[QUOTE="Panpula";27519136]Minä en saa kiinni tuosta ajatuksesta, että seksi valtaa mielen ja vie kauemnas jumalasta. Luultavasti olen liian alkeellinen alkuasukas sellaiseen. Minulla päivän mittaan ajatukset ja fiilikset vaihtelee, välillä aina alapää alkaa toimia, ilman minkään ajattelua. Sekään ei estä rukoilemasta ja höpöttelemästä Jumalalle. Pikkuvauvoillakin voi pippeli napottaa ja silti äiti iskä vaihtaa vaipan. Ajattelen asiasta samaan tapaan, että minulla nyt on näitä ruumiintoimintoja ja ne toimivat niin kuin pitääkin. Jumala myös on tässä ihan vierellä aina, elän hänen valtakunnassaan juuri nyt, vaikka olenkin hormoneja täynnä oleva yksinkertainen ihminen. Ehkä en osaa eritellä niin näitä kaikkia asioita irralliseksi, kun alapääkin kulkee aina mukana.[/QUOTE]
Se on hyvä jos sulla seksuaalisuuden osio pysyy hallinnassa. Mutta mulla, ja joillakin muilla riippuvuusherkillä ihmisillä ei.
Mutta oletko koskaan kokenut olla vaikka pari päivää Jumalan antamissa voimakkaissa fiiliksissä, kulkea kuin pumpulissa, sydän täynnä Jumalan rakkautta ja voimaa? Silloin seksi ei tule mieleen, vaikka yrittäisi. Koska Jumalallakin on prioriteetit, ja Hänen voimassaan kulkeminen on ykkönen, sitä meidän pitää Raamatun mukaan tavoitella.
Sekstata voi ja tietysti saa puolison kanssa edelläkuvatunlaisinakin päivinä, mutta sydäntäsi et kerta kaikkiaan pysty kuin pieneksi aikaa keskittämään seksiin, et telkkariin jne.
Arkielämän ja uskonelämän hoitaminen ovat tärkeitä.
Mutta uskonelämä ei ole aina muuttumaton tai stabiili: se menee jatkuvasti joko ylöspäin tai alaspäin (sen mukaan hoitaako sitä vai ei) koska meitä vedetään kahteen suuntaan. Ne muutokset alaspäin eivät ole monesti mitään dramaattisia, vaan hiljalleen luopumista poispäin Jumalasta, ja sitä hiljaista huonoa kehitystä emme edes usein huomaa.
opcorn:
