Minulla on kotona näköjään vain neljä runokirjaa, tässä otteet jokaisesta
Yksin
Taivas välkkyväisin jalokivin
omaa ylhäisyyttään vartioi
Loiste väsyneiden lyhtyin rivin
valaista ei sieluani voi.
Syvään tunne, pohjaan asti tunne
katkeruutta kovaa kohtalon,
katso herkeemättä yöhön, kunne
korkein totuus kätkettynä on!
- V.A. Koskenniemi-
*****
Kevään mentyä
kun katselen lahdelle,
kuinka katkeraa
nähdä iltatyynellä
eroon soutava vene.
- Kyoogoku Tamekane -
****
Tie niin kaunis,
kätkössä,
yrittää kulkea sen näköisenä kuin ei mikään.
Ikiaikaiset koivut,
painaumat, polveilut, mutkat.
On kuin hymniä soitettaisiin.
Tätä en näytä kenellekään,
tämän pidän itse.
-Helena Anhava-
****
Runoilijan on kuoltava
Runoilijan on kuoltava
hänen mutinansa uhkaa heidän eloonjäämistään
hänen hengityksensä voi aloittaa kumouksen
Hänet tätyy tuhota
Kieltäkää hänet
Lähettäkää rangaistussaarelle
Kutsukaa telotuskomppania
Mutta muistakaa pyyhkiä hänen verensä
muurista
Sitten hävittäkää muuri
Murskatkaa talo
Tappakaa naapurit
Jos heidän valeittensa halutaan pysyvän hengissä
Runoilijan on kuoltava.
-Don Mattera-
****
Kuinka suuri on ero?
Kuinka suuri on ero
vartijan ja minun välillä?
Hän on oven tuolla puolen
minä tällä puolen.
Minä kävelen viisi askelta
saavuttaakseni sellin toisen seinän,
hän kävelee viisi kadunväliä
saapuakseen kotiinsa.
Aamulla hän tulee takaisin.
Hänen kasvonsa ovat synkät ja epäluuloiset.
Ne ovat vangin kasvot.
-Arvo Turtiainen-
****