Salarakkaille

Kyllä, näin nimenomaan asia on. Kun astia on rikki, sitä ei ehjäksi enää saa - särö säilyy aina ja ikuisesti, vaikka mitä tekisi. Siis vaihtoon vain koko mies ja uuden oman elämän alkuun, nainen!

 

voi kun on elämä niin ihanaa kun oon heilastellut tosi ihanan seksikkään komean haluttavan ukkomiehen kanssa kohta vuoden! ei olla jääty kiinni, ja toivottavasti ei jäädäkään. itse olen vapaa kuin taivaan lintu, tarkoitus ei ollut rakastua eikä edetä näin pitkälle mutta niin tässä vaan on käynyt. ja näin taivaallisen ihanaa seksiä en ole vielä eläessäni saanut kuin nyt. niin vahvasti tunnetaan nyt molemmat. on todella upeeta 44-vuotiaana kokea jotain mitä ei ole koskaan aiemmin kokenut! kumpikaan meistä ei ole tiennyt miltä seksi tuntuu silloin kun on tunteet mukana ja rakastaa toista ja haluaa antaa hänelle parasta mahdollista nautintoa.

 

Tosiasia kuitenkin on että hyvin useat liitot kariutuvat. Kariutuvatko ne vain ja ainoastaan itsekkäsiin toisiin naisiin vai siihen ettei ihminen ole loppujen lopuksi yksiavioinen? Nykyisin tämä sarjana, perättäisenä toteutuva moniavioisuus näkyy eron jälekisinä uusina liittoina ja niihinkin saatta syntyä vielä uusia lapsia. Ei kai uusioperheitä voi kutsua yksiavioisiksi vaan osana moniavioisuuden ketjussa? Moni on elämänsä aikana varmasti ihastunut vaikka onkin ollut varattu. Olisko ihastuminen yksi tapa selviytyä elämässä, kuvastaahan se elämäntahtoakin. Kun ihastuu kokee tunteensa aitona (mitä se onkin) ja järjelle ei jää paljoa tehtävää. Onhan järki kuitenkin paljon myöhäisempi juttu kuin tunteet ihmisen evoluutiossa. Ap:lle sanoisin, että jos hyväksyt miehesi juoksut niin kun tarkasti mietit sinun tulisi myös hyväksyä sama itsellesi, antaa sama heikkous anteeksi myös itsellesi. Olet siis moniavioinen.

 

Aika pikkumaista sakkia täällä. ""Salarakas"" on automaattisesti huora ja vaimo aah-niin-ihana-nainen!

Jos vaimo olisi niin ihana, miksi hakea rakkautta muualta? Kyllä suhteessa on silloin vikaa ja VAIMO on silloin itse tähän syyllinen, niinkuin ukkokin.

Ja hei, onhan näitä pelkkiä seksin metsästäjiä baarit täynnä viikonloppuisin ja lapin hiihtokeskukset ympäri vuoden.

Mutta mutta, jotkut ukot etsivät ja löytävät elämänsä rakkauden muualta, näinkin voi käydä.

Ja sekös saa vaimot täällä haukkumaan kaikki muut paitsi itsensä pataluhaksi.

Pata kattilaa soimaa vai miten se menikään ?=)

 

Tiedoksi että olen eroamassa, mutta
ei siitä sen enenpää.
jaa jaa. miksei huoli? Sinäkös sen tiedät.
Sekin on mahdollista muttei todennäköistä.
Minua ei yksinolo pelota, ja sitäpaitsi
tuskin tarvis kauaa olla yksin mutta
kuitenkin haluan edetä omalla tahdillani
asioissa,
salarakkaani myös tekee näin.
Ja tässäkin asiassa olen vain vastuussa omasta
elämästäni en muitten.

 

Johan olen sanonut että kannan
vastuun teoistani ja olen siitä ylpeä.
Olen valinnut tämän tien ja seuraan sitä,
sorry vaan.
Tottahelvetissä mä teen väärin mutta sanokaa
nyt hurskastelijat kuka on täydellinen elämässään?????

Minä elän omaa elämääni näin, eläkää te niinkuin
parhaaksi näette

 

voihan vittu mikä äärifemakko! ja naiset ne ei pillullaan muka ajattele ollenkaan? hah! kapakat on täynnä sinkkuja ja naimisissa olevaista muijista jotka muutaman paukun jälkeen jakaa estoitta persettään kelle hyvänsä. ja jos vaan sattuu kohdalle joku pitsanpaistaja tai neekeri niin saanti on varma. ei siinä moraalikysymykset paljoa naistakaan vaivaa!

 

Ja ukkomies ei tietenkään pysty eikä kykene sanomaan ei - vai?

 

Kuules nyt ""järki käteen"", otapa itse se järkikultasi käteen ja LUE nämä viestit. Kuka täällä on nyt väittänytkään, että se petturimies olisi täysin viaton? Ei kukaan! Tottakai pettäjässä on vikaa paljonkin. MUTTA ei salarakaskaan syytön ole (paitsi tietysti omasta mielestään).

Ei näihin asioihin ole olemassakaan vain yhtä ainokaista syyllistä. Jokaikisellä osapuolella on oma vastuu, myös sillä salarakkaalla!

 

Roskaa. Parisuhteessa, jossa mies käy vieraissa, petturi on se mies suhteessa puolisoonsa - ei suinkaan se vaimolle usein täysin tuntematon salarakas.

Nämä ihmiset, jotka hakevat syyllistä suhteen ulkopuolelta, ovat usein selaisia jotka elämässään muutenkin hakevat eri tilanteisiin syyllisiä muista ihmisistä; milloin on vuorossa lasten opettaja, milloin työkaveri, esimies, työnantaja, päiväkodin täti, verottaja, poliisi, kauppias, naapuri, bussikuski jne. lista on kirjava ja loputon. On huomattavasti vaikeampaa rehellisesti tutkia omaa itseään ja miettiä omaa osuuttaan tapahtumassa.

Parisuhde on kahden kauppa ja se tulee selvitelläkin näiden kahden osapuolen kesken.

 

Salarakas syytön tai syyllinen - siis tarkalleen ottaen mihin? Ja mikä vastuu - siis tarkalleen ottaen kenelle?

Oma vastaukseni näihin molempiin kysymyksiin on ""en todellakaan osaa sanoa"".

 

Hah, mitä logiikkaa nim. ""elli"" Ajatellaanpa, että pubin vessassa joku kusee kengillesi. Lohduttaako se yhtään, jos kusija sanoo: ""Sorry, että kusin kengillesi, mutta jos se en olisi ollut minä, niin se olisi ollut joka tapauksessa joku toinen!""

 

Ihmettelen myös naisia, jotka huolivat tuollaisen miehen puolisokseen. Tutkimuksista en tiedä, mutta kohtalaisella elämänkokemuksella ja ihmistuntemuksella voin helposti vetää sen johtopäätöksen, että kerran petturi pettää myös jatkossa kun parisuhde ajautuu tiettyyn vaiheeseen - ja se tulee kaikille eteen. Petturin ajatus kai kulkee sillä raiteella, että hänellä on tilaisuuden tullen jakamaton oikeus moiseen käyttäytymiseen. Teon oikeutukset taas ovat näitä vanhoja tuttuja; vaimo ei anna, vaimo antaa liian harvoin, vaimo ei halua, elän tunteettomassa liitossa...

 

<<Hah, mitä logiikkaa nim. ""elli"" Ajatellaanpa, että pubin vessassa joku kusee kengillesi. Lohduttaako se yhtään, jos kusija sanoo: ""Sorry, että kusin kengillesi, mutta jos se en olisi ollut minä, niin se olisi ollut joka tapauksessa joku toinen!""


Logiikkasi ontuu. Jos kyseinen ihminen on päättänyt KUSTA JONKUN KENGILLE (eli pettää) ... siin se, kenen kengille hän sattuu kusemaan, on sattuma. Samaten kuin se, kuka sattuu olemaan petturin valitsema pimppi tai kalu (eli salarakkaita on turha syyttää). Kun olet valinnut KUSTA JONKUN KENGILLE, on sattumaa, olenko minä siinä toisessa vessassa vai Mirkku, Maija tai Anni. Kuset kumminkin.

 

Täytyypä sanoa pari sanaa. Ei miehen seikkailua (en tarkoita toistuvia) pidä ottaa niin että astiaan jää särö. Ei niin tosikko saa olla. Korkeintaan jää elämän merkki avioliittoon. Kymmenen vuoden kuluttua kumpikaan ei edes muista koko asiaa. Tai ehkä muistaa, mutta ei kipuile.
Täällä on tosi mustavalkoista porukkaa.

 

Juuri näin ajattelee ja toimii todellinen miestemme valioyksilö. Näettekö nyt naiset - mies on kerrankin rehellinen ja saa sanottua asiansa suoraan. Älkäämme elätelkö mitään lapsellisia harhakuvitelmia ""omista miehistämme"".

Terveisin telaketjufeministiksi ryhtymistä harkitseva vaimo.

 

Niin, ""antaa anteeksi"" muttei unohda ikinä - eikös se ole yksi meidän puolisoiden perusominaisuuksia. Se on vähän sama kuin jatkaa yhteiselämää, muttei uskalla koskaan enää luottaa täysin eikä rakastaa.

 

Sinä, Mirkku, Maija tai Anni voitte päättää olla menemättä siihen vessaan jossa käy outoa porukkaa. Käykää vessassa kotona niin ei tarvitse ihmetellä tuleeko joku kusemaan kengille. Tai jos kuseminen jostain syystä pääsee tapahtumaan, ei tarvitse odotella hoo moilasena että toinen saa rakkonsa tyhjennettyä. Aina voi kävellä pois

 

Olen aivan samoilla linjoilla. Kai se on joillekin aivan sietämätöntä etsiä vikaa siitä omasta pesästä - itsestä ja puolisosta - ja siksi mielellään haetaan syyllisiä ulkopuolisia. Mieskin usein kärähdettyään vieraasta yhtyy tähän samaan syyttelykuoroon - siis siirtää vastuun teostaan sekä vieraalle naiselle että jopa puolisolle, kun tämä oli hänen mielestään sellainen ja tällainen.

 

Et kai raukka ole alkanut oikeasti uskoa että se varattu mies eroaisi ja sinuun vaihtaisi? Kyllä naiset on hölmöjä ja hyväuskoisia. Ja mitäs ajattelit tehdä kun se petturimies sitten pettää sinuakin (minkä aivan varmasti tekee) ellet itse ehdi ennen häntä? Kun on tavarastaan huoleton niin on sitä sitten kaikkien kanssa. Ei se uusi suhde tilannetta mihinkään muuta.

 

Yksinkertaisuus on saavuttanut huippunsa. Olet siis vilpittömästi sitä mieltä ettei toisella naisella ole mitään velvoitteita vaimoa kohtaan? Ja samoin ettei kenelläkään ihmisellä ole mitään velvoitteita ketään kohtaa? Huhhuh. Mahdat olla melkoisen mukavaa seuraa. Itse ainakin lähden siitä ettei minulla ole oikeutta olla varatun miehen kanssa. Samoin minulla ei ole oikeutta pettää, valehdella, varastaa jne vaikka se joissakin tilanteissa olisi helppo ratkaisu.

Ja huomaa, ettei kyse ollut siitä ettei petetty osapuoli löytäisi vikaa itsestään tai miehestään vaan siitä että muita ihmisiä voi kohdella hyvin vaikkei heitä tuntisikaan. Kun tuijottaa vähän vähemmän omaan napaan ja omiin haluihin niin voi jopa huomata ettei ole oikein tehdä asioita joiden tietää loukkaavan jotain (vaikka tuntematontakin) osapuolta.

Ja muista ettei kukaan sano ettei miehessä olisi vikaa, ettei mies tekisi väärin tai että syy olisi yksin toisen naisen.

 

Vaimo syyttäköön itseään ja katsokoon peiliin, jos ukko on löytänyt toisen.

Monasti kun naiset pääsevät naimisiin, ei kiinnosta huolehtia enää ulkonäöstä. Sitten rupsahdetaan ja mietitään mihin miehen mielenkiinto katosi!

Ai niin, mutta kun on ne lapset ja pyykinpesu ja siivoaminen, niin eihän siinä kerkiä mitenkään itsestään huolehtimaan ja vielä kun ukko huitelee ties missä!

Ja miksi salarakkaan pitäisi teille kertoa?? Kertokoon ukko itse! Ei kai se nyt toiselle naiselle kuulu kertoa vaimolle ukon menoista. Ja ei se vaimo yleensä edes usko, kun ei meidän matti voisi ikinä sellaista tehdä! Ja nyt vaan joku epätoivoinen elli roikkuu miehessä kun mies ei ollut kiinnostunut!

Menkää vaimot itseenne ja miettikää miksi se mies pettää.

 

Höpön löpön. Tuo edellinen kommentti nyt on taas tätä samaa potaskaa jota ei kukaan ota tosissaan. Naiset ei rupsahda liitoissa yhtään sen enempää kuin miehetkään. Tuollainen rääväsuu kuin edellinen kirjoittaja ei varmasti ole omaa miestä löytänyt eikä löydä. Ei tuollaista lapsellista meuhkaamista kukaan täysjärkinen mies jaksa kuunnella.

 

Jokin aika sitten tällä palstalla käytiin samanlaista keskustelua ""kolmansien pyörien"" täydellisestä syyttömyydestä.

Vaikka en himouskovainen olekaan, vedin silloinkin esille Raamatun kymmenennen käskyn: ""Älä himoitse lähimmäisesi puolisoa."" Se on edelleen ihan käypä moraaliohje.

Kakkosnaisten ja -miesten kanta kymppikäskyyn oli: ""Meitä eivät monta tuhatta vuotta sitten jollekin paimentolaisheimolle annetut määräykset koske! Nyt eletään 2000-lukua!"" Sama pätee varmaan kohta tappamiseen ja varastamiseenkin.

 

Sehän on sitten mun ongelman, elämässä
täytyy uskaltaa ottaa riskejä, muuten ei kannata
elää