Sisarus esikoiselle olis kiva,mutta ei vauvakuumetta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja voivoi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

voivoi

Vieras
mulla eikä miehellä... esikoinen jo 4-vuotias.. :/ . Ei kai vauvaa kannata alkaa yrittämään ellei todella sitä halua? Tuntuu että on hyvä näin, mutta samalla koko ajan tuntuu että "painostetaan" että lapsella pitäisi olla sisarus. Ja olen sikäli samaa mieltä että varmasti esikoinen tykkäisi, olisi aina seuraa (mökillä, reissuilla jne..)... mutta toisaalta vauva-aika on raskas, enkä uskalla ryhtyä ilman vauvakuumetta tuohon
 
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Huvittavaa jotenkin. "Sisarus esikoiselle olisi kiva".. En tiedä teistä, mutta itse en alkaisi, ellen todella haluaisi.

No tarkoitin, että tottahan heille olisi iloa toisistaan, mutta kun ei ole kuitenkaan vauvakuumetta tai todellista halua alkaa yrittää toista lasta. Painostusta tulee joka puolelta "koskas toinen lapsi", "eihän tuota voi ainokaiseksi jättää"
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja o:
Huvittavaa jotenkin. "Sisarus esikoiselle olisi kiva".. En tiedä teistä, mutta itse en alkaisi, ellen todella haluaisi.

No tarkoitin, että tottahan heille olisi iloa toisistaan, mutta kun ei ole kuitenkaan vauvakuumetta tai todellista halua alkaa yrittää toista lasta. Painostusta tulee joka puolelta "koskas toinen lapsi", "eihän tuota voi ainokaiseksi jättää"

No anna toisten painostaa... meillä miun äiti aloitti kyselyn suurinpiirtein silloin ku poju oli vielä mahassa, et no millos tokaa rupeatte tekemään jne jne... Jo silloin ku ekan kerran päätettiin jättää ehkäisy pois, ni todettiin, et jos tää yks tulee ni se riittää. Ollaan tyytyväisiä yhteen. Jää myös aikaa itsellemme. Ja poju on jo 3,5 vuotias, eikä miulla oo minkäänsortin vauvakuumetta vaikka kuinka ihania vauvoja näen. mietin vain mielessäni, et ihana, et myö ollaan jo kaikkien noiden yövalvomisien ja muiden ohi menty. Ollaan iloisia ku poju on jo iso ja toimii itsekin. Ei kaivata vauva-aikaa yhtään.

Turhaa sitä toista lasta lähtee tekemään kenemään muun painostuksesta jollei itseä innosta yhtään. työ sen vauvan kuitenkin joutuisette hoitamaan, eikä ne sukulaiset, jotka teitä painostaa.
 
Mun mielestä taas "vauvakuume" on ylipäätään omituinen syy tehdä lapsi, kun kuitenkin se vauva-aika on niin lyhyt. Itselläni ei ole vauvakuumetta, mutta silti toisen lapsen haluan (ja olenkin raskaana), en saadakseni vauvan, vaan lapsen.

Mutta ehkä tarkoitit, että et ylipäätään koe haluavasi lisää lapsia. Joka tapauksessa ne lapset on tehtävä omasta halusta eikä ympäristön painostuksesta, jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lily of the valley:
Mun mielestä taas "vauvakuume" on ylipäätään omituinen syy tehdä lapsi, kun kuitenkin se vauva-aika on niin lyhyt. Itselläni ei ole vauvakuumetta, mutta silti toisen lapsen haluan (ja olenkin raskaana), en saadakseni vauvan, vaan lapsen.

Mutta ehkä tarkoitit, että et ylipäätään koe haluavasi lisää lapsia. Joka tapauksessa ne lapset on tehtävä omasta halusta eikä ympäristön painostuksesta, jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.


joo ja pakko peesata tät! ärsyttää kun ihmiset inisee sitä vauvakuumettaan jo sillon, ku edellinen vauva on nippa nappa ees 6kk ikänen...
Niist ihanist vauvoista kasvaa isoja, eiks ihmiset ymmärrä
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lily of the valley:
Mun mielestä taas "vauvakuume" on ylipäätään omituinen syy tehdä lapsi, kun kuitenkin se vauva-aika on niin lyhyt. Itselläni ei ole vauvakuumetta, mutta silti toisen lapsen haluan (ja olenkin raskaana), en saadakseni vauvan, vaan lapsen.

Mutta ehkä tarkoitit, että et ylipäätään koe haluavasi lisää lapsia. Joka tapauksessa ne lapset on tehtävä omasta halusta eikä ympäristön painostuksesta, jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.

No oikeastaan, en vain pitänyt raskaus- enkä vauva-ajasta. Koin ne todella raskaiksi. Raskaus ja synnytys oli vaikeita (jatkuvaa huolta ja raskausmyrkytys viimeisillä viikoilla, synnytys 20h ja päättyi sektioon). Esikoisella oli vauvana monta korvatulehdusta peräkkäin ja korvat putkitettiin. Kun tuo vauva-aika oli ohi, oli kaikki PALJON helpompaa ja nautin äitiydestä ihan eri tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Lily of the valley:
Mun mielestä taas "vauvakuume" on ylipäätään omituinen syy tehdä lapsi, kun kuitenkin se vauva-aika on niin lyhyt. Itselläni ei ole vauvakuumetta, mutta silti toisen lapsen haluan (ja olenkin raskaana), en saadakseni vauvan, vaan lapsen.

Mutta ehkä tarkoitit, että et ylipäätään koe haluavasi lisää lapsia. Joka tapauksessa ne lapset on tehtävä omasta halusta eikä ympäristön painostuksesta, jokainen lapsi ansaitsee olla toivottu.

No oikeastaan, en vain pitänyt raskaus- enkä vauva-ajasta. Koin ne todella raskaiksi. Raskaus ja synnytys oli vaikeita (jatkuvaa huolta ja raskausmyrkytys viimeisillä viikoilla, synnytys 20h ja päättyi sektioon). Esikoisella oli vauvana monta korvatulehdusta peräkkäin ja korvat putkitettiin. Kun tuo vauva-aika oli ohi, oli kaikki PALJON helpompaa ja nautin äitiydestä ihan eri tavalla.

RaskausmyrkytysEPÄILY siis viimeisillä viikoilla, jatkuvaa huolta kun piti mittailla päivittäin verenpainetta ja lopulta synnytys päätettiin käynnistää rv 38
 
Mä jos olisin odottanut vauvakuumetta, niin mulla ei olisi vieläkään lapsia :)

Mulle siis vauvakuume on ihan tuntematon käsite, silti noita lapsia on kaksi siunaantunut. Eikä niitä ole väkipakolla tehty, on niiden takana ollut semmoinen ajatus, että tähän elämänvaiheeseen sopisi tulla lapsi. Ja sitten pari vuotta myöhemmin, että kyllä meidän ruokapöytään mahtuisi toinenkin lapsi.

Eli ei siihen vauvan tekoon vauvakuumetta tarvitse, mutta kyllä siihen halua pitää olla!
 
siis mikä ihmeen vauvakuume? minulla ei sitlä koskaan ole ollut ja meillä on silti kaksi toivottuna syntynyttä lasta. ei siihen mitään vauvaukuumetta tartteta vaan sitä, että tietää tahtooko lapsia lisää, jos ei tahdo niin sitten ei yritä toista ja jos taas tahtoo niin seksiä peliin =)
 
Minä olen vähän eri mieltä. Sisarus on todella tärkeä osa ihmistä, tuki ja turva koko loppuiän jos hyvin käy. Meidän lapsilla on ikäeroa 4 vuotta, eikä kyllä ole liikaa.
Vauvakuume on tunne. Ei elämää voi pelkkiin tunteisiin perustaa.
 
Méillä ehti pieni yllätysraskaus yllättää, kun esikoinen oli 7 kk. ja eihän siinä mitään. En ehtinyt mitään vauvakuumetta potemaan, mutta uusi vauva oli ihan tervetullut. Ei voi kieltää että kahden pienen kanssa on völillä tosi rankkaa, mutta onneksi on pian seuraa sisaruksesta.. Teillä on jo niin iso ikäero lapsilla jos päätätte toisen tehdä, että lapsista on enimmäkseen tappelukaveria.. kokemuksesta sanon oman siskon perusteella.. Eikä muille ihmisille kuulu teidän perheen koko ja lasten määrä. Jos on enimmäkseen helpottunut olo kun vauva-vaihe on ohi, niin kannattaa kuunnella omaa fiilistä siitä olisko uusi vauva nyt tervetullut. Jos teidän lapsi on jossain vaiheessa esim. päivähoidossa, eskarissa, tapaa muita lapsia¨yms. en usko että on sen epäsosiaalisempi ja huonompi ihminen kuin sisarusten kanssa kasvanut lapsi. Meille taitaa olla kaksi lasta hyvä, ja toivon että meilläkin elämä vähän helpottaa kun vauva-ajat alkaa jäädä taakse..
 

Yhteistyössä