siis miten HELVETISSÄ kestätte lapsiperhe elämää??

[vieras]

Kuinka joku voi sanoa isyyden irti? Onko siis lapsi ollenkaan isällään? Ymmärrän yh;na itsekkin sen väsymyksen ym; mutta olisitkohan sittenkään onnellinen, jos sulla ei niitä lapsia olis?

 

[lunacy sioux]

Välillä ihmettelen itse ihan samaa. Meillä kun käytännössä ei jää yhtään aikaa itselle. Mä olisin enemmän kun iloinen JOS lapset menis nukkumaan klo 20! Mullahan ois ruhtinaallisesti OMAA aikaa. Mutta ei :kieh:

 

[tossuliini]

tapa ittes ap!

Toi on jo aika törkeää sulta sanoa ap:lle noin, sulla ei ole tainnut koskaan olla noin lasten kanssa. Ei sen puoleen ei mullakaan ole tarvinnut lasten kanssa temppuilla nukkumaan mennessä mutta en kuiteskaan viittis sanoa kellekään äidille tolla tavalla. Häpeäisit! Ja ap:lle voimia! Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaankin ja helpottaa kun lapselle tulee ikää lisää. Ja isot voimahalit täältä ap:lle :hug:

 

[3 muksun äite]

Normaalisti ei meillä nukkumaan menosta kiukuta ja kaksi varoitusta riittää ! Mutta meillä ei aikuinen lähde leikkiin "mukaan " ja lapsi ei meitä pompota.
Meillä uhmaikä vaihe tosin ohi ja normi muksut muutenkin.

ja mitä sen varoituksen jälkeen tapahtuu?

No esim iltasatua ei tule sillä illalla, yleensä tepsii koska muksut haluavat olla illalla kuuntelemassa sylissä /kainalossa sitä satua. Ja sänkyyn mennään nukkumaan, takas palutetaan jos ei pysy.
Ei meillä mikään armeja kuri ole, kun vaan itse kokoen et selkeät rajat ja rutiinit saavat arjen sujumaan. leikkimässä välillä.
Kiinni meillä ei lapseen käydä ja normaalisti ei huudeta. Jokainen toimii niin kuin parhaaksi näkee, jokainen omansa parhaiten tuntee !

 

[LisaMarie]

ja todellakin lapset ovat erilaisia. ne keille ei oo sattunut kohdalle vaativampaa, niiden on helppo korottaa itsensä ylemmäksi ja kuvitella että on itse vaan niin hienosti onnistunut.

---

positiivista huomiota/kehuja saa joka päivä!! mutta arki tuntuu suorittamiselta tällä tavalla.. tuntuu että jotkut ystävät vaan on lasten kanssa(ei leiki, ei joudu viemään jäähylle ym) ja siltikään ne lapset ei ole tollasia kuin joskus.


---
tokihan se vaikuttaa lapseen jos minä olen ärtynyt, tosta oikein näkee että sitä huvittaa suuresti kun äiti kiukustuu ja sit temppuilee enempi. mutta jos lapsi ois alunperinkin helpompi ni en mä ehkä kokisi asioita näin. joka tapauksessa tuntuu että jos tää on tällästä ni ei tää mua onnelliseksi tee, en mä osaa rentoutua kun aina saa odottaa koska alkaa taas hirveä show.

On niin totta, että lapset ovat erilaisia ja se juuri tekee asiasta niin vaikean! Toisiin teho kehut ja se ettei "huomaa" jokaista negatiivista asiaa paljon paremmin kuin rangaistukset! Jotkut myös tarvitsee ihan vaan huomiota paljon enemmän ja alkavat ongelmalapsiksi heti kun eivät saa sitä. Vaikeaa onkin se, että pitäisi lastenhoito-oppaiden lukemisen sijasta tutustua juuri sen oman lapsen persoonaan! Jotkut yksilöt kun toimii lähestulkoon päinvastoin, mitä yleiset ohjeet sanoo!

Tuo positiivinen palaute on tosiaan huippu tärkeää joillekin yksilöille! Itse esim. olen yhä edelleen vähän lapsellinen siinä suhteesa :ashamed: Jos ei positiivista palautetta tule, alan "paiskomaan maljakoita" jotta tulee edes negatiivista :snotty: Parempi sekin kuin ei mitään... Mutta sitä huomiota voi antaa myös ihan vaan ottamalla huomioon ja mukan omiin puuhiinsa. "Mennään yhdessä ripustaman pyykit" "Tuletko auttamaan äitiä" "tehdäänkö yhdesä tämä juttu" Eli tavallaan juuri sitä ihan vaan olemista lasten kanssa, ilman suorittamista.

Toi ilmapiirin tarttuminen on niin totta! Meillä on 5 henkinen perhe ja harvoin täällä vaan yksi on pahan tuulinen. Ja varsinkin huutaminen tarttuu! Ensin joku sanoo jotain ikävää, sitten toinen jo närjäsee seuraavalle mielensä pahoittaneena ja mielensä pahoitanut huutaa seuraavalle ja lopulta kaikki huutaa. Asiasta keskustelu on autanu kyllä. Ihan rauhallisena hetkenä o puhuttu siitä, miten ikävää on kun huutaminen tarttuu ja kaikki ovat olleet yhtä mieltä. Sitten kun tunnelma tiivistyy, joku -usein joku lapsista- huomauttaa että huutaminen tarttuu, ei sa huutaa.

 

[vieras]

en jaksa ketjua lukea, mutta kyllä on ja pahasti asennevika aloittajalla. hän ei tajua, että kaikki tuo ON hänen elämäänsä, eikä se täällä vinkumalla parane. asennettaan pitää muuttaa. ap ei oo koskaan vissiin ollut todella YKSIN elämässään, kun ei osaa arvostaa. ja hän ei ole vissiin koskaan ollut todella sairas ja hänellä on terveet lapsetkin. vitun ruikuttajat.