Saataisiinko uusi julkinen yhteiskeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Ymmärrän. Mulla meni varmaan vuosi kasvattaa toleranssia ja jätin siihen, kun muut maut hävisi. Mut kivaa se oli!
Enää en suuremmin tulista syö, jalapenotkin on ihan tarpeeksi, kun ne nyppii pois pizzasta, siis se jälkimaku. Olis kyl kiva aloittaa uusiksi.

Mun toinen poika ja velipoika ovat sellaisia, että tynkevat koko chilin suuun ja pureskelevat, vaikka ois varoittanut.

Hyvät naurut oon saanut jokusen kerran ku ovat naama punaisina hikeä valuen kakoneet... Kerran melkis lähdettiin terveyskeskukseenkin. :D (Tolloja!)
 
Iltaa!
Mä tunkisin kaikki ruuat täyteen chiliä, cayennee ja jalapenoja jos ei noita lapsukaisia olisi, ja niin aiemmin laitoinkin.
Lasten vuoksi olen joutunut opettelemaan syömään ei tulista ruokaa, kun ei jaksa kahta eri ruokaa tehdä. Toki chilikastikkeilla saa lautaselle tulisuutta mut niissä on yleensä kuitenkin myös etikkainen maku mukana, ei sama kuin ruoassa oleva tulisuus.
 
Nonni! Sun 1,45 mrd reseptin ja niiden aina kiihtyvän sekottamisen keskelle tuli tyyni ja seesteinen vaihe.

"On tyyni nyt, ei tuule nyt, on tuulikin nyt tyyntynyt" vai miten se runo meni.

Mä teen tosi usein jotain ihan perus laatikoita tai keittoja joista osa tulee syötyä lounaalla ja pari rasiallista tuikkaan pakkaseen kuopuskelle ja sille kuka sitä kulloinkin "vahtii" ku ollaan ite työkämpillä. En vain viitsi niitä mainita. Ajatuksena kai, että joku muukin innostuisi kokeilemaan.


Ja feta toimii lasagnelaatikossa hyvin! *syödämussuttaa*
 
Mä teen tosi usein jotain ihan perus laatikoita tai keittoja joista osa tulee syötyä lounaalla ja pari rasiallista tuikkaan pakkaseen kuopuskelle ja sille kuka sitä kulloinkin "vahtii" ku ollaan ite työkämpillä. En vain viitsi niitä mainita. Ajatuksena kai, että joku muukin innostuisi kokeilemaan.


Ja feta toimii lasagnelaatikossa hyvin! *syödämussuttaa*
Tuota, kun sä tunnut olevan tuollainen elävä keittokirja, niin löytyisikö sun lehties välistä tollasta vanhaa saaristolaisleivän reseptiä. Enkä nyt tarkoita näitä nykyisiä, vaan sellaista juureen tehtyä ruisleipää, mihin on laitettu verta. Hyvin mustaa ja rapeaksi kuivaneena niin vietävän hyvänmakuista.
Sain sitä joskus puolen vuosisataa sitten pohjanmaalla. Muistaaksen Poutun valmistamaa silloin.
 
Iltaa!
Mä tunkisin kaikki ruuat täyteen chiliä, cayennee ja jalapenoja jos ei noita lapsukaisia olisi, ja niin aiemmin laitoinkin.
Lasten vuoksi olen joutunut opettelemaan syömään ei tulista ruokaa, kun ei jaksa kahta eri ruokaa tehdä. Toki chilikastikkeilla saa lautaselle tulisuutta mut niissä on yleensä kuitenkin myös etikkainen maku mukana, ei sama kuin ruoassa oleva tulisuus.
Se etikkä än ällöä!
 
Tuota, kun sä tunnut olevan tuollainen elävä keittokirja, niin löytyisikö sun lehties välistä tollasta vanhaa saaristolaisleivän reseptiä. Enkä nyt tarkoita näitä nykyisiä, vaan sellaista juureen tehtyä ruisleipää, mihin on laitettu verta. Hyvin mustaa ja rapeaksi kuivaneena niin vietävän hyvänmakuista.
Sain sitä joskus puolen vuosisataa sitten pohjanmaalla. Muistaaksen Poutun valmistamaa silloin.

Jotain tän tyylistä? http://muistasyodavalilla.blogspot.com/2015/10/verileipa.html


Mut miksei tuota voisi juureen tehdä. Lisäilisi vain muut ainekset valmiiseen kahden ja puolen vesidesin (tekisin kyl kaksinkertaisen satsin samantien!) juureen ja jättäisi hiivan veks.


On mulla myös verileipäresepti viron puolelta mut siihen tullee läskiä ja sipuliakin.


Ni ja Kalvolan perinneherkun eli verileivän resepti.

puoli litraa maitoa
puoli litraa verta
pala hiivaa
tl suolaa
desi rasvaa
noin 2 litraa ruisjauhoja

Taikina alustetaan ja paistetaan ohuina reikäleipinä
 

Yhteistyössä