Mieheni kehitysvamainen veli on todella ärsyttävä!

[En kestä häntä :-(]

En tiedä, että johtuuko se siitä kehitysvammasta vai mistä, mutta hänen on AINA pakko väittää kaikille vastaan ihan kaikesta, siis ihan sama kuka hänelle puhuu ja mitä hänelle sanoo, niin aina hänen on väitettävä vastaan. Vaikka hänelle sanoisi ihan itsestään selvän asian, jossa ei pitäisi olla mitään vastaa väittämistä, niin silti hän väittää vastaan. Jos hänelle vaikka sanoo, että "Sinä olet mies", niin hänen vastauksensa on tällainen: "En minä mikään mies ole, älä sellaista väitä! Ihan varmasti en ole mikään mies, vaan minä olen aikuinen mies".

Toinen ärsyttävä piirre on se, että hän huutaa koko ajan. Vaikka hän puhuisi ihan vieressään istuvan henkilön kanssa, niin hän huutaa niin lujaa että ääni kuuluu varmasti naapuripitäjään asti. Kun hänelle sitten yrittää sanoa, että "Ei tarvitse huutaa", niin hän vastaa huutamalla niin kovaan kuin pystyy, että "En minä huuda, ihan varmasti en huuda! Itse sinä huudat siinä". Hänen oma kuulonsa on aivan normaali, joten huosta kuulosta hänen huutonsa ei johdu.

 

[täh]

No ei kai sun sen kanssa tarvi hengata... Monesta muustakin asiasta voi tehä itelleen hankalan jos haluaa

 

["Jepjep"]

Kuulostaa eräältä palstalaiselta

 

["hirviö"]

Joo, mä ymmärrän sua. Tälläistähän ei saa sanoa, koska vammaisia pitää aina jaksaa ymmärtää. mutta minäkään en aina jaksaisi mieheni sisarta, joka huutaa, tunkee liian lähelle, hölöttää jokaiseen keskusteluun aina väliin jotain mikä ei asiaan edes liity, kysyy koko ajan, että ymmärrätkö, ymmärrätkö... Tunnen jatkuvasti asiasta pahaa omaatuntoa, mutta hän on kertakaikkiaan niin sietämätön. Puren vaan hampaani yhteen ja hymyilen ja yritän olla ystävällinen ja loputtoman käsrivällinen, vaikka minusta tuntuu että olen kuin tulivuori ja paine päässä on kova. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä tyhjännauramista, vaikka eihän häntä edes naurata. Se on vain sellaista rääkymistä ja hohottamista.

Mutta nielen sen kaiken, enkä koskaan räjähdä. Yritän jaksaa puhua ystävällisesti ja kauniisti. joskus menen tilanteesta hetkeksi pois, koska se on todella väsyttävää henkisesti. Varmasti olen nyt monen mielestä hirviö, mutta sellaista saa ihan vapaasti kokeilla, sietää henkilöä, joka on satakiloinen ja 5 vuotiaan tasolla ja juoksee, ja karjuu ja hohottaa.

 

["näinpä"]

[QUOTE="hirviö";29516080]Joo, mä ymmärrän sua. Tälläistähän ei saa sanoa, koska vammaisia pitää aina jaksaa ymmärtää. mutta minäkään en aina jaksaisi mieheni sisarta, joka huutaa, tunkee liian lähelle, hölöttää jokaiseen keskusteluun aina väliin jotain mikä ei asiaan edes liity, kysyy koko ajan, että ymmärrätkö, ymmärrätkö... Tunnen jatkuvasti asiasta pahaa omaatuntoa, mutta hän on kertakaikkiaan niin sietämätön. Puren vaan hampaani yhteen ja hymyilen ja yritän olla ystävällinen ja loputtoman käsrivällinen, vaikka minusta tuntuu että olen kuin tulivuori ja paine päässä on kova. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä tyhjännauramista, vaikka eihän häntä edes naurata. Se on vain sellaista rääkymistä ja hohottamista.

Mutta nielen sen kaiken, enkä koskaan räjähdä. Yritän jaksaa puhua ystävällisesti ja kauniisti. joskus menen tilanteesta hetkeksi pois, koska se on todella väsyttävää henkisesti. Varmasti olen nyt monen mielestä hirviö, mutta sellaista saa ihan vapaasti kokeilla, sietää henkilöä, joka on satakiloinen ja 5 vuotiaan tasolla ja juoksee, ja karjuu ja hohottaa.[/QUOTE]

minä jaksan, jo 5 vuotta kehitysvammaisten parissa työskennellyt ei voi odottaa normien mukaista käytöstä, jos henkilöllä on kehitysvamma-diagnoosi.

 

[L@ur@]

[QUOTE="Jepjep";29516073]Kuulostaa eräältä palstalaiselta[/QUOTE]

 

[viisikymppinen isoäiti]

tuskin asuu teillä, joten silloin kun tapaatte, on sinun vaan kestettävä. ihminen se on hänkin. kaikkine erityispiirteineen

 

[Hiippari]

Eipä Hän ole osaansa valinnut. No ok, joidenkin vanhemmat päättää valita sen jos tietää jo raskauden alussa ongelmista.. mut ne on eri juttu.
Yritä vaan nätisti sietää. Voithan hiukan vältellä sitä seuraa, niin minä teen mikäli on henkilöitä, joista en niin välitä/pidä mutta heidän kanssaan on vain tietyistä syistä tultava juttuun. Pääasia on käyttäytyä fiksusti ja edes yrittää ymmärtää himpuverran toista. Minä mieluusti olisin oikeasti kehitysvammaisten seurassa kuin vain idioottien. Ensimmäiset ovat viattomia mieleltään sentään vaikka kuinka möykkäis tms mutta jälkimmäiset vain pahenee vuosi vuodelta

 

[ymmärrän]

tuskin asuu teillä, joten silloin kun tapaatte, on sinun vaan kestettävä. ihminen se on hänkin. kaikkine erityispiirteineen

Niinhän se tietenkin on, mutta on hyvin ymmärrettävää, että joskus jossain = tällä palstalla haluaa anonyymisti vähän tuuletella fiiliksiään. Puretaanhan lapsiinkin kohdistuvaa ärtymystä täällä ja niin vaan niitä siedetään ja kohdellaan hyvin .

Mua on monesti mietityttänyt sekin, miten vammaisen sikiön abortoimista vastutetaan mm. söpöjen down-vauvojen kuvia esittelemällä. Mutta eihän meistä kukaan aina pienenä ja söpönä pysy.

Niin ne vammaisuuteen liittyvät käytöksen erityispiirteetkin kasvavat ja korostuvat iän myötä, eikä sille mitään voi, että kanssaihmisten mielestä k.o. piirteet vaan kaikesta ymmärryksestä huolimatta voivat tuntua ihan suunnattoman ärsyttäviltä. Kyllä kuvatun kaltaiset ihmistyypit minuakin sieppaisivat, vaikka tietenkin ymmärtäisin, että vammastahan se huutaminen yms. johtuu. Mutta täytyy täällä voida vähän purkautua, ettei sitten livenä joskus keitä yli.

 

[cvvbnn]

Pitää sitä ihmisellä joku henkireikä olla ja se olisi tekopyhää väittää että ikinä ei ota hermoon vaikka joku huutaisi vieressä ja hokisi samaa asiaa. Joskus vertaan kehitysvammaisen käytöstä humalaisen käytökseen, se on niin samanlaista. Jos humalaiset ärsyttää, niin kuin minua ainakin, niin se sama tunne sitten vammaisestakin.

 

[päätön]

[QUOTE="Jepjep";29516073]Kuulostaa eräältä palstalaiselta[/QUOTE]

tuli heti muutamia mieleen.

 

[Ggd]

Tietenkin kehitysvammainen ihminen voi olla ärsyttävä. Mä tunnen paljon kehitysvammaisia ihmisiä. Osa heistä on usein aika rasittavia, toiset ihan ok ja osa on aivan hurmaavia persoonia. Jotkut taas ovat toisinaan ärsyttäviä, joskus kivoja ja välillä oikein ihania. Kummasti tämä pätee myös meihin ei-kehitysvammaisiin ihmisiin. Joitakin en jaksaisi yhtään, jotkut ovat mahtavia tyyppejä ja monet ovat sekä rasittavia että kivoja, päivästä, tilanteesta ja mielialasta riippuen.

 

[Ggd]

Edelliseen lisäten, vaikka sekä kehitysvammaiset että -vammattomat ihmiset voivat olla niin ihania kuin ärsyttäviäkin, on siinä kuitenkin aikamoinen ero johtuuko jonkun ärsyttävä käytös siitä, että aikuinen ihminen on vain vaikka yksinkertaisesti ilkeä vai onko rasittavan käytöksen syynä jokin vamma tai häiriö. Kyllä mä miemummin ymmärrän kehitysvammaisen Katin jankutusta jostakin asiasta kuin naapurin "tavallisen" Penan tahallista v...tuilua.

 

[vieras..]

[QUOTE="hirviö";29516080]Joo, mä ymmärrän sua. Tälläistähän ei saa sanoa, koska vammaisia pitää aina jaksaa ymmärtää. mutta minäkään en aina jaksaisi mieheni sisarta, joka huutaa, tunkee liian lähelle, hölöttää jokaiseen keskusteluun aina väliin jotain mikä ei asiaan edes liity, kysyy koko ajan, että ymmärrätkö, ymmärrätkö... Tunnen jatkuvasti asiasta pahaa omaatuntoa, mutta hän on kertakaikkiaan niin sietämätön. Puren vaan hampaani yhteen ja hymyilen ja yritän olla ystävällinen ja loputtoman käsrivällinen, vaikka minusta tuntuu että olen kuin tulivuori ja paine päässä on kova. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä tyhjännauramista, vaikka eihän häntä edes naurata. Se on vain sellaista rääkymistä ja hohottamista.

Mutta nielen sen kaiken, enkä koskaan räjähdä. Yritän jaksaa puhua ystävällisesti ja kauniisti. joskus menen tilanteesta hetkeksi pois, koska se on todella väsyttävää henkisesti. Varmasti olen nyt monen mielestä hirviö, mutta sellaista saa ihan vapaasti kokeilla, sietää henkilöä, joka on satakiloinen ja 5 vuotiaan tasolla ja juoksee, ja karjuu ja hohottaa.[/QUOTE]

Vaikka käytös onkin mitä on niin henkilö voi olla hyvin rakas. Käytöksellä ei mitään merkitystä sen suhteen miten muuten pitää henkilöstä.Ymmärrän täysin, että se käytös taas on sietämätöntä joistakin, myös minusta, ja tekisi mieli huutaa pää kiinni tai laittaa nurkkaan rauhoittumaan jos se olisi mahdollista, mutta se on vaan kestettävä. Toiset kestää enemmän kuin toiset. Minustakaan tähän ei olisi ja tavallaan olen pahoillani siitä koska muuten olen auttavainen yms. mutta tietynlaista kehitysvammaisen käytöstä en vaan kestä sisälläni.

 

[Näin se on]

[QUOTE="näinpä";29516533]minä jaksan, jo 5 vuotta kehitysvammaisten parissa työskennellyt ei voi odottaa normien mukaista käytöstä, jos henkilöllä on kehitysvamma-diagnoosi.[/QUOTE]

Minäkin olen kehitysvamma-alalla työskentelevä ja olen myös sitä mieltä että erilaista käytöstä pitää sietääkin mutta toisaalta myös kehitysvammaisilta voi vaatia hyvää käytöstä. Jos ei pysty hillitsemään omaa käytöstään, ei ole paha rauhoittua vähän aikaa esim. omassa huoneessa t. muussa rauhallisessa tilassa.

 

[leijona76]

Minäkin olen kehitysvamma-alalla työskentelevä ja olen myös sitä mieltä että erilaista käytöstä pitää sietääkin mutta toisaalta myös kehitysvammaisilta voi vaatia hyvää käytöstä. Jos ei pysty hillitsemään omaa käytöstään, ei ole paha rauhoittua vähän aikaa esim. omassa huoneessa t. muussa rauhallisessa tilassa.

Näinhän se on. Minäkin alalla ollut ja vammaisilta ei tarvi sietää mitä vain. Tapoja sen mukaan miten ymmärrys ja kyky riittää. Eiväthän he sille mahda että käyttäytyminen on poikkeavaa. Enemmän mua rassaa normaalit pöljäilijät jotka käyttäytyvät miten haluavat.