Sijaisvanhempia täällä?

[-xxx-]

Mieheni kanssa aloitettiin juuri pride-koulutus. Olisi kiva kuulla teiltä jo sijaisvanhempina olevilta miten on mennyt, onko kuinka raskasta, oletteko itse töissä vai kotona jne. Eli ihan kaikkea mitä haluatte kertoa meille ehkä tuleville sijaisvanhemmille.

Kiittäen =)

 

[tuire]

Olemme olleet sijaisvanhempina noin kymmenen vuotta.
Tällä hetkellä meillä on sisarukset, toinen nippanappa 16 ja isosisko joka täyttää vielä tänä vuonna 18.

Itse olen ollut koko ajan työelämässä, mutta teen työni omassa kodissani.

Välillä on raskaampaa, välillä helpompaa, ihan niinkun noiden omatekoistenkin kanssa. =)

Kysele mikä kiinnostaa niin kerron tarkemmin.
Onnea pride koulutukseen ja sen jälkeiseen elämään. =)

 

[-xxx-]

Miten teillä omat biolapset ottivat sijaislapset vastaan? Oliko mustasukkaisuutta ilmassa? Entä miten taas sijaislapset sopeutuivat biolapsiiin?

Entä sitten biovanhemmat, kuinka olette tulleet heidän kanssa toimeen?
Onko biovanhemmat tulleet oventaakse kutsumatta? Onko koskaan tarvinnut pelätä itsensä tai oman perheen puolesta biovanhempia?

Niin, itsellä tällä hektellä ainoa asia mikä tosiaan askarruttaa on juuri biovanhemmat...ovatko ne kuinka arvaamattomia ja saako oikeasti pelätä että he tulevat oven taakse uhkailemaan tmv tekemään...

Kiittäen jälleen =)

 

[tuire]

Miten teillä omat biolapset ottivat sijaislapset vastaan? Oliko mustasukkaisuutta ilmassa? Entä miten taas sijaislapset sopeutuivat biolapsiiin?

Entä sitten biovanhemmat, kuinka olette tulleet heidän kanssa toimeen?
Onko biovanhemmat tulleet oventaakse kutsumatta? Onko koskaan tarvinnut pelätä itsensä tai oman perheen puolesta biovanhempia?

Niin, itsellä tällä hektellä ainoa asia mikä tosiaan askarruttaa on juuri biovanhemmat...ovatko ne kuinka arvaamattomia ja saako oikeasti pelätä että he tulevat oven taakse uhkailemaan tmv tekemään...

Kiittäen jälleen =)

Meillä oli silloin kotona enää biologisista lapsista nuorin, 15v poika. Hän oli innoissaan sijoitetuista lapsista, vaikka he olivat 6 ja 8 vuotiaat tytöt. Poika oli lapsenvahtina mielellään jos joskus oli tarvetta vaikka kauppa-asioiden takia. Lapset sopeutuivat todella hyvin keskenään.
Biologiset lapsemme olivat päättämässäkin että otetaan sijaislapsia.
Nyt kotona on enää 16 ja melkeen 18 vuotiaat sijoitetut lapsemme ja he pitävät biologisia lapsiamme sisaruksinaan. Kyläilevät ja soittelevat keskenään. Kuulen sit aina jälkeenpäin kun kertovat terkkuja.

Biologisten vanhempien kanssa olemme pärjäilleet hyvin paitsi yhden isän, jonka lapsia ei meillä enää olekkaan. Hänen kanssaan meni kyllä sukset ristiin ihan totaalisesti. Hän teki jotain mitä en voi sietää. Laitontakin se on ja siksi hänen lapsensa eivät ole enää meillä. Siitä ei tässä sen enempää.

Meillä on lapset sijoitettu toiselta paikkakunnalta, joten ei ole biologiset vanhemmat tulleet odottamatta koskaan.
Mitä olen kuullut niin olemme päässeet todella helpolla ja juuri siksi kun biologinen perhe on vähän etäämpänä.
Tosin lasten mummo on ollut silloin tällöin yökylässä, joskus viikonkin. Se on mielestäni positiivinen asia. Itse pyysin kun on niin kaukaa.

 

[-xxx-]

Tuota olemmekin mieheni kanssa mietitty, että ehkä tosiaan olisi parempi että mahdollinen sijoitettulapsi tulisi toiselta paikkakunnalta hieman kauempaa. Kaupunki missä asumme on kuitenkin aika pieni ja mahdollisia kohtaamisia ei oikein voi edes varmaankaan välttää.

Sen verran täytyy kyllä sanoa vielä, että kuulostaa kyllä siltä, että olette onnistuneet "työssänne" loistavasti =) Tuohan se taitaa olla ihanne tilanne että omat ja sij.lapset tulevat toimeen keskenään ja on saanu kasvatettua heistä tasapainoisia tulevia aikuisia.

Sen verran vielä kysyisin, että miten asiat ovat luistaneet sosiaaliviranomaisten kanssa? Onko juuri jossain tietyissä asioissa ollut ongelmia heidän kanssaan, vai onko asiat luistanu kuin rasvattu ja esim. apua on aina tarvittaessa saanut?

Kiitos jos vielä jaksat vastailla =)

 

[tuire]

Sossujen kanssa on asiat luistaneet pääsääntöisesti mukavasti. Eivät kyllä tarjoa kaikkea automaattisesti, vaikka joku juttu kuuluisi sijoitetulle. Itse sijaisvanhemman pitää osata vaatia, että lapsi saa kaiken mikä lakisääntöisestikkin hänelle kuuluisi. Ilmesesti johtuu kuntien säästöpäätöksistä.
Ja se kuuluisa juttu ettei sossuja saa kiinni kun tukea tarvisi. Puhelinaika on millon on ja sinne on silloin monta muutakin soittamassa. Ja kun puh.aika päättyy, on vastaaja päällä. Ei he ehdi soittelemaan takaisinpäin eikä edes vastailemaan sähköposteihin.

mutta noin niinkun pääsääntöisesti on mennyt sossujenkin kanssa suht mukavasti.

Noista sisarusten väleistä vielä sen verran että mun omat on puhuneet että jos heille tulee vielä lapsia niin he pyytävät näitä lahjasisaruksia kummeiksi. Olisivat ottaneet jo aikaisemmin, mutta tytöt ei olleet vielä riparinkäyneitä.

kysele vaan ihan mitä vaan mikä mietityttää, yritän vastailla jossain välissä. Ja jos rekkaudut niin voit kysyä yynäkin. =)