Siirretyistä alkioista tuli vauvoja <3

Mandala, ohje korvikkeiden antamisesta pienemmissä osissa pitkin päivää eikä esim kerralla iltamaitona liittyy ainakin maidontuotantoon siten, että tehostamiseksi on hyvä, että vauva on tissillä usein ja tyhjentää tissiä säännöllisesti. Meillä lisämaidot tulee annettua pienissä osissa jo senkin takia, että annan maitoa silloin kun jää nälkäiseksi.

Täällä neljäs ihmeellisten viikkojen kärttykausi alkamassa. Nyt ei pelkkä syli riitä vaan sen pitää olla äidin syli. Meidän tyttö taitaa olla tarkkailija. En ole huomannut erityisempiä yrityksiä esim kääntyä mutta kaikkea tarkkaillaan ja tunnustellaan hartaudella. Vaunuissa ei viihdy oikeastaan ollenkaan, jos herää kesken lenkkiä. Pitää päästä kuikuilemaan maisemia sylistä. Kroppa koetuksella loputtomasta kantamisesta. Ergobabyn reppu ei ollut mulle hyvä kantoratkaisu, mutta neliöliina tuntuisi toimivan erinomaisesti kun tulee ristiin selästä ja on helpompi virittää - erityisesti kun yleensä aina vauva on aika raivoissaan.

Tänään tuli tasan vuosi alkionsiirrosta ja vauva täytti kolme kuukautta. Ihmeellistä! Huomenna neuvola ja rokotus. Käytiin keskustelua pakastettujen alkioiden kohtalosta. Mies ei halua enää hoitoja, mutta mä en pysty luopumaan alkioista vielä. Olen aina halunnut kaksi lasta, mutta ehdin jo luopua haaveesta, kun raskautuminen on niin vaikeaa.

Peppermint ja neiti pippuri 3 kk

 

Totta tosiaan onhan se järkevää antaa pienissä osissa tuon takia. Me ollaan ajoittain nyt annettu iltasella joku 100ml silloin kun on selvästi molempia tyhjentänyt tissejä ahkerasti ja silti itkee nälkää. On varmasti ollut kyllä jotain 3kk tiheän imun kautta myös ja se on auttanut itseä ymmärtämään ja hyväksymään sen, etä tissillä viihdytään. Mutta kun selvästi nälkäinenkin ollut niin sitten saanut lisää pullosta.
Eilen ei tarvinnut pulloa ollenkaan, mutta nukkui yli 3h päikkärir ja about tunti vielä siihen päälle iltapäivällä/illalla. Oli kyllä muutenkin niin ihanan aurinkoinen lapsi koko päivän, että oli kyllä ihan paras syntymäpäivälahja mulle käytiin ravintolassakin syömässä, jossa hän halusi olla sylissä mutta oli ja ihmetteli vaan pöytää ja lautasia ihan mukavasti.

Täällä beben juttelutuokiot on pidentyneet hurjasti ja tosi paljon tarttuu/yrittää tarttua jo asioihin ja vie suuhun. Hän on jo pitkään syönyt nyrkkiään js sormiaan, ja yökkäilee siten myös jonkin verran. Tuttia kun yrittää niin joskus harvoin ottaa inuitien mutta samantien sitten tökkää kovin. No peukaloa ei ole vielä imeskelyyn vaan lähinnä muita sormia
Ja eilen illalla, osaksi varmaan vahingossakin, niin kääntyi sängyssä kyljeltään mahalle ihan itse kolme kertaa. Ja monta kertaa mun avustamana. Oli pojan ilme yhtä hymyä kun kovasti kehuin mutta vastapainoksi yö olikin sitten tosi kitisevä ja lyhyt pätkäinen, mutta ehkä johtui siitä kun ei disflatyl tippoja annettu päivällä eikä illalla eilen.

Täälläkin jo 3kk ja 2pvä

 

Peppermint ei kannata kovin lopullisia ratkaisuja pakkasalkioiden kohtalosta tehdä vielä. Nehän säilyy hamaan tulevaisuuteen. Meidän klinikalla pakastus / 3 vuotta on jotain 300 euron paikkeilla. Pieni raha kaikkeen muuhun nähden ja pakastusta voi jatkaa aina 3 vuoden jaksoissa. Mä olen kans halunnut aina kaksi lasta (okei, joskus paaaaljon ennen hoitoja haaveilin neljästä). Puoliso on myös halunnut kaksi lasta. Meillä on pakkasessa 8 alkiota, jotka ovat jotain AA-AB -luokkaa eli periaatteessa ihan ok, mutta koska ovat luovutetuilla siittiöillä, niitä ei voi luovuttaa eteenpäin. Näin ollen ne menee roskiin, jos ei itse käytetä. Mua surettais kovasti laittaa niitä roskiin. En rehellisesti usko, että niistä vauvaa tulee, koska meillä edellisissäkin hoidoissa on pakastettu hyvälaatuisia, jotka kuukahtivat kaikki sulatukseen. Biologin mukaan meidän alkioiden tumissa on jotain paksuuntumista, mikä voi viitata siihen, että pitkässä blastoviljelyssä ne kuukahtavat viimeistään, jos eivät sulatukseen. Siksi mä haluaisinkin viljellä ne vielä blastoiksi ja siirtää ne jotka jää jäljelle. Mutta en ole itsekään varma, haluanko kolmatta lasta. Toisaalta olisi ihanaa vielä kerran kokea raskaus ja vauva-aika, esim. muutaman vuoden päästä. Mutta luulen, että näissä hoidoissa mulle on tullut ikuinen vauvakuume, joka ei pääty koskaan. Sitä paitsi, jos kolmatta vauvaa ei sitten tulekaan ja on jo herätellyt vauvakuumeen tai esim. tulee keskenmeno. Mutta elämä lopulta kantaa, en usko, että silti haluan alkioita roskiin heittää vaan haluaisin katsoa kaikki kalliilla (ja nyt en puhu pelkästään rahasta) tehdyt alkiot, onko niistä mihinkään. Todella vaikeita päätöksiä. Ja kyse on myös taloudesta. Kolme lasta maksaa jo paljon enemmän kuin kaksi, me ollaan rämmitty kohta 5 vuotta yksityisellä hoidoissa ja rahaa on palanut 30-40 tuhatta, ja sitä laskua edelleen maksellaan, nollille päästään joulun tienoilla. Puoliso on sitä mieltä, että joskus rahoja saa alkaa jo käyttää elämiseenkin eikä vaan lasten tekoon Oon siinä ihan samaa mieltä, että ollaan vähän "jäljessä" muiden 30-vuotiaiden ansioista, mitään huonekaluja ei olla ostettu moneen vuoteen, auto on myyty pois ja omistusasunnosta vielä haaveillaan, säästöjä ei ole. Toisaalta on kohta kaksi ihanaa lasta, ei mikään voi sitä korvata eikä nuo asiat, joista on "jouduttu luopumaan" ole välttämättä kovin oleellisia hyvinvointiin vaikuttavia, päin vastoin. Ehkä sitä on rahaakin arvokkaampia asioita saanut tilalle, elämän arvot ovat vähemmän materialistisia ja maanläheisempiä. No tulipa sepustus, mutta tarkoitus oli sanoa, että päättäkää alkioiden kohtalosta vasta sitten, kun teillä on hyvin nukkuva ja jo hieman omatoiminen taapero. Sisarus on lapsellekin suuri rikkaus, että jos sitä on vielä mahdollista ja voimia tavoitella, esim. siirtämällä jäljellä olevat alkiot, lopputulos (lapsiluku) on helpompi hyväksyä.

 

Tuo pakkasukkojen kohtalo on ajoittain itselläkin mielessä. Tiedän, että mies varmasti haluaisi lisää lapsia, itselläänkin hänellä on kaksi sisarrusta. Mä taas olen aina ollut vain yhden lapsen kannalla sen jälkeen kun aloin lasta vasta kolmekymppisenä haluamaan, en ole koskaan ollut hurjan läheinen siskoni kanssa.
Nytkin kun ajattelen, että tässä vauva-aikana olisi taapero juoksemassa jaloissa, tuntuu se liian hurjalta ajatukselta eikä toisesta raskaudesta pääsisi niin helpolla lapsen kanssa, ei voisi vaan löhötä niin paljon kun haluaa ja pitäisi. Ja jotenkin tuntuu, että olen saanut nyt sen ainutlaatuisuuden kokea mitä halusinkin, raskaudesta syntymään ja koko ajan elää sitä ainutlaatuista esikoisen kasvamattamista. Eikä mulla tosiaan ole mikäänn hinku synnyttämäänkään uudestaan, on se koettu ja kesti siitä fyysisesti toipua jonkin aikaa.
Ja eilen tuli 37 vuotta mittariin, joten koska en missään nimessä haluaisi liian pienellä ikäerolla lapsia, enkä myöskään nelikymppisenä välttämättä enää toista yrittää.

Toisaalta en halua myöskään ns kalliilla tehtyjä alkioita vielä eteenpäin lähettää. Joten veikkaan, että maksetaan siitä säilytyksestä niin monta vuotta eteenpäin kunnes on jo sitten "liian myöhäistä" enää toiseen, jolloin ne kolme voisi tutkimukseen luovuttaa.
Toisaalta niitä voi säilyttää sen takia, jos vaikka tuleekin sitten vauvakuume jossain vaiheessa. Sekin sitten taas mietityttää, että jos antaa uudella raskaudelle mahdollisuuden eikä kolmesta pakkasukosta sitä tule (kestihän tämän pojankin saamiseen 9 siirtoa), niin sitten joutuu pähkäilemään mahdollista uuutta hoitoa ja jos ei lähde siihen ruljanssiin niin jääkö se vauvakuume sitten ahdistamaan loppuelämäksi ja tunne, että jotain puuttuu? Ja kuinka itsekäs olen jos lapseltani kiellän mahdollisuuden sisarrukseen?? Toisaalta itse en koskaan halunnut sitä ja olin aika järkyttynyt ja suuttunut kuusivuotias kun vanhemmat raskaudesta kertoivat itsekäs paskiainen olen siis ilmeisesti.

 

Just tuollaisia kelailuja minäkin käyn kuin te Tupsuli ja Mandala! Meillä mies ei haluaisi lähteä uudestaan hoitoihin, koska pelkää, miten huonosti otan sen, jos raskaus ei alakaan. Noh, mietin sitä itsekin ja olisiko edessä uusi hoitokierros, jos pakkasukoista ei tulisi plussaa. Alkuun mies ei halunnut lapsia ollenkaan, sitten suostui yhteen ja nyt on sanonut, että ok jos luomusti tärppää. Mua on myös mietityttänyt, miten arki sujuisi taaperon ja vauvan kanssa. Mulle jo raskaus oli vaikea ja synnytyksen jälkeen olin pois pelistä kolme viikkoa. Alapää ei muuten ole vieläkään kunnossa ja menen huomenna näyttämään sitä meidän klinikan lääkärille. On niin kipeä, etten ole edes kuvitellut, että voisin kokeilla seksiä ja nyt paineentunne ja kipu on taas palaillut. Argh! Mua mietityttää myös miten pärjäisin arjessa senkin takia, että mies on vähän turhankin omistautunut työlleen. Ollaan niin paljon vauvan kanssa kaksistaan, että nyt kun on kärttyisämpi kausi, vauva ei kelpuuta isin syliä ollenkaan. En kuitenkaan haluaisi myöhemmin katsoa taaksepäin menetettyä mahdollisuutta saada toinen lapsi. Toisessa vaakakupissa painaa sekin, miten ihanaa musta on, että on pikkuveli vaikka ollaankin kasvettu eri perheissä. Ikäeroa on 10 vuotta ja ollaan ihan erilaisia ja silti musta on ihan mahtavaa viettää aikaa yhdessä. Joka tapauksessa pakastusta jatketaan vuosi (meillä menee vuosittain ja hinta on kalliimpi kuin teillä Tupsuli kolmesta vuodesta) ja katsotaan mitä mieltä ollaan keväällä. Mullakin ikä tulee vastaan eli ei välttämättä jatketa toista vuotta. Olen kyllä maailman kiitollisin tästä pienestä aarteesta. Mä olin tosi katkera hoitoihin menneestä rahasta, kun toiset tulee tahtomattaan raskaaksi, mutta laskun maksamisen jälkeen en ole uhrannut ajatustakaan rahaan. Toki mietityttää onko meillä varaa toiseen kierrokseen mutta tosi mielellään luovun jostain, jos on mahdollista saada toinen pieni tuhisija.

Oli muuten kovempi paikka piikkirokotukset kuin kuvittelinkaan. Pieni huusi niin sydäntäsärkevästi, että mullekin tuli itku. Nyt onkin sitten pelkästään nukkunut.

Peppermint ja nuppunen 3 kk

 

Ja myöhästyneet onnittelut Mandalalle!

 

Täältäkin jälkikäteen onnittelut Mandalalle!
Juu, muistan kirkkaasti vielä kun jännitettiin niitä sun testejä ja oliko siinä joku avattu liuska menny väärinpäinkin, mikä aiheutti turhaa paniikkia tms. hauska noita nyt jälkeenpäin muistella, vaikka sillon ei naurattanu... Niinkun tostakaan ei ois hirveen kauaa ja silti meillä on nyt jo lähes puhetta harjottelevat vauvat sylissä käsittämätöntä..

Poika on nyt joitakin päiviä saanu soseitakin, mutta toisin kun kuvittelin (ja miten se kai yleensä menee?) yöunet on vaan lyhentymään päin, muuttunu tosi pätkittäisiks etenkin aamusta ja syötöt tihentyny. Vähintään pari tuntia menee hereillä 5 eteenpäin kun siinä levottomana potkii, huitoo, kääntelee päätä ja vähän väliä kitiseekin. On herkkäunisempikin ja tuntuu että kun en ite nukahda heti niin häiriintyy munkin liikehdinnästä, jos joudun yskäseen tms. Kuitenkin haluaa edelleen kiinni mun kylkeen ja nukahtaa siihen paremmin kun erillään viereisellä patjalla.
Voihan toi tietty jostain muustakin johtua mutta toi nyt ensin tulee mieleen kun ei mikään muu oo kuitenkaan muuttunu. En kyllä jaksa jollain yhteensä 3-4 tunnin unilla ja herätyksiä 15min - puolen tunnin välein jos alkaa jatkuvasti oleen näin varmaan palaan sitten takasin pelkkään maitoon toistaseks ja yritän saada omaa tuotantoo nousuun, jos se auttas...oisko sit kuitenkin vielä liian kehittymätön kiinteisiin että myllertää mahassa, annanko niitä liian isoja annoksia ja saa tavallaan liikaa energiaa eikä pääse ollenkaan sikeeseen uneen vai mitä.
Onneks nyt viime päivinä se pahin tissiraivo sentään on helpottanu.
Eikö se vasta puol vuotiaana ollu kun tarvii olla jo muutakin ruokaa maidon lisäks. Ja oliko samoihin aikoihin kun ei periaatteessa enää tarvis öisin ruokaa, ja vois yrittää "kouluttaa" nukkuun yöt läpi?
Huomenna onneks neuvola ja voi kysellä mitä tää nyt vois olla ja mitä pitäs tehdä.

Noista pakastealkioista, mullahan ei tän lisäks mitään jääny pakkaseen eli jos/kun haluan kuitenkin vielä yrittää sitä pikkusisarusta tälle, on koko (5.) helahoito alotettava taas alusta. Kai sen kolmosen eteen sitten taas tekee kaikkensa ettei jää jossiteltavaa, mutta jos vielä kerran onnistun niin sen jälkeen tuskin enää uuteen hoitoon lähtisin (no, never say never..mutta nyt ainakin tuntus siltä), ikäkin alkaa tulla pian jo vastaan. Toki jos sinne pakkaseen sen jälkeen mitään jäis, kaikki siirtoon tottakai. En antas itelleni anteeks hukkaan heittämistä enkä kestäis ajatella lopun ikääni, oiskohan niistä tullu jotain, minkälaisia ihmisiä ne nyt ois jne. joten kaikille haluan antaa mahdollisuuden mitkä pakkaseen saakka ja sieltä pois selviää.
On se outoo ajatella että kaikki hoidot joskus loppuu, eikä tarvi enää kytätä kierron päiviä, oviksia ym., kun se on ollu jo niin monia vuosia melko hallitseva osa elämää...että miten siitä kestovauvakuumeesta ja ikuisen yrityksen oravanpyörästä pääsee irrottautuun sitten aikanaan?!

 

Lullaby oletko ajatellut velliä vaihtoehtona? Ja missä vaiheessa päivää oot kiinteitä maistattanut? Oon ymmärtänyt, että ainakaan illalla ei kannata kiinteitä antaa kun voi just vielä vähemmän uni maittaa. Mutta just velli vois olla kova juttu illalla ennen unia ennenku puuroa alkaa antaa. Niitä voi tehdä ite mutta löytyy kyllä kaupastakin. Lukeman perusteella maissivelli ois iisi mahalle alkaa testaamaan.

Me itse asiassa ollaan pikkasen laitettu maissivelliä korvikkeen sekaan jos joutunut illalla antaa lisämaitoa. Ei joka ilta läheskään joudu, mutta eilen joutui kun kitinä itku ja levottomuus ei millään loppunut vaikka molemmat tissit oli tyhjätty. Nukkui kolmisen tuntia ekana unipätkänä.

No aamuyöt on mennyt sitten heräillessä ja aina kun herää niin on kitissyt vaikka ei ole edes nälkä kun tarjottu tissi ei kelpaa. En tiedä mitä kitisee sitten mutta onneksi nukahdetaan uudestaan suht nopsaa.

Ja mä olen parina päivänä pienen lusikan kärjellisen maistattanut myös ite keittämää bataattia mun maidolla höystettynä. Sekin tarjottu pikku tippoina kerrallaan, ettei pursua suupielistä ulos. Hassun näköinen toinen kun saa sitä suuhunsa mutta kyllä jotain on mahaan astikin mennyt. Ja tosiaan aamupäivällä testattu. Ei ole maha ollut moksiskaan myöskään.

Ja joo kyllä sitä naurattaa se digitestien kanssa sekoilu ei edelleenkään voi käsittää mikä tuuri ollut, että se viiva testissä jokeltelee mun sylissä nytkin

 

Okei,..no siinä sitten yks virhe kun liian myöhään iltaan menny ne soseet..tai no myöhään ja myöhään (menee nukkuun 7-8 aikaan), mutta just siinä tunnin parin sisään ennen yöunia. Täytyypä kattoo enskerran kaupasta vellejä ja kokeilla mitä niistä tykkää!

 

Ja vaikka velleille on omat tuttipullojen päät niin me kun ollaan sekoitettu korvikkeeseen niin kyllä on saanut imettyä ihan tavallisesta tuttipullon päästä senkin. Varmaan lisätään vellin määrää pikku hiljaa suhteessa korvikkeeseen kun masu meillä ei tykkää huonoa.

 

Ööööö KELAlta tuli viesti sähköiseen palveluun, että tarvitsevat jälkitarkastustodistuksen 15.9. mennessä tai eivät voi enää maksaa vanhempainpäivärahaa?? siis siitä 5min neuvolalääkärin tarkastuksestako ne nyt tarvii todistuksen?? Eihän se lekuri ois ees mun neuvolakorttiinkaan kirjoittanut mitään koko käynnistä ellen olisi pyytänyt.

 

Juu ne vaatii niitä todistuksia matkan varrella, ensin just sen että 154 pv on raskaus kestänyt -> saa pakkauksen ja pitää olla ennen tuota käytynä neuvolassa, sitten synnytyksestähän ne saa tiedon sairaalasta ja sit kun haetaan lapsilisää ja sitten täytyy käydä jälkitarkastuksessa, jotta saa loput vanhempainrahasta. Kyllä ne yleensä automaattisesti sen todistuksen antaa, mutta sulle on varmaan unohdettu antaa. Pyydä neuvolasta, ota kännykällä kuva ja lähetä Kelan sivujen kautta sinne.

 

Joo soitin sinne (kuulemma se pikku likka ei ole siellä enää töissä edes), joten mun oma terkka lähettää sen suoraan kelaan, onneksi.
On se kyllä kummallista, että täällä byroslaviassa vaaditaan tuollainen todistus kun tietävät, että vauva on saatu, joten mitä ihmeen merkitystä jollain jälkitarkastuksella on..

Ja ihanaa, meillä taitaa kehitysloikka 4# olla alkanut, eilen ja tänään ei edes jokellella kovasti kuten aiemmin, mutta sen sijaan melkein tauoton yninä, kitinä, valitus - jee. Eikä yksin voi tietty olla hetkeäkään. Jottei tosiaan liian helpolla pääsisi niin päiväunetkin on kadonneet jonnekin päiväunien taivaaseen Ja tätä lystiä voi kuulemma sen viitisen viikkoakin jatkua.. hermoja koetellaan siis.

 

Toi on sitä "lapsikuolleisuuden ja lapsivuodekuolleisuuden minimointia" ainakin alunperin. Kun käy myös jälkitsekissä ettei oo mitään niin rahat jatkuu. Neuvolassa käynti siis porkkanana kaikelle rahalle.. Kumma, ku sulle ei mainittu mitään! Saati annettu sitä todistusta!

Täällä myöskin 4kk hulinat höystettynä flunssalla :/ Yöt kitistään rinta suussa. Päivällä nukutaan vain jossain kantovälineessä. Soseista saanu bataattia ja porkkanaa, itku tulee, kun sapuska loppuu Kakkaus harventunut roimasti tän myötä, niin kävi esikoisenkin kanssa. Vesirokkokin sairastettu :O

Ihanaa höpötystä ja hymyilyä onneksi edelleen paljon <3

Mandalalle myöhästyneet onnittelut!!!

Meillä pakkasessa 3 tyyppiä (icsiblastoja ehkä luokkaa bb-cc). Ite sitä mieltä, että kolmas muksu tervetullut. Mies miettii sitä, että olis taas ehkä vuos hankalaa, jos vaikee raskaus ja yhtä vaikee alku vauvan kans.. Alkioita en pystyis luovuttaa, koska mitä jos tyyppi tulis 18-v kattoo buologisia vanhempiaan.. En kestäis ajatusta, että vois olla oma lapsi. Klinikalle tutkimuskäyttöön pystyn kyllä. Ehkäpä kokeillaan kolmatta saada, mutta en tiedä oisko voimaa ja rahaa uuteen koko kierrokseen alusta. Ja tulisko kuinka iso pettymys, jos niistä ei tärppää. Ja toki kaikki se stressi ja pelko mitä tuulimunat, rypäleraskaus, kohdun ulkoinen ja vuotavat raskaudet on tehny..

 

Ihanaa kuulla että täällä muut myös miettii pakkasukkoja. Itsellä menossa v 30 mutta nyt jo nämä 3 alkiota pakkasessa mietityttävät. Olen itse aina ajatellut että 2 lasta riittää mutta jotenkin tuntuu niin rajulta heittää alkiot roskiin. On siinä ollut pitkä matka niin saamiseen ja se tuntuu muutenkin niin kylmältä teolta.

 

Kyllähän se jotenkin raju ajatus olisi heittää roskiin ne, iso rahakin se olisi vain hukkaan tuollai heittää. Mutta itse koen, että tekisin jotain jopa melkein hyödyllistä jos antaisin tutkimukseen. Luovuttamaan tuskin pystyisin koko alkiota, koska just tulisi niitä fiiliksiä, että missähän hän liikkuu ja voiko vaikka joskus kadulla tulla vastaan ihan meidän näköinen lapsi joskus. Tosin en kyllä tiedä otettaisiko meidänä alkioita edes luovutukseen kun ei olla mitään ihan nuorimmasta päästä.

Kop kop kiitos selvityksestä, kyllähän se noin kuulostaa järkevämmältä. Mutta tosiaan se nuortakin nuorempi neuvolalääkäri ei toiminnallaan muutenkaan hirveästi vakuuttanut, joten ei ihmekään, että tuollaisen unohti...
Teillähän on ehditty jo sairastaakin! mä vähän pelkään, että huomenna alkavasta vauvajumpasta tarttuu jotain pöpöjä mukaan, mutta sitten tulee; onhan ne lenssut sun muut jossain vaiheessa kärsittävä kuitenkin.

Oletteko aloittaneet mitään "harrastuksia" tai kerhoja yms vauvan kanssa? Mä en tuon vauvajumpan lisäksi ole vielä mitään muuta suunnitellut, mutta voisi se olla kiva saada viikkoon joku toinenkin yhteinen juttu, vaikka mulla ei ole mitenkään tarve sinällään tutustua täysin uusiin vauvaihmisiin. Jos tulee uusia tuttuja niin ihan jees, mutta on noita omiakin kavereita jo ketä ei myöskään aina jaksa ja ehdi nähdä

Meillä juhlittiin viikonloppuna pojan nimiäisiä. Nimeähän oltiin viljelty jo raskausaikana, joten mikään nimen julkistustilaisuus ei ollut kyseessä vaan ihan mukavalla pienellä parin kymmemnen hengen porukalla syötiin ja viihdyttiin hyvin. Ei haluttu mitään erityistä ohjelmaa järjestää kun ei ole meidän tyylistä, joten jäi rento ja mukava maku suuhun. Näin sukulaisia ketä ei ole nähnyt pitkiin aikoihin. Vanhassa kotikaupungissa järjestettiin mökillä, joten kavereita ei saatu paikalle, eikä varmaan jakseta järkätä täällä stadissa toisia bileitä. Mutta kivaa oli, vaikka juhlakalun neljännen kehitysloikan kitinät vähän välillä hänen omaa juhlatunnelmaa varjostikin.

 

Huh, miten teillä meni vesirokon kanssa Kop kop?

Kiva, että nimiäiset meni kivasti Mandala!

Harrastuksista: me aloitettiin viime viikolla neljän kerran harrastusryhmä, joka taitaa olla liikeimprovisaatiota. Ekalla kerralla mm liikuttiin musiikin tahtiin ja leikittiin vauvan kanssa. Tosi kivaa oli ja mammakahvittelukin ok vaikka vähän jännitin sitä. Ollaan myös käyty kolme kertaa vauvauinnissa. Syyskuun lopulla, kun improryhmä on loppunut, aloitetaan tanssiryhmässä. Mä kaipaan jo jotain liikuntaharrastusta, mutta uskon, että saan paremmin tehtyä pilatesta tms päiväunien aikaan. Silti haluaisin kokeilla esim joogaa yhdessä vaikka pieni epäily, miten meidän neiti pippuri ottaa sen ja meneekö ihan kitinäksi.

Täälläkin neljännen loikat kitinät. Huhuh. Nää on vaikeimmat tähän mennessä: kestäneet pisimpään ja lohdutukseksi kelpaa melkeinpä pelkästään äidin syli eikä sekään aina ole hyvä. Aivan ihanaa, miten juttelun määrä on moninkertaistanut. Ja loppuviikosta vauva oppi pönkemään lantiotaan ylös ja sivulle. On innoissaan uusista taidoistaan ja tykkää vuolaista kehuista. Taitaa myös käydä vähän ylikierroksilla, koska herää nyt myös öisin ja aloittaa iloisen jutustelun. Jatkuvat kitinät + rikkonaiset yöt = väsynyt äiti

Osaako joku sanoa, miten voin olla varma, että vatsalihakset ovat palautuneet? Yritin kokeilla niitä, mutta en saa tuntumaa. Tekisi mieli treenata vatsalihaksia mutta pelkään että teen hallaa, jos eivät ole palautuneet.

Peppermint + tyttö 3 kk

 

Peppermint mene lattialle selinmakuulle ja nosta polvet pieneen koukkuun niin, että jalkapohjat ovat kuitenkin maassa. Sitten tee ylävartalolla pieni nosto, eli nostat pään ja hartiat lattiasta, niinkuin tekisit vatsalihasliikkeitä. Rutistuksen aikana kokeilet navan kohtaa etusormella, jos tuntuu rako, niin että sormi uppoaa, vatsalihakset eivät ole palautuneet. Silloin rako tuntuu sormille pystysuunnassa pidemmällä matkallakin, kuin vain navan kohdalta, mutta siitä on se helppo tutkia..

Auttaisiko tämä?
Terveisin Sofi ja ivf-tyttö melkein 7kk
Mun vatsalihakset eivät ole vieläkään palautuneet, joten fyssarille menossa..

 

Just eilen vauvajumpassa neuvottiin ja tunnusteltiin vatsalihaksia. Tosiaan asento niinku Sofi neuvoi eli pienen pieni nosto niinku tekisit vatsalihaksia. Sitten kahdella sormella kokeilet kylkiluiden alareunasta ja tunnustelet alaspäin. Pitää tuntua kaksi sellaista kovempaa pitkulaista lihasta siinä ikään kuin navan molemmin puolin. Jos leveydeltä menee kaksi sormea tai vaan yksi vielä sinne väliin niin kuulemma ihan ok, mutta jos menee kolme sormea tai enemmän niin se ei ole ok enää ja silloin ovat vielä erkaantuneet liikaa.

Vauvajumppa oli KIVAA! Kunnon treeniä siinä sai kun tätä reilu 7kg jässikkää kantoi sylissään tuli tosi hyvä mieli koko jutusta, joten otin yhteyttä toiseenkin vauvajumppaa järjestävän tahoon jotta aloitetaan siellä kun tämä jumppakausi on loppumassa.

Peppermint meillä oli viime viikolla ihan samaa käytöstä kuten kuvasit. Kyllä se vain vahvistaa tuota kirjan teoriaa, ihan kuin omaa kirjoitustani olin lukenut kun sun tekstiä luon Poika sylissä syötettynä saattoi vaan ynistä ja itkeä. Hassusti ynistessä ikään kuin sanoi "mmmömmmömmömm" ja p-kirjain on myös konsonanteista opittu. Ja päristely ja innoissaan kiljuminen myös!
Silloin pahimman kitinän aikaan ei jutustellut edes oikein.
Nyt tällä viikolla taitaa pahin olla ohi toistaiseksi. Mutta pelästytään paljon helpommin asioita, joista sitten seuraa hurjan kova ja lohduton itku hetkeksi ja pitää sitten kauheasti lohduttaa. Naurua harjoitellaan enemmän ja enemmän mikä on niin sydämen sulattavaa ja täyttävää <3

Se tiheän imun kausi mikä tuossa oli lyhykäisesti taisi auttaa (vaikka ei sen kai edes pitäisi mitenkään lisätä maidontuotantoa?) koska korviketta ei ole tarvinnut antaa, on pariin otteeseen jopa nukahtanut yöunille ilman syömistä

Kääk huomenna 3kk rokotukset, jännittää miten pojan kroppa niihin reagoi.

 

Vauvan harrastuksista voin suositella muskaria! Onnistuu jo 2 kk ikäisen vauvan kanssa. Ja voin vannoa, että olen pitänyt itseäni tosi epämusikaalisena ja huonona laulajana, mutta uskaltauduin silti vauvan kans muskariin, kun se oli ainoa harrastus tässä lähellä. Tyttö tykkäsi tosi paljon ja on jatkanut muskaria tähän päivään asti, ryhmä välillä vaihtuen. Hän tykkää kovasti laulaa, soittaa ja tanssia sekä esiintyä vieraille. Muskari tunnetusti edesauttaa puheen kehitystä ja on suotuisaa muutenkin kehitykselle. Ja mikä parasta, minusta on kehittynyt reipas laulaja, pakosta En väitä että laulutaidot olisivat paljon kehittyneet, mutta vähän sama juttu kuin kielitaidon kanssa, että kynnys laskee kun vaan laulaa. Kun on ollut pakko laulaa ryhmässä ja iltalaulut lapselle joka ilta + päivisin pienen toiveesta, hengitystekniikka tai joku muu on sen verran kehittynyt, että tunnen osaavani laulaa perus lastenlauluja ehkä pelkää nykyään laulaa seurassa, juhlissa, kirkossa ym. Hyödyllistä kaikin puolin! En tiedä onko nopeuttanut lapsen kielen kehitystä, mutta hän puhuu täysin ymmärrettävästi nyt 2-vuotta täyttäneenä, ilmaisee tunteita ja leikkii sujuvasti isompien lasten kanssa, mielikuvittelee ym kertoo tarinoita ja sanavarasto on laaja.

Toki ollaan kirjojakin "luettu" jo 3 kk ikäisestä lähtien. Olen itse lukutoukka, joten olen katsellut lapsen kanssa päivittäin kirjoja, aluksi pari minuuttia kerrallaan jo ihan vauvasta lähtien. Nykyään hän jaksaa kuunnella 2-3 Minttu-kirjaa, Mikko Mallikkaita, Teemua, Sannaa ym. päivässä. Voin suositella myös lukuharrastusta!

Vauvauinnissa käytiin myös, mutta lopetettiin yhden kauden jälkeen, koska uintiryhmämme oli niin aikaisin sunnuntai-aamuna Jatkettiin uimista kylpylässä 1-2 kertaa kuussa, lapsi ei ehkä ihan sukeltajaksi oppinut, mutta vesielementti ei pelota. Mutta hyvä harrastus sekin!

Sitten 1-vuotiaana lapsi aloitti värikylvyn joka toinen viikko. Tytössä on ehkä hieman neuroottisia piirteitä, koska ei tykännyt yhtään sotkea käsiään väreissä, vaikka monet vauvat suorastaan kieri väreissä! Mutta ehkä siksi harrastus olikin varsin hyödyllinen, koska pikkuhiljaa lapsi on alkanut sormillaan maalata ja tykätä maalaamisesta. Parasta siinä on varmasti lapsen mielestä syötävät marjasose-pohjaiset värit, joskus lakritsaa ja suklaatakin

Mielestäni lapsi voi harrastaa tasan niin paljon kuin vanhemmat ja lapsi siitä selvästi nauttivat. Värikylvyt kestää yleensä 30-45 min, samoin muskarit. Niitä on maks. 1 / viikko. Uiminen on myös lyhyt 20-40 min. pyrähdys altaassa. Ollaan itse todettu, että 1-2 harrastusta kerrallaan sopii meidän (autottomalle) perheelle. Joku lapsi nauttii varmasti enemmästäkin harrastamisesta, jollekin toiselle yksi kerta viikossa on tarpeeksi. Riippuu lapsen persoonasta.

Mielenkiintoista nähdä miten tämän toisen vauvan kanssa jaksaa harrastaa. Taapero kun vaatii myös oman aikansa. Mutta muskarista me ei luovuta, jotenkin yritän saada vauvalle muskaritunnin kerran viikossa mahtumaan aikatauluihin.

Ja omia harrastuksia unohtamatta... Hyvä muistutus tuo vatsalihasjuttu!

 

Mä olen myös lukenut lastenkirjoja pojalle, vaikka eihän hän tietty vielä mitään ymmärrä. Onpahan juteltavaa eikä tarvi omasta päästä keksiä höpöteltävää koko ajan. Sitten tietty hänellä on omat suosikkikirjat, pehmeät sellaiset, mitä tykkää tuijotella ja tarkastella. Tai tykkäsi, nykyään kun kaikkeen tartutaan ja laitetaan suuhun niin niitä onkin kivempi kosketella kuin tuijotella Toi muskari on kaikkien suosittelema kyllä, mutta itse koen jotenkin vähän ahdistavaksi joutua laulamaan yms. Jännä juttu itsestäni sisänsä, koska olen puhallinmusiikkia ja kuorolaulua harrastanut nuorempana vuosia. Mutta esiintymispelkoinen silti, ainakin jos joutuisi yksin "esiintymään" Sen takia se Oopperan järjestämä taidetuntikin jotenkin tuntui enemmän ahdistavalta kuin kivalta ajatukselta.
Ehkä tämän äitin täytyy tässä vähän ryhdistäytyä ja heittäytyä vauvan parhaaksi!

 

Vesirokko oli ja meni. Sen verran rajuna tuli, että tuskin tulee pikkumieheen toista kertaa. Sen jälkeen iski vielä flunssakin häneen jota nyt parannellaan

Harrastuksista: Meillä alkaa vauvauinti nyt, kun 5kg rikki ja jahka terveenä. Saa nähä miten sujuu, kun on tietty päikkäriaikaan.. Tosin ei kauheesti mitään rytmiä vielä oo, mutta täytyy koittaa kehittelee sopivaa, jos onnistuisi.
Esikoisen kanssa alotettiin vauvauinti ja sen rinnalla ollu aina toinen harrastus vuoden. Eka muskari, sitten jumppa ja nyt tanssi.
Kirjoja on kans luettu aina ihan vauvasta ja todnäk "auttanut", koska esikoinen rupes puhumaan ja lukemaan suoer aikaisin
MANDALA, älä sano ettei vauva ymmärrä Meidän esikoinen rupes 5kk taputtamaan, kun hänelle sanoi (ei näyttänyt), että miten taputetaan. 8kk vilkutti pyydettäessä (ei näyttäessä). Silloin jouduttiin siivoamaan oma suumme lapsen kuullen, kun tajuttiin, että tyyppi hokaa jotain oikeesti Vauvat ei vaan välttis vielä osaa ilmiantaa itteensä, että ymmärtävät.

Tuo TUPSULIN mainitsema siisteysneuroosi tuttua. Oma äitini siivousintoilija ja mäkin aikalailla, mutta helpottanut esikoisen ollessa noin vuoden ikänen. Valitettavati siirtänyt sen ehkä lapseenikin. Tunnustan: olen syöttänyt muksuni lähes aina siihen asti kunnes osasi syödä itse siistimmin :O Tuloksena muksu jonka kanssa nyt opetellaan, että ei haittaa, jos sormet on jauhossa leivästä tai ketsuppia on sormissa tms. Ulkona hän osaa jo onneksi olla välittämättä hiekasta, mudasta yms. Tän toisen kanssa ajattelin toimia toisin vaikka kai tuossakin asiassa on lapsikohtaisia eroja ja tuntoyluherkkyyttä jne.

Vatsalihakset..mitä ne on..?! Mulla ollu viimeset 15v sellainen vatsa kuin olisin raskaana ja nyt se vasta melkoinen onkin. Tarttis varmaan tehä muutakin kuin pitää korsettia tai sitoa vatsaa Olin ajatellut fyssaria joka erikoistunut erkaumaan. Jotenkin ei tällä alulla ja näillä saiasteluilla oo saanut aikaseks varattua aikaa.

Kylläpä muuten hujahtaa päivät nopeesti kahden lapsen kanssa. Siinä missä esikoisen vauva-aikana piti keksiä tekemistä kotona ollessa niin nyt ei ehdi tekemään mitään. Soseita syödään toisaiseksi kerran päivässä, koska en tiedä missä välissä ehtisi toista kertaa syömään.

Kasvuakin alkanut tapahtua. Nyt 62cm ja 5.8kg. Lisämaidot lopetin seinään testiksi pariksi päiväksi ja heti ruopes syömään rinnasta enemmän. Kovasti koittaa kääntyä vatsalleen, mutta ei vielä hoksaa miten käden saa tieltä pois. Juttua riittää, ääneen hekottaa etenkin peilille. Laululeikeistä ja loruleikeistä tykkää. On nää vaan niin ihania <3

Kop kop ja minimies 4kk

 

Haha mekin ollaan mietitty että missä vaiheessa pitää siivota suu kai se olisi hyvä tehdä jo nyt että ehtisi itse tottua ennenku lipsauttelee

Mulla edelleen tuolla ihan alavatsassa tuntuu kipua jos teen vatsaliikkeitä, joten en viitsi niitä tehdä vaikka olisihan se kiva päästä tuosta alapömpöatä eroon. Toisaalta eipä tässä kiire.

Tuo vesirokko kuulostaa hurjalta

Me saatiin eilen ekat piikkirokotukset ja itkuhan pojalle tuli varsinkin jäykkäkouristusta saadessa. Kotona oli normaaliin verrattuna tosi itkuinen ja kitisevä/ynisevä. Annoin sitten neuvolan ohjeesta panadolia illalla vaikkei kuumetta ollutkaan kun selvästi sattui ihan tarpeeksi ajoittain. Yö menikin sitten lyhyemmissä pätkissä kuin normaalisti joten nyt väsyttää vähän.
Toivottavasti saan mun iloisen ja tyytyväisen pojan takaisin jossain vaiheessa

Muuten on mitat ihan 'kunnossa' kun 65cm ja 7,4kg mitattiin. Pituus huitelee toka ylimmällä käyrällä ja paino nollakäyrällä. Oma terkka olikin sitten paljon rennompi ja mukavampi, kuin se aiempi kenestä täällä valitin, kun mainitsin ajoittaisesta korvikkeen tarpeesta varsinkin iltaisin. Kysyin velleistä (en sanonut että ollaan joskus annettu) ja soseista (sanoin että pari kertaa annettu maistaa). Sanoi että ravintosuositukset on että kaupan velliä ei annettaisi ollenkaan kun ovat niin ravintoköyhiä. Sisältää vain maitoa ja mauksi niitä jotain muita aineita. Että parempi antaa vain korviketta jos lisää jotain tarvii ja syöttää esim maissit maissina ja porkkanat porkkanoina sitten jossain vaiheessa. Ja velliä kun imetään niin parempi on syöttää sellaista joka vahvistaa lusikan käyttöä ja antaa maidot maitona myös.

Poitsu 3kk 2vko

 

Kiva, että neuvolassa meni mukavammin tällä kertaa Mandala!

Mä olen yrittänyt tutkia niitä vatsalihaksia ja vaikuttaisi siltä, että noin sormen erkauma on eli uskaltanen aloitella pienen treenaamisen. Häpyliitos tai jokin niillä paikkeilla oireilee vielä tietyissä asennoissa, joten ajattelin aloittaa kevyesti pilatesliikkeillä.

Viime yönä valvottiin kamalien mahakipujen kanssa. Kouristuksia tuli vähän väliä ja toinen itki lohduttomasti. Näyttäisi siltä, että jatkuvat vielä tänäänkin. Mies on koko päivän töissä. En tiedä, miten kroppa kestää kantelua. Se on ainoa mikä lohduttaa. Repussa ei ole viime päivinä viihtynyt. Yritän kovasti miettiä, mitä olen syönyt ja samaan aikaan mietin, voisiko olla suoliston venymistä. Toivottavasti menee pian ohi!

Peppermint ja vauva 3 kk 2 vkoa

 

Ikäviä nuo masuvaivat, toivottavasti tilanne paranee teidän tytöllä pian! Meilläkin nyt rokotteiden jälkeen selvästi vääntänyt mahaa kovasti välillä niin tekee kyllä oikein pahaa katsoa kun mikään ei auta sillä hetkellä onneksi ei koko aikaa väännä ja olen vielä yöksi antanut disflatyliä vaikka muuten ei olla enää annettu.

Rokotteista ei sitte mitää kauheaa tapahtunut, eka ilta oli pahin. Ja sitten ne ajoittaiset mahaväännöt. Mutta mahtunut onneksi paljon mukavaa ja hymyjäkin.
Tänään ollut ajoittain tosi itkuinen välillä kyllä mutta tissiä hanakasti imee kyllä. Eiköhän siis luvassa taas korviketta myöhemmin.

Meillä kun on harjoiteltu sammakkoliikettä masullaan jonkin aikaa niin eilen matolla ollessa pääsi sillä eteenpäinkin kun pönki jaloillaan vauhtia miehestä joka siinä vieressä oli oltiin ihan innoissaan mutta tuli heti semmoinen "voi eiii mun vauva ei oo kohta enää vauva" - fiilis Aina välillä sen tajuaa ja tulee hiukan haikea fiilis