Itsensä säästämiselle avioliittoon ei ole olemassa yhtään ainoaa järkevää perustetta, tai ainakaan itse en ole sellaista kuullut. Ensinnäkin ihminen on nisäkäs siinä missä muutkin. Seksuaalisuus on elämän perusvietti, joka ajaa lajin jatkumiselle ihan kuin nälkä ruoan hankkimiselle.
Seksuaalisuuden tyrehdyttäminen on täysin turhaa ja pahimmillaan jopa haitallista. Onnellisuus syntyy tarpeen täyttymisestä. Jos nälkäinen saa ruokaa tai janoinen juomaa, tuntee hän hyvän olon tunteen. Jos ihmisellä on tarve hengelliselle yhteydelle, hän voi tyydyttää sen uskonnolla. Yhtä kaikki, kyse on tarpeensa tyydyttämisestä. Miksi pitäisi valita hengellisyys tai seksuaalisuus, kun molemmat tarpeet ovat tyydytettävissä?
Miksi ylipäänsä uskonto kieltää nautinnon? Miksi pitäydytään seksistä, joskus paastotaan ja jossain uskonnon suuntauksissa milloin ruoskitaan itseä ja milloin taas täydellisen karman saavuttaa ryömimällä kivisillä teillä. Kärsimys ei tuo hyvää elämää. Se ei ole mitenkään perusteltavissa.
Joku voi väittää yhteiskunnan luovan tarpeen seksille. On seksikkäitä mainoksia ja ties mitä. Perustelu on järjetön. Tarve on ihmisessä sisäänrakennettuna, kuten vaikka koirassa tai kissassa. Seksuaalisuudella voidaan myydä, ihan kuten ruokaa mainostetaan nälkäisille. Tautien leviäminen on myös ontuva perustelu, kun suojaus on keksitty. Tauteja voi saada flunssa-aikana lähikaupasta tai auton alle voi jäädä kotoa poistuttuaan. Silti lähikauppaa ja sen edessä olevaa suojatietä ei kannata pelätä.
Itsensä nostaminen jalustalle siitä, että miten hyvin pystyy vastustamaan kiusausta toteuttaa luontoa, on yhtä lapsellista kuin kehua sitä miten hyvin kestää kipua. Itse en osaa nimittäin arvostaa ihmistä, joka voi lyödä päänsä seinään ja sanoa ettei se sattunut.
Elämä on kuten sanottua Jumalan lahja. Sitä ei pidä käyttää väärin ja odottaa taivasta. Elämä on tässä ja nyt. Nautinnot ovat sen saman Jumalan luomia kuin kaikki muukin. Moni itseään säästävä uskova ei näe metsää puilta. Tähän loppuun asiasta lyhyt tarina:
Uskova mies joutui tulvan keskelle. Hän pakeni hädissään talonsa katolle ja rukoili Jumalaa avukseen häntä pelastamaan. Paikalle tuli naapuri veneellä ja sanoi hyppää kyytiin, niin pelastan sinut. En tule, vastasi mies ja jatkoi: odotan Jumalan apua. Sitten paikalle tuli pelastusvene, mutta mies kieltäyti taas vedoten Jumalan apuun. Kolmantena tuli helikopteri ja pudotti miehelle köyden. En tule, koska odotan Jumalan apua. Mies hukkui. Taivaan portilla hän kysyi Jumalalta, että miksei hän pelastanut. Jumala vastasi: minä kyllä yritin... kolme kertaa.
Huomentapäivää!
Kirjoitit mielenkiintoisesta näkökulmasta -no, vaikka meinaankin nyt seuraavaksi teilata tekstisi, mutta silti toit hienosti uutta näkökulmaa.
Kun paaston otit esille, niin ei uskovainen jatkuvasti paastoa. Jeesuskin yleensä söi ja joi (ei varmaan ihan känniin asti). Itse käytän osittaista paastoa rukousten tehostamiseen: jos on joku iso ja vaikea asia rukoiltava asia, niin paasto vielä lisänä saa oman kokemukseni mukaan asioihin vielä enemmän vauhtia. Mutta aina en voi enkä jaksa paastota, ravitsemuksellisistakin syistä.
Mutta vielä tuosta seksistä ja hengellisyydestä. Sanoit että onni tulee tarpeen tyydyttymisestä. Asia on varmasti niin, mutta ei aina. Jos mun joka tarve tyydyttyy joka päivä, niin en silti välttämättä ole sen onnellisempi. Jos meillä on ollut miehen kanssa löhöpäivä eli ollaan saatu nukuttua, syötyä, sekstailtua, katsottua telkkaria ja tehtyä vaikka mitä, niin olo voi olla suht rentoutunut, mutta myös vähän pöhöttynyt. Joskus harvoin tuommoiset päivät on kivoja, mutta nuo toimii parhaimmillaan harvoin toteutettuina - ja tarkoitan siis tuommoista kokonaisuutta, eli täydellistä löhö-ja seksipäivää (erikseenhän nuo on kanssa tärkeitä, mutta ymmärtänet kai millaista päivää kuvailen tässä).
Mun mielestä onnellisuuteen kuuluu myös monien tarpeiden kieltäminen. Joku ruoskii itseään lenkillä vaikka kroppa huutaa hoosiannaa, joku poliitikko panostaa rankkaan työuraan yöunten kustannuksella jotta saisi tärkeänä pitämiään asioita läpi, joku karppaa itsensä ketoosiin saadakseen kevyemmän olon ja kiloja pois.
Kieltäymyksiä, jotta jotain suurempaa, jotain parempaa saisi aikaiseksi. Tietysti kehoa pitää kuunnella, liikaa ei saa itseään rääkätä.
Sitten: vaikka Jumala on luonut seksin ja seksuaalisuus on yksi meidän tarpeitamme, niin sen osuutta ei uskovana voi määrättömästi lisätä. Seksiriippuvuus on kielletty sekä tekona että ajatusmaailman tasolla. Ja siinäpä se, miten katot että et ole riippuvainen? Riippuvuudet vahvistuvat hyvin paljon niiden riippuvuuksien toteuttamisen kautta, eli aivoissa jokin muistijälki tms. vahvistuu, samoin psyykkisellä puolella tapa vahvistuu jne.
Samaan aikaan Raamatussa kehoitetaan olemaan mieli ylhäälle kiinnitettynä ja jatkuvassa rukouksessa (se on muuten ihanaa, on mahtava vaikka iltalenkillä siunata naapuritaloja tai rukoilla mielessään vaikka opiskelu-tai työpäivän aikana niitä tilanteita, teho on selkeä) ja sitten pitäisi olla puolisoaankin kohtaan himokas. Miten keskityt rukoukseen, kun hormonit hyrrää jatkuvasti ja ajattelet vaan alapääjuttuja?
Kuvailen siis uskonelämää nyt. Rukouksessa Jumala koskettaa voimakkaasti, on mielettömän kevyt ja hyvä olo. Mutta seksifiilikset ovat hyvin voimakas tunne myös, ja vaikka seksi avioliitossa ei ole syntiä, niin se meinaa välillä vallata mielen päiväkausiksi ja viedä Jumalayhteydestä kauemmaksi.
Uskovan elämässä on joko voimaa tai ei. Rukouksessa on ihmiskohtaloita muuttava voima, ja on mahtavaa kun pystyy auttamaan rukouksen avulla ihmisiä. Jos jätän uskovana rukoilematta vaikkapa jonkun syöpäsairaan kriittisen leikkauksen puolesta sen takia että mulla pyörii seksit mielessä, niin se on vaan itsekästä.
Uskon että Jumala kuitenkin antaa mun unohtaa maailman pelastamisen hetkeksi, ja antaa mun välillä virittäytyä seksitaajuudelle, koska haluaa että meillä mieheni kanssa on hyvä seksielämä. Mutta se pitää olla hetkellistä. MUTTA kun aina voisikin virittäytyä vähäksi aikaa, ja sitten taas keskittyä takaisin uskonjuttuihin. Enkä puhu nyt pelkästään uskonjutuista, vaan aina en pysty arjenkaan keskellä yhtäkkiä unohtamaan arkihuolia ja virittämään itseäni yhtäkkiä johonkin villiin seksiin - no, mieheni pystyy, hän on kuin ainavalmis-sauna...
Joku kuvasi että on hauskaa olla Prismassa seksinhuuruisena.
No, ehkä Prisma-reissu menettelee, mutta kun siinä huuruissa meinaa mennä koko päivä...
Kuljen tuolla kaupungilla silmät kiiluen ja posket hehkuen ja ajatukset on ties missä vaikka istuu jossain pankin vakuutusneuvottelussa...
Summa summarum: seksi on voimakas vietti, sitä ei ole aina helppo hallita.
