Saako puolisolle jatkuvasti huutaa?

[Puoliksi hengissä]

Oonko minä tyhmä, kun ahdistun siitä, että mieheni huutaa? Että jos sanon jonkin poikkipuolisen sanan tai yritän miten tahansa nätisti sanoa hänen käytöksestään, hän huutaa aina. Yritän viimeiseen asti välttää asioista sanomista, koska huutaminen tuntuu niin pahalta, mutta joskus en vaan jaksa, vaan sanon. Enimmäkseen kyse on siitä, että mies voisi joskus siivota omat sotkunsa. Oon oppinut sietämään sen, että meillä on jatkuvasti likaista, koska en jaksa miehen perässä kulkea hinkkaamassa paikkoja. Mutta en millään jaksaisi sitä, että aina on vielä sekaistakin. Mutta jos en miehelle sano, hänen tavaransa makaavat lattialla siihen asti, että hän seuraavan kerran tarvii niitä, mihin voi mennä kuukausikin.

Mies aina huutaa, että syy on minussa. Että minä en anna hänen elää omaa elämäänsä ja että minä olen vallannut tästä ahtaasta asunnosta kaiken tilan. Minulla kuulemma on kaappejakin moninkertainen määrä häneen verrattuna. Joopa joo, mutta niissä minun kaapeissani on perheen peitot, lakanat, pyyhkeet, lasten vaatteet jne. Omia tavaroita minulla on paljon vähemmän kuin miehellä.

Mutta aina siis syy on minun. Ja aina mies huutaa. Enkä minä enää jaksa. Eilen taas huusi koko illan enkä ole sen jälkeen saanut edes syötyä mitään. Tuskin pysyn jaloillani enää.

Oonko minä siis oikeasti se hullu, jonka pitää lähteä hoitoon? Onko oikeasti minun syytäni? Ja ansaitsenko minä sen, että minulle huudetaan?

En minäkään helppo ihminen ole. En. Mutta saako puolisollensa heti huutaa, jos hän on vähän ärsyttävä?

 

["Hip"]

Kyllä sun pitäisi lähteä. Ei hoitoon, vaan pois tosta suhteesta. Ei kenelläkään kuulu huutaa jatkuvasti. Omassa parisuhteessa ei huudeta koskaan. Lapsetkin saavat iham vääristyneen kuban parisuhteesta jos isä vaan huutaa äidille Voimia.

 

["jen"]

Ei. Huutaminen ei ole normaalia. Joo, riidoissa voi nousta välillä ääni, mutta päivittäinen huutaminen. Ei hyväksyttävää! Miehen pitäisi osata keskustella normaalilla äänensävyllä.. Lapset oppivat häneltä huonoja tapoja, ja varmasti huutaminen ahdistaa ja pelottaa heitäkin....

 

[Puoliksi hengissä]

Kiitos vastauksista.

Kirjoitin huonosti, ei tuo päivittäin huuda, jos en päivittäin huomauta asioista. Saattaa olla viikkoja välissä ihan ok, jos minä ymmärrän olla esittämättä mitään moitteita. Lähteä olen meinannut jo monta kertaa, mutta koska meillä on monta erityislasta, lähteminen on tuntunut vaikealta. En tiedä, jaksanko näitten kanssa yksin. Ei sillä, että miehestä paljon apua olisi, mutta saanpahan joskus omaa aikaa, pääsen lähes päivittäin lenkille jne.

Nyt oon kyllä niin loppu, että JOS vielä saan voimia takaisin, lähden.

 

[lkjhgh]

Mun lapsuudenkodissa meni noin. Äiti valitti ja isä sit huusi äidille. Äiti kärsi asiasta kovasti, isä ei ollut ikinä saanut mitään muuta mallia riitelyyn. Mä oon sit puolivälistä, väliin huudan, väliin en.
Mutta pointti oli se, ettei se huutaja tarkoita välttämättä pahaa, ei vaan osaa reagoida muulla tavalla, jos kokee itseään arvosteltavan. Ei se oikeuta huutamaan, mutta tosiaan, eri ihmiset toimii eri lailla. Jos kaksi huutajaa menee yhteen, voi riitely olla aina huutamista ilman että kukaan kärsii.
Mutta jos huutamisen kokee ahditavana, voi tuollainen olla henkisesti todella kuluttavaa. Auttaisiko parisuhdeterapia? Suostuisiko mies?

 

[Vie ras]

Mä olen helppo ihminen, enkä jaksa edes sanoa miehen sotkuista, vaan kerään ne ite. Silti mulle huudetaan. Aina joku asia on mennyt eri tavalla kuin mies oli sen ajatellut ja mähän olen syypää, kun en osaa hänen ajatuksiaan lukea.

 

[Puoliksi hengissä]

Raskainta ei niinkään ole se huutaminen. Osaan minäkin huutaa, jos niikseen tulee. Vaan pahinta on se, että minua syytetään kaikesta - erityisesti siitä, että minulle huudetaan. Kun minä valtaan mukamas kaiken tilan ja muutenkin määrään kaikesta (vaikea olla määräämättä, jos toisesta ei saa mielipiteitä irti edes hohtimilla ja ratkaisut on kuitenkin tehtävä). Niin siksi ihminen ei vaan voi olla huutamatta minulle.

Kuulemma vain joku kiltti surkea nössö voisi elää minun kanssani räyhäämättä.

 

["Hip"]

Kyllä toi mun korviin kuulostaa henkiseltä väkivallalta. Jos siis syyttää sua kaikesta ja myös siitä että huutaa sulle. Mä joskus seurustelin yhen miehen kanssa, jonka mielestä kaikki mitä tapahtui oli mun vikaa. Paitsi jos joku meni hyvin, se oli tietenkin hänen ansiotaan.

Mä luulen, että sulla olisi paremmin voimi lastenkin kanssa, jos olisit ilman sun miestä. Vie taatusti voimia jatkuvasti varoa sanojaan ja pelätä toisen huutoa. Toivon, että saat kerättyä voimia lähtöön. Se olisi todennäköisesti parempi sulle ja sun lapsille.

 

[wut]

Ongelmia voi korjata muullakin tavalla kuin lähtemällä. Kuullostaisi, ettei sillä miehelläkään ihan kaikki ole hyvin. Se ainainen sotku vissiin ahdistaa häntäkin, koska noin kovasti reagoi. Epäjärjestyksestä saattaa tulla olo, että elämäkin olisi epäjärjestyksessä. Kotityöt ovat osa elämää eli niistä teidän tulisi ensimmäiseksi päästä sopuun ja sovintoon; molemmat tekevät osansa.

 

[Eroaidiootistaeisiinämuuauta]

Huutaminen on henkistä väkivaltaa, exakkani huusi AINA ja se vitutti sunnattomasti. Eipä huuda enään, ainakaan minulle

 

[Vierailija.]

Tilanteenne kuulostaa tulehtuneelta. Molempien puolelta. Miehesi ärsyyntyy/ahdistuu sinun käytöksestä, sinä miehen. Aikalisä? Ero? Pariterapia?

Tehkää jotain. Istukaa alas ja keskustelkaa. Jos parisuhteenne voisi hyvin, mies tuskin huutaisi noin pienestä ja sinä tuskin ahdistuisit. Tietenkin satunnainen riitely on normaalia, mutta kuulostatte molemmat ahdistuneelta?

 

[vvv..]

Molemmat koette tilanahtautta ja epäjärjestystä...? Vai onko se vain oireilua, jos paikat olisi kunnossa, niin tulisiko joku muu riidanaihe?
Täysi sotkuinen kämppä ON ahdistava. Voisiko sitä tavaramäärää karsia? Tarviiko niitä lakanoita oikeesti niin monia? Mitä peittoja sielä kaapeissa on? Jokaiselle voisi laittaa sängynaluslaatikon missä on nyt talvipeitto säilössä, jos ei varastoon mahdu. Moni jemmaa vieraille ties mitä, mutta jos tilaa ei oikeasti ole, niin vieraillekin voi kyllä sanoa, että meillä ei ole koko teidän 5henkiselle perheelle peittoja ja tyynyjä. Fleecepeitotkin riittää ihan hyvin, ei vie nii paljoa tilaa. Jokaiselle voi myös laittaa jonnekin reunaan oman laatikon. Jos tavaroita on levällään, niin toinen voi sit sinne nostella toisen rojut ja lojumaan jääneet vaatteet, sieltäpähän löytää.

Tee loppu huutamisesta. Sanot miehelle että et vain enää jaksa. Aina kun alkaa huutaa, niin kerran pyydät että älä huuda. Jos jatkaa niin lähdet ulos. Mitä vaan olit tekemässäkin, nii lähde(ota vaikka keskenjääny ruokalautanen
mukaan), ja jätä mies selviämään tilanteesta. Huutaahan se alkuun ehkä kahta kovemmin, mut omapa on sitten valintansa, tietää mitä siitä seuraa.