Miksi mielenterveyspotilaille järjestetään toimintaa kun kotona olisi ihan tarpeeksi tekemistäkin?

[Ei ymmärrä]

On se vähän tyhmää kun avohoito potilaalle täytyy kalliilla tavalla järjestää toimintaa esim. pari kertaa viikossa siivousta sairaalassa pari tuntia kerrallaan jottei potilas tylsisty liikaa kotona jne.
Ironista asiassa vaan on se että potilaan omassa kodissa käy siivooja/perhetyöntekijä säännöllisesti. Miksi? Miksei potilaalle voisi vaikkapa yhteisesti sopia, että maanantaina potilas itse siivoaisi asuntonsa esim. keräämällä irtoroskat, lehdet ja sun muut, tiistaina imuroidaan, keskiviikkona pestään pyykit jne. Ruuat tottakai saa itse laittaa joka päivä kunhan perhetyöntekijä laatii jonkulaisen viikkolistan jota sitten voi itse muunnella,,,

 

[hmm]

Ja sun oma diagnosi olikaan?

 

[vieras]

Ymmärrän, että yhteistoiminnan tarkoituksena on mielekkyys ja rutiinien tuominen elämään. Siivousta pari kertaa viikossa?! Eikö muuta toimintaa ole?!

 

[Scarlett O Harava]

Hohhoijaa.

 

[taas joku järjen jättiläinen]

Huhhuh

 

[ap]

Ja sun oma diagnosi olikaan?

Se, että hulluja ei saa paasata liikaa vaan otetaan niskasta kiinni ja sanotaan, että etc,,,,

 

[fifiia]

Hohhoijaa.

Peesi

Eihän täällä taas ole puolet aloituksista provoilua!

 

[just]

Mieti sitä ap. :headwall:

 

[no joo]

No onhan se ihan eri asia himassa pyöriä, ymmärtänet itsekin. Ei asiat ole noin yksinkertaisia, varsinkaan jos on mielenterveysongelmia.

 

[-]

Sivusta avohoitopotilasta seuranneena sanon,että paljon enemmän pitäisi järjestää kodin ulkopuolista toimintaa. Ei mielenterveyspotilas saa välttämättä kotonaan siivottua, vaikka kuinka se olisi "viikko-ohjelmassa". Toki potilaita on monenlaisia ja monenkuntoisia, se mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

 

[mpide]

Avohoitopotilas täällä. Olen ollut mm. päiväsairaalassa ja tänäkin päivänä koen että koko touhu on lähinnä niille, jotka a.) ovat vähintään eläkeläisiä ja pirun yksinäisiä, b.) ovat ns. vihanneksia aivotoiminnaltaan. Siellä ei saanut tehdä mitään, ruoka tuotiin nenän eteen, muutama keskusteluryhmä oli jossa oli sekaisin niin lintsaavat 17-vuotiaat kuin nelikymppiset, juuri miehensä syövälle menettäneet naisetkin . Toiminta oli maksullista ja samoin joka ikinen nysväys-materiaali erikseen. Nythän tuo kyseinen paikka onkin jo lopetettu, enpä ihmettele!

Olisi kiva saada apua ihan kotiin asti, sellaista apua joka esim. auttaisi siivoamaan ja veisi vaikkapa kahville joskus. En oleta että työntekijä kustantaisi lystit saati siivoaisi yksin, vaan AUTTAISI ja tekisi kuin "kaveri". Monella meistä ei ole ystäviä tai perhettä.

 

[neiti Dina]

siinä on takana se ajatus, että pidetään avohoidossa oleva asiakas mukana sosiaalisessa elämässä, ettei erakoidu sinne kotiinsa. Sosiaalinen kanssakäyminen on aika pitkälti paranemisen tai muutoin hyvinvoinnin edellytys.

Samalla voi olla osallisena jonkun organisaation toimintaan, ja saa hyvät rutiinit päiviin/viikkoihin, joka voi monellekin olla se ainoa syy nousta aamulla sängystä ylös.