Siis mistä nämä itsetuhoiset tai masentuneet alotukset johtuu?!

[ap]

masennus on sairaus joka voi hiipiä niin hiljaa ettei sitä huomaa ennen kuin on jo sekaisin.

Mun masennus alkoi sillä että ensin oli hiukan vain alakuloinen olo josta ajattelin että se on ihan normaalia joskus. Jossain välissä mulla oli usein päänsärkyä. sitten tuli jostain ajatuksia päähän, esimerksiksi kävi joskus mielessä että onkohan se vakavaa että väillä särkee päätä. Palan tunne kurkussa ahdisti kun sille ei löytynyt pitkään aikaan mitään syytä, pelkäsin että sekin on jotain vakavaa, mutta monen kuukauden lääkärissäjuoksun jälkeen todettiin että se on ruokatorventulehdus.
Sen jälkeen tuli kuukautishäiriöitä, vuoto kesti viikkoja. kävin lääkärissä joka lähetti ultraääneen varmistamaan ettei ole mitään kasvaimia. rupesi ahdistamaan ja pelottamaan ja odottelin viikkoja ultraan pääsyä eikä mitään syytä löytynyt. lääkäri sanoi hormonihäiriö, minä mietin että jos se silti on jotain vakavaa jota vaan ei huomattu.

Luulotautisuus on tila jossa sairastumisen ja kuolemanpelko ei poistu päästä vaikka mitään vikaa ei löydy. tai nimenomaan siksi että on erilaisia vaivoja, ihan oikeita, joille ei löydy syytä. Ja paradoksaalisesti se kuolemanpelko saa ajattelemaan itsemurhaa koska on helpompaa päättää itse päivänsä kuin kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelätä kokoajan kuolemaa johonkin kavalaan tautiin :/

Päähän saa kyllä noilta ajatuksilta rauhan kun lopettaa syömisen. Nälkiintyneenä ei voi ajatella mitään muuta kuin ruokaa. Ikävää on se että kun itsekuri pettää kolmen viikon nälkiintymisen jälkeen, tulee syötyä liikaa, todella paljon liikaa, josta tulee huono omatunto jonka takia on paastottava ja ahdistus tekee entistä luulotautisemmaksi erityisesti nälkiintymisen aiheuttamien rytmihäiriöiden takia. ei ole kiva pelätä kuolevansa hetkenä minä hyvänsä sydänkohtaukseen.

Minä elin noin kymmenen vuotta, enkä tajunnut olevani sairas ennen kuin olin jo pohjalla, kaikki tuli niin hitaasti ja vähitellen että siihen kerkesi tottumaan.

Tämä oli jo sillälailla selitetty että menee minunkin puupäähän.

Voimia sulle ja kiitos kun kerroit.

 

[ap]

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Ja mistä muuten tiedät että serkkusi masentui juuri tuon itsarin takia? Se on voinut olla vaan viimeinen tikki.

No ainakin se niin sanoi. Kai ihmisen omaa sanaa tulee uskoa?

Jostain syystä kyllä epäilen, ettei välttämättä ole sinulle kaikkea kertonut. En mä ainakaan noin ikävälle ihmiselle kertoisi.

En muuten minäkään kertoisi. Etsisin ehdottomasti asiaa ymmärtävämmän henkilön jaarittelujani kuuntelemaan. tämäkin serkkutyttö sai kätevän syyn "masentua" siskoni kuolemasta. sillä syyllä jättäytyi pois työelämästä joka ei ollut vuosiin enää huvittanut. ja jätti lapsensa isälleen ja lähti etsimään itseään.
Seurustelua ja bailaamista ei masennuksensa estä, vain perhe- ja työelämän.
siinä yksi "masentunut" läheiseni jolle tekisi mieli vaan ovea näyttää joka kerta kun tulee mulle suruistaan avautumaan.

 

[Vieras]

En muuten minäkään kertoisi. Etsisin ehdottomasti asiaa ymmärtävämmän henkilön jaarittelujani kuuntelemaan. tämäkin serkkutyttö sai kätevän syyn "masentua" siskoni kuolemasta. sillä syyllä jättäytyi pois työelämästä joka ei ollut vuosiin enää huvittanut. ja jätti lapsensa isälleen ja lähti etsimään itseään.
Seurustelua ja bailaamista ei masennuksensa estä, vain perhe- ja työelämän.
siinä yksi "masentunut" läheiseni jolle tekisi mieli vaan ovea näyttää joka kerta kun tulee mulle suruistaan avautumaan.

Ja tämän "masentuneen" perusteella yleistät kaikki muutkin leikisti masentuneiksi.

 

[hohhoijaa taas]

Hyvä ap,

vihasi masentuneita (ja "masentuneita") kohtaa selittyy näköjään omilla kokemuksillasi.

Serkkusi käyttäytyminen ei välttämättä anna yhtään ymmärrystä aitoa masennusta kohtaan. Kertomuksestasi päätellen kysymyksessä tosiaan voisi olla myös teeskennelty "masennus". Toisaalta diagnosointi pitäisi näissäkin tapauksissa tehdä muuten kuin nettikirjoittelun perusteella.

Sisaresi itsemurhaan johtanut masennus puolestaan voisi selittää vihaasi aidosti masentuneita kohtaan. Olisiko mahdollista, että sinulta on sisaresi kuoleman jälkeinen surutyö jäänyt puolitiehen? Olethan selvästi vielä sisarellesi vihainen siitä, mitä teki. Surutyössä vihan tunne on yksi luonnollinen vaihe, josta normaalisti pääsee yli, mutta oletkohan sinä itse nyt jäänyt siihen vaiheeseen jumittamaan?

Joka tapauksessa onnitteluni siitä, että viimeisimmissä kommenteissasi olet jättänyt kaikkien masentuneiden syyttelyn vähemmälle ja että olet myös myöntänyt, että sellainenkin on mahdollista, mitä itse et ymmärrä.

 

[ap]

En muuten minäkään kertoisi. Etsisin ehdottomasti asiaa ymmärtävämmän henkilön jaarittelujani kuuntelemaan. tämäkin serkkutyttö sai kätevän syyn "masentua" siskoni kuolemasta. sillä syyllä jättäytyi pois työelämästä joka ei ollut vuosiin enää huvittanut. ja jätti lapsensa isälleen ja lähti etsimään itseään.
Seurustelua ja bailaamista ei masennuksensa estä, vain perhe- ja työelämän.
siinä yksi "masentunut" läheiseni jolle tekisi mieli vaan ovea näyttää joka kerta kun tulee mulle suruistaan avautumaan.

Ja tämän "masentuneen" perusteella yleistät kaikki muutkin leikisti masentuneiksi.

en, epäilen vain ettei läheskään kaikki itseään masentuneiksi väittävät ole sitä.
Näitä tällälailla masentuneita tunnen ihan liikaa.

toisaalta taidan olla aika tyhmä, miksen itse tekisi samaa? kun työt ei seuraavan kerran huvita haen saikkua burnoutin perusteella. Palkkahan silti juoksee vaikka kuinka kauan. Ja ainahan voin "parantua" jos ei enää huvitakkaan.

joopa joo, tympäisee jo koko aihe.

 

[ap]

Vielä selvennykseksi, älkää kukaan ottako tätä henkilökohtaisesti. tarkoitus oli vain aihetta pohtia kaikki näkökulmat huomioiden ja kyseenalaistaenkin. ehkä tää tosiaan liippaa mua liian läheltä enkä osaa objektiivisesti suhtautua.

hyvää vointia kaikille, olitpa sitten masentunut tai et. kaikki ei onneksi ajattele kuten minä ja onneksi mielenterveystyössä on varmasti toisenlaisia ihmisiä työssä.

 

[hohhoijaa taas]

Vielä selvennykseksi, älkää kukaan ottako tätä henkilökohtaisesti. tarkoitus oli vain aihetta pohtia kaikki näkökulmat huomioiden ja kyseenalaistaenkin. ehkä tää tosiaan liippaa mua liian läheltä enkä osaa objektiivisesti suhtautua.

hyvää vointia kaikille, olitpa sitten masentunut tai et. kaikki ei onneksi ajattele kuten minä ja onneksi mielenterveystyössä on varmasti toisenlaisia ihmisiä työssä.

Kiitos tästä selvennyksestä, oli varmasti tarpeen. Toivottavasti tämän lukevat myös ne, jotka jo ehtivät mielensä pahoittaa...

Omalta osaltani päätän tähän, hyvää vointia sinullekin!

 

[tilhi]

mun mielestä sun kirjoituksen sävy äkkiseltään oli sellainen ÄRSYYNTYNYT, et jaksaisi kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita.
Mistä se kertoo? mitä se kertoo sinusta?
että olisi sinulla elämä helpompaa kun kaikki ihmiset vaan hymyilisivät ja näyttäisivät nauttivan elämästä-jos ei muun takia niin siksi että sinulla olisi helpompaa?
Ja sitten vielä availet näitä ketjuja joista ärsyynnyt..?

 

[ap]

mun mielestä sun kirjoituksen sävy äkkiseltään oli sellainen ÄRSYYNTYNYT, et jaksaisi kun ihmiset on niin masentuneita ja ahdistuneita.
Mistä se kertoo? mitä se kertoo sinusta?
että olisi sinulla elämä helpompaa kun kaikki ihmiset vaan hymyilisivät ja näyttäisivät nauttivan elämästä-jos ei muun takia niin siksi että sinulla olisi helpompaa?
Ja sitten vielä availet näitä ketjuja joista ärsyynnyt..?

olet varmasti ainakin osittain oikeassa.

Mä luulen että mun elämä olisi helpompaa jos näkisin enemmän ympärilläni ihmisiä jotka yrittävät parantaa elämäänsä jos sen huonoksi kokevat. en jaksaisi viikosta toiseen ihmisiä jotka jostain syystä kuitenkin mulle soittelevat ja luokseni tulevat murheitaan tilittämään. Kun mulla aina menee kuulemma niin hyvin. Ja taas siitä ja siitäkin selvisin. Tekisi mieli aina sanoa että HALOO, niin juuri, MINÄ selvisin, koska halusin.

Mutta uskottava se vaan on ettei kaikki ole yhtä vahvoja. Niinpä sitten edelleen seurailen sivusta tätä valittamisen määrää, koitan pysyä kommentoimattomana sivustakatsojana. Mitähän tapahtuisi jos pamauttaisin mielipiteeni vaikka tuolle serkkutytölle seuraavalla kerralla päin naamaa? En taida, mielipahahan siitä seuraisi. Sääliköön rauhassa itseään.

 

[vieras]

up

 

[just]

Ap; vaikutat kylmältä. Sano ihmeessä seuraavalla kerralla ettet jaksa kuunnella toisten murheita. Onneksi itselläni ei ole kaltaisiasi ystäviä. Elämä opettaa.

 

[ap]

Ap; vaikutat kylmältä. Sano ihmeessä seuraavalla kerralla ettet jaksa kuunnella toisten murheita. Onneksi itselläni ei ole kaltaisiasi ystäviä. Elämä opettaa.

Tekisikö se minusta lämpimämmän henkilön jos kuorossa alkaisin vaikka tuon serkkuni kanssa itkemään hänen elämänsä kurjuutta? Ja vielä alkaisin vaikka itseänikin säälimään siinä samalla? Mitä se auttaisi, vuodesta toiseen jos näin toimisin?

 

[vieras]

Ap; vaikutat kylmältä. Sano ihmeessä seuraavalla kerralla ettet jaksa kuunnella toisten murheita. Onneksi itselläni ei ole kaltaisiasi ystäviä. Elämä opettaa.

Tekisikö se minusta lämpimämmän henkilön jos kuorossa alkaisin vaikka tuon serkkuni kanssa itkemään hänen elämänsä kurjuutta? Ja vielä alkaisin vaikka itseänikin säälimään siinä samalla? Mitä se auttaisi, vuodesta toiseen jos näin toimisin?

Ei tarvitse sääliä, voi kuunnella ja yrittää auttaa.

 

[juhuu]

Sehän voi johtua vaikka stressistä.
Tää yhteiskunta kasvattaa meidät stressiin pienestä pitäen. Kolmevuotiaan lapsen päivähoitoryhmässä saisi olla maksimissaan 6 lasta, muuten erilaisten ärsykkeiden määrä kasvaa haitallisesti -> stressi.

Noniin, löytyihän se taas se suurin syy kaikkiin ongelmiin Jos päiväkoti on mielestäsi se stressin ja pahan olon alku ja juuri, niin miten selität sen, että on niin paljon ihmisiä, jotka ovat masentuneita jne. vaikka ovat kasvaneet kotona?? Osaatko katsoa asiaa ollenkaan laajemmin vai mitkä pienet ympyrät sulla on? Yhteiskunnan muutos on ollut kovaa viime vuosikymmenet, on tullut netti jne. Monet vanhemmat ovat ihan pihalla nuorten tekemisistä.

Mä väitän, että miljoona kertaa tärkeämpi pointti (kuin päiväkoti/ kotihoito alle 3v) on se, että molemmat vanhemmat panostavat lastensa kasvattamiseen ja yhdessäoloon sen 20 vuotta. Vanhemmat ovat ihan pihalla jo koululaisten elämästä, saatika sitten kun lapsi on vaikka 18-28 vuotias. Ei osata puhua lapsen kanssa, antaa tukea, olla mukana elämässä vielä senkin jälkeen kun lapsi muuttaa kotoa.

Meillä on niin kamalaa, jos joku puuttuu toisen elämään. Juuri sitä puuttumista pitäisi olla enemmän ja kaikenikäisten lasten kanssa. Isien vahvempi mukanaolo lastensa, erityisesti poikien, elämässä ehkäisisi varmasti monta ampumissurmaa ja nuoren miehen masennusta ja syrjäytymistä.

 

[Vieras]

Ap; vaikutat kylmältä. Sano ihmeessä seuraavalla kerralla ettet jaksa kuunnella toisten murheita. Onneksi itselläni ei ole kaltaisiasi ystäviä. Elämä opettaa.

Nimen omaan. Voin vain olla äärettömän kiitollinen, että itselläni on kultaisia ystäviä, jotka jaksavat tukea ja ovat todellisia ystäviä.