Ilmoittaudunpa minäkin tähän pinoon. Tovin aikaa jo olen kirjoituksianne lukenut, mutta koskaan en ole esikon hoidon ja töiden alta ehtinyt kirjoittamaan. Meille on siis tulossa toinen lapsi (esikko syntyi 04/07) ja tämän toisen la elokuussa. Ekassa raskaudessa sokerit oli korkealla jo heti ekan neuvolakäynnin jälkeen. Loppujen lopuksi pistelin insuja kolme viimeistä kuukautta. Nyt tässä raskaudessa (rv:t nyt 27+6) sokeriarvot nousivat VASTA viikolla 25 (muistaakseni). Siihen saakka arvot ovat olleet todella erinomaisia, mutta yksi keskiviikkopäivä ne sitten pompsahtivat ja arvtakaas, masensiko! Vaikka kuinka olin henkisesti valmistautunut siihen, että kyllä ne arvot nousevat, oli ne sen aamun lukemat kuin isku vasten kasvoja. No, siitä selvinneenä marssin apteekkiin ja Guaremit on nyt ahkerassa käytössä. Jotka onneksi auttavat! Ja vaikka meidän alueen toimintaa kuinka etelässä (ja täällä meillä päinkin) haukutaan ja ihmetellään, olen oikein tyytyväinen siihen, että rd on näinkin kovassa syynissä. Vaikka kyllähän se ketutti esikkoa odottaessa ajaa äippäpolilla kokoarviossa viikon-kahden välein, kun matkaa yhteen suuntaan on 150 km. Meillähän on siis paaston raja nyt 4,7 ja ruuan jälkeinen 6,7. Ja tuo ruuan jälkeinen mitataan puoli tuntia syönnistä. Neuvolassa sitten juteltiin tästä Lapin tavasta hoitaa rd:a. Ja kuulemma on nyt tämän kolmen (?) vuoden aikana ihan todistettu, että vauvojen koot on pienentyneet kovemman sokeriseurannan vuoksi (tai ainakin sen aikana =) ). Ja veikkaus on, että koko maassa siirrytään muutaman vuoden kuluttua samaan rd:n seurantaan, joka kai aika pitkälti noudattelee Lapin mallia.
Ekassa raskaudessa en ensin oikein oivaltanut sitä, miksi niitä sokereita mitataan. Kovasti aina pyrin siihen, että mittauspäivänä arvot olisivat olleet suht normaaleja. Sitten syttyi lamppu ja tajusin, että enhän mie niitä arvoja neuvolantätiä varten mittaa vaan itseäni ja vauvaani varten. Ja nyt kyllä on sitten ruokavalio muuttunut siten, että ajattelen vauvan hyvinvointia ensin (ja sitten vasta omaa napaani, joka on kyllä ärsyttävän lähellä!!!). Joskus kyllä retkahdan oikein kunnolla, mutta pääsääntöisesti yritän pitää mielessä sen, että vauvan ei ole hyvä elää kohdussa sokerimaailmassaan. Esikko oli 3940grammaa syntyessään, eli sokerit selvästi vaikuttivat kokoon. Nyt toivon, että tämä lapsi olisi laskettuna ajankohtana edes hieman pienempi, mikäli siis mukana pysyy siihen saakka. Olen nimittäin sairaslomalla supistusten vuoksi, kun kohdunkaulakin oli pehmentynyt ja sormelle auki.
Itselläni muuten aamupalaksi menee sitä turkkilaista jukurttia, joka on siinä sankossa sekä kauraleseitä ja ruusunmarjasosetta. Eikä muuten sokerit nouse juuri ollenkaan! Kauraleseet näyttää tasaavan aika hyvin sen nousupiikin. Ja tuossa jukurtissa on vain 3,7 grammaa hiilareita per 100g. Paastoarvojen kanssa mulla on nyt suurin ongelma, sillä ne meinaavat nousta yli viiden, vaikka söisi miten illalla. Mutta Reissumies on ainoa leipä, joka ei mulla nosta arvoja taivaisiin! Sitä syönkin sitten illalla.
Tsemppiä kaikille sokrujen kanssa painiville. Onneksi tämä mittailu ei kuitenkaan ole pysyvä olotila, vaan korjaantuu (toivottavasti) synnyttämällä!