Mitä pitäisi tehdä/miten voisi lieventää vauvakuumetta?

[vauvakuumeilija...]

Olen 27-vuotias nainen, joka asustelee yhdessä avomiehensä kanssa. Pari vuotta on kimpassa asuttu, aika nopeaa muutettiin yhteen kun "kolahti" ja tuntui oikealta. Ollaan keskusteltu paljon kaikesta tulevaisuuteenkin liittyvistä asioista ja sivuttu mm. aihetta lapset. Tai niiden saaminen.

Minulla on edellisestä parisuhteesta 4-vuotias lapsi, mutta minulla on ihan kamala vauvakuume. Tunne on hirveä, ihan kuin jokin jäytäisi sisimpääni. Lähipiirin raskaana olevat, pian synnyttävät ja jo synnyttäneet äidit vauvoineen eivät juuri vauvakuumettani lievennä, päin vastoin. Joka paikka tuntuu olevan täynnä vauvoja ja taaperoita,...

Olen tietysti kertonut miehelle omista ajatuksistani ja toiveistani, ja mies on kertonut mielipiteensä minulle. Siinä se ongelma oikeastaan onkin, mies haluaisi alkaa yrittää lasta vasta noin viiden vuoden kuluttua. Pelottaa, että siinä vaiheessa en enää raskaudukaan "ihan lonkalta" tai välttämättä ollenkaan kun ikääkin alkaa olla yli kolmenkymmenen. Tiedän totta kai että jotkut tulevat raskaaksi vielä nelikymppisenäkin, mutta... siinäkin on sitten riskinsä. Pelottaa.

Totta kai miehellä on oikeus mielipiteisiinsä ja ajatuksiinsa ja valintoihinsa, enkä missään nimessä aio hankkiutua salaa raskaaksi, painostaa tai ns. taivutella miestä yhtään mihinkään. Nämä on kuitenkin niin isoja asioita, että pakottamisella ei ainakaan touhu parane, päin vastoin.

Mietinkin, voiko vauvakuumetta lieventää millään? Mikään ei tosiaan tunnu auttavan, minulla on jotenkin tosi paha olla kun tiedän, että halumme eivät tässä asiassa kohtaa, kun ajallista jakaumaa mietitään.

Kaverini mukaan minun pitäisi laittaa mies vaihtoon. En kuulemma voita tällä odottelulla yhtään mitään, sillä mieheni tuntien lasta ei ruveta yrittämään vielä viidenkään vuoden kuluttua, vaan aihetta siirretään taas vuodella, kenties parillakin. (Tämä on kyllä totta, itsekin tiedän mieheni olevan hemmetinmoinen jahkailija.)

Rakastan miestä todella syvästi, ja olen onnellinen hänen kanssaan. Minulla on myös, kuten sanottu, aivan ihana esikoislapsi, mutta siltikin jokin puuttuu... nimittäin se toinen lapsi. Tiedän itsestäni, etten yksinkertaisesti kykene odottamaan 5-6 vuotta siihen saakka, jotta lasta voidaan edes ruveta yrittämään. Tiedän myös sen, että kadun lopun elämäni, ellen yritä ajoissa saada toista lasta, ja että minua harmittaa lopun ikäni, mikäli en toista lasta tule saamaan.

Mitä tässä pitäisi tehdä?

Jäänkö odottelemaan vai jatkanko eteenpäin? Koetanko vielä puhua miehelle että jos tehtäisiin ns. kompromissi? Tietenkään, kuten sanoin, en halua mitenkään taivutella tai painostaa, kyllä näihin asioihin pitää olla ihan omakin halu... mutta ei kai yksi kysymys maata kaada?

 

[Hohhoijaa...]

Hohhoijaa...!!!

 

[ap.]

Olikos sinulla jotain järkevääkin sanottavaa vai ihanko haukottelemaan tulit? Hohhoijaa...

 

[---]

mullakin joskus tulee vauvakuume, mutta kestää pääosin sen aikaa että saadaan lapsi alulle ja sitten se vauvakuume on jo mennyttä... tylsää

 

[tjerna]

Täällä kans kinkkinen tilanne. Olen 25v, esikoinen täyttää kohta 5v. Tavannut aivan ihanan miehen. Muutetaan kohta yhteen. Hänelläkin on lapsi, joten pienesti vauvakuume lieveni kun sain tavallaan uuden lapsen elämääni. Mutta sitten se tuli takasin ja lujaa. Mies haluaa "ehkä" joskus lisää lapsia. Tai todennäköisesti. Mutta ei lainkaan osaa sanoa milloin. Mä olen kuumeillut jo useamman vuoden ja ai että tekee kipeää. Ihan helvetin kipeää. Pelkään, että tää vauvankaipuu rikkoo meidän parisuhteen. Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, että pysyn tämän miehen kanssa vaikkei hän enempää lapsia haluaisi, ikinä, koska tää on nyt se tyyppi ja se suhde jonka mä haluan.

Mutta miten tän olon saisi pois?

 

[astrolabe]

Minusta ystävänne ja oma järkenne on monessa kohtaa oikeassa. Siis, jos miehen tulevaisuudensuunnitelmat eroavat selkeästi omistanne, millä perusteella hän olisi teille se juuri sopiva mies?

 

[MarieHos]

Kyllä ymmärrän ton ongelman.
Varsinkin jos takaraivossa on se ajatus, että sitä toista ei nyt ehkä kuitenkaan sitten koskaan edes yritetäkkään. Jos mies siis on sellainen jahkailija ja asiaa lykätään aina eteenpäin...

Itse puhuisin suoraan kyllä miehen kanssa tästä. Ei se painostamista ole, jos kerrot mitä mieltä olet ja mies saa itsekseen mietiskellä asiaa.
Sanoisin siis, että itse odotat elämältä myös sitä toista lasta ja mielestäsi se viiden vuoden päästä vasta aletaan yrittämään, on ihan liian pitkä aika. Ottaen huomioon omat ikännekin. Sinulla on oikeus haluta lasta aiemmin, esim. johonkin tiettyyn ikään mennessä. Ja ajatella, että haluat lapset tehtäväksi vaikka ennen 30 vuotta. Se on ihan normaalia.

Toiselle tärkeämpää on se eläminen itselleen, työlleen jne. Toiset taas ovat vaan enempi lapsikeskeisimpiä ja haluavat niitä lapsia. Työtä kerkee tehdä kyllä sitten kun lasten pikkulapsiajat ovat ohi. Sillon on aikaa keskittyä siihen omaan itseensäkkin ja kenties miehen kanssa vielä matkustella ja tehdä asioita ilman lapsia.
Kun se, että esikoisesi on ~15v ja sitten talossa on vielä muutaman vuoden ikäinen lapsi, niin se hankaloittaa taas sitten sitä omaa keskinäistä parisuhde-elämää..

Toki miehelläkin saa olla omat mielipiteensä. Mutta näissä asioissa pitäisi saada tehtyä jonkinlaisia valintoja ja kompromisseja. Ettei se eläminen muutu loppua kohden vain katkeruudeksi. Kumman osalta sitten, sitä en tiedä.

 

[ap.]

Täällä kans kinkkinen tilanne. Olen 25v, esikoinen täyttää kohta 5v. Tavannut aivan ihanan miehen. Muutetaan kohta yhteen. Hänelläkin on lapsi, joten pienesti vauvakuume lieveni kun sain tavallaan uuden lapsen elämääni. Mutta sitten se tuli takasin ja lujaa. Mies haluaa "ehkä" joskus lisää lapsia. Tai todennäköisesti. Mutta ei lainkaan osaa sanoa milloin. Mä olen kuumeillut jo useamman vuoden ja ai että tekee kipeää. Ihan helvetin kipeää. Pelkään, että tää vauvankaipuu rikkoo meidän parisuhteen. Olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, että pysyn tämän miehen kanssa vaikkei hän enempää lapsia haluaisi, ikinä, koska tää on nyt se tyyppi ja se suhde jonka mä haluan.

Mutta miten tän olon saisi pois?

Samaa pelkään itse, siis että vauvankaipuu rikkoo parisuhteen. Tosi hankalaa tämmöinen. Ja siis vaikka puhunkin nyt vauvakuumeesta, niin toki haluan koko paketin... Nähdä kun lapsi kasvaa ja kehittyy ja kasvaa itse siinä mukana Tosi hienoa, jos itse pystyt elämään vaikkei sinulle enempää lapsia tulisikaan, pystyisinpä itsekin olemaan täysin onnellinen ja tyytymään tähän tilanteeseen

 

[ap.]

Kyllä ymmärrän ton ongelman.
Varsinkin jos takaraivossa on se ajatus, että sitä toista ei nyt ehkä kuitenkaan sitten koskaan edes yritetäkkään. Jos mies siis on sellainen jahkailija ja asiaa lykätään aina eteenpäin...

Itse puhuisin suoraan kyllä miehen kanssa tästä. Ei se painostamista ole, jos kerrot mitä mieltä olet ja mies saa itsekseen mietiskellä asiaa.
Sanoisin siis, että itse odotat elämältä myös sitä toista lasta ja mielestäsi se viiden vuoden päästä vasta aletaan yrittämään, on ihan liian pitkä aika. Ottaen huomioon omat ikännekin. Sinulla on oikeus haluta lasta aiemmin, esim. johonkin tiettyyn ikään mennessä. Ja ajatella, että haluat lapset tehtäväksi vaikka ennen 30 vuotta. Se on ihan normaalia.

Toiselle tärkeämpää on se eläminen itselleen, työlleen jne. Toiset taas ovat vaan enempi lapsikeskeisimpiä ja haluavat niitä lapsia. Työtä kerkee tehdä kyllä sitten kun lasten pikkulapsiajat ovat ohi. Sillon on aikaa keskittyä siihen omaan itseensäkkin ja kenties miehen kanssa vielä matkustella ja tehdä asioita ilman lapsia.
Kun se, että esikoisesi on ~15v ja sitten talossa on vielä muutaman vuoden ikäinen lapsi, niin se hankaloittaa taas sitten sitä omaa keskinäistä parisuhde-elämää..

Toki miehelläkin saa olla omat mielipiteensä. Mutta näissä asioissa pitäisi saada tehtyä jonkinlaisia valintoja ja kompromisseja. Ettei se eläminen muutu loppua kohden vain katkeruudeksi. Kumman osalta sitten, sitä en tiedä.

Tämä oli hyvä kirjoitus.

Ehkä mä sitten otan asian vielä puheeksi miehen kanssa, jospa päästäisiin edes puhumaan asiasta kunnolla...

 

[Rosabella]

Mitä jos hän sanoo viiden vuoden päästä ettei ehkä halua lapsia ollenkaan tai haluaa odotella vielä toiset viisi vuotta. Jos toinen lapsi on sinulle tärkeä niin mies silloin vaihtoon jos tulevaisuudensuunnitelmat eivät käy yhteen.