Se ois sit viimenen pikakäynti iskän ovella....

Hakemassa tän päivän postit. Sit Postiin tekemään muutos, et kääntävät hänen postit meille ja asuntotoimistoon palauttamaan asunnon avaimet. Jaa-a... saa nähä mitä tykkäävät kun ilmoitan, että he saavat hoitaa asunnon tyhjennyksen ja siivouksen. Meistä ei kukaan sinne kykene enää menemään...: /

Viimeisenä pitää vielä lähteä suunnittelemaan sopivaa kukkavihkoa haudalle...
 
Ja löytyi ihana hautaustoimistokin. Vievät isäni krematorioon ma:na tai ti:na ja torstaina saadaan uurna matkahuollon kautta takaisin. Saatiin isälle vielä kiva yksinkertainen ekoarkku :)

Ja jotenkin hirmuisen ihanalta tuntui kun hautaustoimistolta tuli sähköpostia ja lopussa oli lause:

"Olkoon voima kanssasi."

Tiesi, etten kuulu kirkkoon, mutta tuo lause vielä sattuu olemaan rakastamistani Star Wars-elokuvista... =)
 
onkoonko
ei ainakaan tullut mitään mutinoita, meillä oli vielä se tilanne, että otettiin osa tavaroista ja loput jäi huollolle siivottavaksi....ja vikasta kuukaudesta ei edes vuokraa maksettu. Minkäs ne sille mahtaa?
Tosin meidän isän kämppä meni täyremonttiin koska oli muhinut siellä...jonkin aikaa. Ehkä sillä ei siksikään ollut niin väliä. Ja meillä kesti hetken saada tarv. paperit jotta edes päästiin asuntoon, eikä siten millään ehditty sen kuun loppuun mennessä hommaa hoitaa. Ja vikan kuun vuokrasta vaan perunkirjakopio, josta näkyi ettei ole mistä maksaa, ja asiat oli ok.

Tsemppiä sinulle, meidän tilanteet vaikuttaa HYVIN samankaltaisilta, mitä olen viestejäsi seurannut! Muista olla itsellesi armollinen, jos joskus tuntuu, että et sure kuten "kuuluisi".
 
ei ainakaan tullut mitään mutinoita, meillä oli vielä se tilanne, että otettiin osa tavaroista ja loput jäi huollolle siivottavaksi....ja vikasta kuukaudesta ei edes vuokraa maksettu. Minkäs ne sille mahtaa?
Tosin meidän isän kämppä meni täyremonttiin koska oli muhinut siellä...jonkin aikaa. Ehkä sillä ei siksikään ollut niin väliä. Ja meillä kesti hetken saada tarv. paperit jotta edes päästiin asuntoon, eikä siten millään ehditty sen kuun loppuun mennessä hommaa hoitaa. Ja vikan kuun vuokrasta vaan perunkirjakopio, josta näkyi ettei ole mistä maksaa, ja asiat oli ok.

Tsemppiä sinulle, meidän tilanteet vaikuttaa HYVIN samankaltaisilta, mitä olen viestejäsi seurannut! Muista olla itsellesi armollinen, jos joskus tuntuu, että et sure kuten "kuuluisi".
Joulukuun 21.päivä huoltomies löysi isäni. Arvioitu kuolinaika on 1.12., mutta nopsaan siellä kun käytiin niin seinällä oli marraskuun kalenteri ja marraskuun lopun laskuja maksamatta, sohvalla auki 26.11. televisio-ohjelmalehti... Poliisilta sain avaimet jo tän viikon tiistaina, ja nopsaan siellä vaan siskon kans käytiin hakemas henk.koht. tavarat, eli laskut, pari valokuvaa ym. Loput jäi sinne eikä kukaan meistä sinne kykene enää menemäänkään... Haju on sanoinkuvaamaton ja makkarin lattialla kuivuneet veret ja hiukset siinä kiinni....:x Mie en niitä lähde siivoamaan...

Niin ja tätä surutyötä on tullut jo jokusen vuoden tehtyä kun tiennyt missä jamassa isä on ollut. Silti se tuntui pahalta kun tajuttiin, et kuin yksin se oli. Miun ja siskoni Joulukortit oli oven välissä avaamattomina postien joukossa, muita kortteja ei ollut edes tullut... ja liki kuukauden siellä kerkisi olemaan ennen kuin kukaan löysi...
 
Viimeksi muokattu:
voih
Saanko kysyä että mitä tarkoitat kun sanoit "kun tiennyt missä jamassa isä on ollut"? Mulla äiti kuollut tänä vuonna ja oli alkoholisti ja tosi karmeeta sitä oli katella...
 
onkoonko
[QUOTE="vieras";25328732]Eikä sitten tullut ajateltua että voisi vaikka käydä sitä isää katsomassakin välillä??[/QUOTE]

et ilmeisesti ole alkoholistin läheinen?

Minun isäni oli äärimmäisen väkivaltainen sekakäyttäjä, ja minulla ei ole pätkääkään morkkista siitä, etten ihan joka kuukausi häntä viitsinyt tavata.

Ei ap
 
  • Tykkää
Reactions: Wolt
nii-i
[QUOTE="vieras";25328732]Eikä sitten tullut ajateltua että voisi vaikka käydä sitä isää katsomassakin välillä??[/QUOTE]

Sinulla ei selkeästi ole alkoholistivanhempaa.
 
"vieras"
voimia kovasti ap:lle. surullista miten yksinäinen isäsi on ollut jos kuukauteen ei kukaan ole kaivannut. vaikka enpä minäkää isänni osaisi kaivata jos ei kuukauteen mitään kuuluisi. oliko isäsi kaatunut vai mitä sielä oli sattunut jos verta on lattiassa?

eihän kukaan ap:ta nyt ala syyllistämään vaikka ei isää ollutkaan osannut tuona aikana kaivata. yksi vieras jo siihen tyyliin viestiä laittoi. kaikilla ei ole sellaisa vanhempia joiden kanssa tekis kovin usien mieli pitää yhteyttä
 
"salla"
Sinulla ei selkeästi ole alkoholistivanhempaa.
Mulla on isä alkoholisti ja tasan tarkkaan olen soittanut hänelle pari kolme kertaa viikossa ja siten tsekannut jotta kaikki on ok...edes siltä osin, että tiedän hänen olevan hengissä. En minä hänen luonaan käy silloin kun putki on pahimmillaan, mutta soitan kuitenkin.

Mutta jokainen tekee tavallaan ja omien voimavarojen mukaan, eikä siitä pidä ottaa mitään tunnontuskia vaikka joku täällä asiaa ihmettelisikin. Ja mä en sitten ollut tuo joka asiaa täällä kysyi...tosin mietin kyllä itsekseni samaa.
 
[QUOTE="vieras";25328732]Eikä sitten tullut ajateltua että voisi vaikka käydä sitä isää katsomassakin välillä??[/QUOTE]

meillä kävi niin,että kun vanhempani erosivat meidän ollessa lapsia ( itse olin 6 tai 7 v ) isä alkuun piti yhteyttä pari vuotta,sitten kuningas alkoholi vei voiton ja isä soitteli n. joka toinen vuosi kännissä,kun sattui muistamaan että hänellä on 3 lasta..vaikka oltiin pieniä lapsia vielä,niin ikävä kyllä ei huvittanut tavata isää saati pitää yhteyttä monien isän puolelta tulleiden lupausten jälkeen..
Isämme kuoli joitain vuosia sitten ja vaikka herkkä ihminen olenkin,niin oman isän kuolemasta tullut tieto ei tuntunut oikeasti miltään..
 
onkoonko
että se tapaamattomuus ei aina ole sieltä perillisiltä päin lähtöisin. Vai useinko itse "salla" soittaisit, jos saisit tappouhkauksia, huorittelua ja luuria korvaasi??
 
"vieras"
[QUOTE="salla";25328808]Mulla on isä alkoholisti ja tasan tarkkaan olen soittanut hänelle pari kolme kertaa viikossa ja siten tsekannut jotta kaikki on ok...edes siltä osin, että tiedän hänen olevan hengissä. En minä hänen luonaan käy silloin kun putki on pahimmillaan, mutta soitan kuitenkin.

Mutta jokainen tekee tavallaan ja omien voimavarojen mukaan, eikä siitä pidä ottaa mitään tunnontuskia vaikka joku täällä asiaa ihmettelisikin. Ja mä en sitten ollut tuo joka asiaa täällä kysyi...tosin mietin kyllä itsekseni samaa.[/QUOTE]

Mä en ole nähnyt äitiäni ja veljeäni kohta kolmeen vuoteen,puhelimessa ollaan yhteydessä ehkä just se 1xkk,mä vedin itseni aikanaan henkisesti aivan paskaksi kun seurasin sivusta,ja vieläkin tekee tiukkaa kun tietää että minkälaista se elämä siellä on.
Oman lapsen saatuani otin ja lähdin omasta mielestäni sopivan matkan päähän koska omasta elämästä ei olis tullut yhtään mitään koska surin asiaa niin että masennuin itse.
Nyt sitten odotellaan kumpi juo itsensä ensin hengiltä vai tekevätkö toisilleen jotain.
Ap.lle voimia kovasti.
 
tuttu juttu
[QUOTE="salla";25328808]Mulla on isä alkoholisti ja tasan tarkkaan olen soittanut hänelle pari kolme kertaa viikossa ja siten tsekannut jotta kaikki on ok...edes siltä osin, että tiedän hänen olevan hengissä. [/QUOTE]
Eli olet se juomisen mahdollistava läheinen koska tuolla tapaa pidät huolta isästäsi ja hänen juomisestaan.

Et taatusti soittaisi terveelle isällesi kolme kertaa viikossa vaikka yhtä lailla hän voisi saada sydänkohtauksen tai muun yllättävän sairauden.
 
"Salla"
että se tapaamattomuus ei aina ole sieltä perillisiltä päin lähtöisin. Vai useinko itse "salla" soittaisit, jos saisit tappouhkauksia, huorittelua ja luuria korvaasi??
Pahimpina hetkinä sieltä tulee sellaista sontaa jotta siitä voisi todella pahoittaa mielensä jollen pystyisi pistämään niitä tuon alkoholismin piikkiin ja pitämään niitä vain sanoina joilla ei ole painoarvoa.
Totta on sekin, että useinhan se saattaa olla niinkin päin että ihminen haluaa erakoitua eikä pitää yhteyksiä kehenkään, aika vaikeaa on siinä kohden sitten pitää yhteyttä ja varmistella onko kaikki edes jokseenkin ok.
Meillä tilanne on onneksi niin, että isäni on kausijuoppo eli putki saattaa kestää sen 1-8kk yhtäsoittoa ja silloin minä vien kerran viikkoon hänelle ruokaa ja soittelen parin päivän välein. Ja sitten vastaavasti saattaa olla pitkä pätkä sitä kuivaa kautta.

Mutta kuten jo aiemmin sanoin niin jokainen meistä toimii parhaaksi katsomallaan tavalla ja tämä on minun tapani toimia, sillä en pystyisi tai haluaisi katkoa välejä isääni on hän sitten alkoholisti tai ei...välien katkomiseen saisi tapahtua jotain pahempaa minun kohdallani.
 
"Salla"
Eli olet se juomisen mahdollistava läheinen koska tuolla tapaa pidät huolta isästäsi ja hänen juomisestaan.

Et taatusti soittaisi terveelle isällesi kolme kertaa viikossa vaikka yhtä lailla hän voisi saada sydänkohtauksen tai muun yllättävän sairauden.
Ihan omilla varoillaan hän juo. Eli mä en ole se joka ymmärtää jotta pappa juo, vaan kyllä mä kerron mielipiteeni siitä kannattaako homma vai ei. Se, että vien hänelle ruokaa pahimpina kausina niin on mulle itsestään selvyys...ketään ei vaan hylätä jos voi auttaa. Mä elän ton mukaan ja joku toinen taas toisin. Ei siinä ole mitään sen kummempaa.
Ja kyllä me soitellaan kolme kertaa viikossa ihan nyt hänen selvänäkautenaan ja tavataankin usein.
 
  • Tykkää
Reactions: Kurmeli
"Salla"
Ap:lle voimia. Itse olen aikoinaan yrittänyt tyhjentää alkkiskämppää jossa vainaja ei ollut ehtinyt olla kuin muutaman päivän...haju oli jo silloin melkoinen kun osa niistä ruumisnesteistä oli tullut jo lattialle.
 
Lainaus Alkuperäinen kirjoittaja "salla" Näytä viesti
Mulla on isä alkoholisti ja tasan tarkkaan olen soittanut hänelle pari kolme kertaa viikossa ja siten tsekannut jotta kaikki on ok...edes siltä osin, että tiedän hänen olevan hengissä. En minä hänen luonaan käy silloin kun putki on pahimmillaan, mutta soitan kuitenkin.

Mutta jokainen tekee tavallaan ja omien voimavarojen mukaan, eikä siitä pidä ottaa mitään tunnontuskia vaikka joku täällä asiaa ihmettelisikin. Ja mä en sitten ollut tuo joka asiaa täällä kysyi...tosin mietin kyllä itsekseni samaa.
Ei tulisi mieleenkään soittaa omalle äidilleni, hänellä putki päällä jatkuvasti. Joskus pohdin mitä hälle kuuluu, jos ei ole mua vaivannut soitoillansa viikkoon, kahteen. Usein en edes vastaa kun soittaa. Isäni kanssa en ole puhunut vuosiin, eikä ole ikävä. Kummatkaan eivät mulle ole perhettä, vaan ainoastaan vanhemmat. Äiti suoraan vuosi sitten sanonut että hänellä ei ole ystäviä. Totesin että tee asialle jotain äläkä vikise -- niin me muutkin tehdään. Hänen vastaus, "joo, mutta ei mua ne kiinnosta. ne ihmiset ketkä mua kiinnostaa, niitä ei kiinnosta nähdä eikä kuulla, ja niitä on tasan kaksi, sinä ja veljes." Samaan syssyyn manipuloivasti vihjaisi rivien välistä, että kun hän veivit heittää, niin syy on minun ja veljeni, koska meillä on omat elämät ja perhettä ja muitakin velvollisuuksia kuin tukea alkkisvanhempia. On päiviä, jolloin TOIVON, että äitini kuolisi. Ei tarvitsisi miettiä milloin se puhelu tulee, että on löydetty asunnostaan. Isästä en välitä senkään vertaa, sillä häntä en tule hautaamaan, vaikka kuinka onkin isäni.

Oishan se kiva jos olisi vanhemmat jotka tukee tai edes soittaisivat joskus epäitsekkäistä syistä, eivätkä manipuloisi ja valittaisi jatkuvasti ja sössöttäisi kännisenä miten odottavat jo kuolemaa ja syyllistäisi. Mutta kun ei niin ei. Miksi kantaisin heistä huolta, kun ei heitäkään kiinnosta mitä mulle ja heidän lapsenlapselleen kuuluu?
 
Viimeksi muokattu:
"vieras"
Minulla oli alkoholistivanhempi, samoin miehelläni ja silti minusta on järkyttävää että ihminen on kuukauden kuolleena ilman että kukaan kaipaa :( Ymmärrän jokseenkin sen ettei haluta pitää yhteyttä mutta toivottavasti ette tässä kohtaa rupea esittämään surevaa läheistä kun ette ole aiemminkaan välittäneet. :(
 

Yhteistyössä