S
Sektioäiti
Vieras
Hei!
Olen saanut keväällä vauvan suunnitellulla sektiolla. Kaikki meni hyvin, mutta silti näin pitkän ajan jälkeen minua on alkanut ahdistaa. En olisi halunnut sektioon. Sektio tehtiin perätilavauvan mentyä yliajalle, koska sairaalassamme ei käynnistetä perätilaraskauksia. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vauva tuli terveenä maailmaan, eikä minullekaan jäänyt mitään vaivaa sektiosta. Toivuin muutamassa viikossa.
Silti minua nykyisin ahdistaa koko sektio. Haaveilemme toisesta lapsesta, mutta en haluaisi enää kokea sektiota. Pelkään, jos toinen meneekin sitten hätäsektioon tai tulee toinen suunniteltu sektio. Se tuomitsisi minut synnyttämään jatkossakin sektiolla, ja vaikka tällä hetkellä lapsiluvuksi onkin ajateltu kahta, niin silti se ahdistaa, jos en koskaan pääsisi kokemaan oikeaa synnytystä. Näen nykyään painajaisia, joissa joudun sektioon. Leikkaustilanne oli itselleni epämiellyttävä. Olin täysin hoitohenkilökunnan armoilla ja avuton sekä liikuntakyvytön. Koko ensimmäinen vuorokausi meni täysin sängyssä avuttomana maaten. En todellakaan ollut ajatellut synnyttäväni niin. Ahdisti, kun en saanut itse tehtyä mitään. Ja hoitohenkilökunnassa ei tosiaan ollut mitään vikaa, vaan kyse on puhtaasti omasta inhostani olla täysin autettava. Koin koko tilanteen jotenkin nöyryyttävänä, maatessani sängyssä voimatta tehdä mitään. En osannut pariin ensimmäiseen päivään iloita vauvastakaan, kun olin edelleen niin pettynyt sektioon joutumisesta.
Onko kellään muulla ollut samanlaista? Ahdistaako hyvin menneen sektion jälkeen? Luulin jo päässeeni asian suhteen sinuiksi, mutta silti löydän itseni lueskelemasta haikeana muiden synnytystarinoita, ja tosiaan viime aikoina olen alkanut nähdä noita ikäviä unia
Tämä on varmasti joidenkin mielestä ihan turha ongelma, ja oma järkikin sanoo niin. Sainhan kuitenkin terveen ja rakkaan vauvan. En odotakaan mitään varsinaista neuvoa, kuinka tästä pääsee eroon, vaan haluaisin kuulla, löytyykö täältä muilta vastaavanlaisia kokemuksia. Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!
Olen saanut keväällä vauvan suunnitellulla sektiolla. Kaikki meni hyvin, mutta silti näin pitkän ajan jälkeen minua on alkanut ahdistaa. En olisi halunnut sektioon. Sektio tehtiin perätilavauvan mentyä yliajalle, koska sairaalassamme ei käynnistetä perätilaraskauksia. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vauva tuli terveenä maailmaan, eikä minullekaan jäänyt mitään vaivaa sektiosta. Toivuin muutamassa viikossa.
Silti minua nykyisin ahdistaa koko sektio. Haaveilemme toisesta lapsesta, mutta en haluaisi enää kokea sektiota. Pelkään, jos toinen meneekin sitten hätäsektioon tai tulee toinen suunniteltu sektio. Se tuomitsisi minut synnyttämään jatkossakin sektiolla, ja vaikka tällä hetkellä lapsiluvuksi onkin ajateltu kahta, niin silti se ahdistaa, jos en koskaan pääsisi kokemaan oikeaa synnytystä. Näen nykyään painajaisia, joissa joudun sektioon. Leikkaustilanne oli itselleni epämiellyttävä. Olin täysin hoitohenkilökunnan armoilla ja avuton sekä liikuntakyvytön. Koko ensimmäinen vuorokausi meni täysin sängyssä avuttomana maaten. En todellakaan ollut ajatellut synnyttäväni niin. Ahdisti, kun en saanut itse tehtyä mitään. Ja hoitohenkilökunnassa ei tosiaan ollut mitään vikaa, vaan kyse on puhtaasti omasta inhostani olla täysin autettava. Koin koko tilanteen jotenkin nöyryyttävänä, maatessani sängyssä voimatta tehdä mitään. En osannut pariin ensimmäiseen päivään iloita vauvastakaan, kun olin edelleen niin pettynyt sektioon joutumisesta.
Onko kellään muulla ollut samanlaista? Ahdistaako hyvin menneen sektion jälkeen? Luulin jo päässeeni asian suhteen sinuiksi, mutta silti löydän itseni lueskelemasta haikeana muiden synnytystarinoita, ja tosiaan viime aikoina olen alkanut nähdä noita ikäviä unia
Tämä on varmasti joidenkin mielestä ihan turha ongelma, ja oma järkikin sanoo niin. Sainhan kuitenkin terveen ja rakkaan vauvan. En odotakaan mitään varsinaista neuvoa, kuinka tästä pääsee eroon, vaan haluaisin kuulla, löytyykö täältä muilta vastaavanlaisia kokemuksia. Kiitos jo etukäteen asiallisista vastauksista!