Siis mistä nämä itsetuhoiset tai masentuneet alotukset johtuu?!

[ap]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta. miksi ihmisen pitäisi pärjätä ihan yksin, ilman muiden tukea ja miksi luulet, että lääkkeitä kehitetään?

Missä tuossa kirjoitin että pitäisi pärjätä yksin? lue, siellä lukee: toisten tuella TAI itsekseen. mun mielestä niinkuin henkilölle itselleen paremmin sopii.
lääkkeitä nyt aina kehitellään kun niitä kaupaksi menee. se on bisnestä.

voitko vielä vastata näihinkin, kiitos.
en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta.

Minua ärsyttää se, kun jäädään omaan suruun pyörimään ja itseä surkuttelemaan. masennus alkaa ärsyttää minua sitten kun muut ihmiset joutuvat yhden itsesäälistä kärsimään. Asioille voi aina tehdä jotain, mutta iso osa ei viitsi. kun paljon helpompaa on sanoa "mä olen nyt masentunut." mulla on burn out." tuollaiset lausumiset ikäänkuin vapauttaa kaikesta vastuusta oman elämän suhteen ja voi heittäytyä yhteiskunnan ja läheistensä taakaksi. turruttaa pään pillereillä ja odottaa että joku muu korjaa elämän kuntoon.
heikko saa olla, mutta tilapäisesti. surut on surtava mutta sitten on noustava ylös ja tehtävä asioille jotain eikä jäätävä itsesääliin makaamaan ja odottaa että joku muu tekis jotain.
Ei oikeasti masentunut valitse sairastuuko, hän on mielisairas. se on eri juttu kuin nämä patalaiskat muotimasentujat, jotka etsivät masennusdiagnoosista näppärää selitystä asioille jotka ovat hoitaneet elämässään päin p:tä. he valitsevat sairastuvansa.

 

[NPOK]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta. miksi ihmisen pitäisi pärjätä ihan yksin, ilman muiden tukea ja miksi luulet, että lääkkeitä kehitetään?

Missä tuossa kirjoitin että pitäisi pärjätä yksin? lue, siellä lukee: toisten tuella TAI itsekseen. mun mielestä niinkuin henkilölle itselleen paremmin sopii.
lääkkeitä nyt aina kehitellään kun niitä kaupaksi menee. se on bisnestä.

voitko vielä vastata näihinkin, kiitos.
en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta.

Minua ärsyttää se, kun jäädään omaan suruun pyörimään ja itseä surkuttelemaan. masennus alkaa ärsyttää minua sitten kun muut ihmiset joutuvat yhden itsesäälistä kärsimään. Asioille voi aina tehdä jotain, mutta iso osa ei viitsi. kun paljon helpompaa on sanoa "mä olen nyt masentunut." mulla on burn out." tuollaiset lausumiset ikäänkuin vapauttaa kaikesta vastuusta oman elämän suhteen ja voi heittäytyä yhteiskunnan ja läheistensä taakaksi. turruttaa pään pillereillä ja odottaa että joku muu korjaa elämän kuntoon.
heikko saa olla, mutta tilapäisesti. surut on surtava mutta sitten on noustava ylös ja tehtävä asioille jotain eikä jäätävä itsesääliin makaamaan ja odottaa että joku muu tekis jotain.
Ei oikeasti masentunut valitse sairastuuko, hän on mielisairas. se on eri juttu kuin nämä patalaiskat muotimasentujat, jotka etsivät masennusdiagnoosista näppärää selitystä asioille jotka ovat hoitaneet elämässään päin p:tä. he valitsevat sairastuvansa.

olet siis niin vahva, että tiedät, milloin joku on oikeasti masentunut? sinusta masentunut on mielisairas, ok, jännä asenne. oletko koskaan kuullut sanaa empatia? sulla oli varmaan rankka lapsuus/nuoruus. voimia.

 

[ap]

Jaa. Me ihmiset ollaan erilaisia, luulis ap:n ymmärtävän. Taidat olla vielä aika nuori.
Toiset kestää enemmän kuin toiset ja lapsiperheet on nykyään aika kovilla.
Ei ole tukiverkostoja, itse jäin tässä työttömäksi ja en tiedä koska rahaa tulee seuraavaksi ja lapsiakin on kolme. Miehellä alkaa kohta yt-neuvottelut. Muutakin ikävää on sattunut lähipiirissä. Mikä sitten on oikea syy masentua? kerro mulle.

Aina on varmasti syitä masentua, kun niitä oikein etsii. Minäkin löytäisin vaikka kuinka monta syytä heittää kaikki läskiksi.

masentua saa ja surullinen olla, pointti menee siinä miksi siihen jäädään vellomaan ja itseä säälimään?

Väität siis, että ihminen voi päättää itse masentuuko vai ei?
Mielenkiintoinen teoria.

masennus on sairas, jota kukaan ei varmasti valitse. ap: voitko vastata, miksi näet, että sinulla olisi syytä masentua, mutta et voi olla heikko? voitko vielä vastata, että miksi aihe ärsyttää sinua niin kovin? onko suvussasi ko.heikkoutta? pitikö sinun lapsena olla aina vahva?

Kyllä, suvussani on tätä "heikkoutta." siksi se niin suunnattomasti aivoon ottaakin. parille tyypille antaisin jo itse viimeisen pilleripurkin kouraan jos se olisi laillista. niin paljon he on kärsimystä perheilleen tuottaneet.

Kyllä mun lapsena piti olla melko vahva ja niin pitää vieläkin. ei tässä elämässä muuten selviä. mutta voihan tietty ollakkin että masennus on taas yksi luonnon tapa karsia väkeä pois muutaman fyysisen sairauden ohella, kuten aids. enpäs tätä tullutkaan aiemmin ajatelleeksi.

 

[Minna]

Minua ärsyttää se, kun jäädään omaan suruun pyörimään ja itseä surkuttelemaan. masennus alkaa ärsyttää minua sitten kun muut ihmiset joutuvat yhden itsesäälistä kärsimään. Asioille voi aina tehdä jotain, mutta iso osa ei viitsi. kun paljon helpompaa on sanoa "mä olen nyt masentunut." mulla on burn out." tuollaiset lausumiset ikäänkuin vapauttaa kaikesta vastuusta oman elämän suhteen ja voi heittäytyä yhteiskunnan ja läheistensä taakaksi. turruttaa pään pillereillä ja odottaa että joku muu korjaa elämän kuntoon.
heikko saa olla, mutta tilapäisesti. surut on surtava mutta sitten on noustava ylös ja tehtävä asioille jotain eikä jäätävä itsesääliin makaamaan ja odottaa että joku muu tekis jotain.
Ei oikeasti masentunut valitse sairastuuko, hän on mielisairas. se on eri juttu kuin nämä patalaiskat muotimasentujat, jotka etsivät masennusdiagnoosista näppärää selitystä asioille jotka ovat hoitaneet elämässään päin p:tä. he valitsevat sairastuvansa.

Mä en oikein ymmärrä, että puhutko sä nyt itse masentuneista vai "masentuneista" kun puhut koko ajan termillä masentunut, mutta tekstissä vilisee milloin muotimasentujaa ja milloin oikeasti masentuneita.


Mulla on tuore masennusdiagnoosi, samoin mun eräällä läheisellä, ja kolmannenkin tunnen. Eikä meistä kukaan odota, että joku muu tulee ja korjaa, vaan me kaikki käydään terapiassa saamassa apua siihen, että me osattais itse korjata itsemme takaisin ehjiksi ja osa meistä syö lääkkeitä siksi, että aivojen kemiallinen tasapaino kun tarpeeksi järkkkyy, niin sitä ei voi korjata ottamalla itseään niskasta kiinni ja nousemalla ylös, vaan sen lääkkeellisen avun tarvii siihen että voi nousta ylös. Kukaan ei ole heittäytynyt avuttomaksi, vaan osa meistä saa tukitoimia siksi että päästäis takaisin siihen elämään ja rytmiin ja ylös, niitä tukitoimia on siksi että voidaan toipua.

Sulla ei ihan kauheasti tunnu olevan kokemusta masennuksesta ja masennuksen hoidosta ilmeisesti. On se tietysti hienoa laukoa mielipiteitään ilman asiaan tutustumista.

Sitä paitsi jos sä nyt yrität kritisoida "leikkimasentuneita" niin tuskin niistä yksikään syyllistyy, sen sijaan veikkaan että vähän joka toinen oikeasti masentunut syyllistyy ja kokee ahdistusta tällaisten asenteiden vuoksi.

 

[ap]

Jään odottamaan sitä päivää kun itse masennun, luultavasti sitten vasta ymmärrän.

 

[NPOK]

Kyllä, suvussani on tätä "heikkoutta." siksi se niin suunnattomasti aivoon ottaakin. parille tyypille antaisin jo itse viimeisen pilleripurkin kouraan jos se olisi laillista. niin paljon he on kärsimystä perheilleen tuottaneet.

Kyllä mun lapsena piti olla melko vahva ja niin pitää vieläkin. ei tässä elämässä muuten selviä. mutta voihan tietty ollakkin että masennus on taas yksi luonnon tapa karsia väkeä pois muutaman fyysisen sairauden ohella, kuten aids. enpäs tätä tullutkaan aiemmin ajatelleeksi.[/quote]

olet kuin minä ennen. sinulla on iso riski siis itse masentua, koska olet noin "vahva" ja et siedä heikkoutta, joka muistuttaa sinua vaikeista ajoistasi. ehkä sinun tulisikin masentua oikeasti, että saisit empatiaa? tai ehkä sinun tulisi vain käsitellä lapsuutesi traumat ja hyväksyä muidenkin ihmisten heikkoudet. saisit paremman mielenrauhan eikä nämä asiat sinua enää ärsyttäisi. voimia, toivon sinulle kaikkea hyvää, ihan oikeasti.

 

[?]

Oletko sä se sama "ymmällään" joka täällä kirjoittelee?

 

[Vieras]

Jos ap ei olisi noin tunnekylmä ja muita haukkuva niin voisinkin vastata omasta puolestani, mutta enpä edes viitsi.
Sen vaan sanon, että kukaan, ei kukaan halua olla oikeasti masentunut ja käydä sitä helvettiä läpi. Ja minäkin olin aiemmin "vahva", niin "vahva" että pidin masennusta ihan höpöhöpö sairautena. Mutta oikeasti olinkin heikko, vasta nyt olen vahva.

 

[?]

Tää on muuten aika jännä, ap aloitti niin että ei halua loukata, haluaa vaan ymmärtää. Siirtyi kuitenkin aika nopeasti hyökkäämään ja jopa solvaamaan muita. Ei sillä tavalla ymmärrystä saa.

 

[ap]

Oletko sä se sama "ymmällään" joka täällä kirjoittelee?

olen ainoastaan tämän ketjun ymmällään. ei ole ollut tarkotus varastaa kenenkään nikkiä, olen pahoillani jos näin olen tehnyt.

 

[ap]

Jos ap ei olisi noin tunnekylmä ja muita haukkuva niin voisinkin vastata omasta puolestani, mutta enpä edes viitsi.
Sen vaan sanon, että kukaan, ei kukaan halua olla oikeasti masentunut ja käydä sitä helvettiä läpi. Ja minäkin olin aiemmin "vahva", niin "vahva" että pidin masennusta ihan höpöhöpö sairautena. Mutta oikeasti olinkin heikko, vasta nyt olen vahva.

Ei tarvitse vastata.

voi olla että tuo sama on mulla vielä edessä. Siperia opettaa, tässäkin.

 

[NPOK]

Jos ap ei olisi noin tunnekylmä ja muita haukkuva niin voisinkin vastata omasta puolestani, mutta enpä edes viitsi.
Sen vaan sanon, että kukaan, ei kukaan halua olla oikeasti masentunut ja käydä sitä helvettiä läpi. Ja minäkin olin aiemmin "vahva", niin "vahva" että pidin masennusta ihan höpöhöpö sairautena. Mutta oikeasti olinkin heikko, vasta nyt olen vahva.

Ei tarvitse vastata.

voi olla että tuo sama on mulla vielä edessä. Siperia opettaa, tässäkin.

niinhän se taitaa olla, että ihminen ei tajua sitä mitä ei ole kokenut. esim lapsettomuus tai oman lapsen kuolema ovat minulle sellaisia, etten ymmärrä. mieheni ei esim ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä ja hänen on ollut vaikea tukea minua surussani. mutta me opimme kaikki, siksi olemme täällä.

 

[hohhoijaa taas]

Nyt alkaa paljastua jo aika paljon ap:stä. Vaikea päättää, onko suurimpana ongelmana empatian, älyn vai pelkästään sisälukutaidon puute. Vai olisiko ap sittenkin itse masentunut, mutta ei sitä vielä uskalla ja halua itselleen tunnustaa, ja siksi täällä hyökkäilee masentuneita vastaan heitä syyllistäen? Sääliksi käy, oli tilanne mikä tahansa näistä.

Tässä yhdestä artikkelista selvennystä siihen, mitä masennus voi olla ja myös siihen, miksi masennuksesta ei ihan noin vaan omin keinoin noustakaan:

"Kliinisessä masennuksessa nainen ei tavoita menetykseen liittyviä mielikuvia tai tunnetiloja, ennen kaikkea surua. Kliinistä masennusta sävyttää väsymys, kaikenlainen mielenkiinnon vähäisyys, itseluottamuksen puute ja mikä pahinta kohtuuttomat ja perusteettomat itsesyytökset. Nainen kärsii tuskatiloista ja keskittymisvaikeuksista, ratkaisujen tekeminen vaikeutuu ja muisti heikkenee. Naisella on hyvin usein erilaisia ruumiillisia oireita, kuten kiputiloja, unettomuutta, ruokahalun muutoksia ja kaikenlaiset aistimukset ja tuntemukset kuihtuvat ja vähenevät. Hänen ruumiinsa on välillä lamaantunut ja välillä kiihtynyt ja yliherkkä. Tästä seuraa se, ettei hän voi työstää menetyskokemustaan, eikä siten löytää toivoa ja rakentaa uutta suuntaa elämälleen. Kliinisen masennuksen hoito vaatii sekä lääkitystä että psykoterapiaa ja muita tukevia hoitomuotoja."

Vähän alkaa tuntua siltä, että ap itse sairastaa masennusta mutta ei vielä sitä itselleen halua myöntää. Masentunut voi nimittäin olla sellainenkin henkilö, joka elää näennäisen tyytyväistä ja touhukasta elämää, mutta on sisäisesti tyhjä ja onneton. Oletko sittenkin vain kateellinen niille, jotka ovat myöntäneet sairautensa ja jotka ovat saaneet "luvan sairastaa", saavat apua ulkopuolelta ja jotka mahdollisesti ovat matkalla kohti parempaa tulevaisuutta?

 

[vieras]

Tää on muuten aika jännä, ap aloitti niin että ei halua loukata, haluaa vaan ymmärtää. Siirtyi kuitenkin aika nopeasti hyökkäämään ja jopa solvaamaan muita. Ei sillä tavalla ymmärrystä saa.

Ap on jumittautuja. Jotain kun päähänsä kerran saa niin ajatusta ei saa muuttumaan vaikka kuinka faktaa selittäis. Ei haluakkaan kuulla mitään muuta. Näitä on. Diagnoosi?

 

[äiti neljälle]

ihminen masentuu, koska kaikki pitää saada heti ja sitten se ei kuitenkaan ole mahdollista!

 

[ap]

Jos ap ei olisi noin tunnekylmä ja muita haukkuva niin voisinkin vastata omasta puolestani, mutta enpä edes viitsi.
Sen vaan sanon, että kukaan, ei kukaan halua olla oikeasti masentunut ja käydä sitä helvettiä läpi. Ja minäkin olin aiemmin "vahva", niin "vahva" että pidin masennusta ihan höpöhöpö sairautena. Mutta oikeasti olinkin heikko, vasta nyt olen vahva.

Ei tarvitse vastata.

voi olla että tuo sama on mulla vielä edessä. Siperia opettaa, tässäkin.

niinhän se taitaa olla, että ihminen ei tajua sitä mitä ei ole kokenut. esim lapsettomuus tai oman lapsen kuolema ovat minulle sellaisia, etten ymmärrä. mieheni ei esim ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä ja hänen on ollut vaikea tukea minua surussani. mutta me opimme kaikki, siksi olemme täällä.

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Onko tääkin niinku että toiset saa kauhalla ja toiset ei lusikallakaan? sisua siis.

 

[m]

Onko tääkin niinku että toiset saa kauhalla ja toiset ei lusikallakaan? sisua siis.

Joo, mut ei ihan niin kuin sä tarkoitat.

 

[Vieras]

Jos ap ei olisi noin tunnekylmä ja muita haukkuva niin voisinkin vastata omasta puolestani, mutta enpä edes viitsi.
Sen vaan sanon, että kukaan, ei kukaan halua olla oikeasti masentunut ja käydä sitä helvettiä läpi. Ja minäkin olin aiemmin "vahva", niin "vahva" että pidin masennusta ihan höpöhöpö sairautena. Mutta oikeasti olinkin heikko, vasta nyt olen vahva.

Ei tarvitse vastata.

voi olla että tuo sama on mulla vielä edessä. Siperia opettaa, tässäkin.

niinhän se taitaa olla, että ihminen ei tajua sitä mitä ei ole kokenut. esim lapsettomuus tai oman lapsen kuolema ovat minulle sellaisia, etten ymmärrä. mieheni ei esim ole koskaan menettänyt läheistä ihmistä ja hänen on ollut vaikea tukea minua surussani. mutta me opimme kaikki, siksi olemme täällä.

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Onko tääkin niinku että toiset saa kauhalla ja toiset ei lusikallakaan? sisua siis.

Ei kyllä pitänyt edes yrittää vastata...Ei kaikilla masentuneilla ole selvää syytä, että miksi he ovat masentuneita. En minäkään tiedä miksi olen masentunut. Ainoastaan sen tiedän, ettei aivoni toimi niin kuin pitäisi ja siihen auttaa lääkitys. Jos tietäisin miksi olen masentunut niin ehken sitten edes olisi. Mutta turha sun on kuvitella, että olisit jotenkin erityisen vahva ja sisukas ihminen. Kommenttisi perusteella luulisin sen olevan ehkä juuri toisin päin. Tuollainen minäkin olin aiemmin.

 

[Vieras]

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Ja mistä muuten tiedät että serkkusi masentui juuri tuon itsarin takia? Se on voinut olla vaan viimeinen tikki.

 

[pettynyt]

Mä oon luovuttanut ja odotan vain eläkkeelle pääsyä vaikka taas se karkaa vain eteenpäin. En taida saavuttaa moista ikää koskaan.

 

[ap]

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Ja mistä muuten tiedät että serkkusi masentui juuri tuon itsarin takia? Se on voinut olla vaan viimeinen tikki.

No ainakin se niin sanoi. Kai ihmisen omaa sanaa tulee uskoa?

 

[joo]

Jään odottamaan sitä päivää kun itse masennun, luultavasti sitten vasta ymmärrän.

Ainut järkevä lauseen puolikas sulta. Näin kärjistettynä

 

[Vieras]

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Ja mistä muuten tiedät että serkkusi masentui juuri tuon itsarin takia? Se on voinut olla vaan viimeinen tikki.

No ainakin se niin sanoi. Kai ihmisen omaa sanaa tulee uskoa?

Jostain syystä kyllä epäilen, ettei välttämättä ole sinulle kaikkea kertonut. En mä ainakaan noin ikävälle ihmiselle kertoisi.

 

[vieras]

masennus on sairaus joka voi hiipiä niin hiljaa ettei sitä huomaa ennen kuin on jo sekaisin.

Mun masennus alkoi sillä että ensin oli hiukan vain alakuloinen olo josta ajattelin että se on ihan normaalia joskus. Jossain välissä mulla oli usein päänsärkyä. sitten tuli jostain ajatuksia päähän, esimerksiksi kävi joskus mielessä että onkohan se vakavaa että väillä särkee päätä. Palan tunne kurkussa ahdisti kun sille ei löytynyt pitkään aikaan mitään syytä, pelkäsin että sekin on jotain vakavaa, mutta monen kuukauden lääkärissäjuoksun jälkeen todettiin että se on ruokatorventulehdus.
Sen jälkeen tuli kuukautishäiriöitä, vuoto kesti viikkoja. kävin lääkärissä joka lähetti ultraääneen varmistamaan ettei ole mitään kasvaimia. rupesi ahdistamaan ja pelottamaan ja odottelin viikkoja ultraan pääsyä eikä mitään syytä löytynyt. lääkäri sanoi hormonihäiriö, minä mietin että jos se silti on jotain vakavaa jota vaan ei huomattu.

Luulotautisuus on tila jossa sairastumisen ja kuolemanpelko ei poistu päästä vaikka mitään vikaa ei löydy. tai nimenomaan siksi että on erilaisia vaivoja, ihan oikeita, joille ei löydy syytä. Ja paradoksaalisesti se kuolemanpelko saa ajattelemaan itsemurhaa koska on helpompaa päättää itse päivänsä kuin kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelätä kokoajan kuolemaa johonkin kavalaan tautiin :/

Päähän saa kyllä noilta ajatuksilta rauhan kun lopettaa syömisen. Nälkiintyneenä ei voi ajatella mitään muuta kuin ruokaa. Ikävää on se että kun itsekuri pettää kolmen viikon nälkiintymisen jälkeen, tulee syötyä liikaa, todella paljon liikaa, josta tulee huono omatunto jonka takia on paastottava ja ahdistus tekee entistä luulotautisemmaksi erityisesti nälkiintymisen aiheuttamien rytmihäiriöiden takia. ei ole kiva pelätä kuolevansa hetkenä minä hyvänsä sydänkohtaukseen.

Minä elin noin kymmenen vuotta, enkä tajunnut olevani sairas ennen kuin olin jo pohjalla, kaikki tuli niin hitaasti ja vähitellen että siihen kerkesi tottumaan.

 

[hohhoijaa taas]

kuinkahan paljon pitää tapahtua että masentuu? Sisareni tappoi itsensä ajat sitten, eli hänen mitta tuli silloin täyteen. Saman lapsuuden kuin hän eläneenä, hänen kuolemansa maanpäällä todistaneena en vieläkään ole masentunut. Serkkutyttö masentui kun siskoni itsensä tappoi. ilmeisesti hänen toleranssinsa on äärimmäisen vähäinen?

Onko tääkin niinku että toiset saa kauhalla ja toiset ei lusikallakaan? sisua siis.

Sisusta ei ole kyse, herkkyydestä sitäkin enemmän. Herkkyyttä jaettaessa sinä olet tainnut olla jossain muualla.

Ja sinulle tiedoksi: herkkyys ja heikkous ei ole sama asia. Herkkyys on yleensä erinomainen ominaisuus ihmisten välisessä kanssakäymisessä, mutta kirous silloin, kun näkee liikaa pahaa ympärillään eikä vain osaa kääntää päätään pois.