Kirjoittelenpa myös jotakin, ettei tää pino pääse hyytymään. Mä olin torstaina PAS:issa. Oli sulatettu kaksi alkiota, jotka molemmat olivat todella hyviä. Toinen siirrettiin ja toinen pakastettiin uudelleen. Siirretty alkio oli jakaantunut niin paljon, ettei soluja lääkärin mukaan kannattanut lähteä edes laskemaan. Limis oli myös hyvä (11,1mm), joten olosuhteet olivat täydelliset (?) tältä osin. Tosin sanoin lääkärille, että olihan samoin viimeksikin, mutten saanut edes kahta viivaa raskaustestiin. Yleensä oon tossa vaiheessa kuitenkin osannut iloita ja ajatella, et nyt ainakin olen raskaana, kunnes toisin todistetaan. Jostain syystä olen kuitenkin siirron jälkeen ollut todella allapäin. Varsinaisesti en ajattele epäonnistumista, mutta totuushan on, että olen kokenut peräkkäin jo neljä km:a, miksi tämä onnistuisi?!
Lääkäri jaksaa kuitenkin olla toiveikas jatkamisen suhteen, koska alkiot ovat hänen mielestään aina olleet "niin hyviä" ja olen kuulemma niin nuorikin (huh, huh, täytän loppukuusta 34v.). No ehkä olen sitten joihinkin muihin asiakkaisiin nähden nuori, mutta juuri ikä on se syy omalla itselläni, ettei tätä touhua voi enää kovin monta vuotta jatkaa.
Nyt kun ikäero kahteen aiempaan lapseen on venymässä yhdeksään ja kuuteen vuoteen, en voi olla ajattelematta, että jos tämä onnistuisi, niin halusin vielä yhden. Taita olla aivan hullua ajattelus, kun tätä kolmattakin on jo niin kauan toivottu. Pakkasessa on vielä 3 alkiota.
Mitä muut ajattelette? Oletteko tyytyväisiä, jos saatte vielä tämän yhden vai toivotteko vielä lisää? (Toivottavasti kukaan ei loukkaannu tästä kysymyksestä!)