Siis mistä nämä itsetuhoiset tai masentuneet alotukset johtuu?!

[Vieras]

ehkä sinulla ei ole ihn tavallista tunneälyä, sensitiivisyyttä elämään tms. Mutta ei se mitään, voin kertoa, että murheinini päivineni olen onnellisempi näin tuntevana, avarakatseisena ihmisenä, sinä olet pelkkä kova kuori.

sama tuli muuten minulle mieleen...

Elämä on tainnut kovettaa ap:n?

 

[Orion-]

Kun niitä (meitä) ei ole vauvana ja pienenä lapsena tarpeeksi rakastettu, ei oo tarpeeksi annettu läheisyyttä ja ei oo päässy turvallisesti kiintymään. Perusturvallisuuden tunne pienestä pitäen vajaa.

 

[ap]

Onhan se tietty niinkin ettei mun kaikkea tarvitse ymmärtää. kun ei tosiaan ole kokemusta niin tuskin sitä kukaan osaa selittääkkään täysin tyhjentävästi.
itselleni vaan on ihan vieras ajatus että heittäytyisin toisten huolehdittavaksi tai jättäisin lapseni äidittömäksi. jotain vastuuta on tunnettava. sitäpaitsi pidän eläm,ästäni, ja hyvin pitkälle se on sellaista miksi sen itse muokkaan. tiettyihin asioihin ei voi vaikuttaa mutta tosi moneen voi.
menneisiin en jää piehtaroimaan. surut on surtava mutta sitten taas on jatkettava eteenpäin.
mutta ehkä meitä kaikkia tarvitaan. jos kaikki olisi heikkoja eihän tästä mitään tulisi. meitä tuskin olisi enää. eikä liika vahvuuskaan aina vain hyvästä ole, varsinkaan yhdistettynä tunteettomuuteen. etsippä taas kultainen keskitie.

 

[hei]

Onhan se tietty niinkin ettei mun kaikkea tarvitse ymmärtää. kun ei tosiaan ole kokemusta niin tuskin sitä kukaan osaa selittääkkään täysin tyhjentävästi.
itselleni vaan on ihan vieras ajatus että heittäytyisin toisten huolehdittavaksi tai jättäisin lapseni äidittömäksi. jotain vastuuta on tunnettava. sitäpaitsi pidän eläm,ästäni, ja hyvin pitkälle se on sellaista miksi sen itse muokkaan. tiettyihin asioihin ei voi vaikuttaa mutta tosi moneen voi.
menneisiin en jää piehtaroimaan. surut on surtava mutta sitten taas on jatkettava eteenpäin.
mutta ehkä meitä kaikkia tarvitaan. jos kaikki olisi heikkoja eihän tästä mitään tulisi. meitä tuskin olisi enää. eikä liika vahvuuskaan aina vain hyvästä ole, varsinkaan yhdistettynä tunteettomuuteen. etsippä taas kultainen keskitie.

Mä voin kertoa sulle omasta tarinastani ja toivon etten saa ivaa niskaani.
Olen ollut lapsesta lähtien kova suorittamaan, kilpaurheilija, sekä kotona että minä itse olen vaatinut itseltäni aina kaikessa vain täydellistä suoritusta.

33vuotta jaksoin suorittaa sitten tuli täydellinen tyhjyys eteen. En vaan enää jaksanut, mitään. Nyt terapiassa opettelen olemaan itselleni armollinen, harjoittelen itseni hyväksymistä ja yritän tyytyä elämään epätäydellistä elämää.
On vahvuutta oppia olemaan myös heikko.

 

[Minä myös]

[/quote]

Mä voin kertoa sulle omasta tarinastani ja toivon etten saa ivaa niskaani.
Olen ollut lapsesta lähtien kova suorittamaan, kilpaurheilija, sekä kotona että minä itse olen vaatinut itseltäni aina kaikessa vain täydellistä suoritusta.

33vuotta jaksoin suorittaa sitten tuli täydellinen tyhjyys eteen. En vaan enää jaksanut, mitään. Nyt terapiassa opettelen olemaan itselleni armollinen, harjoittelen itseni hyväksymistä ja yritän tyytyä elämään epätäydellistä elämää.
On vahvuutta oppia olemaan myös heikko.[/quote]

Minä myös olen ikäisesi perfektioinismiin taipuvainen tyyppi. Mulla kans just näin, että aikani sinnittelin ja yritin aina olla hyvä, parempi, ellen jopa paras. Koulun ja opiskelujen suhteen varsinkin. Miinus kympin perässä oli epäonnistumista. Samoin ammattiin valmistuttuani minun olisi omasta mielestäni pitänyt pystyä hyvin puutteellisilla resursseilla suoriutumaan työstäni juuri niin kuin minua oli opetettu. Ja kun en suoriutunut, niin vikahan oli minussa. Stoppi tuli ennen pitkää vastaan ja koitti se päivä, kun murenin täysin. Itsekin olin vähän aikaa, että mikä ihme minuun on mennyt, ainahan minä olen jaksanut sinnitellä. Siltikään vaan ei enää pystynyt, vaan oli pakko pysähtyä. Työuupumusta ja masennusta alettiin hoitamaan (lääkitys, kaksi vuotta terapiaa) ja pikku hiljaa jaksoin taas alkaa yrittää. Nykyään pyrin suojelemaan omaa jaksamistani, hyväksymään epätäydellisyyteni ja löysäämään lankoja, ennen kuin olen voimieni äärirajoilla. Mutta siis jonkinlainen pointtini vielä ap:lle on se, ettei ne aina ole ne heikot, jotka sortuu elontiellä, vaan yhtä hyvin näennäisesti vahvat. Voi se kamelinkin selkä katketa. Ja myös vahvuuteen voi sairastua. Eihän sinulle vain ole käynyt niin?

 

[up]

up

 

[no]

en jaksa ketjua lukea, vastaan aloitukseen mitä mieltä minä olen aiheesta.

nykyaikana pyritään täydelliseen elämänhallintaan, mikä sinäänsä on illusio, mutta koitetaan kumminkin oikein kovasti. nykyteknologia on luonut harhan, että kaikki on saavutettavissa heti ja että ykislö pystyisi hallitsemaan kaikkea, jopa tunteitaan. median vaikutuksen takia varsinkin naisten elämässä on vaatimuksia kauneudelle, onnelle, menestykselle ja kaikkien osa-alueiden täydelliselle yhdistämiselle. näin ollen ihminen kantaa yksilönä itse vastuunsa näistä asioista. eli jos ei ole työtä, oikeanlaista asuntoa, ei ole normikriteerein kaunis ja laiha, ei ole parisuhde yhtä ruusuilla tanssimista tai ei ole vaikkapa fyysisesti terve, niin onko ihme, että ihminen masentuu kaiken tämän taakan alla? saa olla aika fakiiri, ettei voi väittää median vaikuttavan millään lailla omaan elämäänsä.

toinen aspekti on sitten historia. sotavuosien jälkeen yhteiskunnan varallisuuden jakautuminen oli enemmän homogeenista kuin nykyään. nykyään on paljon varakkaita ja rikkaita ihmisiä ja he eivät enää peittele sitä. meidät on kuitenkin kasvatettu vaatimattomuuden ikeeseen, koska meidät kasvattanut sukupolvi oli sodasta traumatisoitunut. ainakin minun 40-luvulla syntyneet vanhempani eivät saaneet mitään tunteita kotonaan osoittaa, siihen ei ollu silloin varaa. piti rakentaa vain yhteiskuntaa. nyt kun sodasta on selvitty ja hyvinvointia on, on meidän sukupolvellamme "varaa" masentua. me uskallamme masentua, koska olemme turvassa. ei sellainen ihminen uskalla tunteitaan näyttää, joka ei ole turvassa.

minusta yhteiskuntaa tulisi nyt kehittää sellaiseen suuntaan, että medialla ei saisi olla näin suurta merkitystä, varsinkin nuorille. tämä yhteiskunta ei arvosta jokaista ihmistä sellaisena kuin hän on. saahan se tääläkin päivittäin lukea, ettei oma lapsi kelpaa. siitä se ihmisellä alkaa se oma-arvontunnon huonous ja riittämättömyys.

 

[vieras]

Tämä aika tekee niin masentuneita kuin ap n kaltaisia naiiveja kyselijöitä.

 

[xxx]

Kaikki eivät ole oman onnensa seppiä. Kun ihmisten perushyvinvointi heikentyy, heikentyy samalla vanhempien kyky huolehtia itsestään ja lapsistaan. Kun lapsuus ei ole ehjä ja tasapainoinen, kantaa sitä lastia ja taakkaa lopun elämäänsä. Lapset kun eivät vanhempiaan voi valita. Perushyvinvoinnin heikentymiseen voi olla maisuutta jne.
onia syitä, alkoholismia tai muita sairauksia, puolison väkivaltaisuus jne.

Toiset ihmiset pystyvät käsittelemään vaikeita asioita helpommin kuin toiset, tämäkin tulee lapsuudesta, siitä millaisen mallin olet asioiden käsittelyyn saanut. Kun nämä asiat eivät ole lapsuudessa olleet kunnossa, ongelmat kasaantuvat ikää myöten. Monesti nämä asiat tulevat esille viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa lapsia.

Ihan varmasti osalle "masennus"-diagnoosi on vain oikotie kotona makaamiseen ja sillä selitetään sitten helposti muutkin ongelmat. Mutta itse uskon, että masennus sairautena on viimeaikoina otettu oikeasti vakavammin, samoin työuupumus. Kyllä niitä on ihan takuulla aikaisemminkin ollut, niistä ei vain ole tohdittu puhua leimautumisen pelon takia. Ja vieläkin ihmisillä on outoja käsityksiä masentuneista, joillekkin se on synonyymi sanalle hullu.

Myös yheiskunnan paineet aiheuttavat uupumusta, joka hoitamattomana helposti johtaa masennukseen. Joka paikassa toitotetaan, kuinka super-äiti on sellainen ja sellainen ja kerrotaan liikaa tarinoita ylitsevuotavan onnellisesta äitiydestä. Sitten kun omalle kohdalle ei käykkään niin, alkaa helposti itsesyyttely jne. Jo kouluissa ja työpaikoilla vaaditaan jatkuvasti enemmän, yhdelle ihmiselle kasautuu helposti monen ihmisen työt. Lapset aikuistuvat liian varhain ja heidän täytyy liian aikaisin ottaa vastuuta enenmmän kuin pystyvät kantamaan. Työpaikoilla tavoitellaan joka vuosi parempaa tulosta (=suurempaa työpanosta ja ponnisteluja) eikä henkilökuntaa välttämättä lisätä.

Anteeksi sekava ja pomppiva teksi, en varmasti kaikkea saanut edes sanottua, mutta tarkoitan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eivätkä kaikki pysty pysymään nykyisten vaatimusten "tasolla", jolloin oman arvon tunne laskee jne.

hyvin kirjoitit.
samoja ajatuksia on minullakin.
vielä tuohon voisin kuitenkin lisätä sen että jos asioita jää käsittelemättä -traumatisoivia asioita varsinkin esim. läheltä piti- tilanteet, erilaiset menetykset, keskenmenot, lapsen tai muun läheisen menetys äkillisesti, oma tai läheisen vakava sairastuminen, koulukiusattuna oleminen, työttömyys, tukiverkoston puuttuminen. jos näitä ei itse osaa käsitellä eikä saa asioihin apua ulkopuolelta, asiat kasautuvat ja sitten ei lopultakaan tarvita kuin yksi pieni vastoinkäyminen ja ihminen kokee olevansa kelvoton tähän maailmaan.

itsekin taistelen tällä hetkellä jonkin asteisen masennuksen kanssa, se minun on pakko tunnustaa nyt. valvoin itsekin viime yönä monta tuntia ja tuntui että mistään ei tule mitään ja itkin lopulta itseni uneen.
minulla on käsittelemättömiä asioita menneisyydessä, mutta minulla on myös se onni että minulla on hyvä perhe ja lähisuku ympärillä.en tosin ole tätä masennustani tunnustanut vielä muille kuin itselleni. olisin varmaan jo ajat sitten ajautunut itsetuhoiselle tielle ellei minulla olisi tätä tukiverkkoa ympärilläni. heidän vuokseen olen aina jaksanut nousta suosta.

Ja jotkut vain jatkavat pahan olon kierrettä siirtämällä sen oman itsemurhansa kautta edelleen lapsilleen, läheisilleen.

 

[vv]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

'(

joo no kun sinä et ole kokenut kamalaaa lapsuutta niin älä prkele
tuu luennoimaan että siitä pitää yli päästä!!!!!!!!!!!!!!!voi v...

 

[vieras]

Toisia ei ole luotu tähän suorituskeskeiseen yhteiskuntaan. Jotkut masentuvat töissä, kun eivät pystykään olemaan yhtä tehokkaita kun työkaverinsa, ja äidit masentuvat kotona, kun luulevat että pitäisi olla joku superäiti, eivätkä sitten jaksakaan hoitaa aivan kaikkea täydellisesti. Perheen merkitystä ei enää korosteta niin paljon, vaikka siitä juuri saisi voimaa, perheestä ja muista läheisistä. Sitten vain erakoidutaan uraputkeen tai kotiin ja saadaan burnout tai masennutaan.

Sairastin itse burnoutin tehtyäni useita vuosia yksinkertaisesti liikaa. Toki ura oli hyvässä nousussa ja koti oli siisti ja kaikki täydellisesti, mutta sitten tuli stoppi, ei pystynyt enää, kaikki tuntui tyhjältä. Aloin viettää enemmän aikaa perheeni ja minulle tärkeiden ihmisten kanssa, vain normaalia työpäivää tehden ja annoin miehenkin tehdä kotitöitä. Nyt tuntuu hyvältä.

Siinä siis vain yksi puoli masennukseen ja muuhun. Lisäksi joku mainitsi, että toisilla jää se teini-iän itsetuhoisuus ja vastaava päälle aikuisenakin. Kivittäkää vain, mutta olen samaa mieltä. Muutamat kaverini käyttäytyvät kolmekymppisenäkin kuin pahaiset teinit, esim. ovat sairaalloisen mustasukkaisia miehistään ja riitelevät ihan kaikesta, ja sitten ruikuttavat kuinka mies ei tykkää heistä ja he masentuvat ja miettivät itsemurhaa.

 

[ei ihan niin yksinkertaista]

Heihei! Eipä nyt sekoiteta asioita. Jos ap:lla on ollut vaikkapa rankka lapsuus, niin..niin oli tosiaan joo. Mutta esimerkiksi täällä on paljon masentuneita, joilla se RANKKA HETKI ON NYT eikä 20 vuotta sitten esimerkiksi. Joten siis nämä alotukset monesti on sellaisia, joilla on nyt se vaikea hetki päällä ja tarttisivat apua. Sulla se oli sillon teininä, toivottavasti sait sillon apua.

Avunhuutohan se on! Itse tiedän kans rankkoja vaiheita eläneenä, että kestää oman aikansa että pääsee asioista yli. Ja asioita toki miettii vieläkin toisinaan, mutta enää ne eivät masenna. Nyt ne antavat voimaa. Itsellä traagisista tapahtumista on pari vuotta aikaa ja kyllä se eka vuosi oli todella vaikea.

Kukin menee sitä omaa vaihetta läpi eikä sitä tule vähätellä. On ihan sama, vaikka itse olisi kokenut mitä, kun toiselle jokin "lievempi" kokemus voi olla rankka. Jos on kasvattu tuntemaan normaalisti ja olemaan normaali, niin pienempikin kuoppa voi olla aika iso juttu. Ei sitä tule mun mielestä vähätellä. Toisaalta siinä ei tule myöskään elää koko loppuelämää, joten jossain vaiheessa pitää muiden potkasta perseelle liikettä. Ja ehkä moni täällä elääkin sitä hetkeä, kun toivoo että sais vähän apuja että sais itsensä katsomaan eteenpäin.

Menneistä ois jotain opittava, että tulevaisuudesta tulisi jotain.

 

[vieras]

Esim. mun ja miehen suvussa molemmissa äidit ovat joutuneet laitokseen, siinä vaiheessa kun monta pientä lasta. on vaan ollut niin raskasta, että eivät ole jaksaneet.

Aina lastenhoito on teettänyt kovasti työtä, ja msennusta aiheutta vielä lisäksi se, että tällä hetkellä suomessa lapsiperheet ovat nettomaksajia. maksavat suuret eläkkeet joilla ollaan monta kymmentä vuotta. (tilastojen mukaan lapsiperheet maksavat enemmän veroja kuin saavat)
lisäksi arvostuksen puute , lastenhoitoa ei arvosteta eikä pidetä työnä.
eikä siitä saa valittaa toisin kuin jostain "hienommasta" kuten lapsettomuudesta tai työstä tai työkavereista.
naisen pitää vaan jaksaa jos lapsia tekee tai on tehnyt.
ja itse sanon, kahden lapsen äitinä, että mulle kaksi lasta on aivan täysipainoista helvetin rankkaa duunia. olen täydellisyydentavoittelija ja haluaisin tehdä kaikki ruoat eism. alusta loppuun, kodin pitäisi olla puhdas ym.
Masentuisin, jos olisin jossain vauvakuumeessa tai mielenhäiriössä hormonihuurussa erehtynyt tekemään yhtään enempää lapsia kuin 2. heistä on kova työ 30 vuodeksi, ja sen jälkeen heitä on autettava jo mahdollisesti lastenlastenhoidossa, talonrakennukset ym

 

[liikaa hommia]

vieras-nikille. Mun mielestä yhdessä lehdessä lasten neuvoja eri asioihin oli aika hyvin sanottu. Kysyttiin, että miten voi vähentää joulustressiä, niin lapsi tokaisi että "pitää vähentää joulua". Sama koskee kaikkee muutaki, ei pidä ottaa liikaa stressiä asioista..ne voi tehdä vähemmänkin täydellisesti -eikä kukaan ees huomaa eroa.

 

[vieras]

Esim. mun ja miehen suvussa molemmissa äidit ovat joutuneet laitokseen, siinä vaiheessa kun monta pientä lasta. on vaan ollut niin raskasta, että eivät ole jaksaneet.

Aina lastenhoito on teettänyt kovasti työtä, ja msennusta aiheutta vielä lisäksi se, että tällä hetkellä suomessa lapsiperheet ovat nettomaksajia. maksavat suuret eläkkeet joilla ollaan monta kymmentä vuotta. (tilastojen mukaan lapsiperheet maksavat enemmän veroja kuin saavat)
lisäksi arvostuksen puute , lastenhoitoa ei arvosteta eikä pidetä työnä.
eikä siitä saa valittaa toisin kuin jostain "hienommasta" kuten lapsettomuudesta tai työstä tai työkavereista.
naisen pitää vaan jaksaa jos lapsia tekee tai on tehnyt.
ja itse sanon, kahden lapsen äitinä, että mulle kaksi lasta on aivan täysipainoista helvetin rankkaa duunia. olen täydellisyydentavoittelija ja haluaisin tehdä kaikki ruoat eism. alusta loppuun, kodin pitäisi olla puhdas ym.
Masentuisin, jos olisin jossain vauvakuumeessa tai mielenhäiriössä hormonihuurussa erehtynyt tekemään yhtään enempää lapsia kuin 2. heistä on kova työ 30 vuodeksi, ja sen jälkeen heitä on autettava jo mahdollisesti lastenlastenhoidossa, talonrakennukset ym

Lisäksi töissä ei huomioida tällä hetkellä mitenkään perhettä. Miten joku monen lapsen äiti voi antaa saman panoksen kuin sinkku? kotona on vielä monen lapsen hoito ja kotityöt.
aiheuttaa pahoinvointia, että perheen pyörittämistä ei sinänsä pidetä kovana työnä, vaan useammanl apsen äideiltä odotetaan samanlaista panosta esim. työelämään kuin yhden lapsen tai laspettomilta.

 

[ap]

Tämä aika tekee niin masentuneita kuin ap n kaltaisia naiiveja kyselijöitä.

Mikä minusta tekee naiivin? Se etten tarvitse lääkityksiä mielialaani enkä yritä tappaa itseäni? Se etten ole kokenut masennusta ja kysyn muilta mistä se johtuu kun itse en ymmärrä? mikäs minä sitten olen kun heitän vastuuni nurkkaan, ajattelen vain itseäni ja vedän itseni kaulakeinuun? Jotenkin fiksunko se minusta tekisi? tai huomionkipeästi alkaisin vain valittaa kuinka kurjaa mulla on, antaisin perheen ja huushollin pärjätä itsekseen. mikäs sitten olisin, jotenkin kypsempi ja kokeneempi kenties?

Jännä että joku juuri nosti tämän tänään, aihe on taas mullakin ajankohtainen. tuo sukulaiseni 5 lapsen äiti soitti mulle juuri. Meinas hihat palaa kun kuuntelin sitä tilitystä siitä kuin vaikeaa on ollut ja kuin sitä nyt terapiassa puidaan. Tai siis no joo, oikeasti on hyvä että purkaa mutta... mitähän tuostakin vielä tulee? kuukausikaupalla maataan osastolla pää rauhottavista sekaisin. kotia ei halua edes mennä käymään "kun siellä on niin rankkaa." kyllä kai on rankkaa kun edelleen kukaan ei ole käynyt siivoamassa tai maksamassa rouvan perinnässä olevia vaatetilauksia. Ja kun niille viidelle pitäisi monta kertaa päivässä kokata ja pyykätä jne. perheen isäntä huolesta sekaisin hoitaa kykynsä mukaan katraan ja työnsä. kysyin rouvalta puhelimessa onko hän ajatellut jos mies vaikka väsyy ja romahtaa? Ei ole kuulemma mieleen tullut. Oli ihan sikavaikea kuunnella ja yrittää tukea, tein sen kuitenkin. ei mun naputus ja realiteettien luettelu luultavasti mitään auttaisi. Saattaisi käydä vielä hullusti, ja sitä en halua, vaikka...
tää on nytten muurahaispesän sohimista, mutta lausunpa kuitenkin. joskus tuntuu että osa näistä kamikatsetyypeistä sais antaa mennäkkin. Mitä elämää se läheisillekkään on pyöriä yhden pillin mukaan monia vuosia? yksi on masentunut niin koko perhe joutuu elämään samassa aallokossa ylhäältä alas. mahdollisesti useampaa itsariyritystä seuraten. Mitäs jos annettaisiinkin laillinen kivuton vaihtoehto toteuttaa tuo oma halunsa? kerran se kirpasis. no joo, jäljelle jäisi tuska omaisille. Mutta onko se sitten tuskatonta elämää elää tällaisen tuuliviirin kanssa vuosia, mahdollisesti vuosikymmeniä?
Ja toivoisin että tällaiset henkilöt toteuttaisivat aikeensa ennenkuin perhettä perustavat.

Kyyninen tänä aamuna, kyllä. Tää nyt silti ei ole riidanhaaste. mielipiteitä voi vaihtaa asiallisestikkin.

 

[hohhoijaa taas]

Tämä aika tekee niin masentuneita kuin ap n kaltaisia naiiveja kyselijöitä.

Mikä minusta tekee naiivin?

Haluatko pitkän vai lyhyen listan?

Naiivia on ensinnäkin se, että ei erota kliinistä (lääketieteellisesti todettavaa) masennusta teeskennellystä "masennuksesta", vaan niputtaa kaikki masentuneet samaan ryhmään, jonka pitäisi omin voimin ja omilla toimillaan nousta masennuksesta. Kliininen masennus on sairaus, jota ei kukaan halutessaankaan voi pelkkää laiskuuttaan itselleen aiheuttaa, ja josta ei myöskään ilman asianmukaista hoitoa parane.

Naiivia on myös se, että kyseenalaistaa muiden vaikeudet ja niistä selviämisen ainoastaan omiin kokemuksiinsa verraten. En tiedä kuinka nuori olet, mutta jotain on ympäröivästä maailmasta jäänyt näkemättä, jos katsantokulma on noin kapea.

Erityisen naiivia on yhdistää luonteen vahvuus ei-masentuneisuuteen ja heikkous masentuneisuuteen. Iso osa tällä hetkellä masennusta sairastavista ja työssä uupuneista on juuri niitä "vahvoja" persoonia, joille aiemmin kaikki on ollut mahdollista ja joita mikään ei ole pysäyttänyt. Sitä kovempaa ja korkeammalta se pudotus tulee, mitä "vahvemmaksi" itsensä kokee.

Listaa voisi jatkaakin, mutta tuossa nyt ainakin muutama pointti.

 

[ap]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

 

[NPOK]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta. miksi ihmisen pitäisi pärjätä ihan yksin, ilman muiden tukea ja miksi luulet, että lääkkeitä kehitetään?

 

[masennusilmiö?]

Jaa. Me ihmiset ollaan erilaisia, luulis ap:n ymmärtävän. Taidat olla vielä aika nuori.
Toiset kestää enemmän kuin toiset ja lapsiperheet on nykyään aika kovilla.
Ei ole tukiverkostoja, itse jäin tässä työttömäksi ja en tiedä koska rahaa tulee seuraavaksi ja lapsiakin on kolme. Miehellä alkaa kohta yt-neuvottelut. Muutakin ikävää on sattunut lähipiirissä. Mikä sitten on oikea syy masentua? kerro mulle.

 

[ap]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta. miksi ihmisen pitäisi pärjätä ihan yksin, ilman muiden tukea ja miksi luulet, että lääkkeitä kehitetään?

Missä tuossa kirjoitin että pitäisi pärjätä yksin? lue, siellä lukee: toisten tuella TAI itsekseen. mun mielestä niinkuin henkilölle itselleen paremmin sopii.
lääkkeitä nyt aina kehitellään kun niitä kaupaksi menee. se on bisnestä.

 

[NPOK]

Jassoo. Ehkä mun ympärille on sitten kertynyt vain näitä yläasteikään jämähtäneitä itsensäsäälijöitä kun en asiaa tajua. olkoon tämän päivän trendi.

mitäs muuten luulette, meneekö tämä masennusilmiö jonakin päivänä pois muodista? Tuleeko ehkä vielä aika kun onkin muodikasta huolehtia itse elämästään ja kohdata vaikeudet pystypäin, niistä selviten ihan vain toisten tuella tai itsekseen, ilman lääkkeitä ja osastoilla makaamisia?

en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta. miksi ihmisen pitäisi pärjätä ihan yksin, ilman muiden tukea ja miksi luulet, että lääkkeitä kehitetään?

Missä tuossa kirjoitin että pitäisi pärjätä yksin? lue, siellä lukee: toisten tuella TAI itsekseen. mun mielestä niinkuin henkilölle itselleen paremmin sopii.
lääkkeitä nyt aina kehitellään kun niitä kaupaksi menee. se on bisnestä.

voitko vielä vastata näihinkin, kiitos.
en jaksa kaikkea lukea, mutta miksi sinua ärsyttää, jos joku on masentunut? miksi joku ei saa olla heikko? luuletko, että masentunut ihminen valitsee, että saiarastuu? puhun oikeasta masennuksesta.

 

[ap]

Jaa. Me ihmiset ollaan erilaisia, luulis ap:n ymmärtävän. Taidat olla vielä aika nuori.
Toiset kestää enemmän kuin toiset ja lapsiperheet on nykyään aika kovilla.
Ei ole tukiverkostoja, itse jäin tässä työttömäksi ja en tiedä koska rahaa tulee seuraavaksi ja lapsiakin on kolme. Miehellä alkaa kohta yt-neuvottelut. Muutakin ikävää on sattunut lähipiirissä. Mikä sitten on oikea syy masentua? kerro mulle.

Aina on varmasti syitä masentua, kun niitä oikein etsii. Minäkin löytäisin vaikka kuinka monta syytä heittää kaikki läskiksi.

masentua saa ja surullinen olla, pointti menee siinä miksi siihen jäädään vellomaan ja itseä säälimään?

 

[masennusilmiö?]

Jaa. Me ihmiset ollaan erilaisia, luulis ap:n ymmärtävän. Taidat olla vielä aika nuori.
Toiset kestää enemmän kuin toiset ja lapsiperheet on nykyään aika kovilla.
Ei ole tukiverkostoja, itse jäin tässä työttömäksi ja en tiedä koska rahaa tulee seuraavaksi ja lapsiakin on kolme. Miehellä alkaa kohta yt-neuvottelut. Muutakin ikävää on sattunut lähipiirissä. Mikä sitten on oikea syy masentua? kerro mulle.

Aina on varmasti syitä masentua, kun niitä oikein etsii. Minäkin löytäisin vaikka kuinka monta syytä heittää kaikki läskiksi.

masentua saa ja surullinen olla, pointti menee siinä miksi siihen jäädään vellomaan ja itseä säälimään?

Väität siis, että ihminen voi päättää itse masentuuko vai ei?
Mielenkiintoinen teoria.

 

[NPOK]

Jaa. Me ihmiset ollaan erilaisia, luulis ap:n ymmärtävän. Taidat olla vielä aika nuori.
Toiset kestää enemmän kuin toiset ja lapsiperheet on nykyään aika kovilla.
Ei ole tukiverkostoja, itse jäin tässä työttömäksi ja en tiedä koska rahaa tulee seuraavaksi ja lapsiakin on kolme. Miehellä alkaa kohta yt-neuvottelut. Muutakin ikävää on sattunut lähipiirissä. Mikä sitten on oikea syy masentua? kerro mulle.

Aina on varmasti syitä masentua, kun niitä oikein etsii. Minäkin löytäisin vaikka kuinka monta syytä heittää kaikki läskiksi.

masentua saa ja surullinen olla, pointti menee siinä miksi siihen jäädään vellomaan ja itseä säälimään?

Väität siis, että ihminen voi päättää itse masentuuko vai ei?
Mielenkiintoinen teoria.

masennus on sairas, jota kukaan ei varmasti valitse. ap: voitko vastata, miksi näet, että sinulla olisi syytä masentua, mutta et voi olla heikko? voitko vielä vastata, että miksi aihe ärsyttää sinua niin kovin? onko suvussasi ko.heikkoutta? pitikö sinun lapsena olla aina vahva?