uskot säkin kaikkea älytöntä, esim tuo atkins. hän itte kuoli lopulta kun karppasi, oli lihonnut ja tais munuaoset ja amksa petttää, että se siitä terveellisyydestä.
KAIKKI ruoka lihottaa jos syö liika, mutta terveellinen ruoakvalio käsittä KAIKKIA ruoka-aineita, se on TODISTETTU juttu, johon ei auta sinun vinkumiset, ksoka pelkäät lihoamista !!!'
Atkins kyllä kuoli kaaduttuaan kadulla.
Ystäväni tri. Atkinsin kuolemasta tehdyt sepustukset ovat isoja paksuja emävaleita.
Kaikkea muuta kuin liikalihava, dieettiguru oli onnettomuuteensa saakka terveyden esikuva, sanoo Keith Berkowitz.
Ensimmäiseksi huomasin ihmisjoukon, joka oli kokoontunut tien reunustalle. Sitten näin laukun mustan nailonisen ostoskassin, joka näytti hyvin tutulta. Kiirehdin lähemmäs ja näin, että maassa makasi joku. Tajusin heti, että se oli Robert Atkins, mies joka loi maailmankuulun dieetin. Hän kantoi mukanaan tuollaista laukkua töihin joka päivä. Katsoin hänen silmiinsä. Ne olivat auki ja näin, että hän näytti olevan kauhuissaan, ikään kuin hän lyhyen hetken ajan tajusi mitä hänelle oli tapahtunut. Mutta hän ei pystynyt puhumaan.
Olimme molemmat kävelemässä töihin Atkins Centeriin. Minun on täytynyt olla vain noin 30 sekuntia hänen takanaan. Vaikka oli huhtikuu, edellisenä yönä oli satanut paljon lunta. Näin jääpalasen, johon hän oli liukastunut. Useat newyorkilaiset olivat luopuneet takeistaan kääriäkseen ne hänen ympärilleen. Siitä näki, miten pahasti hän oli loukkaantunut.
Näin, että hänen takaraivossaan oli iso ruhje. Hän oli kaatunut suoraan taaksepäin pahin mahdollinen tapa kaatua. Ei ollut epäilystäkään siitä, että hän oli saanut vakavan vaurion päähänsä. Hän hengitti ja kokeilin hänen pulssiaan. Yritin parhaani mukaan rauhoittaa häntä ja sanoin: Ambulanssi on tulossa, älä huolehdi, kaikki menee hyvin, mutta hän ei pystynyt vastaamaan.
Ambulanssissa hän menetti tajuntansa eikä koskaan palannut tajuihinsa. Hän kuoli yhdeksän päivää myöhemmin 17. huhtikuuta viime vuonna. Olin sairaalassa hänen vuoteensa vierellä joka päivä.
Nyt hän on poissa ja häntä vastaan on hyökätty hirveällä tavalla. Hänen elämäntyötään on arvosteltu. Se on erittäin loukkaavaa hänen leskeään Veronicaa kohtaan. Tätä miestä hän rakasti ja nyt suree. Miestä, joka on kuollut, eikä voi puolustautua.
Olin Robertin lääkäri hänen elämänsä viimeisten kuukausien aikana ja tiedän kuinka terve hän oli. Hän ei ollut kuollessaan liikalihava. Hän oli aina hyvin aktiivinen, innokas tenniksen pelaaja. Useat ystäväni kaatuivat ja loukkaantuivat tuona samana päivänä, mukaan lukien eräs tuntemani nuori henkilö. Kuka tahansa olisi voinut liukastua siihen jäähän ja kuolla.
Michael Bloomberg, New Yorkin pormestari sanoi, ettei hän uskonut hevonpaskaa Robertin liukastumisesta jäähän ja nimitti häntä lihavaksi, mutta en usko, että hän todella tarkoitti sitä.
Hän vitsaili palomiesten kanssa ja luuli puhuvansa epävirallisesti. Siitä tuli etusivun uutinen, mutta tyhjästä nyhjäistiin paljon, ja hän pyysi anteeksi Veronicalta kommenttiaan.
Wall Street Journal sanoi että Robert painoi kuollessaan 117 kiloa ja hänellä oli sydänvika. Yksi hänen valtimoistaan oli tukkeutunut. Mutta silloin kun hänet otettiin sisään sairaalaan, hän painoi ainoastaan 88 kiloa ja oli 1,83 m pituinen., Se ei ole lihavuutta. Minua kummastuttaa, että ihmiset yhä haukkuvat häntä, senkin jälkeen kun Veronica julkaisi tämän tiedon. Kaikki on sairaalan arkistossa.
Syy siihen, miksi Robert painoi niin paljon, on siinä, että hänen kehonsa oli pahoin turvonnut.
Hän sai paljon suonensisäistä nestettä pitämään elämälle välttämättömiä elimiä toiminnassa ja vähentämään painetta aivoihin. He joutuivat tyhjentämään valtavan määrän verta hänen aivoistaan. Ei ole tavatonta lihoa 27 kiloa noissa olosuhteissa, vaikka se kuulostaa paljolta.
Lääkärin lausunnossa todetaan, että hänellä oli huomattavaa turvotusta molemmissa jaloissa. Hänen vuoteensa vierellä pystyin toteamaan, miten turvonneet ne olivat.
Jos Robert voisi kuulla miten sanotaan, että hänen oma dieettinsä tappoi hänet, se loukkaisi häntä suuresti. Olen varma, että hän puolustautuisi kiihkeästi.
Robert oli neuvonantajani, mentorini. Olin työskennellyt sairaalalääkärinä ja minusta oli tulossa pettynyt lääketieteeseen. Voimme korjata katkenneen jalan, mutta emme aina voi parantaa ihmisten jokapäiväistä elämää. En nähnyt monienkaan potilaistani paranevan. Kykenin ylläpitämään heidän terveydentilaansa, mutta en pystynyt parantamaan heidän kroonisia sairauksiaan.
Vaimoni, joka on ravintofysiologi, alkoi tehdä töitä Robertin kanssa vuonna 1999. Hän oli skeptinen ottamaan vastaan työtä, koska ihmiset hänen ammatissaan eivät juuri arvostaneet Atkinsia siihen aikaan. Vähähiilihydraattinen, paljon proteiinia sisältävä ruokavalio oli ennakkoluuloisten käsitysten vastainen. Vuodesta 1970 vähärasvaisuus oli ollut muodissa, mutta sanoin: Miksi ei. Vaimooni teki syvän vaikutuksen se miten nopeasti ihmiset paranivat ja hän näki miten Robertin potilaat todella pitivät hänestä. Hänelle hänen potilaansa ja vaimonsa olivat kaksi elämän suurta rakkautta. Hän tekisi mitä hyvänsä heidän vuokseen. Hän otti vastaan yhä 45 potilasta viikossa vaikka oli 72-vuotias. Hänelle ei ollut kysymys rahasta, vaan ihmisistä.
Aloitin dieetin yhdessä sairaalakollegani kanssa haasteesta ja me molemmat laihduimme 4,5 kiloa. Olin hämmästynyt siitä, kuinka hyväksi tunsin oloni ja kuinka paljon energiaa minulla oli. Eräs toinen lääkäriystävä laihtui 18 kiloa ja juoksi New Yorkin maratonin ensimmäistä kertaa. Lopulta Robert pyysi minua työskentelemään kanssaan. Meillä oli tapana syödä aamiaista yhdessä. Hän otti aina kahden munan munakkaan ja muutamia makkaroita. Minä otin vain munakkaan, koska olen juutalainen ja noudatan kosherin sääntöjä. Lounaaksi hän otti salaatin.
Hänen dieetillään ei ollut mitään tekemistä hänen kuolemansa kanssa. Ihmiset unohtavat, miten genetiikka vaikuttaa terveyteen. Hänellä oli ollut sydänkohtaus sen jälkeen kun hän sai viruksen Turkissa, mikä sai aikaan epäsäännöllisen sydämenlyönnin ja mistä johtui sydämen laajentuminen. Hän kertoi kaikille siitä, hän ei salannut mitään. Hänen ikäiselleen hänen tilansa oli erinomainen.
Tutkin monia samoja potilaita joita Robert tutki ja he ovat erittäin terveitä. Seuraan heidän kolesterolitasojaan ja näen monien voivan luopua verenpainelääkkeistä. Robert ei ollut vain dieettitohtori, hän hoiti ihmisiä, joilla oli diabetes, kilpirauhasongelmia ja hormonaalisia häiriöitä. Hän ehti ennen kuolemaansa hoitaa varmaankin 65000 potilasta ja miljoonat noudattavat hänen dieettiään.
Meille on opetettu, että kaikki rasva on pahasta, mutta jos katsot taaksepäin pari vuosikymmentä, lääkärit eivät olleet sitä mieltä. Robert sai idean dieettiinsä esseestä American Medical Journal lehdessä vuonna 1963. Se ei sovi raskaana oleville naisille ja niille, joilla on munuaissairaus, mutta se sopi hänelle ja miljoonille muille.
Surullista on että 40 vuoden kritiikin jälkeen Robert alkoi saada tunnustusta, jonka hän ansaitsi. Hän sai kutsuja luennoimaan lääketieteellisiin tiedekuntiin ja hänen kuolemansa jälkeen paljon tutkimustuloksia on julkaistu siitä miten kolesterolitasot paranevat vähähiilihydraattisella dieetillä.
Hän kuoli tavallisuudesta poikkeavan (freak) onnettomuuden vuoksi."
Keith Berkowitz Sarah Baxterin haastattelussa.