Seksittömyys parisuhteessa on ihan OK?

[Xy1]

En usko, että kukaan seksistä kieltäytyjä oikeasti rakastaa kumppaniaan. Enkä usko siihenkään, että hän pystyisi intiimisti halailemaan, pelkäämättä joutuvansa väärin ymmärretyksi ja joutumaan antautumaan seksille. Halailu ja suukottelu ei ole todellista, jos annetaan heti ymmärtää, ettei sitten vain seuraisi seksiä. Siksi he välttelevät itselleen kiusallisia tilanteita, eli pitävät etäisyytta kumppaniin. Se joka rakastaa kumppaniaan haluaa myös aina kumppanin parasta. Seksistä yksipuoleisesti kieltäytyminen ei sitä ole.
Parisuhteeseen ryhtyessä voi hyvinkin sopia pelisäännöistä. Helpottaa kummasti, jos molemmat tiedostavat missä mennään. Jos on toiselle luvattu, ettei syrjähyppyjä tehdä, jos kotona asiat luoistavat molempia tyydyttävällä tavalla, eli kumpikaan ei pihtaa, niin silloin ei myöskään ole lupa hakea seksiä vieraalta. Tämä on toiminut oikein hyvin, lupaustaan ei ole halunnut rikkoa seksin luistaessa, vilkas seksielämä on taasen pitänyt parisuhteen muutenkin voimissaan, joten rakastaan ei mitenkään ole halunnut loukata käymällä vieraissa. Mielessä on käynyt vuosienmittaan monestikin, mutta aina on rakkaus puolisoon vienyt voiton. Asiaa on toki helpottanut sekin, että pelisäännöt ovat olleet molemmilla tiedossa jo alusta ja muutenkin kaikesta seksiinliittyvästä on voitu keskustella avoimesti. Omalta kohdaltani voin sanoa, että riittävä seksielämä on pitänyt parisuhteen voimissaan. Itselleni seksielämä on ainakin niin tärkeää, etten suostuisi ilman elämään, ilman pakottavaa syytä, enkä oikein sittenkään. Ymmärrän hyvin niitä, jotka kärsivät seksinpuutteesta. Se on vähän sama, kuin jos naisilta jätettäsiin suklaa kokonaan pois.

 

[Lillukka-]

Ei kaikille naisille suklaa ole must. Kerran olen joutunut himon valtaan ja siitä voin syyttää Alepa-tätiä.

Uskon, että suuressa osassa liitoista pitää paikkansa vanha klisee: Kun seksi parisuhteessa sujuu hyvin, on sen merkitys 10% Kun se sujuu huonosti, tai ei ollenkaan, on merkitys 90%

Kyllä se myös mun mielestä on näin, että intiimiläheisyys puolison kanssa keventää arkihuolia. Vähän kuin "hyvä ruoka -parempi mieli". Ja seksiähän on sielun ruokaa.

 

[eräsperäs]

Kyllä, pelisäännöistä on hyvä sopia ja näin jokainen löytää itselleen sopivan puolison

Mutta..

Se joka rakastaa kumppaniaan haluaa myös aina kumppanin parasta. Seksistä yksipuoleisesti kieltäytyminen ei sitä ole.

Miten paljon kumppaniaan rakastaa ihminen, joka ei ymmärrä ettei kumppani halua seksiä? Eikö tälläisen ihmisen puoliso haluakaan kumppaninsa parasta ja salli tämän elää ilman seksiä?

 

[eräsperäs]

Ei kaikille naisille suklaa ole must. Kerran olen joutunut himon valtaan ja siitä voin syyttää Alepa-tätiä.

Ylipäätään yleistykset koskevat ne naisten suklaansyöntiä tai muiden parisuhteiden kuin omansa toimintatapoja, ovat aika naiveja.

 

[no]

Miten paljon kumppaniaan rakastaa ihminen, joka ei ymmärrä ettei kumppani halua seksiä? Eikö tälläisen ihmisen puoliso haluakaan kumppaninsa parasta ja salli tämän elää ilman seksiä?

Voi tämän näemmä kääntää aivan ylösalaisinkin. Miksi et rakasta minua, vaikka en halua sinua.

 

[Lillukka-]

Se joka rakastaa kumppaniaan haluaa myös aina kumppanin parasta. Seksistä yksipuoleisesti kieltäytyminen ei sitä ole.

Miten paljon kumppaniaan rakastaa ihminen, joka ei ymmärrä ettei kumppani halua seksiä? Eikö tälläisen ihmisen puoliso haluakaan kumppaninsa parasta ja salli tämän elää ilman seksiä?

Niin. Tämäkin totta. Voisi olla ahdistavaa elää liitossa, jossa seksi on pakkopointtina ja sitähän se on, jos antamattomuuden vastapainona on vieraisiin meno. Yhteinen halu pitäisi olla se määräävä tekijä tässä asiassa. Tässäpä taas punnitaan se parien kommunikointitaito ja -taso.

 

[eräsperäs]

Niin. Tämäkin totta. Voisi olla ahdistavaa elää liitossa, jossa seksi on pakkopointtina ja sitähän se on, jos antamattomuuden vastapainona on vieraisiin meno.

Voisi kuvitella, että jos toiselle sattuu kausi jolloin ei vaan yksinkertaisesti jaksa innostua seksistä, syystä tai toisesta, niin innostusta tuskin tuo takaisin mietteet, että kuinka kauan minut hyväksytään tässä parisuhteessa omana haavoittuvana itsenäni, ennen kuin puolisoni väsyy minuun ja lähtee vieraisiin tyydyttämään tarpeitaan.

Seksin harrastaminen taas väkisin kumppanin mieliksi lisää vastenmielisyyttä seksiä ja lopulta varmasti sitä puolisoakin kohtaan.

 

[Lillukka-]

Näinpä. Taidankos sitä paremmin sanoa.

 

[Xy1]

Voisi kuvitella, että jos toiselle sattuu kausi jolloin ei vaan yksinkertaisesti jaksa innostua seksistä, syystä tai toisesta, niin innostusta tuskin tuo takaisin mietteet, että kuinka kauan minut hyväksytään tässä parisuhteessa omana haavoittuvana itsenäni, ennen kuin puolisoni väsyy minuun ja lähtee vieraisiin tyydyttämään tarpeitaan.

Seksin harrastaminen taas väkisin kumppanin mieliksi lisää vastenmielisyyttä seksiä ja lopulta varmasti sitä puolisoakin kohtaan.

On kumma miten käännätte asian noin päin. Oikein kylmää ajatuskin. Kyllä sopimus on pelannut niin päin, että haluaa panostaa itse seksin onnistumiseen ja siitä nauttimiseen. Sopimuksella on myöskin jo alkuunsa ehkäisty seksillä kiristäminen, mikä monia suhteita vaivaa. Millä kiristät, jos kerran olet antanut itse luvan käydä vieraissa, jos toinen kärsii seksipuutteesta. Mutta on sillä sellainenkin aspekti, että reilusti on sanottu, ettei mikään ole itsestään selvää parisuhteessakaan vaan joutuu kumminkin olemaan kilpailuasemassa ulkopuolisia vastaa. Näinhän on muutenkin, muttei toiset vain sano sitä ääneen. Aina on riski, että joku toinen tulee ja viekoittelee puolison. Näistä syistä molempien on kannattanut panostaa parisuhteeseen ja toisen hyvänäpitämiseen. Tämä panostus on myös kannattanut, koska menttiin nuorena parikymppisinä naimisiin ja oltu jo yli 30v tyytyväisinä. Parisuhde on ollut se kallio, joka on kestänyt elämän kolhut ja murheet. Mutta sopii esittää toimivampi ratkaisu.

 

[no]

Ilmeisesti asia pitää vielä kääntää niin päin, että teidän puolisot kieltäytyvät seksistä teidän kanssa, vaikka teitä kuinka haluttaisi. Ehkä tämä asia menee siten paremmin kaaliin. Oikeastaan toivon, että kumppaninne sanoisi, että "on pää kipeä, väsyttää". Kuinkahan kauan rakkautta riittäisi ja ymmärrystä ja suhteen tasoa.

 

[Lillukka-]

Mutta eikös sekin ole tavallaan kiristystä, että ilmassa leijuu uhkakuva vieraisiin menosta jos toinen ei saa tyydytystä?

Oikeasti. Jos te molemmat, Xy1 ja vaimonsa, olette tyytyväisiä tilanteeseen ja se palvelee teitä molempia, niin vilpittömästi onneksi olkoon! Jotenkin tuntuu, että ilman sopimustakin olisitte onnellisia seksin saralla? Vai onko asetelma luonut tilanteen jossa alun alkaen puolisot kilvoittelee toisensa hyvinvoinnista ja tyytyväisyydestä ja näin siitä on muodostunut aikojen kuluessa tapa toimia?

Musta vaan tuntuu, että suhteet jotka luodaan nyt, tällä vuosituhannella, niihin tuo aselma ei välttämättä enää päde. Nuoret parikymppiset ovat ihan erilaisia ja maailma on erilainen nyt, kuin mitä se oli 30 vuotta sitten. Myös arvot ovat muuttuneet.

 

[been there, done that]

Sopimuksella on myöskin jo alkuunsa ehkäisty seksillä kiristäminen, mikä monia suhteita vaivaa. Millä kiristät, jos kerran olet antanut itse luvan käydä vieraissa, jos toinen kärsii seksipuutteesta.

No on sitten ollut varsinainen onnenkantamoinen parisuhdearpajaisissa, että on halut käyneet aina yksiin, eikä ole tarvinnut luvan perässä lähteä hakemaan halukkaita...

Onpa todella reilu sopimus. *huoh*

 

[been there, done that]

Seksin harrastaminen taas väkisin kumppanin mieliksi lisää vastenmielisyyttä seksiä ja lopulta varmasti sitä puolisoakin kohtaan.

Kukaan ei oikeasti ole niin puutteessa, että seksistä tulisi jonkinlainen kynnyskysymys suhteen jatkumiselle. Satunnaisia haluttomia hetkiä tulee varmasti kaikille, eri syistä.

Jos jollakin on pitkäkestoinen haluttomuus, on taustalla yleensä aina jotain muuta kuin varsinainen haluttomuus seksiin. Ja jos joku taas on koko ajan niin halukas, että asia pitää erikseen sopia luvalla käydä vieraissa, jos ei kotonaan saa kylliksi, on silloinkin syytä selvittää, mitä seksi oikeasti merkitsee, käytetäänkö sitä jonkun muun asian naamioimiseen.

 

[no]

Jos jollakin on pitkäkestoinen haluttomuus, on taustalla yleensä aina jotain muuta kuin varsinainen haluttomuus seksiin.

Mitähän tuo tarkoittaa; jos ei ole halua seksiin, niin taustalla on jotain muuta kuin haluttomuutta seksiin. No miksi se sitten ilmenee haluttomuutena seksiin, jos haluttomuus ei ole syy. Mitä voisi olla esimerkkejä tällaisista asioista?

 

[been there, done that]

Mitähän tuo tarkoittaa...

Katso kristallipallostasi tai kysy koiraltasi. En minä jaksa toimia tulkkina lukutaidottomille.

 

[no]

Ei minulla ole kristallipalloa eikä koiraa. Mutta veikkaisin, että ne olisivat tässä tapauksessa antoisampia keskustelijoita.

 

[Sivupersoona]

Minun kokemuksen mukaan tuohon haluttomuuteen liittyy se ettei puoliso milläänlailla ilmaise halukkuuttaan.

Silloin kun hän sanoo selkeästi ettei halua seksiä, niin se on ihan ok.

Mutta jos hän ei ilmaise haluaan silloinkaan, kun antaa tehdä niitä hyväilyjä suukotuksia ja jopa pettibgiä. Aina tulee se tunne, että mies vaan haluaa ja nainen vaan velvollisuuttaan täyttää.

Olen tuota myös suoraan kysynyt. Voisiko hän ilmaista halunsa, tai edes joskus pyytäisi sitä. Sekin riittäisi, jos hän siinä hyväilyjen jatkoksi sanoisi haluavansa, että koskisin sinne pikkuhousujen sisälle. Tai veisi käteni sinne. Tai ottaisi oma-aloitteisesti housut pois.

Joskus on halukkuutensa ilmaissa ei niin kovin romanttisesti. Siinä hyväillessä häntä pitkään on sanonut: Eihän tästä mitään tule, kun olet niin hidas minä kohta nukahdan.

On hän myös sanonut, ettei naisen kuulu ilmaista haluaan. Ehkä se sitten on noin. Miehet eivät vaan oikein ymmärrä tuota pointtia.

 

[Lillukka-]

Eikös, sivupersoona, sinun vaimosi ole ollut aina samanlainen? Nyt ikää noin 50-60 vuotta? Aika vaikeaa on varmastikin muuttaa seksuaalista kaavaansa jos on toiminut jo n.30 vuotta tavallaan. Muistelen sinun joskus kirjoittaneen, että vaimo on kasvanut hyvin ahdasmielisessä ja häveliäässä kodissa. Käännytystyö olisi pitänyt alkaa saman tein kun sanoitte 'tahdon'.

Siinä hyväillessä häntä pitkään on sanonut: Eihän tästä mitään tule, kun olet niin hidas minä kohta nukahdan.

Voisitko sinä koskea jollain muulla tavoin? Nyt et tee sitä vaimosi haluamalla tavalla, jos hän nyt ylipäätänsä miotään haluaa.

 

[Sivupersoona]

Niinpä tietysti, on hän myös sanonut. Hänelle riittää, kun olet siinä vierellä eikä kokoajan pidä käsi liikkua.

Mutta se vaan on niin vaikeaa pysyä ihan paikallaan. Johan siinä aivotkin jämähtää ihan paikoilleen.

 

[no]

voisiko kysymyksessä olla alistaminen?

 

[eli miten]

Jos suhteessa ei ole seksiä, eikös se silloin ole platoninen? Ja jos suhde koostuu luottamuksesta, yhteisistä arvoista, keskusteluista, huumorista, toisen tukemisesta, yhteisestä kodista, yhteisistä harrastuksista, mutta siinä ei ole seksiä, niin eikö sellainen suhde ole nimeltään ystävyyssuhde, jossa ollaan lisäksi myös kämppiksiä.

Minä asun erään ihmisen kanssa ja meidän välillä on paljon kaiken laista; teemme yhdessä asioita, keskustelemme, tuemme toisiamme vaikeina aikoina, pidämme hauskaa hyvinä aikoina ja rakastamme toisiamme. Mutta seksi ei kuulu välillemme, olemme ystäviä ja kämppiksiä. Seksiä harrastan erään toisen ihmisen kanssa ja hän on miesystäväni, jonka kanssa olen parisuhteessa. Miksi minun pitäisi tälle ystävälleni ja kämppikselleni luvata, etten harrasta seksiä kenenkään kanssa, jos meidän suhde on kuitenkin platoninen ja olemme vain ystäviä? Miksi ihmeessä???

Kertokaa "seksittömissä parisuhteissa" elävät, että mikä ihme tekee suhteestanne parisuhteen?

Tietääkö se henkilö, jonka kanssa asut, että harastat seksiä miesystäväsi kanssa? Meinaan, kun kirjoitat, että miksi sinun pitäisi luvata, ettet harrastaisi jne.

 

[Lyhyestä virsi kaunis]

Minä en halua puolisoa, joka ei halua minua.

 

[karismaako.]

Minä en halua puolisoa, joka ei halua minua.

Tuossa virressä on sanat kohdallaan. Seksittömyys parisuhteessa ei ole ok. Kyllä jämpti on näin.

 

[Mies 50]

Minä en halua puolisoa, joka ei halua minua.

Kyllä jämpti on niin!

 

[Danii]

Mitkä nämä "parisuhteen alussa sovitut pelisäännöt" oikein käytännössä toimii? Oman kokemukseni mukaan parisuhde on kuitenkin elävä ja kehittyvä organismi, eikä samat jutut päde enää, mitkä päti ehkä joskus. Toisaalta olenkin melko eksistentialisti ja kuvittelen kaiken olevan aina tapauskohtaista parisuhteessa. Kai sitä nyt saa hitto soikoon olla antamatta suhteessa ilman välitöntä "et siis rakasta mua, jätän sut" -uhkaa, mutta rehellisyyden nimissä olisi tietenkin reilua kertoa haluttomuuden taustat ja osallistua "palauta haluni" -projektiin. Jos seksi lakkaa kiinnostamasta, niin eikai se sitä tarkoita että muut parisuhteen peruskivet, kuten luottamus ja rehellisyys, saa mennä saman tien?