Saas nähä mikä mun tuomio tulee olemaan. Lääkärille pääsyä odotan.

[bellaa]

Mun mies on just parantunut tällä erää imusolmukesyövästä.
Sillä kaikki alkoi, itseasiassa pari päivää reilu vuos sitten, tai jo vuoden 2007 alussa rupes oireita ilmenemään.
Ensin runsasta yöhikoilua, sen seurauksena laihtumista, ja lämpöä piti kans jonkun kaks viikkoa.
Meni sitten kaupunginsairaalaan sen lämmön ja hikoilun takia, lääkäri totes et on vaan flunssaa, mut suostu (kun tarpeeks vängättiin) ottamaan verikokeet.
soittivat siitä sitten tunnin päästä et tule _heti_ tänne.
Me mentiin, tulehdusarvot todella koholla (ihmetteli miten käveli edes) ja siitä lähettiinkin sitten keskussairaalaan.
Siellä se raasu makas viikon saaden suonensisäistä antibioottia (muka) tulehduksen hoitoon.
Ei auttanu antibiootti, joten syntyi syöpäepäily. Siitä pari viikkoa ja otettiin korvapolilla koepala,
siitä taas pari viikkoa ja epäily muuttui todeksi..

Kerron mielelläni enemmän jos on jotain kysyttävää sori, hiukan sekavaa tekstiä.

Jäin miettimään, että huomasiko miehesi siis imusolmukkeissaan jotain outoa vai ei? Vai oliko ne ainoastaan nuo muut oireet, jotka hän huomasi itse?

Yks turvonnut patti löytyi soliskuopasta, mutta lääkärinkin sanojen mukaan sitten koepalaa ottaessa oli jo hävinnyt "oudosti". Mutta muuten siis ei ollut turvonneet..

 

[harmaaksikerkesin]

Voi että ap,
minä tajuan TÄYSIN sun pelot ja kammon
että ne hoidot vie susta kaiken terän, tekee susta "vihanneksen" niinku sanoit...
Minäki oon itse menossa parin viikon päästä lääkärille kaikenlaisten juttujen takia
ja just minäkin olen venyttäny ja venyttäny vaan tätä "lopullista" menoa
koska mullekkin on aina sanottu että se on VAAN sitä ja sitä ja sitä
eikä mtn vakavampaa...
Tai on kerran kyselty suvun taudeista vakavempia mut asiat jäi siihen.

nyt pelko kasvo isoksi ja soitin et nyt mun on PAKKO päästä tutkimuksiin
ja nyt kans pelkään et jos tarviin jtn hoitoja
niin apua, sängyn pohjalla vaan maata ja voida todella huonosti
ja maailma kulkee kulkuaan ja yks riutuu
ja toiset joutuu auttaan joka asiassa...
Hyi ja hyi ja hyi...

Kerro sit miten sulle kävi!

(mulla siis ei ihan samat jutut kun sulla mut kaulalla on jtn turvoksissa,
kaiken muun lisäksi...)

Toivon että sulla ei olekkaan syöpää
eikä mullakaan tm vastaavaa mulla...

Voimia!

 

[Darwinin leski]

Mä en kyllä ymmärrä koko ketjun tarkoitusta!
Ap vastailee toisille ylimielisenä ja kaikkitietävänä. Mitä tulit tännä hakemaan, kun olet noin varma syövästä?

Mitä täällä yleensä haetaan? Keskustelua? Voisko olla?

Ja kyllä mua vähän ihmetyttää toi moralisointi. En minä, saati lääkärit, lykkäisi asiaa, jos joku olisi kahdesta viikosta kiinni. Mutta sinä voit minun puolestani painua hevon tuuttiin ihmettelemään, aivan vapaasti - ei näitä ole pakko lukea.

Niin joo, ja mähän olen tässä kysellyt vastaavan kokeneilta (tai jonka läheiset ovat kokeneet vastaavaa), että miten on mikäkin mennyt. Onhan se toki niin, että palstalla saa puhua päivän ruuasta, mutta ei tämmösistä.

Eikä kukaan voi sanella miten minun TULISI reagoida asiaan, melko törkeää mielestäni on edes yrittää. "luulisi ottavan vakavammin, äiti vielä..."

 

[Wanha-Rouva]

Siis onko lääkärin aika vasta joskus? Sinuna menisin viipymättä jos kauan jo kestänyt vaiva :/

 

[vieras]

Tulehdustila, joka olisi kestänyt 6kk, olisi jo antanut muitakin oireita. Mulla ei ole koskaan ollut mitään allergiaa, paitsi penisilliini. Ja kyllä mä syön hattuni, jos tämä jotain allergista on. Ymmärrät varmaan järjelläsi, että kuulostaa melko lailla mahdottomalta.

Ei välttämättä, minulla oli tulehdus munuaisissa ja se esimerkiksi oireilee vasta siinä vaiheessa kun maksavauriot ovat jo melko pitkällä :/

 

[Darwinin leski]

Mun mies on just parantunut tällä erää imusolmukesyövästä.
Sillä kaikki alkoi, itseasiassa pari päivää reilu vuos sitten, tai jo vuoden 2007 alussa rupes oireita ilmenemään.
Ensin runsasta yöhikoilua, sen seurauksena laihtumista, ja lämpöä piti kans jonkun kaks viikkoa.
Meni sitten kaupunginsairaalaan sen lämmön ja hikoilun takia, lääkäri totes et on vaan flunssaa, mut suostu (kun tarpeeks vängättiin) ottamaan verikokeet.
soittivat siitä sitten tunnin päästä et tule _heti_ tänne.
Me mentiin, tulehdusarvot todella koholla (ihmetteli miten käveli edes) ja siitä lähettiinkin sitten keskussairaalaan.
Siellä se raasu makas viikon saaden suonensisäistä antibioottia (muka) tulehduksen hoitoon.
Ei auttanu antibiootti, joten syntyi syöpäepäily. Siitä pari viikkoa ja otettiin korvapolilla koepala,
siitä taas pari viikkoa ja epäily muuttui todeksi..

Kerron mielelläni enemmän jos on jotain kysyttävää sori, hiukan sekavaa tekstiä.

Jäin miettimään, että huomasiko miehesi siis imusolmukkeissaan jotain outoa vai ei? Vai oliko ne ainoastaan nuo muut oireet, jotka hän huomasi itse?

Yks turvonnut patti löytyi soliskuopasta, mutta lääkärinkin sanojen mukaan sitten koepalaa ottaessa oli jo hävinnyt "oudosti". Mutta muuten siis ei ollut turvonneet..

No soliskuopassa olevat on yleensä merkki siitä, että se on nimenomaan syöpä, mistä on kyse :/ Ja mulla on siellä myös, molemmissa vielä. Mutta ne tosiaan välillä kutistuu, välillä on tyrkyllä. Useimmiten turvoksissa, mutta välillä niitä ei tunne kuin ihan pienenä. Vaihtelevat...

 

[vieras]

Tulehdustila, joka olisi kestänyt 6kk, olisi jo antanut muitakin oireita. Mulla ei ole koskaan ollut mitään allergiaa, paitsi penisilliini. Ja kyllä mä syön hattuni, jos tämä jotain allergista on. Ymmärrät varmaan järjelläsi, että kuulostaa melko lailla mahdottomalta.

Ei välttämättä, minulla oli tulehdus munuaisissa ja se esimerkiksi oireilee vasta siinä vaiheessa kun maksavauriot ovat jo melko pitkällä :/

Munuaisvauriot siis... mistähän minä tuon maksan tähän revin

 

[Valaja]

Koita jaksaa odottaa tutkimuksia ja toivotaan kesyä diagnoosia. =) Aika typerää paskaa täälä suolletaan niskaan, mutta kieroon kasvaneita ääliöitä piisaa. Jaksamista tilanteeseen!

 

[Ihmettelee edelleen]

Mulle on ihan sama menetkö kahden viikon vai vuoden päästä lääkäriin. Voisit silti vastata asiallisesti ihan ystävällisiin viesteihin! Vai onkon tämä esim. asiallinen vastaus? :
"No mä erotan kyllä perssilmälläkin imusolmukkeet rasvapateista."

 

[bellaa]

Onko sulla muita oireita kuin nuo imusolmukkeet?

Miehelläni todettiin kaksi vuotta sitten imusolmukesyöpä, hodgkinin tauti. Hän löysi ekan patin kaulaltaan vasta diagnoosin jälkeen. Yöhikoilua oli ollut, senkin tajusi vasta diagnoosin jälkeen.

Merkittävin oire oli miehellä mieletön alaselkäkipu joka johtui pernan suurentumisesta ja siitä, että suurentuneet imusolmukkeet alaselässä painoi hermoja ja lihaksia. Pernassa oli siis kasvain.

Mutta älä kuitenkaan mitään hautajaisia järjestä. Ei se mikään kuolemantuomio silti ole. Ja imusolmukkeet voi olla suurentuneet tiäs mistä syistä joten älä heitä kirvestä kaivoon senkään puolesta. Ja ei tosiaan tapahdu tuossa ajassa vielä mitään tramaattista jonka olet nyt odotellut, joten ole huoleti vain. Mun miehellä oli diagnoosi jo, mutta silti piti vielä odotella tyyppiä koetuloksista ja lopullista varmuutta ja siinäkin kupeksivat itse sairaalassa vielä kuukauden.

Ei ole. Mutta eihän toi välttämättä menekään sisäelimiin, ne on kai aika yksilöllisiä. Mutta tosiaan, mulla on paino laskusuhdanteessa ja tota hikoilua...

Mä tiedän ettei tuo ole kuolemantuomi, 80-90% paranee. MUTTA mulle se on suunnilleen sitä, koska siitä menee niin huonoon jamaan. Hoidoista. Ei perkele.
Ja noi on olleet niin pitkään turvoksissa, ja sitten kun on rinnakkaisoireita... Ettäettä. Mulla oli myös n.vuosi sitten veressä kalkit koholla (en ehdi nyt just selittämään tarkemmin, mutta se on myös syövän merkkejä), mutta syytä ei alettu silloin ruotia, koska eivät olleet "niiiin pahasti kuitenkaan koholla"

No tota munkin mies pelkäsi, että mihin kuntoon niistä hoidoista menee. Mutta hyvässä kunnossa pysyi. Pari päivää hoidon jälkeen aina makoili ja muuten oli ihan reerassa. Minä olin lasten kanssa hoitovapaalla ja vietettiin ihanaa kesää koko perheen kesken. Eniten miestäni harmitti se, että hoitojen aikana ei saanut urheilla ja on himourheilija siis. Töissäkin urheiluliikkeessä.

Ei noi sun oireet kyllä hyviltä kuullosta.... tai siis vahvasti ne väkisinkin pistää miettimään tuota imusolmukesyöpää, mutta sulla tuntuu olevan kuitenkin hyvä asenne. Pidä lippu korkealla.

Tätä sänkypotilaana oloa meilläkin eniten harmiteltiin/pelättiin, mutta kuten jo kerroinkin, mies oli jo normaalisti töissä, vaikka hoidot oli vasta menossa alle puolessa välissä ja oikeasti jo ensimmäisen hoidon jälkeen KAIKKI oireet hävisivät ja olo oli normaali, paitsi hoidon aikana/jälkeen.

 

[Darwinin leski]

Siis onko lääkärin aika vasta joskus? Sinuna menisin viipymättä jos kauan jo kestänyt vaiva :/

Muutaman viikon sisällä. Mutta kun se EI TEE TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN. Se on ihan se ja sama menenkö sinne tältä istumalta, vai muutaman viikon päästä.

 

[Darwinin leski]

Koita jaksaa odottaa tutkimuksia ja toivotaan kesyä diagnoosia. =) Aika typerää paskaa täälä suolletaan niskaan, mutta kieroon kasvaneita ääliöitä piisaa. Jaksamista tilanteeseen!

Thanks. En minä jaksa kaunistella asioita just nyt. Ei ole ihan sellainen olo, että jaksan piitata jonkun aivottomuuksista tippaakaan.

 

[Darwinin leski]

Mulle on ihan sama menetkö kahden viikon vai vuoden päästä lääkäriin. Voisit silti vastata asiallisesti ihan ystävällisiin viesteihin! Vai onkon tämä esim. asiallinen vastaus? :
"No mä erotan kyllä perssilmälläkin imusolmukkeet rasvapateista."

Tiedätkö, mua ei nyt juuri huvita leikkiä asiallista ja oloonsa tyytyväistä, ystävällistä ihmistä. Mutta kuten sanottu, niin painu kaikin mokomin pois lukemasta tätä.

 

[Darwinin leski]

Onko sulla muita oireita kuin nuo imusolmukkeet?

Miehelläni todettiin kaksi vuotta sitten imusolmukesyöpä, hodgkinin tauti. Hän löysi ekan patin kaulaltaan vasta diagnoosin jälkeen. Yöhikoilua oli ollut, senkin tajusi vasta diagnoosin jälkeen.

Merkittävin oire oli miehellä mieletön alaselkäkipu joka johtui pernan suurentumisesta ja siitä, että suurentuneet imusolmukkeet alaselässä painoi hermoja ja lihaksia. Pernassa oli siis kasvain.

Mutta älä kuitenkaan mitään hautajaisia järjestä. Ei se mikään kuolemantuomio silti ole. Ja imusolmukkeet voi olla suurentuneet tiäs mistä syistä joten älä heitä kirvestä kaivoon senkään puolesta. Ja ei tosiaan tapahdu tuossa ajassa vielä mitään tramaattista jonka olet nyt odotellut, joten ole huoleti vain. Mun miehellä oli diagnoosi jo, mutta silti piti vielä odotella tyyppiä koetuloksista ja lopullista varmuutta ja siinäkin kupeksivat itse sairaalassa vielä kuukauden.

Ei ole. Mutta eihän toi välttämättä menekään sisäelimiin, ne on kai aika yksilöllisiä. Mutta tosiaan, mulla on paino laskusuhdanteessa ja tota hikoilua...

Mä tiedän ettei tuo ole kuolemantuomi, 80-90% paranee. MUTTA mulle se on suunnilleen sitä, koska siitä menee niin huonoon jamaan. Hoidoista. Ei perkele.
Ja noi on olleet niin pitkään turvoksissa, ja sitten kun on rinnakkaisoireita... Ettäettä. Mulla oli myös n.vuosi sitten veressä kalkit koholla (en ehdi nyt just selittämään tarkemmin, mutta se on myös syövän merkkejä), mutta syytä ei alettu silloin ruotia, koska eivät olleet "niiiin pahasti kuitenkaan koholla"

No tota munkin mies pelkäsi, että mihin kuntoon niistä hoidoista menee. Mutta hyvässä kunnossa pysyi. Pari päivää hoidon jälkeen aina makoili ja muuten oli ihan reerassa. Minä olin lasten kanssa hoitovapaalla ja vietettiin ihanaa kesää koko perheen kesken. Eniten miestäni harmitti se, että hoitojen aikana ei saanut urheilla ja on himourheilija siis. Töissäkin urheiluliikkeessä.

Ei noi sun oireet kyllä hyviltä kuullosta.... tai siis vahvasti ne väkisinkin pistää miettimään tuota imusolmukesyöpää, mutta sulla tuntuu olevan kuitenkin hyvä asenne. Pidä lippu korkealla.

Tätä sänkypotilaana oloa meilläkin eniten harmiteltiin/pelättiin, mutta kuten jo kerroinkin, mies oli jo normaalisti töissä, vaikka hoidot oli vasta menossa alle puolessa välissä ja oikeasti jo ensimmäisen hoidon jälkeen KAIKKI oireet hävisivät ja olo oli normaali, paitsi hoidon aikana/jälkeen.

Kiitos näistä. Toi on kannustavaa. Vaikka toki kaikki on aina erilaisia, mutta kun mulle se ettei pystyisi tekemään mitään - olisi ihan katastrofi.

 

[OMG!]

Ei voi enää muuta sanoa!

 

[määä]

Ja mun mielestä on viisain odottaa ja pelätä pahinta
kun ajatella huolettomasti et höpöhöpö mulla mitään ole...

Ei tipu niin korkeelta jos onkin jotain
ja toisaalta "saa elämän kerralla takaisin" jos ei ookkaan mitään...

 

[Darwinin leski]

Ja mun mielestä on viisain odottaa ja pelätä pahinta
kun ajatella huolettomasti et höpöhöpö mulla mitään ole...

Ei tipu niin korkeelta jos onkin jotain
ja toisaalta "saa elämän kerralla takaisin" jos ei ookkaan mitään...

Munkin mielestä se on tyhmää. Jos oireita on tämänkin verran - niin tyhmyyttä se olisi alkaa sille linjalle että "ei mulla mitään ole". Koska jotain on taatusti.

Ja mua ihmetyttää toi, että jotkut ajattelevat että tässä ollaan ns. jäniksen selässä. Eivät ilmeisesti tiedä asioista, mutta haluavat silti huudella.

 

[bellaa]

Mun mies on just parantunut tällä erää imusolmukesyövästä.
Sillä kaikki alkoi, itseasiassa pari päivää reilu vuos sitten, tai jo vuoden 2007 alussa rupes oireita ilmenemään.
Ensin runsasta yöhikoilua, sen seurauksena laihtumista, ja lämpöä piti kans jonkun kaks viikkoa.
Meni sitten kaupunginsairaalaan sen lämmön ja hikoilun takia, lääkäri totes et on vaan flunssaa, mut suostu (kun tarpeeks vängättiin) ottamaan verikokeet.
soittivat siitä sitten tunnin päästä et tule _heti_ tänne.
Me mentiin, tulehdusarvot todella koholla (ihmetteli miten käveli edes) ja siitä lähettiinkin sitten keskussairaalaan.
Siellä se raasu makas viikon saaden suonensisäistä antibioottia (muka) tulehduksen hoitoon.
Ei auttanu antibiootti, joten syntyi syöpäepäily. Siitä pari viikkoa ja otettiin korvapolilla koepala,
siitä taas pari viikkoa ja epäily muuttui todeksi..

Kerron mielelläni enemmän jos on jotain kysyttävää sori, hiukan sekavaa tekstiä.

Jäin miettimään, että huomasiko miehesi siis imusolmukkeissaan jotain outoa vai ei? Vai oliko ne ainoastaan nuo muut oireet, jotka hän huomasi itse?

Yks turvonnut patti löytyi soliskuopasta, mutta lääkärinkin sanojen mukaan sitten koepalaa ottaessa oli jo hävinnyt "oudosti". Mutta muuten siis ei ollut turvonneet..

No soliskuopassa olevat on yleensä merkki siitä, että se on nimenomaan syöpä, mistä on kyse :/ Ja mulla on siellä myös, molemmissa vielä. Mutta ne tosiaan välillä kutistuu, välillä on tyrkyllä. Useimmiten turvoksissa, mutta välillä niitä ei tunne kuin ihan pienenä. Vaihtelevat...

Voi että, pahalta kyllä kuulostaa. Silti ei todellakaan kannattaa menettää toivoaan minkään suhteen!
Pistä menemään toisesta korvasta sisään - toisesta ulos nää joidenkin typerät vastaukset. Sä varmasti tiedät parhaiten miten asiasi hoidat.
Meillekin asia oli aluksi melkoinen shokki, mutta siitä selviää kun niin päättää.

 

[Kotiäiti Narniasta]

Mä en kyllä ymmärrä koko ketjun tarkoitusta!
Ap vastailee toisille ylimielisenä ja kaikkitietävänä. Mitä tulit tännä hakemaan, kun olet noin varma syövästä?

Mitä täällä yleensä haetaan? Keskustelua? Voisko olla?

Ja kyllä mua vähän ihmetyttää toi moralisointi. En minä, saati lääkärit, lykkäisi asiaa, jos joku olisi kahdesta viikosta kiinni. Mutta sinä voit minun puolestani painua hevon tuuttiin ihmettelemään, aivan vapaasti - ei näitä ole pakko lukea.

Niin joo, ja mähän olen tässä kysellyt vastaavan kokeneilta (tai jonka läheiset ovat kokeneet vastaavaa), että miten on mikäkin mennyt. Onhan se toki niin, että palstalla saa puhua päivän ruuasta, mutta ei tämmösistä.

Eikä kukaan voi sanella miten minun TULISI reagoida asiaan, melko törkeää mielestäni on edes yrittää. "luulisi ottavan vakavammin, äiti vielä..."

Ehkäpä ap tiedostaa miten todennäköistä noilla oireilla on saada syöpädiagnoosi. Ainahan on mahdollista, että se ei olekaan sitä. Mutta jos tahtoo suhtautua realistisesti asiaan ja varautua pahimpaan niin en ymmärrä miksi muut sen tuomitsee. Olisiko sinusta parempi, jos ap alkaisikin ajatella että no eihän se varmaan mitään olekaan kun kerran palstalla niin sanotaan ja unohtaisi vaikka koko homman. Ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja asioihin.

Ei oma miehenikään ole koskaan hötkyillyt turhaan, mutta ei toisaalta kiellä tosiasioitakaan. Kun miehen perna poistettiin niin minä aktiivisesti hoin kaikille, että mikään ei ole varmaa ennenkuin koepalasta on tullut vastaus. Mies kuitenkin sanoi kaikille, että kyllä se on syöpä, ei jaksanut pettää itseään kuten minä tein.

 

[Pinnea laiskana]

Siis onko lääkärin aika vasta joskus? Sinuna menisin viipymättä jos kauan jo kestänyt vaiva :/

Muutaman viikon sisällä. Mutta kun se EI TEE TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN. Se on ihan se ja sama menenkö sinne tältä istumalta, vai muutaman viikon päästä.

No mut jos syövästä on kyse, niin tottakai paranemismahdollisuudet on sitä paremmat, mitä nopeemmin hoito päästään aloittamaan.
(toivon toki ettei syövästä ole kyse)

 

[Darwinin leski]

Mun mies on just parantunut tällä erää imusolmukesyövästä.
Sillä kaikki alkoi, itseasiassa pari päivää reilu vuos sitten, tai jo vuoden 2007 alussa rupes oireita ilmenemään.
Ensin runsasta yöhikoilua, sen seurauksena laihtumista, ja lämpöä piti kans jonkun kaks viikkoa.
Meni sitten kaupunginsairaalaan sen lämmön ja hikoilun takia, lääkäri totes et on vaan flunssaa, mut suostu (kun tarpeeks vängättiin) ottamaan verikokeet.
soittivat siitä sitten tunnin päästä et tule _heti_ tänne.
Me mentiin, tulehdusarvot todella koholla (ihmetteli miten käveli edes) ja siitä lähettiinkin sitten keskussairaalaan.
Siellä se raasu makas viikon saaden suonensisäistä antibioottia (muka) tulehduksen hoitoon.
Ei auttanu antibiootti, joten syntyi syöpäepäily. Siitä pari viikkoa ja otettiin korvapolilla koepala,
siitä taas pari viikkoa ja epäily muuttui todeksi..

Kerron mielelläni enemmän jos on jotain kysyttävää sori, hiukan sekavaa tekstiä.

Jäin miettimään, että huomasiko miehesi siis imusolmukkeissaan jotain outoa vai ei? Vai oliko ne ainoastaan nuo muut oireet, jotka hän huomasi itse?

Yks turvonnut patti löytyi soliskuopasta, mutta lääkärinkin sanojen mukaan sitten koepalaa ottaessa oli jo hävinnyt "oudosti". Mutta muuten siis ei ollut turvonneet..

No soliskuopassa olevat on yleensä merkki siitä, että se on nimenomaan syöpä, mistä on kyse :/ Ja mulla on siellä myös, molemmissa vielä. Mutta ne tosiaan välillä kutistuu, välillä on tyrkyllä. Useimmiten turvoksissa, mutta välillä niitä ei tunne kuin ihan pienenä. Vaihtelevat...

Voi että, pahalta kyllä kuulostaa. Silti ei todellakaan kannattaa menettää toivoaan minkään suhteen!
Pistä menemään toisesta korvasta sisään - toisesta ulos nää joidenkin typerät vastaukset. Sä varmasti tiedät parhaiten miten asiasi hoidat.
Meillekin asia oli aluksi melkoinen shokki, mutta siitä selviää kun niin päättää.

Juu ei tässä epätoivoon vaivuta Kun se on epätodennäköistä, että imusolmukesyöpä hengen veisi. 10-20% todennäköisyys. Se vaan tosiaan pistää jurppimaan, se ajatus siitä mahdollisesta voimattomuudesta...

 

[Vieras]

Minua ei häiritse mikään muu kuin ap:n ylimielisyys.

 

[bellaa]

Ja mun mielestä on viisain odottaa ja pelätä pahinta
kun ajatella huolettomasti et höpöhöpö mulla mitään ole...

Ei tipu niin korkeelta jos onkin jotain
ja toisaalta "saa elämän kerralla takaisin" jos ei ookkaan mitään...

Munkin mielestä se on tyhmää. Jos oireita on tämänkin verran - niin tyhmyyttä se olisi alkaa sille linjalle että "ei mulla mitään ole". Koska jotain on taatusti.

Ja mua ihmetyttää toi, että jotkut ajattelevat että tässä ollaan ns. jäniksen selässä. Eivät ilmeisesti tiedä asioista, mutta haluavat silti huudella.

Miehellä täsmäs kaikki oireet niin hyvin hodarin oireiden kanssa, et kun se syöpäepäily tuli, (mikään ei ollut vielä 100% varmaa), niin silti sen tiesi että sitä se on. Sitten kun se varmistus tuli, se ei enään oikein tuntunut miltään, tai tuntu, helpottavalta, siinä mielessä että saatin asiaa eteenpäin ja hoidot aloitettua..
Onhan se koettelemus, mut ne jotka kestää, niin niitä koetellaan! (Näin sanoi miehelle sen yks vanha tuttu..)

 

[Darwinin leski]

Mä en kyllä ymmärrä koko ketjun tarkoitusta!
Ap vastailee toisille ylimielisenä ja kaikkitietävänä. Mitä tulit tännä hakemaan, kun olet noin varma syövästä?

Mitä täällä yleensä haetaan? Keskustelua? Voisko olla?

Ja kyllä mua vähän ihmetyttää toi moralisointi. En minä, saati lääkärit, lykkäisi asiaa, jos joku olisi kahdesta viikosta kiinni. Mutta sinä voit minun puolestani painua hevon tuuttiin ihmettelemään, aivan vapaasti - ei näitä ole pakko lukea.

Niin joo, ja mähän olen tässä kysellyt vastaavan kokeneilta (tai jonka läheiset ovat kokeneet vastaavaa), että miten on mikäkin mennyt. Onhan se toki niin, että palstalla saa puhua päivän ruuasta, mutta ei tämmösistä.

Eikä kukaan voi sanella miten minun TULISI reagoida asiaan, melko törkeää mielestäni on edes yrittää. "luulisi ottavan vakavammin, äiti vielä..."

Ehkäpä ap tiedostaa miten todennäköistä noilla oireilla on saada syöpädiagnoosi. Ainahan on mahdollista, että se ei olekaan sitä. Mutta jos tahtoo suhtautua realistisesti asiaan ja varautua pahimpaan niin en ymmärrä miksi muut sen tuomitsee. Olisiko sinusta parempi, jos ap alkaisikin ajatella että no eihän se varmaan mitään olekaan kun kerran palstalla niin sanotaan ja unohtaisi vaikka koko homman. Ihmisillä on erilaisia suhtautumistapoja asioihin.

Ei oma miehenikään ole koskaan hötkyillyt turhaan, mutta ei toisaalta kiellä tosiasioitakaan. Kun miehen perna poistettiin niin minä aktiivisesti hoin kaikille, että mikään ei ole varmaa ennenkuin koepalasta on tullut vastaus. Mies kuitenkin sanoi kaikille, että kyllä se on syöpä, ei jaksanut pettää itseään kuten minä tein.

Näinpä... Siis totta kai sitä voisi ajatella että "varmasti se on jotain muuta, varmasti se on jotain muuta - ei MINULLA voi syöpää olla" ja ihan onnellisena olla tulkitsematta oireita, vaikka tietää miten nuo asiat menevät... Sekö se olisi järkevää? Mutta en minä panikoimaankaan ala, ja lähde lääkäriin tältä istumalta, kun ei sekään mitään erikoista asiaan tee.

 

[Darwinin leski]

Siis onko lääkärin aika vasta joskus? Sinuna menisin viipymättä jos kauan jo kestänyt vaiva :/

Muutaman viikon sisällä. Mutta kun se EI TEE TÄSSÄ ASIASSA MITÄÄN. Se on ihan se ja sama menenkö sinne tältä istumalta, vai muutaman viikon päästä.

No mut jos syövästä on kyse, niin tottakai paranemismahdollisuudet on sitä paremmat, mitä nopeemmin hoito päästään aloittamaan.
(toivon toki ettei syövästä ole kyse)

Mutta se pari viikkoa EI tee asiassa yhtään mitään. Tämä on fakta!