On varattu EHKÄ vain yksi puoliso... eli olet lähtökohtaisesti tästäkin jo arvailulinjalla. Toisekseen vaikka niin olisikin, niin miten se liittyy seksiin? Miksei seksiä voisi harrastaa kenenkään toisen, kuin "vain sen oikean" kanssa? Ja jos harrastaa seksiä ja huomaa jossain vaiheessa, ettei tämä henkilö ole itselle se oikea, niin miksi se on hyvä ettei olisi harrastanut koskaan seksiä?
Summa summarum: ainoa vastaus nyt on se, että teidän uskonnon mukaan se on väärin. Mihinkään muuhun selitykseen te ette kykene vastaamaan. Aiheesta on turha yrittää käydä enää keskustelua, sillä tuo teidän perustelunne "ässä hihassa" on sitä luokkaa että oksat pois.
Sillä että on varattu vain yksi puoliso, niin tarkoitin että jos joku jää leskeksi, niin sen jälkeen hän saattaa mennä jonkun uuden siipan kanssa myöhemmin naimisiin. Mutta jos ei puhuta leskeydestä ja Jumalan tahto saa täysin tapahtua, niin mun mielestä puolisoita ei ole tarkoitettu jokaiselle kuin korkeintaan yksi.
Tämä on vähän mun omaa teologiaa: uskon "siihen oikeaan", eli sellaisille, jotka on ylipäätään tarkoitettu naimisiin, on varattu vain yksi puoliso.
Perustelen tämän sillä, että kun Jumala johdattaa sen oikean, niin samalla Hän osoittaa usein tämän miehen ja naisen loppuelämän kohtalon, asuinpaikkoineen, töineen ja ihmiskontakteineen. Eli jollakin miehellä ja naisella, olivat he vaikka maapallon vastakkaiselta puolelta kotoisin, voi olla Jumalan tarkoittama suunnitelma viettää vaikka loppuelämänsä 50 vuotta jossain tietyssä osoitteessa (ei kämppiksinä) = he ovat tarkoitetut yhteen.
Heh, ajattelen tämän varmaan oudosti, mutta rukoilin sinkkuaikana sitä, että "Jumala anna mulle se mies jolla on sama yhteinen kohtalo/tulevaisuus/loppuelämän osoite kuin mitä tulee olemaan mulla". Ja juu, mun mies itse, miehen suku, meidän lähiympäristö, kaikki sopii yhteen mun omankin elämänsuunnitelman kanssa.
No tuo oli rönsy...mutta takaisin siihen mitä kirjoitit: juu, olet oikeassa siinä, että nämä ovat perimmiltään uskosta kumpuavia asioita ja meidän perustelumme ovat pelkästään uskonnolliset. Jos ajattelee asioita ateistisesti/naturalistisesti, niin eihän järvi todellakaan soutamisesta kulu, eli sen ajattelun mukaan voi huoletta sekstailla kenen kanssa ja kuinka paljon tahansa, kunhan ei loukkaa toista.
Mutta voiko kaikkea ajatella pelkästään solutasolla, ollaanko me vaan pelkkää materiaa? Jos olemme pelkkää materiaa, niin abortti on ok, koska solumöykyssä ei ole sielua. Mutta silloin ei ole sielua myös vastasyntyneessä -> saako senkin tappaa? Jos joku vaikeavammainen, joka ei osaa sanoa puolestansa juuta eikä jaata, jätetään synnyttyään kehitysvammalaitokseen ja häntä ei kukaan sukulainen kaipaa, niin saako hänet tappaa?
Joku filosofi voi paremmin nyt vastata tähän (olen joskus lukenut filosofiaa mutta en kaikkia suuntauksia muista): olen saanut sen käsityksen, että ei-uskovilla kyse on yhteiskunnassa ihmisten tekemistä yhteisistä sopimuksista ja ne kieltävät joitakin juttuja. Nykyisin vallalla taitavat olla esim.
- ketään syntynyttä ihmistä ei saa tappaa muuta kuin sodassa (jossain Usassa on kylläkin kuolemantuomio), sekä muutenkin on fyysinen ja psyykkinen loukkaamattomuus
-kaikki on seksissä sallittua jos on tasavertaiset kumppanit, eikä toista pakoteta mihinkään
- naisella on oikeus omaan kehoonsa
jne.
Mutta kuka määrittää, mikä sopimus kulloinkin tehdään? Joku tyttö voi olla naisellinen muodoiltaan ja menkat ovat alkaneet jo 12-vuotiaana mutta saako hän karata jonkun 60-vuotiaan äijän lähmäkkeen mukaan jos hän itse haluaa? Jossain päin maailmaa saa, meillä ei. Milloin on tasavertaiset kumppanit, onko 15-ja 20-vuotiaat keskenään ok?
Sori ääriesimerkit taas. Mutta nuo sopimukset ovat niin huvittavia, koska ne muuttuvat melkein joka viikko. Voi sitä raukkaa joka on sattunut syntymään johonkin Kiinaan missä ei vieläkään saa kritisoida valtaapitäviä ilman vankilaan joutumista. Tai Suomessa taas toisinpäin: täällä pedofiilit saavat ihan lällyjä tuomioita.
Kuka on tarpeeksi viisas arvioimaan kuolemansairaan ihmisen tilaa ja vointia kuukausien päähän, kuka arvioimaan vuosikausien päähän sitä että jaksaako arkea masussa kasvavan down-vauvan kanssa? Voi niitä ihmisiä jotka ovat päätösten kohteina, löysässä hirressä.
Mun mielestä on olemassa jokin ylempi, yhtenäinen, kaikkia maailman aikakausia ja ihmisiä koskeva ohjeisto.