle kävi. Talouteni on tasapainossa ja liput valmiina seuraavalle matkalle. Kaikki on up to you ex-puolisoani lainaten.
Aloitin aamun lukemalla elämänviisauksia ja ennen vappua ilmestynyttä Helsingin Uutiset-lehteä.
Lehdessä on juttu Viikissä sattuneesta kiusaamistapauksesta. Alueella asuu 1700 lasta.
Tärmäsin sunnuntaina samaan ongelmaan. Poikajoukko tuli vastaan tiellä, ja yksi pohjista heitti risun hiuksiini.
Onneksi minulla oli aurinkolasit silmillä. Risu takertui kiinni hiuksiini. Lehtijutussa sanotaan, että teini-ikäisillä on ongelmia tunnesäätelyssä. Jatkoin matkaa eikä tapaus minua erityisemmin hätkäyttänyt.
Värikkään elämän eläneenä olen oppinut, että elämässä tärkeintä on tämä hetki. Pidä elämäsi mahdollisimman yksinkertaisena äläkä haali elämääsi liikaa sälää. Minulla oli nuorena haaveena elämä meren rannalla.
Omistaisin vain kaksi matkalaukkua ja olisin aina valmis lähtemään matkalle. Haaveeni on toteutunut.
Olen vapaa kuin taivaan lintu. Katson ikkunastani taivaalla kitäviä lentokoneita. Lentokoneessa minulla ei ole ikävä minnekään. Matkalaukussani on tuliaisena satukirjoja. Muita toivomuksia minulle ei laiteta.
Olen kuulema hoitanut osani niin hyvin.
Ps. en osaa vielä käyttää kunnolla uutta iPadiani. Osa tekstistä on kursiivina.

Sekokirjoittaja iski jälleen

 

Ap

Minä luulen että keskivertosuomalainen ei tiedä että joillain asiat voivat olla noin huonosti kuin sinulla esimerkiksi

 

Minäkin harrastan tällä jo vuosi sitten kuopatulla keskustelupalstalla jutustelua.
Hyvin moni äiti elää yksinhiuoltajana monista syistä. Turha syitä on täällä lähteä avaamaan.
Ymmärrän tilanteesi täysin. Kun aikoinaan kerroin työkavereille tilanteestani:, he sanoivat minulla olevan vääränväriset kasvot. En lähtenyt leikkiin mukaan. Minun tilannetta ei voinut verrata maahan tulleisiin pakolaisiin.
Ei heitä ollut täällä vielä kovin paljon nollaluvulla.
Radiossa kerrottiin Ruotsiin tulleesta ukrainalaisesta miehestä, joka oli menettänyt sodassa koko perheensä lapsenlapsineen ja talonsa. Seurasin eilen tiiviisti Voitonpäivää. Kiintiöni alkaa olla täysi. Ihme juttu etten nähnyt sodasta unia.
Lapsesi kasvavat ja sitten huomaat eläväsi yksin. Näin minulle kävi. Talouteni on tasapainossa ja liput valmiina seuraavalle matkalle. Kaikki on up to you ex-puolisoani lainaten.
Aloitin aamun lukemalla elämänviisauksia ja ennen vappua ilmestynyttä Helsingin Uutiset-lehteä.
Lehdessä on juttu Viikissä sattuneesta kiusaamistapauksesta. Alueella asuu 1700 lasta.
Tärmäsin sunnuntaina samaan ongelmaan. Poikajoukko tuli vastaan tiellä, ja yksi pohjista heitti risun hiuksiini.
Onneksi minulla oli aurinkolasit silmillä. Risu takertui kiinni hiuksiini. Lehtijutussa sanotaan, että teini-ikäisillä on ongelmia tunnesäätelyssä. Jatkoin matkaa eikä tapaus minua erityisemmin hätkäyttänyt.
Värikkään elämän eläneenä olen oppinut, että elämässä tärkeintä on tämä hetki. Pidä elämäsi mahdollisimman yksinkertaisena äläkä haali elämääsi liikaa sälää. Minulla oli nuorena haaveena elämä meren rannalla.
Omistaisin vain kaksi matkalaukkua ja olisin aina valmis lähtemään matkalle. Haaveeni on toteutunut.
Olen vapaa kuin taivaan lintu. Katson ikkunastani taivaalla kitäviä lentokoneita. Lentokoneessa minulla ei ole ikävä minnekään. Matkalaukussani on tuliaisena satukirjoja. Muita toivomuksia minulle ei laiteta.
Olen kuulema hoitanut osani niin hyvin.
Ps. en osaa vielä käyttää kunnolla uutta iPadiani. Osa tekstistä on kursiivina.

Mut kaipaatko koskaan kaveria?

 

Kuvasta ei voi päätellä mitän polkupyörän kunnosta.

 

Mut kaipaatko koskaan kaveria?

En kaipaa tämän palstan tasoista seuraa. Olisitte vain riesa ja raskas riippakivi..
Palstan kirjoituksista paistaa läpi henkinen köyhyys ja sivistymättömyys.
Jos et osaa kommentoida muuten kuin loukkaamalla, jätä lukematta epämieluisat tekstit.

 

En kaipaa tämän palstan tasoista seuraa. Olisitte vain riesa ja raskas riippakivi..
Palstan kirjoituksista paistaa läpi henkinen köyhyys ja sivistymättömyys.
Jos et osaa kommentoida muuten kuin loukkaamalla, jätä lukematta epämieluisat tekstit.

Ei mut siis sellasta jonka kaa hommat natsaa. Joka jakaa ilot ja surut. Sellasen kaa jonka kanssa kemiat natsaa. Siis hitto se on hieno tunne kun homma toimii. Eikä nyt koko palstaa kannata dumata osa vaan trollaa ja haluaa pahaa mieltä.

 

Ihmisten auttamishalua on kaunista katsoa. Ihmiset hankkivat joukolla tavaraa ja ruokaakin Ukrainalaisille pakolaisille jotka ovat saapuneet Suomeen. Juuri äsken huomasin eräässä fb ryhmässä ketjun jossa pyöriä (todella hyväkuntoisia) lahjoitettiin lapsille jotta he pääsevät kouluun pyörällä kuten muutkin. Tähän liittyy silti itselläni myös surua omasta tilanteestasi, koska olen kasvattanut 4 tytärtä aivan miniminimaalisilla tuloilla, eikä heikkä missään tapauksessa ole ollut kaikkea mitä olisivat tarvinneet saatika toivoneet. Hienoja pyöriä ei ole, eikä aina edes suksia talvisin koska käytetyt menee sekunnissa jos ovat halpoja, lainaavat sitten koulusta. Ruuaksi syödään mitä halvimmalla kaupasta saa, se ei aina ole sitä terveellisintä. Uusia vaatteita eivät saa, kierrätyskeskuksesta käydään ostamassa kilohinnalla. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mutta ymmärtänette pointin. Tuntuu surulliselta että ihmiset kantavat huolta kaikista muista paitsi meistä Suomessa köyhyysrajalla elävistä. Tähän tila teeseen joutuminen ei ole ollut laiskuutta eikä oma valinta. Enempää en halua avata syistä Tähän tilanteeseen joutumiselle. Muistuttaisin vain, että Suomessa on paljon, PALJON lapsia jotka kaipaisivat sitä uutta polkupyörää ja uusia vaatteita. Sosiaalitoimi auttaa kyllä, mutta se on tehty niin vaikeaksi ettei rumbaan jaksa aina lähteä.

Ja ennen kuin kukaan ölähtää että miten kehtaan sanoa näin, niin otan ehdottomasti huomioon että pakolaiset tulevat tänne hädän alta. He ansaitsevat kaiken sen avun jota heille tarjotaan. Se ei tässä ollut se pointti, vaan se että meitä avuntarvitsijoita on ikävä kyllä myös täällä suomessa, mutta olemme näkymättömiä. Auttaako Suomalainen Ukrainalaisia vain koska saa nimensä hyväntekijänä esiim Facebook-ryhmässä kommentoimalla: "Multa löytyis rullaluistimet ja yksi pyörä, mihin voin tuoda?" Vai myös silloin kun ei tee siitä numeroa? Ja onko tuossakaan mitään väärää, ei tietenkään. Mutta niitä todellisia hiljaisia hyöntekijöitä pitäisi ihan oikeasti arvostaa enemmän.

Tällaista jutustelua tähän aamuun. Olipas terapeuttista.

Minusta Suomi kyllä pitää huolta köyhimmistä. Toki tulonsiirroilla eläessä jotuu karsimaan jostakin, mutta niin joutuvat karsimaan keskituloiset työssäkäyvät perheetkin.

Omilla lapsillani ole koskaan ollut suksia. Ovat pärjänneet ihan hyvin ilman.

 

Minusta Suomi kyllä pitää huolta köyhimmistä. Toki tulonsiirroilla eläessä jotuu karsimaan jostakin, mutta niin joutuvat karsimaan keskituloiset työssäkäyvät perheetkin.

Omilla lapsillani ole koskaan ollut suksia. Ovat pärjänneet ihan hyvin ilman.

Miksei ole ollut skimboja?

 

Miksei ole ollut skimboja?

Ei ole ollut tarvetta.

 

Ei mut siis sellasta jonka kaa hommat natsaa. Joka jakaa ilot ja surut. Sellasen kaa jonka kanssa kemiat natsaa. Siis hitto se on hieno tunne kun homma toimii. Eikä nyt koko palstaa kannata dumata osa vaan trollaa ja haluaa pahaa mieltä.

Suomessa yksinelävien määrä on iso ja määrä lisääntyy entisestään.
Olen jo saanut elää pitkän avioliiton ja siinä suhteessa koin kaikki mahdolliset asiat.
Kaikki jäävät parisuhteessaan joskus yksin. Onni löytyy omien korvien välistä.
Sinun kannattaa lukea kirjoja ihmisistä, jotka ovat valinneet saman tien kuin minä.
Yjsineläjänä en tarvitse kipuilla parisuhteen ongelmissa. Ovi on jo sulkeutunut ja vapauden tuuli puhaltaa kasvoilleni. Voin tehdä tai jättää tekemättä mitä haluan.
Varjelen yksityisyyttäni. Asiani eivät kuulu kenelläkään muille kuin itselleni ja lapsilleni.

 

Minusta Suomi kyllä pitää huolta köyhimmistä. Toki tulonsiirroilla eläessä jotuu karsimaan jostakin, mutta niin joutuvat karsimaan keskituloiset työssäkäyvät perheetkin.

Omilla lapsillani ole koskaan ollut suksia. Ovat pärjänneet ihan hyvin ilman.

Eivätkö lapsesi osaa hiihtää vai ootteko lainannut? Nyt en kettuile vaan ihan aidosti oon yllättänyt että pystyykö peruskoulun käymään nyky-Suomessa hiihtämättä?

No voisin kyllä kuvitella, että esim. PK-seudulla mutta jopa muualla?

Nimimerkillä "Hiton monet sukset ostanut" ja "Yrittänyt saada lapsia nauttimaan hiihdosta".

 

Niinjuu ja tosiaan murtomaat ja laskettelusukset vielä erikseen. Ja toki luistimet.

Osan toki käytettynä tai sitten uudet kiertäneet kolmella lapsella.

 

Ei ole ollut tarvetta.

Minä olen hiihtänyt kiintiöni täyteen. Kerran istuin naisporukassa taksissa, jossa oli mukana SM-tason hiihtäjä. Nainen sanoi ettei ole enää vuosiin hiihtänyt. Minua suoraan sanoen ällöttää huippuhiihtäjien hehkutus.
Hiihtäminen ei ole urheilulaji vaan hidasta samoilua kauniissa maisemassa.

 

Onko se siinä että Suomessa syntynyt voi pitkälti vaikuttaa omaan tilanteeseen mutta ukrainalaiset pakolaiset ovat täydellisen syyttömiä siihen mihin ovat joutuneet.

 

Suomessa yksinelävien määrä on iso ja määrä lisääntyy entisestään.
Olen jo saanut elää pitkän avioliiton ja siinä suhteessa koin kaikki mahdolliset asiat.
Kaikki jäävät parisuhteessaan joskus yksin. Onni löytyy omien korvien välistä.
Sinun kannattaa lukea kirjoja ihmisistä, jotka ovat valinneet saman tien kuin minä.
Yjsineläjänä en tarvitse kipuilla parisuhteen ongelmissa. Ovi on jo sulkeutunut ja vapauden tuuli puhaltaa kasvoilleni. Voin tehdä tai jättää tekemättä mitä haluan.
Varjelen yksityisyyttäni. Asiani eivät kuulu kenelläkään muille kuin itselleni ja lapsilleni.

Ehkä joskus nyt korvieni välissä asustaa mörkö. Ja mulle kävi näin. Niinkuin tälle kunkulle ja vieressä soputtaa myrkyllinen vieras.

Lord of the Rings : The Two Towers. Gandalf and Theoden.

The Lord of the Rings : The Two Towers. Gandalf breaks Saruman's spell over King Theoden. Plot :Frodo (Elijah Wood), who carries the Ring, and his fellow Hob...

youtu.be

 

Onko se siinä että Suomessa syntynyt voi pitkälti vaikuttaa omaan tilanteeseen mutta ukrainalaiset pakolaiset ovat täydellisen syyttömiä siihen mihin ovat joutuneet.

Ei se ole noin yksinkertaista. Monet Suomessakin on köyhiä tai syrjäytyneitä ilman omaa syytään. Esimerkiksi kiusaamisella voi olla kauaskantoisia seurauksia jotka kestävät läpi elämän. Talo/omaisuus/terveyskin voi mennä ilman varsinaista syytä.

 

Eivätkö lapsesi osaa hiihtää vai ootteko lainannut? Nyt en kettuile vaan ihan aidosti oon yllättänyt että pystyykö peruskoulun käymään nyky-Suomessa hiihtämättä?

No voisin kyllä kuvitella, että esim. PK-seudulla mutta jopa muualla?

Nimimerkillä "Hiton monet sukset ostanut" ja "Yrittänyt saada lapsia nauttimaan hiihdosta".

Ei täällä ole hiihtokelejä sen vertaa, että kannattaisi ostaa suksia. Ei näiden kavereillakaan ole suksia kuin ehkä parilla.
Laskettelukamat ja luistimet löytyy.