Me ollaan aina kotona oman perheen kesken. Sen verran olen itsekäs, että haluan joulumuistoja kodin kiireettömästä ja tunnelmallisesta joulusta ilman jonkun muun luomia aikatauluja ja pakkoperinteitä.
Mun kotona aikataulu aattona on aina ollut tarkka ja tärkeä. Kaikki eteni tasan samalla kaavalla. Aamulla kuusenkoristelu ja riisipuuro + luumusoppa ja se mantelin tonkiminen. Sitte joulurauhan kuuntelu, hautakeikkaa, kynttilöiden sytytystä, naapureiden muistamista yms... Sitten ruuanvalmistelua, joulusauna ja jouluevankeliumi lauluineen tietyssä järjestyksessä. Sitten ooteltiin pukkia ja vasta sen jälkeen sai vain olla tekemättä yhtään mitään.
Miehen kotona on vielä tiukemmat perinteet kirkkokäynteineen, vanhojen ja sairaiden kyläläisten muistamiset ja heille joulunviemiset, haudoilla käynnitkin kesti kaksi tuntia... Rituaalia ja suorittamista. Anoppi haluaa olla hyvä, paras, täydellisin ja oikea joulunhenki. Se tappaa muiden joulun heidän kotona. Toki on hyvä muistaa vähäosaisia, mutta se ei saa viedä omilta lapsilta jouluiloa.
Eli me ollaan aina kotona. Tehdään oma joulu. Lapset saa osallistua valmisteluihin, joulupöydässä on jokaiselle joku lempiherkku ja jokainen nauttii kiireettömästä joulusta.