Tosi juttu. Se Virtasen keksintö ei itse asiassa ollut mikään keksintö siinä mielessä, että jo paljon ennen oli tehty säilörehua, yleensä käyttäen hapatukseen maitohappoa. Käytännössä tämä tarkoitti piimää.
Virtanenhan työskenteli Valiolla, joten hän oli erityisen huolestunut lehmille syötettävien rehujen laaduista.
Siksi hän sitten tutki asiaa ja päätyi rikki-(H2SO4) ja suolahapon (HCL) seokseen.
Tällä yhdistelmällä laskettiin rehumassan PH sopivalle tasolle. Nimittäin maitohappobakteerin toiminnan kannalta sopivaksi. Rehujen laatu ja sitä mukaa maitotuotteittenkin, ennenkaikkea juustojen ja niistäkin erityisen pitkän kypsytysajan vaativa emmentaljuuston, laatu parani ratkaisevasti.
Mitään myrkkyjä siinä ei käytetty. Naudan pötsi on sikäli herkkä ja monimutkainen kemiallinen tehdas, ettei hätäisempi arvaisikaan. Itse asiassa pötsissä rehun käyminen jatkuu maitohaposta etikkahappoon.
Tämä virtasen happo oli kuitenkin koneille myrkkyä. Siksi etsittiin jotakin parempaa ja päädyttiin muurahais-ja fosforihapon seokseen, joka syövytti koneita huomattavasti vähemmän.
Nykyään käytetään hyvin paljon maitohappobakteeriymppiä. Sen etu on siinä, ettei se syövytä koneita enempää kuin pelkkä vesikään. Haittapuolina taas on lyhyt käyttöaika, oliko se nyt vuorokausi sekoituksesta, ja se, että aine vaatii melko tuoreen rehun voidakseen toimia.