Siis mistä nämä itsetuhoiset tai masentuneet alotukset johtuu?!

[ymmällään]

Missä nyt on vika? ja yleisestikkin miksi koko ajan kuulee näitä luovuttaneiden ja mikään ei tunnu miltään-henkilöiden kohtaloita, enemmän tai vähemmän dramaattisia???
Onko vika ajassa? työttömillä ja muuten ihmisillä liikaa aikaa? olisiko helpompaa jos elanto pitäisi taas pellosta repiä, silloin ei olisi aikaa ainakaan korvaus- tai palkkapäivästä seuraavaan vaan miettiä kun ei ole mitään, kaikki päivät samanlaisia.
Vai onko tää nyt jotenkin muotia? itse olen sitä mieltä että ainakin nää masennukset ja burnoutit on osittain muotia, sillä diagnoosilla saa laiskat ihmiset helposti pitkiä sairaslomia ja mukavasti selityksen kaikille asioille elämässään mitkä on hoitanut pieleen tai ei ole viitsinyt hoitaa ollenkaan. ja diagnoosin saa helposti.

mutta sitten, kun tuntuu että ihan oikeasti masentuneitakin on ihan hirveästi. koko ajan kuulee näistä yllättävistä itsemurhista. tai joltakin menee oikeasti koko elämä alta. tätä ja muitakin foorumeita kun lukee joka päivä joku ilmottaa että nyt en enää jaksa. mitä elämältä halutaan? eikö tavallinen arki enää riitä? eikö nämä ihmiset ymmärrä että jokainen on oman onnensa seppä? ketä he odottavat että tulee pelastamaan ja elämänsä muuttamaan jotenkin mukavammaksi?

älkääkä tulkitko tätä väärin, on hienoa että ongelmaiset puhuvat ja apua hakevat. hyvä että on tällaisia paikkoja missä purkaa anonyymina tuntojaan jos se livenä tuntuu liian vaikealta. haluaisin vain ymmärtää miksi tältä alkaa jonain päivänä tuntumaan? itselläni on myös kaikenlaisia vaikeuksia elämässä ollut, kuten jokaisella, mutten ikinä ole miettinyt että tää oli nyt tässä. tai odottanut että joku tulee minut suostani hakemaan. asiaa itkettyäni on ollut aina noustava sängystä ylös ja alkaa katsomaan eteenpäin.
ja erityisesti jos on lapsia. tää pistää kyllä ihmettelemään ihan yli hilseen. en voi esim. käsittää sukulaistani, 5 lapsen äitiä joka jo vuosia on laiminlyönyt perheensä kun "ei jaksa." koti on kuin sikala kun väsyttää vaan päivästä toiseen ja miehenkin pitäisi jäädä töistä pois rouvalle seuraksi kun on niin raskasta. ja ei kun lisää lapsia.

ei tajua ei....

 

[Babylonin Riippuva Puutarha]

Sehän voi johtua vaikka stressistä.
Lainaus www.biovita.fi :n sivuilta:


"Stressi, insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä ja ylipaino liittyvät toisiinsa hormonien välityksellä. Erityisen tärkeitä näyttävät olevan ns. HPA-akselilla eli hypofyysi-, aivolisäke- ja lisämunuaiskuoriakselilla keskenään vuorovaikuttavat hormonit. Näitä yhteyksiä on tutkittu mm. Helsingin yliopiston psykologian laitoksella professori Liisa Keltikangas-Järvisen johdolla. Sressi lisää kortisolin ja vähentää leptiinihormonin määrää elimistössä (riippumatta painoindeksistä), mikä voi lisätä masentuneiden ihmisten itsemurhataipumusta. Masentuneiden ja ei-masentuneiden naisten leptiinipitoisuuksissa on eroja, jotka eivät selity ruumiinpainolla. "

Satuin lueskelemaan stressistä juuri hetki sitten.

Tää yhteiskunta kasvattaa meidät stressiin pienestä pitäen. Kolmevuotiaan lapsen päivähoitoryhmässä saisi olla maksimissaan 6 lasta, muuten erilaisten ärsykkeiden määrä kasvaa haitallisesti -> stressi.

 

[vieras]

Kaikki eivät ole oman onnensa seppiä. Kun ihmisten perushyvinvointi heikentyy, heikentyy samalla vanhempien kyky huolehtia itsestään ja lapsistaan. Kun lapsuus ei ole ehjä ja tasapainoinen, kantaa sitä lastia ja taakkaa lopun elämäänsä. Lapset kun eivät vanhempiaan voi valita. Perushyvinvoinnin heikentymiseen voi olla maisuutta jne.
onia syitä, alkoholismia tai muita sairauksia, puolison väkivaltaisuus jne.

Toiset ihmiset pystyvät käsittelemään vaikeita asioita helpommin kuin toiset, tämäkin tulee lapsuudesta, siitä millaisen mallin olet asioiden käsittelyyn saanut. Kun nämä asiat eivät ole lapsuudessa olleet kunnossa, ongelmat kasaantuvat ikää myöten. Monesti nämä asiat tulevat esille viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa lapsia.

Ihan varmasti osalle "masennus"-diagnoosi on vain oikotie kotona makaamiseen ja sillä selitetään sitten helposti muutkin ongelmat. Mutta itse uskon, että masennus sairautena on viimeaikoina otettu oikeasti vakavammin, samoin työuupumus. Kyllä niitä on ihan takuulla aikaisemminkin ollut, niistä ei vain ole tohdittu puhua leimautumisen pelon takia. Ja vieläkin ihmisillä on outoja käsityksiä masentuneista, joillekkin se on synonyymi sanalle hullu.

Myös yheiskunnan paineet aiheuttavat uupumusta, joka hoitamattomana helposti johtaa masennukseen. Joka paikassa toitotetaan, kuinka super-äiti on sellainen ja sellainen ja kerrotaan liikaa tarinoita ylitsevuotavan onnellisesta äitiydestä. Sitten kun omalle kohdalle ei käykkään niin, alkaa helposti itsesyyttely jne. Jo kouluissa ja työpaikoilla vaaditaan jatkuvasti enemmän, yhdelle ihmiselle kasautuu helposti monen ihmisen työt. Lapset aikuistuvat liian varhain ja heidän täytyy liian aikaisin ottaa vastuuta enenmmän kuin pystyvät kantamaan. Työpaikoilla tavoitellaan joka vuosi parempaa tulosta (=suurempaa työpanosta ja ponnisteluja) eikä henkilökuntaa välttämättä lisätä.

Anteeksi sekava ja pomppiva teksi, en varmasti kaikkea saanut edes sanottua, mutta tarkoitan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eivätkä kaikki pysty pysymään nykyisten vaatimusten "tasolla", jolloin oman arvon tunne laskee jne.

 

[yksi tilittäjä]

Työpaikalla isoja ongelmia, veljen itsemurhayritys, siskon väitteet veljen harrastamasta insestistä häntä kohtaan, lapsen sairastuminen ja tieto siitä, että lapsi ei kasva koskaan aikuiseksi ja että joudun hautaaman oman lapseni jos elämäni jatkuu, ystävien puute, vaikea lapsuus, ei tunnetta perusturvallisuudesta, vaikea unettomuus. Noi on vaan osa syitä, mutta joskus ne kasaantuvat, ja silloin ei jaksa enää. Mä olen niin monta vuotta jaksanut, mutta nyt on mun seinä tullut vastaan. Jaksan nousta sängystä ja hoitaa lapseni, kotia en kunnolla, töihin en kykene, ihmissuhteita en jaksa pitää enää yllä. Mutta mikään ei tunnu miltään, tulevaisuus tuntuu täysin toivottamalta ja musta tuntuu, että elämällä ei ole mitään mielekkyyttä enää. Mä olen 24h vuorokaudessa kiinni lapsessa, lapsen sairaudessa, lapsen hoidossa, lapsen asioissa, eikä mulla ole enää mitään muuta. Enkä mä jaksa enää. Minua ei ole enää. Kukaan ei kuuntele kun puhun, kukaan ei puhu minulle. Kaikki muu on mennyt, paitsi tämä elämä joka on tullut tilalle, ja jota minä en enää jaksa.

 

[Kyy]

Suurin syy on varmasti tämä vuoden aika. Joululomalla on tapeltu, mutta tammikuu koitettu vielä yrittää yhdessä. Nyt todettu ettei sittenkään onnistu.

Tästä oli joskus männä vuosina tehty ihan tutkimustakin, helmikuussa toimitetaan selkeästi eniten avioerohakemuksia.

 

[yksi tilittäjä]

Ja mä olisin kiitollinen, jos saisin elää edes päivän sitä normaalia arkea, sitä mitä melkein kaikki muutkin perheet elää. Käydä töissä, tulla kotiin, tehdä ruokaa, olla lasten ja puolison kanssa, nukkua yö rauhassa ja mennä seuraavana päivänä taas töihin tekemään jotain, joka on mielekästä. Nähdä kuinka lapset kasvaa ja kuinka elämä menee eteenpäin.

 

[kolmen äiti]

Jos multa olis pari vuotta sitten kysytty tota samaa, et miks ihmiset masentuu, niin olisin kans varmasti päivitelly täällä ummet ja lammet alkoholismista ja muista vastaavista ongelmista.
Ei elämässä tarvita ku yks iso kriisi...meidän elämässä se oli lapsen kuolema...se muuttaa kummasti ajattelutapaa ja elämän asenteita... että älkäähän yleistäkö. Moni elää kovinkin pumpulista elämää, tietämättä muiden ikävästäkin todellisuudesta yhtään mitään...

 

[yksi tilittäjä]

Jos multa olis pari vuotta sitten kysytty tota samaa, et miks ihmiset masentuu, niin olisin kans varmasti päivitelly täällä ummet ja lammet alkoholismista ja muista vastaavista ongelmista.
Ei elämässä tarvita ku yks iso kriisi...meidän elämässä se oli lapsen kuolema...se muuttaa kummasti ajattelutapaa ja elämän asenteita... että älkäähän yleistäkö. Moni elää kovinkin pumpulista elämää, tietämättä muiden ikävästäkin todellisuudesta yhtään mitään...

Tai sitten kuvitellaan, että "on tässä itsekin tullut elettyä vaikeaa elämää" ja ne vaikeudet on olleet kuitenkin aika pinnallisia ja pieniä. Ei ymmärretä, että toisilla ne vaikeudet on sellaisia ettei niistä koskaan pääse yli, vaan ne muuttaa jotain ihan täysin pysyvästi.

 

[vieras]

Kaikki eivät ole oman onnensa seppiä. Kun ihmisten perushyvinvointi heikentyy, heikentyy samalla vanhempien kyky huolehtia itsestään ja lapsistaan. Kun lapsuus ei ole ehjä ja tasapainoinen, kantaa sitä lastia ja taakkaa lopun elämäänsä. Lapset kun eivät vanhempiaan voi valita. Perushyvinvoinnin heikentymiseen voi olla maisuutta jne.
onia syitä, alkoholismia tai muita sairauksia, puolison väkivaltaisuus jne.

Toiset ihmiset pystyvät käsittelemään vaikeita asioita helpommin kuin toiset, tämäkin tulee lapsuudesta, siitä millaisen mallin olet asioiden käsittelyyn saanut. Kun nämä asiat eivät ole lapsuudessa olleet kunnossa, ongelmat kasaantuvat ikää myöten. Monesti nämä asiat tulevat esille viimeistään siinä vaiheessa, kun itse saa lapsia.

Ihan varmasti osalle "masennus"-diagnoosi on vain oikotie kotona makaamiseen ja sillä selitetään sitten helposti muutkin ongelmat. Mutta itse uskon, että masennus sairautena on viimeaikoina otettu oikeasti vakavammin, samoin työuupumus. Kyllä niitä on ihan takuulla aikaisemminkin ollut, niistä ei vain ole tohdittu puhua leimautumisen pelon takia. Ja vieläkin ihmisillä on outoja käsityksiä masentuneista, joillekkin se on synonyymi sanalle hullu.

Myös yheiskunnan paineet aiheuttavat uupumusta, joka hoitamattomana helposti johtaa masennukseen. Joka paikassa toitotetaan, kuinka super-äiti on sellainen ja sellainen ja kerrotaan liikaa tarinoita ylitsevuotavan onnellisesta äitiydestä. Sitten kun omalle kohdalle ei käykkään niin, alkaa helposti itsesyyttely jne. Jo kouluissa ja työpaikoilla vaaditaan jatkuvasti enemmän, yhdelle ihmiselle kasautuu helposti monen ihmisen työt. Lapset aikuistuvat liian varhain ja heidän täytyy liian aikaisin ottaa vastuuta enenmmän kuin pystyvät kantamaan. Työpaikoilla tavoitellaan joka vuosi parempaa tulosta (=suurempaa työpanosta ja ponnisteluja) eikä henkilökuntaa välttämättä lisätä.

Anteeksi sekava ja pomppiva teksi, en varmasti kaikkea saanut edes sanottua, mutta tarkoitan, että kaikki vaikuttaa kaikkeen eivätkä kaikki pysty pysymään nykyisten vaatimusten "tasolla", jolloin oman arvon tunne laskee jne.

hyvin kirjoitit.
samoja ajatuksia on minullakin.
vielä tuohon voisin kuitenkin lisätä sen että jos asioita jää käsittelemättä -traumatisoivia asioita varsinkin esim. läheltä piti- tilanteet, erilaiset menetykset, keskenmenot, lapsen tai muun läheisen menetys äkillisesti, oma tai läheisen vakava sairastuminen, koulukiusattuna oleminen, työttömyys, tukiverkoston puuttuminen. jos näitä ei itse osaa käsitellä eikä saa asioihin apua ulkopuolelta, asiat kasautuvat ja sitten ei lopultakaan tarvita kuin yksi pieni vastoinkäyminen ja ihminen kokee olevansa kelvoton tähän maailmaan.

itsekin taistelen tällä hetkellä jonkin asteisen masennuksen kanssa, se minun on pakko tunnustaa nyt. valvoin itsekin viime yönä monta tuntia ja tuntui että mistään ei tule mitään ja itkin lopulta itseni uneen.
minulla on käsittelemättömiä asioita menneisyydessä, mutta minulla on myös se onni että minulla on hyvä perhe ja lähisuku ympärillä.en tosin ole tätä masennustani tunnustanut vielä muille kuin itselleni. olisin varmaan jo ajat sitten ajautunut itsetuhoiselle tielle ellei minulla olisi tätä tukiverkkoa ympärilläni. heidän vuokseen olen aina jaksanut nousta suosta.

 

[juurettomuus]

Yksi pointti on: ihmiset ovat irrallaan, muutetaan toiselle puolelle maata, ei sukua, ei tukiverkkoa, täysin yksin - ei ihme jos masentuu. Ennen vanhaa ihmiset asuviat isoissa porukoissa joissa oli tukea kun lapsi synty, nyt pitää itse osata ja tietää kaikki tai kaikki on yhteiskunnan vastuulla.

 

[Mamma italiana]

no nwes is good news, eikò se niin mennyt?

 

[kolmen äiti]

Sepä se just... sehän siinä onkin kun se elämä muuttuu.. loppuelämä on tavallaan opittava elämään uudestaan tai eri tavalla...

 

[ap]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

mutta sinulle, yks tilittäjä, haluan sanoa että voimia. sulla jo onkin syytä olla masentunut. itse näen tuossa listassasi asioita joista varmaan luovisin itseni yli ja olen vastaavista luovinutkin, mutta toi lapsesi homma on paha. siitä en selviäisi varmasti enää minäkään. :'(

 

[Mamma italiana]

no nwes is good news, eikò se niin mennyt?

oh, meni taas kirjamet sikinsokin... sorry

 

[vieras]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

mutta sinulle, yks tilittäjä, haluan sanoa että voimia. sulla jo onkin syytä olla masentunut. itse näen tuossa listassasi asioita joista varmaan luovisin itseni yli ja olen vastaavista luovinutkin, mutta toi lapsesi homma on paha. siitä en selviäisi varmasti enää minäkään. :'(

niinpä, itse sen tuossa sanoit sulla ei ole ollut vaikeaa lapsuutta, et voi siis ymmärtää, millaiset arvet esimerkiksi koulukiusaaminen jättää mieleen. en ikinä voi itse unohtaa heitä jotka minua kiusasivat. ainoa mitä siitä seurasi hyvää -jos niin voi sanoa- omat lapseni olen opettnut ja kasvattanut niin että heikompaa pitää aina puolustaa ja auttaa.niinpä he ovat olleet mukana mm. tukioppilastoiminnassa. mutta minä kannan niitä arpia ikuisesti sielussani, eikä siinä auta se että olen mukamaas kypsä aikuinen. jos sinut lytätään jo lapsena ja nuorena mitättömäksi ja arvottomaksi, on siitä vaikea nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta

 

[kolmen äiti]

Se on kun toiset elää siel pumpulissa... ja toiset ei.. Toivottavasti ne pumpulissa elävät saa pysyäkin siellä. Niin mäkin olisin toivonu saavani elää... Tasan ei käy aina onnenlahjat...

 

[kolmen äiti]

Ja sitä ei tartte surkutella että jollain menee huonommin...sitä vaan vois ehkä koettaa ymmärtää... Sympatioita kukaan tuskin haluaa, se kun ei mitään kuitenkaan auta.

 

[hei haloo]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

mutta sinulle, yks tilittäjä, haluan sanoa että voimia. sulla jo onkin syytä olla masentunut. itse näen tuossa listassasi asioita joista varmaan luovisin itseni yli ja olen vastaavista luovinutkin, mutta toi lapsesi homma on paha. siitä en selviäisi varmasti enää minäkään. :'(

niinpä, itse sen tuossa sanoit sulla ei ole ollut vaikeaa lapsuutta, et voi siis ymmärtää, millaiset arvet esimerkiksi koulukiusaaminen jättää mieleen. en ikinä voi itse unohtaa heitä jotka minua kiusasivat. ainoa mitä siitä seurasi hyvää -jos niin voi sanoa- omat lapseni olen opettnut ja kasvattanut niin että heikompaa pitää aina puolustaa ja auttaa.niinpä he ovat olleet mukana mm. tukioppilastoiminnassa. mutta minä kannan niitä arpia ikuisesti sielussani, eikä siinä auta se että olen mukamaas kypsä aikuinen. jos sinut lytätään jo lapsena ja nuorena mitättömäksi ja arvottomaksi, on siitä vaikea nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta

Voi voi ja itkua. Mua on koulukiusattu luokat 2-9 on fyysisesti ja henkisesti. Isä on pahoinpidellyt henkisesti kaiken tuon ajan mun painosta. Olen joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi yms muuta mukavaa. Silti voisin sanoa olevani onnistunut aikuinen kun en jäännyt rämpimään noihin asioihin ei niistä ole tekosyyksi epäonnistua vaan on ammennettava voimaa jatkaa eteenpäin,nauttia siitä kun asiast ovat nyt paremmin. Kerran olen ollut terapeutilla ihan toisista syistä mielestäni masentuminen ilman syytä on oikeaa masentumista ja masentuminen jonkun asian esim. keskenmenon jälkeen on kykenemättömyyttä päästä asiasta eteenpäin. Joillain tuntuu jäävän toi teni-iän "kukaan ei rakasta mua" -vaihe päälle ja sillä haetaan huomiota. On täysin luonnollista olla allapäin jos ei oo duunia oot lihava ja asiat menee vituilleen ei se masennusta ole!

 

[ap]

tarkoitin etten koskaan ole kokenut masennusta.

lapsuutemme oli niin vaikea että sisareni tappoi itsensä. tuossa on kaksi vaikeaa asiaa yhdelle elämälle. silti en ikinä ole masentunut. v*tuttanut on kyllä useastikkin vanhempieni yletön tyhmyys ja itsekkyys, mutta minä en elämääni siksi suostu pilaamaan. enkä monesta muustakaan syystä. pumpulissa en ole kasvanut, ikava kyllä. mielummin sen olisin kyllä ottanut kuin jotkut kokemukseni elämässä. koulukiusaamista en kokenut, mutta näin kyllä kun sisarustani kiusattiin. mutta siihen aikaan minun riesanani taas oli pedofiili, perheen ulkopuolelta. olisiko tuossa jo alkuun muuta kuin pumpulia?
silti en ole koskaan luovuttanut. joskus, varsinkin nuorempana, kyllä katkerastikkin itkenyt. seurasin sisareni elämää vuosia kun hän sortui pikkuhiljaa lastinsa alle. miksi minusta ei yhtään kertaa ole tuntunut että haluisin kuolla tai muuten löisin hanskat tiskiin ja en välittäisi enää mistään?

 

[ap]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

mutta sinulle, yks tilittäjä, haluan sanoa että voimia. sulla jo onkin syytä olla masentunut. itse näen tuossa listassasi asioita joista varmaan luovisin itseni yli ja olen vastaavista luovinutkin, mutta toi lapsesi homma on paha. siitä en selviäisi varmasti enää minäkään. :'(

niinpä, itse sen tuossa sanoit sulla ei ole ollut vaikeaa lapsuutta, et voi siis ymmärtää, millaiset arvet esimerkiksi koulukiusaaminen jättää mieleen. en ikinä voi itse unohtaa heitä jotka minua kiusasivat. ainoa mitä siitä seurasi hyvää -jos niin voi sanoa- omat lapseni olen opettnut ja kasvattanut niin että heikompaa pitää aina puolustaa ja auttaa.niinpä he ovat olleet mukana mm. tukioppilastoiminnassa. mutta minä kannan niitä arpia ikuisesti sielussani, eikä siinä auta se että olen mukamaas kypsä aikuinen. jos sinut lytätään jo lapsena ja nuorena mitättömäksi ja arvottomaksi, on siitä vaikea nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta

Voi voi ja itkua. Mua on koulukiusattu luokat 2-9 on fyysisesti ja henkisesti. Isä on pahoinpidellyt henkisesti kaiken tuon ajan mun painosta. Olen joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi yms muuta mukavaa. Silti voisin sanoa olevani onnistunut aikuinen kun en jäännyt rämpimään noihin asioihin ei niistä ole tekosyyksi epäonnistua vaan on ammennettava voimaa jatkaa eteenpäin,nauttia siitä kun asiast ovat nyt paremmin. Kerran olen ollut terapeutilla ihan toisista syistä mielestäni masentuminen ilman syytä on oikeaa masentumista ja masentuminen jonkun asian esim. keskenmenon jälkeen on kykenemättömyyttä päästä asiasta eteenpäin. Joillain tuntuu jäävän toi teni-iän "kukaan ei rakasta mua" -vaihe päälle ja sillä haetaan huomiota. On täysin luonnollista olla allapäin jos ei oo duunia oot lihava ja asiat menee vituilleen ei se masennusta ole!

tässähäntuli aika hyvin kiteytettynä, no ehkä hieman jo julmastikkin sanottuna mutta totta. varsinkin tuo teini-iän itsesäälivaihe. ikäänkuin toiset ei tosiaan kasvaisi sen yli.
nyt kun omassa kodissa seurailee teinejä, on aika ikävä todeta että moni aikuinen tuttava muistuttaa heitä ihan suoraan.

 

[hei]

ehkä sinulla ei ole ihn tavallista tunneälyä, sensitiivisyyttä elämään tms. Mutta ei se mitään, voin kertoa, että murheinini päivineni olen onnellisempi näin tuntevana, avarakatseisena ihmisenä, sinä olet pelkkä kova kuori.

 

[Äiskä]

Kevät tulee. Jostain syystä tämä vuodenaika on rankka monelle. Ehkä juuri ja juuri selviää yli pimeimmästä talvesta ja sitten voimat loppuvat. Syitä voi olla monia. Ei koskaan pitäisi arvostella toisia,jos ei todella tiedä mitä hänelle on tapahtunut...

 

[vieras]

Miksi syytetään esim. vaikeaa lapsuutta? jos on jo niin aikuinen ja kypsä että kerran tietää että lapsuus oli vaikea niin silloinhan tietää että se lapsuus oli jo. nyt on nyt. minusta on melkeinpä säälittävää pyörittää tuota selitystä. itse pitää elämänsä muuttaa eikä elää vuodesta toiseen sitä lapsuutta. jämähtää menneeseen aikaan ja sääliä itseään kun mulla on ollut niin vaikeaa. totta hitossa on vaikeaa kun sitä vaan päivästä toiseen miettii miten surkeaa itsellä onkaan.
mä en varmaan tajua juuri siksi kun en ole itse kokenut. aina vaan olen aatellut että eteenpäin on katsottava.

mutta sinulle, yks tilittäjä, haluan sanoa että voimia. sulla jo onkin syytä olla masentunut. itse näen tuossa listassasi asioita joista varmaan luovisin itseni yli ja olen vastaavista luovinutkin, mutta toi lapsesi homma on paha. siitä en selviäisi varmasti enää minäkään. :'(

niinpä, itse sen tuossa sanoit sulla ei ole ollut vaikeaa lapsuutta, et voi siis ymmärtää, millaiset arvet esimerkiksi koulukiusaaminen jättää mieleen. en ikinä voi itse unohtaa heitä jotka minua kiusasivat. ainoa mitä siitä seurasi hyvää -jos niin voi sanoa- omat lapseni olen opettnut ja kasvattanut niin että heikompaa pitää aina puolustaa ja auttaa.niinpä he ovat olleet mukana mm. tukioppilastoiminnassa. mutta minä kannan niitä arpia ikuisesti sielussani, eikä siinä auta se että olen mukamaas kypsä aikuinen. jos sinut lytätään jo lapsena ja nuorena mitättömäksi ja arvottomaksi, on siitä vaikea nousta kuin feeniks-lintu tuhkasta

Voi voi ja itkua. Mua on koulukiusattu luokat 2-9 on fyysisesti ja henkisesti. Isä on pahoinpidellyt henkisesti kaiken tuon ajan mun painosta. Olen joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi yms muuta mukavaa. Silti voisin sanoa olevani onnistunut aikuinen kun en jäännyt rämpimään noihin asioihin ei niistä ole tekosyyksi epäonnistua vaan on ammennettava voimaa jatkaa eteenpäin,nauttia siitä kun asiast ovat nyt paremmin. Kerran olen ollut terapeutilla ihan toisista syistä mielestäni masentuminen ilman syytä on oikeaa masentumista ja masentuminen jonkun asian esim. keskenmenon jälkeen on kykenemättömyyttä päästä asiasta eteenpäin. Joillain tuntuu jäävän toi teni-iän "kukaan ei rakasta mua" -vaihe päälle ja sillä haetaan huomiota. On täysin luonnollista olla allapäin jos ei oo duunia oot lihava ja asiat menee vituilleen ei se masennusta ole!

tässähäntuli aika hyvin kiteytettynä, no ehkä hieman jo julmastikkin sanottuna mutta totta. varsinkin tuo teini-iän itsesäälivaihe. ikäänkuin toiset ei tosiaan kasvaisi sen yli.
nyt kun omassa kodissa seurailee teinejä, on aika ikävä todeta että moni aikuinen tuttava muistuttaa heitä ihan suoraan.

mitäpä tuohon sanoisi?
en ole kertaakaan sanonut että olisin itse itsetuhoinen vaikka masentunut olen ollutkin ja olen sitä tälläkin hetkellä. ja kyllä joka ikinen kerta kun olen tapellut vaikeiden asioiden kanssa, olen sieltä myös itse omin avuin noussut. "virallista" diagnoosia minulla ei ole koskaan ollut, koska olen noussut suosta. se vain on kerta kerran jälkeen vaikeampaa, mutta perheeni vuoksi on pitänyt jaksaa mennä eteenpäin.
en ala selvittää tänne elämänkertaani, mutta voin vannoa, että elämässäni on ollut paljon pahaa, jos on ollut ja on edelleenkin hyvääkin.
toivoisin että et sinä ap tai kukaan muukaan syyllistäisi enää yhtään enempää heitä joilla on todella vaikeaa ja vielä vertaisi heitä vieläpä omiin teineihisi.

 

[ap]

ehkä sinulla ei ole ihn tavallista tunneälyä, sensitiivisyyttä elämään tms. Mutta ei se mitään, voin kertoa, että murheinini päivineni olen onnellisempi näin tuntevana, avarakatseisena ihmisenä, sinä olet pelkkä kova kuori.

sen verran on sensitiiviisyyttä että elämääni kuuluu lapset ja mieheni joita yli kaiken rakastan. mulla on myös laaja ystävä ja tuttavapiiri eikä mun elämästäni pääsääntöisesti tunnu puuttuvan mitään. myös työelämässä olen menestynyt kohtalaisesti.

teitä murheineen päivineen onnellisempia on sairaalat pullollaan veronmaksajien riesaksi asti.
puhumattakaan näiden "onnellisten"perheistä, mitä saavatkaan kärsiä omaistensa toimesta.
jos tavallinen tunneäly edellyttää masentumista ja itsemurhakokeiluja, olen mieluusti tunnevammainen.

 

[vieras]

ehkä sinulla ei ole ihn tavallista tunneälyä, sensitiivisyyttä elämään tms. Mutta ei se mitään, voin kertoa, että murheinini päivineni olen onnellisempi näin tuntevana, avarakatseisena ihmisenä, sinä olet pelkkä kova kuori.

sama tuli muuten minulle mieleen...