Ja siis korostan etten varmasti turhia valittanut kummassakaan raskaudessa, päin vastoin ihmiset vatsojani katsoessa ihmettelivät miten jaksan ja miksen valita niin kuin muutkin. En tiedä, en vain osannut, vaikka tuskaista ja pelkoja olikin. kuitenkin omalla tavallani nautin suunnattomasti raskauksistani. Minulle todella se iso vatsa, turvonneet jalat ja yöunia häiritsevät potkut olivat pienimpiä huolia. Voi kuinka olisinkaan niitä potkuja kaivannut esikoisen loppuraskaudessa... :/ Ei ollut kivaa sekään kun hiljaista vatsaa kuunnellen sai jatkuvasti vain toivoa vauvan olevan vielä hengissä.
Ymmärrän kuitenkin hyvin näitä valittajia. Omasta kokemuksestani tiedän että olo voi olla tuskallinen ja joku sitten purkaa sitä ahdistustaan valittamalla, ei se sen ihmeellisempää ole.
Ymmärrän kuitenkin hyvin näitä valittajia. Omasta kokemuksestani tiedän että olo voi olla tuskallinen ja joku sitten purkaa sitä ahdistustaan valittamalla, ei se sen ihmeellisempää ole.