Vauvakuumetta

[NeliApila87]

Moikka!

Täällä korkea vauvakuume, mutta tulevaisuus huolettaa. Olen ollut kohta vuoden työttömänä ja nyt olen päässyt tekemään sijaisuuksia laitosapulaisena. Teen puolikastalistaa, joskus myös konaista, tarpeen mukaan. Haaveissa olisi opiskella lähihoitajaksi ja parin kuukauden aikana selviää pääsenkö opiskelemaan vai en. Kestäisi kaksi vuotta, että valmistuisin.

Olen kuitenkin podennut vauvakuumetta jo kauan ja kokoajan vain voimakkaammin. En voi sanoin kuvailla, miltä tämä vauvakuume tuntuu. Jotenkin on semmoinen tyhjä olo ja vauvat vaan pyörii mielessä. Oikein on pahaolla. Avomiehen kanssa ollaan jo puhuttu, että jos en pääse opiskelemaan niin jatkan sijaisena ja aletaan hiljalleen yrittämään vauvaa.

Raha-asiat huolettaa, koska itse en kauheasti ole työttömänä saanut säästettyä, avomies kylläkin hiukan. Remonttejakin pitäisi hieman tehdä. Millaista rahaa äippälomalla saa, entä hoitovapaalla? Aion olla kotona lapsen ensimmäiset kolme elinvuotta, koska niitä aikoja ei mikään raha korvaa myöhemmin. Niin paljon olen tästä kuullut työkavereiltani, jotka nyt tekisivät toisin ja olisivat lasten kanssa kotona, eivät veisi hoitoon pienestä asti. Toisaalta ymmärrän, että haluaa tarjota lapselle pelejä ja vempeleitä, mutta entä läsnäolo? Itse olen saanut pikkuveljen kanssa olla kotona äidin kanssa hyvinkin pitkään, ala-asteen puoleen väliin. Rahaa ei paljoa ollut ja kavereilla oli enemmän leluja ja hienompia vaatteita. Mutta he joutuivatkin olemaan päivästä toiseen vieraiden ihmisten kanssa, kun meillä oli aina äiti kotona ja ruoka valmiina.

Entä jos pääsenkin opiskelemaan? Toivon sitä kovasti, mutta myös haluaisin vauvaa alkaa yrittämään. Onko kenelläkään kokemusta raskaudesta ja opiskelusta samaan aikaan? Harmillistahan se olisi opinnot jättää kesken pitkäksi aikaa ja jatkaa sitten, jos edes on enää mahdollista. Kyllähän tietysti kotona voisi jatkaa opiskelua ja käydä tenttimässä, mutta entä työharjoittelut? Inhottava tilanne.

Kaikenlaiset kokemukset ja mielipiteet ovat tervetulleita!
Ihanaa lopputalven jatkoa!

 

[Kerstin]

Kun vauvakuume iskee, tee näin… | Vitsi.net

 

[Bete]

Moikka!
Aion olla kotona lapsen ensimmäiset kolme elinvuotta, koska niitä aikoja ei mikään raha korvaa myöhemmin.

Ei sinun toki tarvitse olla kolmea vuotta kotona lapsen kanssa. Miehesi voi olla siitä puolet, tai vaikka 2/3. Varmasti hän niin haluaakin, jos haluaa lapsen - olettaisin että silloin haluaa viettää aikaa sen kanssa.

 

[NeliApila87]

Tuokin on toki mahdollista ja varmaan hän haluaisikin olla kotona, mutta olen itse päättänyt olla kotona niin kauan. Töitä ehtii kyllä tekemään.

 

[Minä]

Tuokin on toki mahdollista ja varmaan hän haluaisikin olla kotona, mutta olen itse päättänyt olla kotona niin kauan. Töitä ehtii kyllä tekemään.

Sinuna alkaisin yrittämään vauvaa heti. Koulusta voi olla pois, jos sinne pääset. Asioilla on tapana järjestyä

Äitiyspäivärahat määräytyy sen mukaan, mitä olet tienannut. Äitiyspäivärahaa saat vauvan ensimmäiset 9-10 elinkuukautta, en nyt muista varmaksi. Sen jälkeen saat kotihoidontukea, joka on n.300 euroa kuussa.

 

[NeliApila87]

Mulle on moni sanonut että asioilla on tapana järjestyä, mutta kun olen ihminen, jonka pitää aina tietää missä mennään. En siedä epävarmuutta.

Ja jotenkin se koulun jättäminen kesken pelottaa, että jos ei sitten enää jaksa mennäkään sinne takaisin..? Ja jos tulee vielä tehtyä pari lasta peräkkäin, niin kauanko sieltä koulusta ylipäätään voi olla pois..?

 

[Toinen minä]

Jos ei siedä epävarmuutta niin ehkä ei ole sitten vielä aika lisääntyä?

Itse olen sitä mieltä että taloudellisesti on tultava toimeen niin että lapsen voi elättää itse eikä tuilla - lähtökohtaisesti. Sitähän ei tiedä mitä matkan varrella tapahtuu. Ja tällä en tarkoita, että pitäisi olla rikkauksia, normaalit tulot riittävät.

Asioilla on aina tapana järjestyä.

 

[vieras]

Tuokin on toki mahdollista ja varmaan hän haluaisikin olla kotona, mutta olen itse päättänyt olla kotona niin kauan. Töitä ehtii kyllä tekemään.

Tuota, eihän se silleen mene, että sinä itse päätät. Jos sun miehes haluu olla kotona lapsen kanssa niin hänellä on siihen samanlainen oikeus kuin sulla. Pitäis varmaan sun keskustella ukon kanssa vai onko lapsen hankintakin sun oma päätös?

Olen myös sitä mieltä, että lähtökohtaisesti on itse pystyttävä elättämään oma perhe omilla tuloilla eikä vain erilaisten tukien varassa...

 

[Bete]

Tuota, eihän se silleen mene, että sinä itse päätät. Jos sun miehes haluu olla kotona lapsen kanssa niin hänellä on siihen samanlainen oikeus kuin sulla. Pitäis varmaan sun keskustella ukon kanssa vai onko lapsen hankintakin sun oma päätös?

Olen myös sitä mieltä, että lähtökohtaisesti on itse pystyttävä elättämään oma perhe omilla tuloilla eikä vain erilaisten tukien varassa...

Samaa mieltä, jos te perhe olette ja kumpikin haluaa olla lapsen kanssa kotona, niin kyllä teidän pitäisi neuvotella. Ja siinä voi sitten tehdä kompromissin. Aika kauan se 1,5 vuottakin lapsen kanssa on kotona. Kannattaa myös ajatella lapsen etua: jos kumpikin vanhemmista olisi osan ajasta hoitajana, lapsi loisi läheisen suhteen kumpaankin vanhempaan. Lapsen isälle tulisi myös paremmin tutuksi lapsiperhe-elämä ja hän sitoutuisikin siihen näin ollen paremmin. Näissä asioissa ei kannata olla itsekäs.

Talousasiat kannattaa olla kunnossa ennen lasten hankintaa, noin yleissääntönä.

 

[Toinen minä]

Herääkin kysymys onko perimmäinen motiivi mahdollisuus pysyä pois työelämästä vai pätkätöiden ja työttömyyden jättämän aukon täydentäminen lapsella? Ei ehkä parhaita lähtökohtia. Kyllä, samaa mieltä kuin Bete ja vieras - asioista on keskusteltava etukäteen, päätökset ovat yhteisiä kuten lapsikin.

 

[NeliApila87]

Meillä kyllä kovasti keskustellaan asioista. Mieheni on työn takia arkipäivät poissa kotoa ja näin ollen vain viikonloppuöisin kotona. Mieheni haluaa ehdottomasti olla kotona isyysloman, mutta töistä poissaoleminen on vaikeaa. Ei hän halua jäädä kotiin, vaan nauttii työstään. Vastauksista voisi kuvitella, että ollaan täysin rahattomia, mutta ei se asia niinkään ole. Pärjätään hyvin, vaikka mä olen aika kova shoppailemaankin. Jos jättäisin shoppailun vähemmälle rahaa alkaisi kyllä jäädä säästöön. Eikä tarvitsisi edes kokonaan sitä lopettaa.

Tuli sellainen olo, etten ansaitse edes saada lasta.

 

[Kyllä ansaitset]

Meillä kyllä kovasti keskustellaan asioista. Mieheni on työn takia arkipäivät poissa kotoa ja näin ollen vain viikonloppuöisin kotona. Mieheni haluaa ehdottomasti olla kotona isyysloman, mutta töistä poissaoleminen on vaikeaa. Ei hän halua jäädä kotiin, vaan nauttii työstään. Vastauksista voisi kuvitella, että ollaan täysin rahattomia, mutta ei se asia niinkään ole. Pärjätään hyvin, vaikka mä olen aika kova shoppailemaankin. Jos jättäisin shoppailun vähemmälle rahaa alkaisi kyllä jäädä säästöön. Eikä tarvitsisi edes kokonaan sitä lopettaa.

Tuli sellainen olo, etten ansaitse edes saada lasta.

Älä edes kuvittele, ettetkö ansaitse saada lasta. Maailmassa on niin paljon ihmisiä, jotka eivät omilla valinnoillaan ansaitse saada lasta etkä mielestäni vaikuta sellaiselta. Mietit asiaa monelta kantilta, mikä osoittaa kypsyyttä siitä vastuusta, jota lapsen kanssa tulet kantamaan. Olet puhunut asiasta myös miehesi kanssa, joka ilmeisesti haluaa lapsen yhtä lailla kuin sinäkin. Mies voi nauttia työstään, mutta siinä vaiheessa kun saa oman jälkeläisensä, sen pikkuisen nyytin syliinsä, hän varmasti haluaa olla isyysloman tämän pienen ruttunaaman kanssa. Ja jos miehesi on vakityössä, hänen esimehensä varmastikin patistaa pitämään sen isyysloman. Voit tietysti sanoa senkin miehellesi, että lapsi tarvii yhtä lailla isää kuin äitiäkin, eikä sitä aikaa voi mitata mitenkään rahassa, jonka lapsen kanssa voi viettää. Se antaa enemmän kuin ottaa.

Ja tuosta raha-asiasta ja taloudellisesta lähtökohdasta. Tuntuu, että kommentoijat spekuloivat enemmän keskustelunaloittajan rahatilannetta eivätkä ota huomioon, että perheeseen kuuluu myös mies, joka käy töissä. Käsitin itse, että mies on ahkera työntekijä, emmekä voi tietää, kuinka hyväpalkkaisessa työssä mies on. Ja jos keskustelunaloittaja on aloittamassa opinnot, ei niilläkään tuilla paljon pääse rikastumaan. Melko vähällä sitä oppii pärjäämään, kunhan vain tietää miten niistä menoista sitten nipistää. En usko, että kaikki äidit tässä maailmassa, edes Suomessa, ovat ehtineet kerätä niin paljon säästöjä, että voivat elellä leveästi ja olla kotona lapsen kanssa vuodesta toiseen. Mistä vuonna -87 syntynyt, nyt siis 23-24-vuotias, on voinut edes kerätä säästöjä sen verran, ettei ole enää tarvetta katsoa mihin sitä rahaansa käyttää?

Eikös lapset ole tarkoitus kuitenkin tehdä hedelmällisellä iällä? Vai siksikö joka kuukausi viidentoista vuoden ajan palkasta laitetaan muutama satanen säästötilille, jotta on jotain mitä laittaa 35-vuotiaana hedelmällisyyshoitoihin...

 

[NeliApila87]

Kiitos paljon vastauksesta!

Olet ymmärtänyt oikein. Mieheni nauttii työstään, tienaa siitä hyvin ja kuitenkin haluaa isyyslomankin pitää. Ja hän todella on vakituisessa työsuhteessa. Tiedämme molemmat, että pärjäämme hänen tuloillaan, mutta silti se kaivertaa mun mieltä, ei mieheni. Hän uskoo, että pärjäämme.

Tuntui todella pahalta nuo aiemmat kommentit.. Ja nimenomaan ihmettelen tuota heidän asennettaan mun tuloja kohtaan. Mä tällä hetkellä tienaan suhteellisen mukavasti ja se näillä näkymin jatkuu jonkun aikaa ja on varasuunnitelmana, jos en pääse opiskelemaan. Siispä voin laittaa rahaa säästöön. Olen samaa mieltä sun kanssa, että miten tämän ikäisenä voisi olla hirmuisesti säästöjä??? Olen kuitenkin asunut omillani siitä asti, kun 18 täytin. Kyllä kaikki rahat ovat menneet mitä olen tienannut, vaikka senttiä olen venyttänyt ja juhlinta kaverien kanssa jäänyt sivuun. Tiedän siis mitä on viisas rahankäyttö.

Ehkäpä nuo edelliset kommentoijat ovat juuri niitä, ketkä ovat säästäneet rahojaan ja ovat nyt tekemässä lapsiaan säästöillään, kun ei muuten onnistu. En sitten tiedä, onko tuokaan ollut fiksu päätös..

Asiasta kukkapurkiin, meillä on päätetty nyt alkaa yrittämään lasta kaikessa hiljaisuudessa. Pääsen opiskelemaan tai en. Kerran täällä vaan eletään niin miksi ei ottaisi iloa irti siitä!! Pitäisikö kaiken olla aina niin hallittua ja vakaata? Kyllä asioilla on tapana järjestyä.

 

[Toinen minä]

Voi voi, ei nyt osu tämä sinun mahdollisesti vastasivallukseksi tarkoitettu kohta ainakaan tänne:
"Ehkäpä nuo edelliset kommentoijat ovat juuri niitä, ketkä ovat säästäneet rahojaan ja ovat nyt tekemässä lapsiaan säästöillään, kun ei muuten onnistu. En sitten tiedä, onko tuokaan ollut fiksu päätös.."

Itse olen opiskellut ns. kunnon ammatin "nuorena", tehnyt vuosia töitä mutta ei niistäkään mitään säästöön jää. Silti olen nyt ok palkkaisessa duunissa, josta on mahdollista elättää perhettä ilman murehtimista siitä.

Pyysit kirjoituksessasi mielepidettä tilanteeseesi ja niitä sait. Miksi niiden olisi pitänyt olla pelkästään kannustavia ja positiivisia? Että ei huolta, kaikki järjestyy? Kyllä tuo taloudellinen puoli on yksi tärkeä pointti, ettei tarvitse siitä turhaan stressata. Usko tai älä niin muita murheenaiheita varmasti riittää elämässä. Itseäni lisäksi korpeaa ihmiset, jotka lisääntyvät ja elävät tuilla ja sossun varoilla, siksi olen ihan avoimesti sitä mieltä, että lisääntyä voi kunhan on varaa elättää perheensä (lähtökohtaisesti, kukaanhan ei tiedä mitä vuodet tuovat tulleessaan). Ja tämä pätee siis ihan kaikkien kohdalla, ei ollut mikään henk. koht. kohdistus sinuun.

Annoit ensimmäisessä kirjoituksessa taloudellisesta tilanteestanne todella heikon kuvan. Minulle siitä ainakin tuli tunne, että yhteistaloutenne varat ovat vähissä. Toisten on vaikea tietää muuta tilannetta kuin mistä kirjoitat - siksi varmasti osa vastauksista oli sellaisia kuin oli.

 

[NeliApila87]

Voi voi, ei nyt osu tämä sinun mahdollisesti vastasivallukseksi tarkoitettu kohta ainakaan tänne:
"Ehkäpä nuo edelliset kommentoijat ovat juuri niitä, ketkä ovat säästäneet rahojaan ja ovat nyt tekemässä lapsiaan säästöillään, kun ei muuten onnistu. En sitten tiedä, onko tuokaan ollut fiksu päätös.."

Itse olen opiskellut ns. kunnon ammatin "nuorena", tehnyt vuosia töitä mutta ei niistäkään mitään säästöön jää. Silti olen nyt ok palkkaisessa duunissa, josta on mahdollista elättää perhettä ilman murehtimista siitä.

Pyysit kirjoituksessasi mielepidettä tilanteeseesi ja niitä sait. Miksi niiden olisi pitänyt olla pelkästään kannustavia ja positiivisia? Että ei huolta, kaikki järjestyy? Kyllä tuo taloudellinen puoli on yksi tärkeä pointti, ettei tarvitse siitä turhaan stressata. Usko tai älä niin muita murheenaiheita varmasti riittää elämässä. Itseäni lisäksi korpeaa ihmiset, jotka lisääntyvät ja elävät tuilla ja sossun varoilla, siksi olen ihan avoimesti sitä mieltä, että lisääntyä voi kunhan on varaa elättää perheensä (lähtökohtaisesti, kukaanhan ei tiedä mitä vuodet tuovat tulleessaan). Ja tämä pätee siis ihan kaikkien kohdalla, ei ollut mikään henk. koht. kohdistus sinuun.

Annoit ensimmäisessä kirjoituksessa taloudellisesta tilanteestanne todella heikon kuvan. Minulle siitä ainakin tuli tunne, että yhteistaloutenne varat ovat vähissä. Toisten on vaikea tietää muuta tilannetta kuin mistä kirjoitat - siksi varmasti osa vastauksista oli sellaisia kuin oli.

Itse en ole ikinä sossusta rahaa hakenu, enkä hae! Kyllä ne sentit venyy ku laittaa asiat tärkeysjärjestykseen.

 

[Toinen minä]

Kuten sanoin en missään vaiheessa viitannut juuri sinuun. Ei ne sentitkään loputtamasti veny.