Saanko ihmetellä?! (ihmettelen silti) MIKSI jo viikolla 38 ja jotain tuskaillaan ja kauhistellaan ja naristaan?

Tuskin kellekkään. Mutta miksi raskasta oloaan ei saisi manata? Mitä se ketään haittaa? Tai no, näemmä aika monia. Ihanaa kun ihmiset on aina niin myötätuntosia toisiaan kohtaan.

Toiset ovat luonteeltaan perusvalittajia + huomionkipeitä.

 

Miksei sais? Mä oon ollut ainakin niin malttamaton odottamaan ne viimeiset viikot kun olo on tukala ja raskas. On se hemmetti ellei nainen saa raskautensa viimeisinä viikkoina puhista ja kirota tilannetta mihin on itsensä saattanut

Toiset valittaa alkupahoinvoinneista, toiset raskauden loppuvaiheessa, toiset eivät ollenkaan. Mitä siitä?

 

Raskaaksi kun tulee niin saa mun mielestä varautua tukalaankin oloon. Mutta onko se sulta pois jos joku valittaa oloansa? Pistä korvat kiinni äläkä kuuntele.

 

Juu, järjenköyhyyttä odoittaa myös se, ettei se vauva tule ulos ennenkuin on siihen valmis =). Onneksi ihminen ei sentään tätäkin asiaa päätä.

Ei se ole järjen köyhyyttä, se on luonnollista että se vauva tulee ulos kun on tullakseen :xmas: Onneksi sä et sitten valita edes paskaa säätä, ethän sä siihen voi vaikuttaa.

 

Onhan se hassua kun noita juttuja odottajien puolella lueskelee kun ne viikolta 30 asti on menossa joka kivun takia synnyttään.. Viikolla 37 alkaa se hirvee narina että miks tää ei jo synny, saishan se jo tulla, mä en jaksa ku tuli yks supistus ja sattu niin perkeleesti, syntys nyt, lässyn lässyn.. miten ne oikeesti saa synnytettyä ne lapset ku tekevät kuolemaa jo parista harjotus supistuksesta, selkäkivuista ym.

 

no minä ainakin tuskailen tässä raskaudessa jos menee yli 38 viikkojen. kas kun ensimmäiset ovat syntyneet pari-kolme viikkoa ennen laskettua aikaa, ja molemmilla kerroilla on tuntunut etten ois jaksanut enää päivääkään enempää.

 

Kyllä mua vähän naurattaa kanssa, kaksosraskauden kokeneena.

peesi.. Tai ihmettelen kanssa kun useimmat alottaa jo "hyvissä" ajoin valittelut.. Siis tyyliin rv 20+ että voi voi kun on sitä ja tätä..
Joo voi olla tuskainen raskaus ja niin ees päin, mutta...
Sitten vaan lepoa ja itsensä kuuntelua, ei kai sitä tarvi touhottaa ja vouhottaa jos missä "omissa menoissa"..

Toisaalta oikeestihan raskaus on yliaikainen vasta vkon 42 jälkeen....

 

Mä ainakin valitin ja paljon kuopusta odottaessa, oli huono nukkua ja häpyluu paukkui. Issiaskin on jumissa vähän väliä.
Ja menikin sen 2vkoa yli lasketun ajan ennenkuin käynnistettiin.
Et valivalivaliiiii!!

 

PEESI!!!

(ja kaikille näille valittelijoille, joilla "on tukala olo" jne salaa toivon, että raskaus jatkuu VÄHINTÄÄN 43. viikolle asti!)

jaah.. mä aloitin sen rutinan jo viikoilla 22 kun raskaana olo oli ihan perseestä... kaikki krempat,potkut ym ärsyttäviä.. ja loppuvaiheessa olo oli tukala, mikään asento ei ollu hyvä... siksi sitä valitetaan...

 

Toiset varmasti kokee valtavaa unettomuutta..tai ainakin mulla oli näin ja en saanu nukutuksi kunnolla viimeiseen 5 viikkoon kun oli levottomat jalat.

Ja sitten ku vauva syntyy niin saa nukkua paljon paremmin?

 

Hmph... No eihän se loppuraskaus mitään mukavaa aikaa ole! Ja jos se valittaminen asiaa halpottaa niin antaa valittaa! Mäkin muistan kuinka esikoista odottaessa olin malttamaton ja toivoin nyyttiä syliin jo pitkään ennen laskettua (oli tosin ennen aikasen synnytyksen riski ja hieman letutti kun neiti menikin kaksi päivää yliajalle...)... :ashamed: Kakkosen kohdalla olinkin sitten viisaampi! Mutta kyllä mun mielestä raskaana olevalla pitää olla oikeus valittaa! :xmas:

 

se loppuaika voi olla raskas myös sen vuoksi, että lapsi voi syntyä ihan milloin vaan ja se odottavan aika on pitkä siinä kohden.
Minä en nauttinut koko raskausajasta ollenkaan ja tietysti sitten kun lapsi oli ns. täysiaikainen niin sitä koko ajan odotti ja toivoi, että syntyis jo, että pääsisi siitä mahasta eroon ja myös siitä synnytyksestä.
sit kun kaikki ulkopuoliset alkoivat odotella että milloin se nyt syntyykään.

 

Miksi ei saisi manata. Odotus on pitkä ja olo tuskainen. Minä ainakin toivon jo viikolta 36 vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa kakkosen kohdalla. Mitä haittaa siitä on. Sekin on eräänlaista valmistautumista tulevaan koitokseen, siis jos sitä synnytystä oikeasti alkaa odottamaan :xmas:

Toivot oman olosi paranemiseksi vauvan syntymää jo viikolla 36?

Tajuatko, että vauva ei ole edes valmis vielä noilla viikoilla?

Tekö todellakin toivotte vauvan joutuvan elämään elämänsä ekat viikot happikaapissa vain siksi, että pääsisitte odotuksesta pikkuisen nopeammin eroon?

Vauvoja syntyy ennenaikaisesti muutenkin ja heillä on aina heikommat lähtökohdat elämään, kuin niillä, jotka ovat saaneet tulla "ihan valmiiksi" mahassa.

 

Tuskin kellekkään. Mutta miksi raskasta oloaan ei saisi manata? Mitä se ketään haittaa? Tai no, näemmä aika monia. Ihanaa kun ihmiset on aina niin myötätuntosia toisiaan kohtaan.

Toiset ovat luonteeltaan perusvalittajia + huomionkipeitä.

Pakko ei ole kuunnella.

 

Eihän sitä nyt saa valittaa ei ei ei. Ja jos vaikka joku ei saa lasta ollenkaan...

 

Heh, mun esikoinen syntyi 38+2, ja mä en ollut päässyt kävelemään kunnolla pariin viikkoon. Mua myös sattui ihan mukavasti joka paikkaan, mä en saanut nukuttua enkä oikeastaan muuta tehtyä kuin istuttua sohvalla. Ihanaa! Onneksi syntyi niin "aikaisin" ihan itsestään, en päässyt muiden kiusaksi valittamaan turhasta.

 

Sananvapaus kunniaan. Korvatulppiakin löytyy. Valitetaan sitä turhemmastakin kuin raskausvaivoista. Ne ainakin on todellisia. Esim jokakeväiset koirankakka-, hiekoitus-, lastenvaunu ym valitukset sen sijaan vois jättää.

 

Olettepa todella kivoja ihmisiä. Mä en helposta valita, mutta loppuraskaus oli niin helvetillistä että käynnistystä mietittiin ihan vaan mun olon takia. Mutta ei kävis mielessäkään toivoa sellaista oloa muille..

Jos odotat 8 kuukautta ja 15 päivää, niin kyllä se 15 päivää menee siihen samaan syssyyn sitten.

Ai mistä asti raskaus aika on kestänyt 9kk?

 

Juu, järjenköyhyyttä odoittaa myös se, ettei se vauva tule ulos ennenkuin on siihen valmis =). Onneksi ihminen ei sentään tätäkin asiaa päätä.

Ei se ole järjen köyhyyttä, se on luonnollista että se vauva tulee ulos kun on tullakseen :xmas: Onneksi sä et sitten valita edes paskaa säätä, ethän sä siihen voi vaikuttaa.

Harvemmin sitäkään. En ole niin huomionkipeä .
Tosiasiahan on, että saat jonkun hyväuskoisen hölmön huokailemaan kanssasi, kun tarpeeksi valitat.

 

Mieki valittelin jo paljon ennen tuota... Mulla supisteli kipeästi lähes koko raskausajan ja lopultahan se poika syntyikin etuajassa rv 31. Esikoiselta taas oli raskausmykytys ja se oli kauhea se odotusajan loppuaika, mie turposinkin niin hirveästi ettei edes kengät mahtuneet jalkaan, no joo sekin käynnistettiin rv.38... Ja turvotus laskikin aika nopeesti synnytyksen jälkeen...

Lähinnä tarkotin vain sitä että raskausaikoja on monenlaisia, jotkut on oikeasti tuskissaan jo loppuajasta, ja jotkut taas voi paremmin kuin koskaan ennen...

 

Minulle ainakin se viimenen kaks kuukautta on ollu aina henkisesti ja fyysisesti tosi rankkaa. Ja joka raskaus on menny yli. Et tosin valita asiasta taukoamatta mut toivon kyllä et lapsi syntyis aikasimennin ku rv42

 

Ja sitten ku vauva syntyy niin saa nukkua paljon paremmin?

Todellakin! Mun vauva heräili ekan vuoden ihan jatkuvasti öisin ja silti olin paljon väsyneempi loppuraskaudesta. Puolesta välistä alkaneet paikkoja avaavat supistukset, liikuntakyvyttömäksi tekevät liitoskivut ja helvetillinen unettomuus ei todellakaan ole normaalia. Ja sen tietää jokainen, joka on _oikeasti_ vaikean raskauden kokenut. Kaksosraskaus ei kyllä automaattisesti vaikea raskaus ole.

 

Onhan se hassua kun noita juttuja odottajien puolella lueskelee kun ne viikolta 30 asti on menossa joka kivun takia synnyttään.. Viikolla 37 alkaa se hirvee narina että miks tää ei jo synny, saishan se jo tulla, mä en jaksa ku tuli yks supistus ja sattu niin perkeleesti, syntys nyt, lässyn lässyn.. miten ne oikeesti saa synnytettyä ne lapset ku tekevät kuolemaa jo parista harjotus supistuksesta, selkäkivuista ym.

TISMALLEEN saman olen huomannut ja siksi jättänytkin noita toisten odotuskertomuksista suurimman osan lukematta.
Olisihan se kiva tietää mitä muille kuuluu samoilla viikoilla kuin itse on, mutta en jaksa sitä saatanan valitusta jokaisesta rusauksesta joka ahterista kuuluu.

Tulee mieleen että "kaikki" odottajat valittaa.

Vaikka eihän se kai niin ole, kai sinne palstalle kirjoittaa vain ne joilla on huolia, ei ne, joiden mielestä raskaus ei ole sairaus...

 

Saanko ihmetellä, miksi jotku kuvittelee, että kaikilla kaikki asiat pitäisi mennä niinkuin itsellä menee? Miksi jotku kuvittelee, että se oma tyyli tehdä asioita on se ainoa oikea?
Halleluujaa. :flower:

 

Miksi ei saisi manata. Odotus on pitkä ja olo tuskainen. Minä ainakin toivon jo viikolta 36 vauvan syntymää kuin kuuta nousevaa kakkosen kohdalla. Mitä haittaa siitä on. Sekin on eräänlaista valmistautumista tulevaan koitokseen, siis jos sitä synnytystä oikeasti alkaa odottamaan :xmas:

Toivot oman olosi paranemiseksi vauvan syntymää jo viikolla 36?

Tajuatko, että vauva ei ole edes valmis vielä noilla viikoilla?

Tekö todellakin toivotte vauvan joutuvan elämään elämänsä ekat viikot happikaapissa vain siksi, että pääsisitte odotuksesta pikkuisen nopeammin eroon?

Vauvoja syntyy ennenaikaisesti muutenkin ja heillä on aina heikommat lähtökohdat elämään, kuin niillä, jotka ovat saaneet tulla "ihan valmiiksi" mahassa.

Höperö! Toivoin, että raskausaika olisi jo ohi ja sen syntymä myös. Huonosti ilmaistu. En toivonut, että vauva syntyy ennen kuin on valmis. Eikä syntynytkään. Syntyi viikolla 40 ja jotain. Ja se aika oli pitkä. Raskausaika oli henkisesti ja fyysisesti todella vaativa. Ja ne potkut ja jopa vauvan kääntyminen teki kipeää aiheuttaen oksettavan olon. Koska sillä ei vain ollut tilaa. Kukaan ei kuunnellut tai suostunut neuvolassa ottamaan tosissaan sitä, että lapsi on isokokoinen minusta ja sitä se oli, niin iso, että synnytyksessä lapsi sai erbin pareesin. Sen lisäksi kärsin jatkuvista puutetiloista, alapäähän vauva painoi niin, että häpyluu tuntui räjähtävän irti ja suonikohjuja särki päivät ja yöt. Ja kyllä se oli helpotus, kun vauva sitten tuli, vaikka se synnytys meni ihan... persiilleen.

JA valitin paljon! Toivoin todella, että raskausaika olisi ohi ja lapsi ulkona. Kuten sanoin, on sekin eräänlaista valmistautumista.