suhde,jossa kummatkin omalta taholtaan varattuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Asiangirl
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kylläpä täällä taas on NIIN siveitä ja kunnollisia, synnittömiä ihmisiä!!!! Tekopyhää tollanen taivastelu ja toisten haukkuminen!!! Voitte elää oman elämänne niin kuin haluatte ja tietää mikä siinä on oikein, mutta ette OIKEASTI voi tietää toisten elämästä ja valinnoista yhtään mitään. Ulkopuoliset tietävät vain sen mikä ulospäin näkyy ( ja usein vielä vääristyy) , joten sen perusteella on mielestäni idioottimaista lähteä haukkumaan ja arvostelemaan TOISTEN IHMISTEN ELÄMÄÄ!!!!
 
Ja milläs perusteella täällä vedetään johtopäätöksiä, että jollakin ei mitään kokemusta koko elämästä ole ja plaaplaa.
Millaista kokemusta sitä sitten pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että "minulla on elämänkokemusta". ? Mikä elämänkokemus on sitä oikeaa?

Tähän ketjuun saa osallistua vain ne, jotka itse ovat olleet ns. toisena kumppanina, eli ne, jotka on aloittaneet uuden suhteen vaikka entinen on vielä voimassa ja olemassa?
tai ehkä semmonen, jonka puoliso on tehnyt em. tempauksen, mutta joka suhtautuu asiaan: minun vika, kun ei mies/vaimo kotona ja luonani viihtynyt..
vai?
Toisen ihmisen kunnioittaminen, se on väärin. Ainakaan kumppaniaan ei kannata kunnioittaa, vaan kun tympii voi hypätä toisen syliin, koska rakkaus tulee ja vie, eikä sille mitään voi, rakkaus on tunne jota ei voi hallita eikä säädellä.
Vihan tunteita sen sijaan pitää voida säädellä sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä kellään ole oikeuitta antautua vihan vietäväksi ja käydä potkimassa petturi-puolisoaan sairaalakuntoon, Sillä tavalla ei toisia ihmisiä kohdella, vähän pitäisi voida tunteitaan hallita.

 
Ja milläs perusteella täällä vedetään johtopäätöksiä, että jollakin ei mitään kokemusta koko elämästä ole ja plaaplaa.
Millaista kokemusta sitä sitten pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että "minulla on elämänkokemusta". ? Mikä elämänkokemus on sitä oikeaa?

Tähän ketjuun saa osallistua vain ne, jotka itse ovat olleet ns. toisena kumppanina, eli ne, jotka on aloittaneet uuden suhteen vaikka entinen on vielä voimassa ja olemassa?
tai ehkä semmonen, jonka puoliso on tehnyt em. tempauksen, mutta joka suhtautuu asiaan: minun vika, kun ei mies/vaimo kotona ja luonani viihtynyt..
vai?
Toisen ihmisen kunnioittaminen, se on väärin. Ainakaan kumppaniaan ei kannata kunnioittaa, vaan kun tympii voi hypätä toisen syliin, koska rakkaus tulee ja vie, eikä sille mitään voi, rakkaus on tunne jota ei voi hallita eikä säädellä.
Vihan tunteita sen sijaan pitää voida säädellä sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä kellään ole oikeuitta antautua vihan vietäväksi ja käydä potkimassa petturi-puolisoaan sairaalakuntoon, Sillä tavalla ei toisia ihmisiä kohdella, vähän pitäisi voida tunteitaan hallita.

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 12:00 moraali kirjoitti:
Ja milläs perusteella täällä vedetään johtopäätöksiä, että jollakin ei mitään kokemusta koko elämästä ole ja plaaplaa.
Millaista kokemusta sitä sitten pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että "minulla on elämänkokemusta". ? Mikä elämänkokemus on sitä oikeaa?

Tähän ketjuun saa osallistua vain ne, jotka itse ovat olleet ns. toisena kumppanina, eli ne, jotka on aloittaneet uuden suhteen vaikka entinen on vielä voimassa ja olemassa?
tai ehkä semmonen, jonka puoliso on tehnyt em. tempauksen, mutta joka suhtautuu asiaan: minun vika, kun ei mies/vaimo kotona ja luonani viihtynyt..
vai?
Toisen ihmisen kunnioittaminen, se on väärin. Ainakaan kumppaniaan ei kannata kunnioittaa, vaan kun tympii voi hypätä toisen syliin, koska rakkaus tulee ja vie, eikä sille mitään voi, rakkaus on tunne jota ei voi hallita eikä säädellä.
Vihan tunteita sen sijaan pitää voida säädellä sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä kellään ole oikeuitta antautua vihan vietäväksi ja käydä potkimassa petturi-puolisoaan sairaalakuntoon, Sillä tavalla ei toisia ihmisiä kohdella, vähän pitäisi voida tunteitaan hallita.

Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 12:00 moraali kirjoitti:
Ja milläs perusteella täällä vedetään johtopäätöksiä, että jollakin ei mitään kokemusta koko elämästä ole ja plaaplaa.
Millaista kokemusta sitä sitten pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että "minulla on elämänkokemusta". ? Mikä elämänkokemus on sitä oikeaa?

Tähän ketjuun saa osallistua vain ne, jotka itse ovat olleet ns. toisena kumppanina, eli ne, jotka on aloittaneet uuden suhteen vaikka entinen on vielä voimassa ja olemassa?
tai ehkä semmonen, jonka puoliso on tehnyt em. tempauksen, mutta joka suhtautuu asiaan: minun vika, kun ei mies/vaimo kotona ja luonani viihtynyt..
vai?
Toisen ihmisen kunnioittaminen, se on väärin. Ainakaan kumppaniaan ei kannata kunnioittaa, vaan kun tympii voi hypätä toisen syliin, koska rakkaus tulee ja vie, eikä sille mitään voi, rakkaus on tunne jota ei voi hallita eikä säädellä.
Vihan tunteita sen sijaan pitää voida säädellä sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä kellään ole oikeuitta antautua vihan vietäväksi ja käydä potkimassa petturi-puolisoaan sairaalakuntoon, Sillä tavalla ei toisia ihmisiä kohdella, vähän pitäisi voida tunteitaan hallita.

Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 12:00 moraali kirjoitti:
Ja milläs perusteella täällä vedetään johtopäätöksiä, että jollakin ei mitään kokemusta koko elämästä ole ja plaaplaa.
Millaista kokemusta sitä sitten pitäisi olla, jotta voisi sanoa, että "minulla on elämänkokemusta". ? Mikä elämänkokemus on sitä oikeaa?

Tähän ketjuun saa osallistua vain ne, jotka itse ovat olleet ns. toisena kumppanina, eli ne, jotka on aloittaneet uuden suhteen vaikka entinen on vielä voimassa ja olemassa?
tai ehkä semmonen, jonka puoliso on tehnyt em. tempauksen, mutta joka suhtautuu asiaan: minun vika, kun ei mies/vaimo kotona ja luonani viihtynyt..
vai?
Toisen ihmisen kunnioittaminen, se on väärin. Ainakaan kumppaniaan ei kannata kunnioittaa, vaan kun tympii voi hypätä toisen syliin, koska rakkaus tulee ja vie, eikä sille mitään voi, rakkaus on tunne jota ei voi hallita eikä säädellä.
Vihan tunteita sen sijaan pitää voida säädellä sivistyneessä yhteiskunnassa, eikä kellään ole oikeuitta antautua vihan vietäväksi ja käydä potkimassa petturi-puolisoaan sairaalakuntoon, Sillä tavalla ei toisia ihmisiä kohdella, vähän pitäisi voida tunteitaan hallita.

Kerronpa tässä nyt oman tarinani entisestä suhteestani. Asuin avoliitossa miehen kanssa, joka alkuun vaikutti ihan tavalliselta ja kivalta kumppanilta. Käytiin yhdessä ravintoloissa, elokuvissa ym ja vuoden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen. No siitä se alamäki alkoi sitten.
Itse tein vuorotyötä, mies alkoi käydä töiden jälkeen baarissa useammin, lopulta hän veti kännit joka päivä klo 16-21, viikonlopuista puhumattakaan.Ihan vaan esimerkiksi jos minä lähdin kavereiden kanssa ulos, olin h.uora. Paras ystäväni oli eksäni mielestä l.esbo koska hän työskenteli vartijana, toinen ystäväni h.uora, koska hän oli nätti ja käytti nättejä vaatteita. Jos minä puin pitkävartiset saappaat jalkaan, olin heti h.uora.
Jos mainitsin sanankaan jostain miespuolisesta työkaveristani, minulla oli varmaankin tämän kanssa suhde.
Tähän mieheen ei puhe tehonnut. Jos yritin sanoa, että olis kiva olla joskus ihan vaan kotona kahdestaan,tai olisi kiva kutsua kavereita viettämään iltaa-ei- hän ei kuulemma ala mitään juttelemaan mukavia mun kavereiden poikaystävien kanssa.
Tiukempi olisi lähtenyt heti kävelemään, varsinkaan kun meillä ei ollut lapsia. Itse ajattelin aina, että ehkä se tästä vielä muuttuu. Joskus mies saattoi yllättää, oli oikein käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa, muuten maksatti kyllä ruoat mulla, jäi sitten itselle enemmän rahaa ryyppäämiseen.) silloin, kun hänellä oli tarve tyydyttää itsensä minuun.
Jossain vaiheessa päätin, että ei millään ole mitään väliä, tuon kanssa en tule ikinä perhettä perustamaan, lähden, kun löydän asunnon. Mutta en tietenkään voinut sanoa sitä hänelle vielä suoraan, elin peläten hänen reaktiotaan, itsetunto nollassa , kaveritkin olivat jääneet tämän miehen takia.
Jossain vaiheessa eräs miespuolinen työkaverini ehdotti minulle kahville menoa, hän ei tiennyt, että seurustelen.
Tämän miehen kanssa lähettelimme sitten silloin tällöin tekstareita, tämä mies sai minut tajuamaan, etten ole niin arvoton ihminen kuin eksäni antoi ymmärtää. Muutin yksiöön.
Siitä vuoden kuluttua muutin tämän tekstarimiehen kanssa yhteen ja nykyään olemme naimisissa ja meillä on kaksi yhteistä lasta.
Minulla oli siis uusi suhde kun asuin vielä vanhassa osoitteessa.
Kunnioitus? Mikä kunnioitus? Kunnioittiko eksäni minua koskaan niin, että olisi ansainnut minun kunnioituseni häntä kohtaan? Kun tympii niin hypätään toiseen syliin? Minulla se ei ollut kysymys mistään äkkinäisestä pikku riidasta jonka jälkeen mennään toiseen syliin vaan vuosia kestäneestä #&%?$!*ä, ero tästä eksästäni kesti kauemmin kuin sen hetken, jolloin kannoin tavarani ulos asunnostamme. Se kesti yli vuoden.
Tämän kokeneena minä en ikinä mene sanomaan kenellekkään, "Olisihan se iso asia ensin yrittää katsoa iteään peiliin ja miettiä, haluaako pelastaa sen liiton, haluaako itse muuttua. Ja jos ei, sanoo sen kumppanilleen ja lähtee vasta sitten sitä Ymmärtävää Syliä hakemaan." Aina kun ei omaan peiliin tuijottelukaan tuo tulosta, sitä on tehty enemmän kuin tarpeeksi. Ihmisiä ja suhteita on niin monenlaisia, että ei voi tietää mitä toisen kotona tapahtuu.
Itse on tullut kyllä peiliin tuijoteltua jokunen tovi.
Kuuntelin kauhulla joku aika sitten erään kaverini kohtausta miehelleen, kun mies tuli töistä ja rouva minun kuullen haukkui miehensä pystyyn, kun tämä ei ollut muistanut, että heillä oli puolvuotishääpäivä..
Moraalista vielä: Moraalikäsityksiä on monenlaisia. Kuka sitä sanoo mikä niistä on oikea? Jossain arabimaissa miehet voi luuhata miten monen naisen tahansa kanssa eikä se ole mitenkään moraalitonta heille. Tai joissain latinokulttuureissa on ihan ok, että mies vaihtaa naista, jos on onneton, kunhan elättää vanhankin perheensä. Itseasiassa Martti Lutherkin lukemani mukaan oli sitä mieltä, että mies voi ottaa rakastajattaren, jos oma vaimo ei tyydytä häntä, mutta avioero oli kielletty. Olisko se sitä ajattelua, jonka takia ennen vanhaan suomessakin sai erota vain kuolemassa tai jos vaimo oli uskoton.


 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 13:37 jane kirjoitti:
Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!

jane, lempi"viholliseni", et sitten vieläkään oo keksinyt mitään omaa...
vaan tyydyt "peesailemaan" niinkuin täällä on tapana sanoa.. :whistle:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 17:30 eräs kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 13:37 jane kirjoitti:
Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!

jane, lempi"viholliseni", et sitten vieläkään oo keksinyt mitään omaa...
vaan tyydyt "peesailemaan" niinkuin täällä on tapana sanoa.. :whistle:

Voi sinnuu eräs.. etkö parempaa sivallusta keksinyt? Ei edes osunut - saati sitten uponnut.. Lueppas huviksesi muiden kirjoituksia - kuinka monella on oikeasti jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa? Suurin osa ihmisistä kirjoittaa tänne mielipiteitä, joita on muualta kuulleet tai lukeneet ja sitä hiukan muokkaavat omaan ajatusmaailmaansa sopivaksi. Minusta "Moraalilla" oli tuore ilmaisutapa jota oli hauska lukea. Eikö siitä saa kiittää?

Että ei täällä varmaan mitään maata mullistavaa mielipidejohtajaa löydy jos sitä olet etsimässä. "Sinäkin jossakin kirjoituksessa vetosit itse Martti Lutheriin, et omiin aivoituksiisi. Tiesitkö että Leonardo da Vinci sanoi aikoinaan että "Se joka vetoaa auktoriteettiin, vetoaa muistiinsa, ei älykkyyteensä". Se pätee minusta tässäkin tilanteessa.

Ja mitä tulee minun mielipiteettömyyteen.. sanoinkin jossain vaiheessa sinulle että niitä sinun on turha odotella. Sinä kaivelet sitä vain sen vuoksi, että etsit kosketuspintaa johon iskeä - ikävä ihminen kun olet :)

(Huomaa hymiö ikävän lauseeen lopussa)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 17:30 eräs kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 13:37 jane kirjoitti:
Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!

jane, lempi"viholliseni", et sitten vieläkään oo keksinyt mitään omaa...
vaan tyydyt "peesailemaan" niinkuin täällä on tapana sanoa.. :whistle:

Voi sinnuu eräs.. etkö parempaa sivallusta keksinyt? Ei edes osunut - saati sitten uponnut.. Lueppas huviksesi muiden kirjoituksia - kuinka monella on oikeasti jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa? Suurin osa ihmisistä kirjoittaa tänne mielipiteitä, joita on muualta kuulleet tai lukeneet ja sitä hiukan muokkaavat omaan ajatusmaailmaansa sopivaksi. Minusta "Moraalilla" oli tuore ilmaisutapa jota oli hauska lukea. Eikö siitä saa kiittää?

Että ei täällä varmaan mitään maata mullistavaa mielipidejohtajaa löydy jos sitä olet etsimässä. "Sinäkin jossakin kirjoituksessa vetosit itse Martti Lutheriin, et omiin aivoituksiisi. Tiesitkö että Leonardo da Vinci sanoi aikoinaan että "Se joka vetoaa auktoriteettiin, vetoaa muistiinsa, ei älykkyyteensä". Se pätee minusta tässäkin tilanteessa.

Ja mitä tulee minun mielipiteettömyyteen.. sanoinkin jossain vaiheessa sinulle että niitä sinun on turha odotella. Sinä kaivelet sitä vain sen vuoksi, että etsit kosketuspintaa johon iskeä - ikävä ihminen kun olet :)

(Huomaa hymiö ikävän lauseeen lopussa)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 22:27 jane kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 17:30 eräs kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.01.2007 klo 13:37 jane kirjoitti:
Hieno ja oivaltava kirjoitus, moraali!

jane, lempi"viholliseni", et sitten vieläkään oo keksinyt mitään omaa...
vaan tyydyt "peesailemaan" niinkuin täällä on tapana sanoa.. :whistle:

Voi sinnuu eräs.. etkö parempaa sivallusta keksinyt? Ei edes osunut - saati sitten uponnut.. Lueppas huviksesi muiden kirjoituksia - kuinka monella on oikeasti jotain uutta ja mielenkiintoista sanottavaa? Suurin osa ihmisistä kirjoittaa tänne mielipiteitä, joita on muualta kuulleet tai lukeneet ja sitä hiukan muokkaavat omaan ajatusmaailmaansa sopivaksi. Minusta "Moraalilla" oli tuore ilmaisutapa jota oli hauska lukea. Eikö siitä saa kiittää?

Että ei täällä varmaan mitään maata mullistavaa mielipidejohtajaa löydy jos sitä olet etsimässä. "Sinäkin jossakin kirjoituksessa vetosit itse Martti Lutheriin, et omiin aivoituksiisi. Tiesitkö että Leonardo da Vinci sanoi aikoinaan että "Se joka vetoaa auktoriteettiin, vetoaa muistiinsa, ei älykkyyteensä". Se pätee minusta tässäkin tilanteessa.

Ja mitä tulee minun mielipiteettömyyteen.. sanoinkin jossain vaiheessa sinulle että niitä sinun on turha odotella. Sinä kaivelet sitä vain sen vuoksi, että etsit kosketuspintaa johon iskeä - ikävä ihminen kun olet :)

(Huomaa hymiö ikävän lauseeen lopussa)

Tuore? Minusta tämä palsta on ollut kauan täynnä ironiaa ja kärjistyksiä. (jota nimimerkki moraalin tekstistä löytyy).
Mitä tulee Martti Luther-vetooni(?), en mielestäni vedonnut Martti Lutheriin auktoriteettina (todellakaan.), hän oli listassa vain yksi esimerkki kun puhuttiin moraalikäsityksistä.
En minä etsi mitään mielipidejohtajaa enkä pidä tätä minään älykkyyskilpailuna, sanon vain sinulle omia sanojasi lainaten: Anna minun siis räyhätä rauhassa...
ja kokeillaan lopuksi tätä:

:hug: .... :D ...ja vielä pirunsarvi-hymiö perään.
 
En nyt ymmärrä näitä teidän, eräs ja jane, välisiä sananvaihtoja. Mutta sinulle eräs: tuo pitkä kirjoituksesi ent. suhteestasi on hyvä ja rehellinen. Olen kokenut samantyyppisen suhteen, ja samanlaisen lähdön k.o. suhteestani. Tähän minun suhteeseen liittyi vielä miehen henkistä väkivaltaa, joskus tukasta vetämistä ja sängylle paiskomistakin, jotka sai pelkäämään, että pahempaa on tulossa. En jäänyt katselemaan olisko ollut tulossa ja mitä. Ei liioin kiinnostanut kuunnella pellejen mielipiteitä siitä, ettei onnistu suhde, joka on alkanut heti entisen perään. Tuo suhde on nyt 2,5 v. kestänyt, ja on elämäni paras tähän astisista. Kyllä se riittää, kun sen itse tietää. :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2007 klo 09:05 huhhuh kirjoitti:
\
Kyllähän lapset voivat ihan vahingossa kuulla vanhempien välisiä keskusteluja.

Ja helppohan sinun on sanoa nyt, että toimisit niin tai näin. Sitten kun tositilanteessa olisit saattaisit reagoida ihan eri tavalla. Katkera ja petetty ihminen ei välttämättä ajattele siinä tilanteessa kovin rationaalisesti.

Oletko itse ollut perheenrikkoja?

kauheeta syyllistämistä, kun sanot että perheenrikkoja! Minä rakastuin varattuun mieheen. En todellakaan häntä VÄKISIN ottanut. Itse teki päätökset, minä jopa jarrutin häntä. Mutta oli niin kova kiire päästä pois hirviö-exänsä luota. Mies oli ihan ahdistunut ja huomasi valoa tunnelin päässä. ;)

[/quote]
Mistä tuo toinen osapuoli tietää minkälainen miehen/naisen puoliso on jos sitä ei tunne? Hän kuulee vaan toisen puolen suhteesta ja siitä mikä hänen mielestään on mennyt vikaan, mutta sitä toista puolta ei tää toinen osapuoli tiedä. Silloin ei kannata alkaa niin kuin arvostelemaan. Se ketä pettää niin sillä on kyllä jotain päässä pahasti viella. Olen itse tän kokenut ja sanon että mikään ei ole niin hirveetä kuin joutua petetyksi ja vielä niin että se tulee yllätyksenä ja lapsia on. Miettikää herran jumala muutaman kerran että missä vika on jos toinen alkaa olla haussa. Jutelkaa koska sillä vältytte monesta murheesta!!!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 27.01.2007 klo 19:50 äityli72 kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.01.2007 klo 09:05 huhhuh kirjoitti:
\Mistä tuo toinen osapuoli tietää minkälainen miehen/naisen puoliso on jos sitä ei tunne? Hän kuulee vaan toisen puolen suhteesta ja siitä mikä hänen mielestään on mennyt vikaan, mutta sitä toista puolta ei tää toinen osapuoli tiedä. Silloin ei kannata alkaa niin kuin arvostelemaan. Se ketä pettää niin sillä on kyllä jotain päässä pahasti viella. Olen itse tän kokenut ja sanon että mikään ei ole niin hirveetä kuin joutua petetyksi ja vielä niin että se tulee yllätyksenä ja lapsia on. Miettikää herran jumala muutaman kerran että missä vika on jos toinen alkaa olla haussa. Jutelkaa koska sillä vältytte monesta murheesta!!!

En halua mitenkään kritisoida sitä että petetyksi joutuminen on kamalinta mitä voi tapahtua niinhän se varmasti on.Mutta tuohon ensimmäiseen kysymykseen haluaisin kommentoida.Mistä tietää millainen se puoliso on kun kuulee vain toisen osapuolen kannanoton.Siinähän se asian ydin nimenomaan on että toinen osapuoli kertoo miten HÄN kokee avioliittonsa ja Miten HÄN kokee ahdistusta liitossaan ja millaiseksi HÄN kokee puolisonsa.Molemmat voi kokea liiton eri tavalla. Meillä esim. miehen exä oli kova sanelemaan sääntöjä ja nalkuttamaan ja riitelemään (tiedän ettei ole mieheni keksintöä koska vielä liki kymmenenvuoden jälkeen jatkaa samaa rataa) ja tämä ex ei näe siinä mitään pahaa , hänen mielestään riidat pitää samantien unohtaa kun HÄN on saanut pahan olon purettua ja taas pitäisi olla kuin ei mitään olisi tapahtunut. Toisesta osapuolesta sellainen voi olla ahdistavaa ja toisesta taas ihan normaalia.
Me tapasimme noin viikko sen jälkeen kun mies oli eronnut avokistaan ja tämä avokki piti minua liiton rikkojana vaikka olivat jo eronneet.
Miehen olisi kuullemma pitänyt odottaa enenkuin ottaa uuden( eli vielä saneli sääntöjään eronkin jälkeen). Mun mielestä kun on eronnut saa ottaa vastaan uuden onnen silloin kun se tulee vastaan eikä päästää sitä menemään. Nyt ollaan oltu yhdeksän vuotta yhdessä ja molemmat onnellisia, heti tiedettiin kun tavattiin että me sovitaan hyvin yhteen ja mun mielestä meillä on oikeus siihen :)
 
minä ja mieheni olimme yhdessäkun tulin raskaaksi yllätäen.hän jätti minut koska ei halunnut lapsia.tästä 4v aikaa.hyväksyin asian mies tunnusti lapsen kuitenkin ym.olin vuoden yksinhuoultaja ja sitten hän halusikin olla isä tytöllemme.no vaikeuksista huolimatta nyt olemme yhdessä. tyttö 2v ja isänsä lellikki.isällä kaksipoikaa myös.6 ja 8vkäyvät meillä joka toinen viikonloppu.
 

Yhteistyössä