seksi aiheuttaa riitoja

Niin, mies oli ilmeisesti jostain keskustelupalstalta löytänyt sellaisen ketjun jossa oli kysytty kuinka seksin harrastaminen on sujunut synnytyksen jälkeen. Hyvin erilaisia tapauksia oli siellä sit sattunut kirjoittamaan kuin tähän ketjuun, kun siellä kuulemma kaikki suurinpiirtein kirjoittivat et tyydyttivät miehen käsin ja suulla ja sitten jo ennen jälkitarkastusta aloittivat yhdynnät, ja kyllä ihan säännöllisesti vähintään kerran viikossa siitä lähtien jne jne. Kun täällä joku teistä kirjoitti että vasta 9 kk iässä aloititte säännölliset yhdynnät. Vaan kun mieheni ei tollasia keskusteluja sattunut lukemaan niin nyt sitten hän olettaa että seksi on aloitettava aikaisin ja säännöllisesti. En viitsi tätä ketjua näyttää sillä olen luvannut miehelle etten kirjoittele näille palstoille...

 

Miehesi on selvästi vielä aivan lapsi.Ei arvosta sinua tarpeeksi. Eikä sen missään nimessä pitäisi mennä noin että kun sinä kipeänä ja väsyneenä annat sitä seksiä niin saat halin.Minullakin pääsee itku. =( Hali sinun pitäisi saada jo itsestäänselvyytenä!!!
Hellyyttä ja huomioita.

Minusta alkaa tuntumaan, kun sanoit että tilanne on paranemaan päi...että se paranee vain sitämukaa kun sinäkin.Eli kun haavasi paranevat niin paranee seksikin.Mutta kyllä miehesi pitäisi ottaa sinunkin tunteesi huomioon.

Voi miten oli kuitenkin ihana kuulla sinusta. =) En voi sinua muuten auttaa, kuin että koeta pitää pääsi! Jos päästät miehesi liian helpolla, esim väsymykseesi vedoten, menee hän jatkossa aina sieltä missä aita on matalin.Opeta häntä ja ole tiukka!!!

 

Ap, ei riitä että miehesi on hyvä isä, jos hän ei ole hyvä puoliso. Hänen käytöksensä on kontrolloivaa ja dominoivaa, ei tuossa maaperässä rakkaus oikein pääse kukkimaan, jos sinun pitää näännyttää itsesi ja suostua kaikkeen mitä hän haluaa, koska hän muuten ei tule toimeen oman päänsä kanssa ja kärttyilee !!!( mikä on uskomatonta verrattuna siihen, kuinka paljon sinä joudut itseäsi hillitsemään...)

Arvioi ihan rehellisesti, kauanko jaksat elämää hänen kanssaan ilman hellyyttä, tukea, lempeyttä ja niitä käytännön rakkauden osoituksia, joihin parisuhde perustuu? Miehesi murentaa omaa tulevaisuuttaan puolisonasi joka ikinen kerta, kun pakottaa sinut asioihin, joita et halua, tai kieltää sinulta sen läheisyyden jota tarvitset. Vaikka nyt käy sääliksi sinua, uskon, että tulee päivä, jolloin miehesi saa korjata sitä satoa, jota nyt kylvää. On tällaisia parisuhteita ollut minunkin lähipiirissäni. Nainen voi jaksaa uskomattoman paljon, muttei loputtomasti. Jossain vaiheessa miehenkin on otettava vastuu itsestään ja perheestään, muuten lopputulos näyttää väistämättä olevan se, että nainen lähtee etsimään sen onnen, jota ansaitsee.

Kovasti voimia, pidä puolesi ja muista, että tuo käytös lasketaan henkiseksi väkivallaksi. Onko sulla tosielämässä ketään kaveria, jonka kanssa keskustella tästä ihan yleisellä tasolla?

 

Ensimmäisen kerran yritimme seksiä 4kk jälkeen. Sattu niin kovaa, että jäi ihan alkutekijöihinsä. Kun oli kulunut 6kk synnytyksestä kokeilimme uudestaan ja silloin tarvittiin puolituubia liukuvoidetta, jotta homma onnistuisi. Mitään suurta tähtisadetta ei siinä vaiheessa minulle tullut.
Nyt aikaa on kulunut 1v 5kk ja vieläkin seksin määrä on meillä vähäistä eli siinä 3-4krt/kk on meillä seksiä.

Kenenkään ei tule harrastaa seksiä velvollisuuden tunteesta vaan omasta halusta. Miehelläsi on ongelma jos hän vaatii sinulta seksiä vaikka sinä et halua/ jaksa. Jos hän on lukenut keskustelupalstoja ja niiden vastausten perusteella hän vaatii sinulta seksiä niin mistä tiedät, että hän ei olisi nähnyt näitä muitakin kirjoitteluketjuja mutta on vain valinnut itselleen "ne sopivat ketjut"?
Onko miehesi vielä kovin nuori? Onko hän aina tottunut saamaan tahtonsa periksi? Ottaako hän yleensä muiden ihmisten tarpeet huomioon?

Jos mies ei pysty odottamaan, että hänen rakastamansa puoliso, joka on synnyttänyt hänelle lapsen, kuntoutuu synnytyksestä ja hormooniensa myllerryksestä niin silloin on jotain todella pahasti vialla. Ethän sinä mikään kone ole, joka vain tekee jotain kun nappia painaa.

Arvosta itseäsi ja älä tee itseäsi vastaan, sillä nk täällä jo joku kirjoittikin, tapat itsestäsi tiettyjä tunteita ja sitä kauraa sitten niität sinä ja puolisosi vähän myöhemmin.

Miehesi saa lueskella keksustelujapalstoja ja sinä et saa kirjoittaa keskustelupalstoille, herran jestas sentään, miksi sinä et saa tänne kirjoittaa ja miksi hän voi kieltää sinua kirjoittamassa tänne -käsittämätöntä!

Olisiko mahdollista, että kävisit puhumassa jonkun ammattilaisen kanssa tästä asiasta? Ei sinun tarvitse sitä miehellesi kertoa ja noihin keskustelutuokioihin voit varmasti ottaa vauvan mukaan.

Jos puhuminen miehesi kanssa ei oikein johda mihinkään niin voisit kokeilla sitä, että kirjoittaisit hänelle kirjeen jossa täysin avoimesti kerrot kaikki sinun tunteesi ja ajatuksesti tästä tilanteesta. Miehen maailma ei muutu niin paljon kuin naisen maailma muuttuu, sillä mies palaa takaisin töihin hyvin nopeasti ja elämä siellä jatkuu ennallaan, hänen kroppansa ei ole muuttunut, hän ei kovinkaan usein heräile öisin ja ruoki vauvaa (jos ollenkaan), hänen hormooninsa eivät heittele nk naisen hormoonit ja hän pystyy koko ajan tekemään kaikenlaisia asioita ilman, että kroppa panee vastaan.

Käännetään tilanne vielä toisinpäin, jos miehesi olisi sinun asemassa, miltä nämä hänen vaatimukset kuulostaisivat silloin kun sinä vaatisit niitä häneltä ja hän kokisi nk sinä koet?

Oikeasti, lähde tekemään tälle asialla jotain ennenkuin itsetuntosi on musertunut ja olet vain apaattinen kone joka tekee nk muut haluaa. Lapset myös hyvin pienestä asti tajuavat, että ympärillä ei ole kaikki hyvin ja lapset ajattelevat, että vika on heissä.

Tsemppiä sinulle!

 

Niin ja lapset ottavat helposti hieman vanhempana mallia huonoista isistään...heidän käytöksensä välittyy täten uudelle sukupolvelle.

En aamulla uskaltanut sanoa suoraan mitä mietin...mutta pakko se on sanoa.Minä ennemmin lähtisin vauvan kanssa sellaisesta suhteesta kuin mitä sinä sanot eläväsi.Kuin alkaisin miehelle pelkäksi seksi ja talouskoneeksi. =(

 

Et taida alkuperäinen tajuta miten tossun alla oikeasti olet.. Jos miehesi kieltää kirjoittamiset palstoillekin. Huh huh.

Oletko miettinyt miksi haluat niin kovasti miellyttää miestäsi? Siksi, että saat häneltä seksiä antamalla halin silloin tällöin? Haliminen on nyt niin perusjuttu jota ei minun käsitykseni mukaan pitäisi ansaita.

Päivääkään en olisi noin tossukka, en päivääkään. Miehesi vaikuttaa juuri sellaiselta keskenkasvuiselta, joka ehkä pettää ja ilkeää vielä syyllistää sinut siitä.

 

Ap: kannattaisko miettiä miksi olet miehesi kanssa? Siis ihan oikeasti. Jos joudut miellyttämään häntä koko ajan ja tekemään asiat niinkuin hän haluaa ja todellakin harrastaa seksiä halauksen vuoksi, niin ei voi olla totta! Nyt itsekunnioitusta mukaan ja mieti ihan tosissaan, mitä saat mieheltäsi. Onko hän tasaveroinen kumppani sinulle? Menet rikki tuollaisessa suhteessa. :`/

 

Meillä 3 lasta joista nuorin vasta 4kk ja mä saan mieheltäni halin aina kun sitä tarvitsen...seksiä harrastettu synnyksen jälkeen ehkä 4krt. eka kerta vasta jälkitarkastuksen jälkeen ja kyllähän se jotenkin sujui. Mies ei vaadi koskaan mitään. Kyselee välillä olisiko tänään ehkä seksin aika? Jos sanon että väsyttää niin sitten homma siirtyy tulevaisuuteen.

Tätä palstaa taas lukiessani täytyy sanoa että ihanan miehen olen löytänyt...kun tässäkin asiassa ottaa minut niin hyvin huomioon.

Ap...mieti tosiaan onko tuo sellainen parisuhde jossa haluat elää ja siihen lisää lapsia tuoda? Käsittämätöntä että tuollaisia miehiä on ja naisia jotka tuollaiseen alistuu...anteeksi kaikille en halua loukata mutta en voisi kuvitella esim. harrastavani seksi tai tyydyttäväni miestä vain siksi että hän sitä vaatii...lähtisin ennemmin kamoineni ovesta...

 

Hienoa, että ap kokee tilanteensa edistyneen ja on luottavainen, että parempaan mennään.

Minusta ap:n mies on tämän keskustelun perusteella todellakin liian itsekäs ja ymmärtämätön. En kuitenkaan leimaisi häntä ihan niin synkin värein, kuin jotkut täällä. Minusta miehellä on suhteessa oikeus tuoda esiin omat halunsa ja tarpeensa, muttei toki oikeutta painostaa tai kiristää niiden tyytyttämiseksi.

On kuitenkin ihan ok, että puoliso tyydyttää toista VÄLILLÄ suulla tai käsin, jos muu ei onnistu. Ja on ihan ok tyydyttää toista, vaikka ei itse olisi sillä tuulella, että haluaisi yhdyntää/seksiä. Kyllä niitä halejakin on oikeus saada myös silloin, kun toista ei juuri siinä hetkessä hirveästi huvittaisi halia, vaan olisi muuta mielessä. Puolisoa tuetaan niin myötä kuin vastamäessä, puolin ja toisin. Ei jokaisesta pyynnöstä tarvitse hypätä suuseksiä antamaan, mutta kyllä ihmisillä on tarpeita ja ne on jotenkin välillä huomioitava. Ei se ole mitenkään alistavaa, sekin on toisen huomioon ottamista.

Pitkässä parisuhteessa ja etenkin suurten seksuaalisuuteenkin kohdistuvien muutosten keskellä on ihan turha kuvitella, että aina olisi molemmilla kovat halut ja vain silloin, spontaanin romanttisena hetkenä, kynttilänvalossa rakastellaan pitkän kaavan kautta. Jää monella kokonaan väliin kuukausiksi ja sen jälkeen herkästi vuosiksi. Kun asiaa pitää itsekin tietoisesti mielessä ja koittaa etsiä aikaa, niin sitä löytyy ja harjoituksen (ja levon, ajan kulumisen) kautta kummasti sitä haluakin alkaa löytyä.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että välillä miehelle pikaisesti ja ilman omaa intohimoakin annettu suuseksi tosiaan parantaa huushollin ilmastoa huomattavasti ja siten koko perheen elämää.

 

Olen ollut AP:n kuvailemassa tilanteessa ja miehen (nykyään ex) kanssa on kaksi lasta. Olen aina ollut kiltti, mukavuudenhaluinen ja inhoan riitoja. Jostakin syystä olen aina halunnut miellyttää miestä, joka johtunee ehkä siitä, että isäni huusi raivopäisenä ja läpsi äitiä tai tukisti meitä lapsia, joten siitä on jäänyt jonkinlainen tunne, että en halua riitoja missään tapauksessa.

Meilläkin suuseksi aloitettiin noin viikon päästä synnytyksestä. Meillä ei ole ollut tukiverkkoja. Omaa aikaa ja keskeytymättömät yöunet olen halunnut miehelle antaa, jotta edes toinen meistä kykenisi hoitamaan työnsä (minä äitiyslomalaisena ja mies ainoana palkansaajana). Valitettavasti jotenkin homma lipsui siihen suuntaan, että mies alkoi määräilemään minua siksi, että minä en tuonut talouteen rahaa. Mies pakotti minut takaisin töihin, kun esikko oli vain 10 kk vanha. Sama tapahtui nuoremman kanssa. Myös omiin menoihin, ulkopuolisen hoitajan hankkimiseen jne en saanut rahaa. Asuntolaina oli toisaalta kyllä tosi iso, joten eipä miehelläkään ylimääräistä ollut. Mieskään ei tupakoi, ei juo alkoa, ei uhkapelaa jne, joten rahat oli tiukoilla.

Annoin miehelle seksiä kummankin synnytyksen jälkeen jälkitarkastuksen (5-6 vkoa synnytyksestä) tapahduttua. Kun antaa seksiä saamatta mitään, niin aluksi se on yhdentekevää, mutta lopulta vastenmielistä. Lopulta en sallinut miehen enää edes koskea rintoihin jne, vaan halusin vain, että mies hoitaa hommansa 1-2 minuutissa.

Minun lähes 15 vuotta kestänyt uskollisuuteni päättyi kertaheitolla, kun sattumalta tapasin mukavan miehen, jonka kanssa oli kiva jutella. Hullaannuin ja rakastuin ihan täysillä. Suhde kyllä päättyi nopeasti, mutta niin päättyi myös avioliitto.

Hullaantumisesta ja koko kokemuksesta opin, että kun elää halausten, suukkojen ja hyvän seksin osalta täydessä puutteessa, niin tilanne voi laueta katastrofaalisesti. Meillä mies ei ollut viimeisinä vuosina arvostanut minua, ei kunnioittanut eikä koskaan kertonut rakastavansa tai ihailevansa. Kun sitten elämän ensimmäistä kertaa joku ihaili, niin voi pojat, että se tuntui hyvältä.

Jälkikäteen ajateltuna ihmettelen, että miten olen voinut tyytyä noin huonoon suhteeseen. Ystävät ja sukulaiset tietysti ihmettelivät, että miten eroamme, kun julkisivu näytti niin hienolta. Totuus oli kuitenkin toisenlainen.

Pitäkää naiset omista oikeuksistanne kiinni. Tietysti pitää tehdä asioita miehen mieliksi, mutta se ei saa olla yksipuolista eli sellaista, ettei KOSKAAN saa itselle nautintoa, mielihyvää ja sellaista läheisyyttä, jota kaipaa.

AP: Tsemppiä sinulle. Mieti näiden kirjoitusten perusteella rauhassa sitä, että mitä SINÄ haluat ja mikä olisi suhteessanne kohtuullista. Tiedän kokemuksesta, että kun univelkaa saa pois, niin halut tulevat hiljalleen takaisin, jolloin VAADI mieheltäsi hyvää seksiä. Suhteenne tuskin kestää, jos seksielämä muuttuu pakkopullaksi.

 

Jännä lukea rivien välistä, että seksi on asia joka pitää suhteen kasassa..

Meillä seksi on vähentynyt aika oleellisesti verrattuna menneeseen. Pystymme kuitenkin laskemaan leikkiä asialla ja jos ollaan vaikka "sovittu", että illalla harrastetaan ja toista alkaa väsyttää niin ei siitä mitään kaunoja tule. Samalla meidän suhde on kuitenkin vahvistunut ja voi paremmin kuin koskaan.

 

Todella paljon olen pahoillani ap:n tilanteesta! Sinun ei todellakaan tarvitse alistua tuollaiseen tilanteeseen! Miehesi ei tunnu arvostavan sinua yhtään. Itse joskus nuorepana seurustelin(+asuin yhdessä) vähän aikaa samanlaisen miehen kanssa, hän ei arvostanut minua pätkääkään, minun harteille jäi kaikki kotityöt töiden lisäksi, ikinä ei saanut kiitoksen sanaa, ei hellyttä ei mitään. Tai no hellyyttä oli hänen mielestään pelkkä seksi, ei läheisyys, halailu ym. Eipä siinä paljon haluttanut ja eiköhän siitä seurannut haukkumista ja sättimistä lisää. Onneks tajusin ajoissa lähteä suhteesta, ties mitä se olisi ollut jos siinä lapsen olisi hänen kanssaan saanut!

Tällä hetkellä en voi onnellisempi olla, sillä olen naimisissa unelmien miehen kanssa. Esikoinen meillä on 6kk. Seksiä kokeiltiin n. 2kk jälkeen ekan kerran, sattui jonkin verran, mutta lähti siitä pikku hiljaa ja nyt jo nyt reilun kuukauden on seksielämä ollut melkein ennallaa, vähän harvemmin kuin ennen vielä petipuuhia harrastamme. Miestä tyydytin joskus suulla ennen kuin seksi toimi, mutta ihan omasta halustani. Kylläpä mies sitten "palkitsikin" hartia- tai jalkahieronnalla. Missään vaiheessa hän ei painostanut seksiin ja kuten hän itsekin totesi, onhan hänellä kaksi tervettä kättä.

Mies on ollut koko ajan täysillä mukana vauvan hoidossa. Yösyötöt olen minä suurimmaksi osaksi hoitanut, ihan mielelläni olen sen tehnyt, jotta mies jaksaisi töissä jos menee aamuun. Miehellä myös iltavuoroja, joten silloin myös mies noussut katsomaan vauvaa sen itkiessä. Mies tosin herää kyllä aina, on sen verran herkkä uninen. Välillä ollaan tehty niinkin, että olen pumpannut maitoa ja mies pullosta syöttänyt vauvaa. Yhdet kokonaiset yöunet silloin tällöin tekee äidille ihmeitä! Kotityöt teemme puoliksi. Kumpikin saamme myös omaa aikaa. Minulla harrastuksia 2-3 viikossa ja tällöin vauva jää isin kanssa. Myös isi sitten puolestaan on omissa menoissa pari kertaa viikossa. Väsyneitä tietysti olemme molemmat joskus, mutta kun yhdessä kaiken temme toisiamme tukien niin se auttaa kummasti. Ja vaikka petipuuhia meillä on tällä hetkellä hiukan vähemmän kuin ennen, niin muuta hellyttä meillä on paljon.

 

Voi ap, sääliksi käy sinua ja varsinkin pientä vauvaanne, mikäli aiot hänet tuollaisessa ilmapiirissä pitää. Miehesi haluaa ilmiselvästi hallita ja kontrolloida sinua. Toisen alistaminen ei ole rakkautta.

Miksi ihmeessä et saisi käydä tällaisilla keskustelupalstoilla? Täältä saa hyvää vertaistukea ja monesti hyviä vinkkejä vauvan hoitoon. Miehesi haluaa ilmeisesti eristää sinut muusta maailmasta, jottet enää tajuaisi, millainen elämä on oikeasti normaalia. Veikkaanpa, että hän on käynyt lukemassa viestiketjun jostakin seksisivuilta, joissa vastaukset varmasti ovat kuvaamiasi. Niillä sivuilla eivät pyöri keskivertoäidit.

Oletko katsonut Dr. Phil -ohjelmaa? Vai rajoittaako miehesi myös television katseluasi? Kuulostaa kuin olisit vankina omassa kodissasi. Et saa tehdä, mitä itse haluat ja sinut pakotetaan tekemään asioita, joita et halua. Tuo ei todellakaan ole normaalia. Dr. Phil ohjelmassa on ollut aivan miehesi kaltaisia tapauksia ja kaikissa niissä on naista kehotettu jättämään mies, ellei tämä hae itselleen apua ja suhdetta saada toimimaan molemminpuolisen kunnioituksen periaatteella. Vaikket itsestäsi välittäisikään, niin ensisijaisesti sinun on otettava vastuu lapsestasi ja annettava hänelle parempi koti. Pienetkin lapset kyllä tajuavat, ettei äiti ole onnellinen ja kodin jännittynyt ilmapiiri muokkaa heidän luonnettaan huonoon suuntaan.

Tsemppiä sinulle ap. Muista, että sinun ja lapsesi hyvinvointi on tärkeintä, ei miehesi.

 

Oletko ap. tullut ajatelleeksi, että lapsesi tulevat kasvaessaan katsomaan mallia isänsä käytöksestä ja kohtelevat sinua sitten isompana yhtä huonosti (=halveksien) kuin miehesi nyt.

Tiedän tapauksia, joissa perheen äiti on alistunut lähes kaikessa miehen tahtoon ja hoitanut kodin ja lapset tunnollisesti. Vasta viisikymppisenä nämä naiset ovat havahtuneet siihen, kun omat lapset suhtautuvat äitiin vain palvelijana. Murrosiästä alkaen lapset ovat halveksineet äitiään ja arvostaneet vain isäänsä (eli saaneet täysin vääränlaisen elämänmallin). Nämä äidit ovat alkaneet toteuttaa omia tarpeitaan vasta eron jälkeen. Surullista, että he uhrasivat elämänsä parhaat vuodet perheelleen aivan turhaan, koska lopputulos on se, että lapset eivät edes halua nähdä äitiään.

Vain vaatimalla kunnioitusta voi sitä myös saada. Toivotan ap:lle voimia ja jaksamista. Tilanteesi ei tällä hetkellä ole helppo, mutta toivottavasti opit arvostamaan itseäsi (ja ennenkakkea lastasi) sen verran, ettet anna miehesi pilata elämäänne.

 

Mitä mahtanee ap:lle kuulua nykyään? Onko tilanteenne jo parempi? Olisi todella mukavaa kuulla sinusta, käyt aina silloin tällöin mielessäni.Jaksamisia toivon sinulle!

 

Nostetaanpa taas tätä ketjua, että ap huomaa että häntä kaivataa...tällä palstalla putoaa jo muutamassa tunnissa jutut toiselle sivulle.

 

Ylös ylöspäin...

 

Missä olet ja mitä kuuluu???

 

"liila kirjoitti": Miehesi haluaa ilmiselvästi hallita ja kontrolloida sinua. Toisen alistaminen ei ole rakkautta.

Tätä mieltä olen minäkin, aika ikävältä elämäsi tuntuu. Mutta... samoja piirteitä on valitettavasti myös meillä, ei minunkaan mieheni ei ymmärrä näillä palstoila käymistä. Hänestä täällä käyvät vain jonkut tyyppiset "netti-ihmiset, eikä tavalliset ihmiset!? minä taas uskon,että tämä on ihan jo nykyaikaa ja täällä käy kaikenlaisia ihmisiä - etenkin "normaaleja" ihmisiä, jotka tosiaan haluavat vertaistukea. Ja haluavat vaihtaa kokemuksia ja saada tukea, siksi minäkin täällä käyn!

SAmoin on meillä, että minä teen kotona enemmän kotihommia, pesen pyykit, silitän pyykit, myös hänen.. teen pääsääntöisesti ruuat ja siivoon huushollin + hoidan lapsiin liittyvät perusrutinit.... ja hänelle ikäänkuin "kuuluu " enemmän vapaata koska tekee raskasta työtään - minä kuitenkin olen "vain kotona"... tämähän se miesten ajatusmaailma usein on. Valitettavasti.

Kyllä on totta, että saamme usein myös syyttää itseämme, että päästämme miehet niin helpolla!! minua ainakin harmittaa, että en ole alusta asti vaatinut enemmän tasa-arvoa suhteeseemme! nyt sitä onkin sitten jo aika vaikea alkaa "taikomaan" ja saada "vanhaa koiraa opetettua uusille tavoille". Pakko se on kuitenkin yrittää, itsemme takia!

Paljon voimia ap:lle, koita ajatella MYÖS ITSEÄSI ja sitä mitä SINÄ haluat, jos koko ajan myötäilet ja annat toisen pompottaa itseäsi niin se ajaa sinut katkeruuteen ja surulliseen elämään. Arvosta itseäsi ja lastasi ja yritä selittää miehellesi näitä asioita vaikka sen perusteella mitä täällä on neuvottu! Ulkopuolinen apukin olisi varmaan harkitsemisen arvoinen asia, kuten lapsiperheneuvoja tms. Itsekin olen miestäni sinne pyytänyt, muuta ei suostu, hänestä pitäisi itse ratkoa ongelmamme...

 

Kiitoksia kaikille vastauksesta ja tuesta, ja mukava että Leena olet ajatellut minua ja tilannettani. Parempaan päin tässä on mennyt onneksi. Ollaan saatu keskusteltua asioista, ja mieheni hoitaa oman osuutensa kotitöistä, voisin sanoa että kotityöt menee aikalailla puoliksi, yhdessä siivotaan viikonloppuisin ja mä hoidan pyykin ja hän ruuat ja kaupassa käynnit. Mies on töissä päivät joten toki minä hoidan kaikki vauvan yöheräilyt ja iltaisin hoidamme vauvaa yhdessä. En ole enää ollenkaan niin väsynyt kuin vauvan ollessa ihan pieni, vaan nyt jo toipunut synnytyksestä ja lisäksi vauva nukkuu jo paremmin yönsä. Nautin nykyisin aivan erilailla elämästä ja päivistä vauvan kanssa kuin ihan alussa. Voisin sanoa että olen suurimman osan aikaa ihan tosi onnellinen
En tiedä onko mieheni nyt niin paha kuin monen teidän vastaajan mielestä, omasta mielestäni hänessä on hyvät ja huonot puolensa, ja toki tuo oli törkeää miten hän kohteli minua synnytyksen jälkeen mutta nyt on kohtelu parantunut onneksi. Meillä vaan tilanne on edelleenkin niin, että mieheni kiukuttelee ja on ärtynyt ellei saa seksiä väh. kerran viikossa, ja itse pääsen helpommalla kun menen siihen mukaan vaikkei itseä huvittaisi. Nyt synnytksestä on jo puoli vuotta eikä enää juurikaan satu yhdyntä ja välillä siitä jopa nauttiikin nyt jo. Toki olisin itse voinut lykätä seksin aloittamista tähän puoleen vuoteen mutta eipä sille mitään voi että helpommalla pääsin kun suostuin jo aikaisemmin. Miehessäni on muitakin piirteitä joista en pidä, ja näen että hän on ne oppinut omalta isältään. Mutta olen päättänyt hyväksyä ne piirteet ja muokkaan omaa käytöstäni sellaiseksi ettei tule riitoja tietyistä asioista tai ettei kodin ilmapiiri pääse tulehtuneeksi. Tai siis yritän kovasti miellyttää miestäni. Tämän teen ihan vain siksi että ihan oikeasti pääsen silloin helpommalla kun mies on hyvällä tuulella ja meillä on silloin mukavaa tämä arkielämäkin. Toivon että lapsi voi hyvin kun minä ja mieskin voimme hyvin. En halua erota eli hyvin paljon olen valmis nielemään että perheemme pysyisi koossa. Mielestäni lapselle on parempi kasvaa ehjässä perheessä ja pelkään että olisin aivan hajalla jos eroaisimme enkä saisi elämääni kuntoon. Kertakaikkiaan uskon että pystyn toiminaan ja olemaan onnellinen tällaisessa suhteessa vaikka mieheni ei olekaan täydellinen. Mutta onko niitä täydellisiä miehiä oikeasti? Hänen kanssaan olen päättänyt perheen perustaa ja haluan nyt tämän valintani jälkeen sitten vain katsoa miten parhaiten saan perheen näillä lähtökohdilla toimimaan. Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Toivon että en ajautuisi niin pahaan tilanteeseen kuin jotkut kirjoittajat ovat kertoneet tutuistaan esim. Toivon tosiaan ettei lapseni mitenkään ajattele että mieheni ei kunnioita minua. En ole ihan varma kunnioittaako hän. Yritän tulla paremmaksi ihmiseksi että hän voisi minua kunnioittaa tasavertaisena. Taitaa olla aika paljon ongelmia ja selvittämistä tässä suhteessamme mutta toivon kovasti että asiat selviävät ja voimme antaa lapsellemme turvallisen ja hyvän kodin. Kiitos kovasti kirjoituksista, ja kirjoitelkaa edelleen jos jaksatte vielä! Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

 

Toki sussa se suurin vika onkin ja ongelmat poistuu, kun sinä muutut paremmaksi ihmiseksi. Ja onhan se tosi aikuista säännölliesti kiukutella, jos ei saa seksiä. Ymmärrän, että joskus kiehuu yli, mutta että viikottain. Moniko mies jaksaisi naista, joka kiukuttelisi aina kun ei saa orgasmia? Taitaisi seksistä mennä maku molemmilta, mutta jos tilanne on toisin päin, tietenkin naisen tulee ymmärtää ja joustaa, jotta mies ei lähde vieraisiin.

 

...vielä edessä ja kiire harrastaa seksiä! En ymmärrä, miksi joudut suostumaan riitojen pelossa seksiin. Ei todellakaan kuulosta hyvälle suhteelle. Miehesi ei arvosta sinua tarpeeksi ja on itsekeskeinen sanonkomikä.

Nainen palautuu synnytyksestä n. vuodessa!

Mulla meni jo jälkivuodossa 12 viikkoa ja tuntemukseen, että on takaisin oma itsensä meni se vuosi. Synnytys oli kuin oppikirjasta suoraan, eli ei mitään komplikaatioita.

 

Että kuulimme sinusta. =)

Ja mukavaa että tilanne on helpottanut, mutta aivan todella tahdon sinulle sanoa, että älä anna alentaa itseäsi.Siitä ei hyvää seuraa, sinun ei kuulu olla kynnysmatto eikä niellä kaikkea sovun nimissä.Oikeassa parisuhteessa on tervettä uskaltaa myös riidellä ja purkaa paineita, olla yleensäkin erimieltä.

Pidä puolesi ja vedä raja mitä et ole valmis ylittämään! Jos ero tulee pärjäät varmasti, älä tuudittaudu sen varaan että se nykyinen olisi sinulle se paras, kun anteeksi nyt vain mutta ainakaan minusta hän kuulostaa todella lapselliselle.Sitten vielä yksi asia, lapsesi oppii nyt samat käyttäytymis mallit häneltä kuin hän on oppinut omalta isältään...sitäkin sinun sietää ajatella.

Kaikkea hyvää elämääsi ja uskalla elää täysillä, eikä poljettuna osapuolena...sillä avaimet onneesi ovat vain ja ainoastaan sinun käsissäsi!!!