Runoutta illan ratoksi... ja sadepäivänkin

[asdfasdfa]

Babies haven't any hair;
Old men's heads are just as bare; -
Between the cradle and the grave
Lies a haircut and a shave.

Samuel Hoffenstein

 

[Sleepis]

ihania. Merkkaan....

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Vuoden nuorempi

Jos et tee kotitöitäsi,
Äiti sanoi, en anna sinun
pitää syntymäpäiväkutsuja, ja
sen sijaan että täyttäisit yhdeksän, olet kahdeksan
vielä toisenkin vuoden, eikä kukaan
kavereistasi halua leikkiä kenenkään
itseään nuoremman kanssa, ja jäät luokallesi
ja sinun täytyy istua samoilla tylsillä tunneilla,
ja kun kaikki muut vanhenevat, sinä
pysyt samanikäisenä etkä koskaan
saa heitä kiinni,
sillä sinulla ei voi olla kahta syntymäpäivää
samana vuonna, koska meillä ei ole
varaa ostaa sinulle kahta lahjaa.

Hal Sirowitz

Ihana! Juuri tällaisia me vanhemmat olemme... :ashamed:

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Niin kuin aalto uittaa aallon
yli valtameren,
niin selviydymme mekin
toinen toisiamme tukien.

- Risto Rasa -

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Vapautettu kuningatar

[Paavo Cajander.]

On vuoren huipulla linna, se katsovi laaksohon,
Mut niinkuin hauta jylhä ja kolkko se on, eloton:
Lukoss' on rautaportit, valo ikkunoist' ei näy,
Vaan ääneti niinkuin aaveet sen tornissa vartiat käy.

Välin sentään, yö kun tyyntyy, kun aurinko mailt' on pois,
On niinkuin laulua hellää ja vienoa sieltä sois;
Kuningatar siellä laulaa, niin laaksossa kerrotaan,
Mut ken hän on sekä mistä, ei tiedä ainoakaan.

Sanotaan: on hänkin ollut maan valtia ylhäinen,
Ja kauneudestaan kuulu yli merten, mannerten;
Mut aamu kun kerran koitti, pois, pois hän on hävinnyt ...
Saalistahan linnan herra yöt, päivät vahtivi nyt.

Välin vaan, kun vartiat nukkuu ja tyynenä saapuu yö,
Kuningattaren raukan rinta vapahammin silloin lyö,
Hän silloin yölle laulaa surujansa ja murheitaan,
Kadotettua kauneuttansa, vapautta ja toiveitaan.

Näin matkamies tuli kerran, ja saapui linnan luo,
Ja linnasta laulut kuuli: oli tuttuja laulut nuo,
Ja rinta nyt syttyy hällä, tuli outo nyt käy sydämeen,
Ja hän lähtevi mailleen jälleen ja ne laulavi kansalleen.

Ja on kuin ilma lämmin taas hengähtäis yli maan:
Runoruhtinaskin ihastuin nyt taas koskevi kanneltaan,
Ja soitto, ei ennen kuultu, sen kielistä nyt salamoi:
Siin' urhous, maine, lempi, pyhimmät elon tunteet soi.

Ken siit' ei hurmautuisi? ken enää kylmäks jäis?
Ken miekkaa nyt ei tahkois, ken keihäst' ei terästäis?
Mut kuningatar hän linnass' yhä laulavi murheitaan:
Pois, pois vapauttaja viel' on, ties, saapuuko milloinkaan!

Oi saapuu, saapuu! Tuolla mies joutuen kiirehtii,
Kypärästä välkkyvi päivä ja miekasta kuu sädehtii:
"Pelastettava maan on äiti!" hän huutavi kansallen,
Ja se soi lumi ukkosen ääni:"ken nyt mua seuraa, ken?"

"Oi turhaa, pois on poissa!" - Hän vinhemmin vaan käy -
"Oi surmasi helmaan kiidät!" - Hän koht' ei enää näy.
Ylös vuoren rinnett' astuu, jo saapuvi linnan luo,
Sadan miehen voimat hällä, kun ryntää nyt uros tuo.

Jo rautaportit murtuu, jo aukevi haudan suu,
Sen vartiajoukko jo häilyy niinkuin raju-ilmassa puu,
Jo lehtiä, oksia taittuu, jo kaatuvi runkokin ...
Ja kuin rytömetsän kautta tie kulkevi sankarin.

"Jo nyt olet vapaa, äiti! pelastukses hetki nyt lyö!
Tule päivän valkeuteen nyt, jo mennyt on pitkä yö!
Taas syttyvi silmäs tuike, taas poskilles puna saa,
Ja voi sitä, ken hiuskarvaa nyt päästäsi notkistaa!"

Ja linnasta hän taluttaapi kuningattaren ilmoillen,
Ja vastahan kansan joukko jo rientävi riemuillen,
Ja on kuin laulua hellää ja vienoa taasen sois,
Mut aamulaulua on se, yö on iäks mennyt pois.

Kuningatar istuimellaan taas istuvi loistossaan,
Ihanaisena niinkuin päivä ja kuuluna ympäri maan. -
Mut vuoren huipulla linna vuos vuodelta vaan häviää,
Pian maan tasallen kukistuu se, kivi ei kiven päälle jää.

 

[metsänpeitto]

Minulla on kotona näköjään vain neljä runokirjaa, tässä otteet jokaisesta

Yksin

Taivas välkkyväisin jalokivin
omaa ylhäisyyttään vartioi
Loiste väsyneiden lyhtyin rivin
valaista ei sieluani voi.

Syvään tunne, pohjaan asti tunne
katkeruutta kovaa kohtalon,
katso herkeemättä yöhön, kunne
korkein totuus kätkettynä on!

- V.A. Koskenniemi-

*****
Kevään mentyä
kun katselen lahdelle,
kuinka katkeraa
nähdä iltatyynellä
eroon soutava vene.

- Kyoogoku Tamekane -

****

Tie niin kaunis,
kätkössä,
yrittää kulkea sen näköisenä kuin ei mikään.
Ikiaikaiset koivut,
painaumat, polveilut, mutkat.
On kuin hymniä soitettaisiin.
Tätä en näytä kenellekään,
tämän pidän itse.

-Helena Anhava-

****

Runoilijan on kuoltava

Runoilijan on kuoltava
hänen mutinansa uhkaa heidän eloonjäämistään
hänen hengityksensä voi aloittaa kumouksen
Hänet tätyy tuhota
Kieltäkää hänet
Lähettäkää rangaistussaarelle
Kutsukaa telotuskomppania
Mutta muistakaa pyyhkiä hänen verensä
muurista
Sitten hävittäkää muuri
Murskatkaa talo
Tappakaa naapurit
Jos heidän valeittensa halutaan pysyvän hengissä
Runoilijan on kuoltava.

-Don Mattera-

****

Kuinka suuri on ero?

Kuinka suuri on ero
vartijan ja minun välillä?
Hän on oven tuolla puolen
minä tällä puolen.
Minä kävelen viisi askelta
saavuttaakseni sellin toisen seinän,
hän kävelee viisi kadunväliä
saapuakseen kotiinsa.
Aamulla hän tulee takaisin.
Hänen kasvonsa ovat synkät ja epäluuloiset.
Ne ovat vangin kasvot.

-Arvo Turtiainen-

****

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hämärän henget

Tuovat tuskan tullessaan
hämärän henget


Vievät valon vasuissaan
pimeän piiat

Kaatavat kyynelensä käsilleni
iltaruskon immet

Siirtävät salansa sydämeeni
yön yljät

Vievät väsyneen vaunuissaan
auringonlaskun airuet

Laskevat lapsensa lepäämään
pimeän piiat

Hyisessä helmassaan hellivät
hämärän henget


-J-

 

[Miä]

Vuoden nuorempi

Jos et tee kotitöitäsi,
Äiti sanoi, en anna sinun
pitää syntymäpäiväkutsuja, ja
sen sijaan että täyttäisit yhdeksän, olet kahdeksan
vielä toisenkin vuoden, eikä kukaan
kavereistasi halua leikkiä kenenkään
itseään nuoremman kanssa, ja jäät luokallesi
ja sinun täytyy istua samoilla tylsillä tunneilla,
ja kun kaikki muut vanhenevat, sinä
pysyt samanikäisenä etkä koskaan
saa heitä kiinni,
sillä sinulla ei voi olla kahta syntymäpäivää
samana vuonna, koska meillä ei ole
varaa ostaa sinulle kahta lahjaa.

Hal Sirowitz

Nyt kolahti :ashamed: =) Hieno.

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Haaleaa
 
Kaadoin itseni lasiin
sinun juodaksesi
 
Sydän syrjällään ojensin
          Haaleaa, sanoit

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Tunnen, kuinka ruumiini muuttuu tuhkaksi
Tunnen, kuinka sisimpäni singahtaa taivaalle
Vartalosi suo minulle hippusen äärettömyyttä

Nautinnon voimasta räjähdän kappaleiksi
Sadan miljoonina pisaroina
Tiivistyn kasteeksi ihollesi
Olet taas vienyt minut lähelle vapautta

Tunnen hengityksesi niskaani vasten
Tunnen kätesi rinnallani
Vapauteni on mennyttä

Olen ruumiini vankina
Vihaan sinua
Rakastan sinua
Anna vapauteni takaisin
- Mitä silloin haluaisin?

 

[Ninniliina]

Omenan kuoressa on reikä.
Jos siihen painaa
korvansa kiinni
ja kuuntelee tarkasti,
voi veden ja tuulen
ääniltä erottaa
astioiden helinää.

Toukka tiskaa.


Risto Rasa

 

[olava]

pehmeä on ihosi
kyyneleitä silmissäni
sä hellästi kosketit
suudelmilla paransit

kosketit mua sydämeen
muut käytti hyväkseen
autoit mut elämään
etsimään päämäärää

salaisuuteni kuuntelit
silti omaksi otit
elämä mut hajotti
sinä minut kokosit

kaunis on nyt maailma
sinä olet sen taika
kaunista on tämä aika
rakastan sua aina

-olava


enkelin menetys

Enkelin siiven kosketus, vain kevyt hipaisu.
Et ollut elämässäni päivääkään, kuolit pois hiljaa.
Tiesin sinut vasta kun lähdit, koskaan en tuntenut.
Kuka olitkin, sinua ikuisesti odotin.

Muille olit vain verta ja minulle olit rakas.
Olisitpa ollut olemassa kauemmin, nyt sisälläni olen yksin.>

-olava


Pelkään sun vuoksesi, rakas ystäväni.
Sinäkin olet hukassa, elämää etsimässä.
Sinutkin on petetty, yksin hylätty.
Ymmärrän sun tuskasi, kuin se olisi omani.

Sun sydämesi on murtunut, elämä kaatunut.
Silti sinä hymyilet, tiedän että valehtelet.
Ei se ole onnea, parempaa sun tulisi kokea.
Toivon voivani sua auttaa, elämääsi jatkamaan.

Sun sydän on kuin mun sielu, niissä ei onni asu.
Pidät liikaa tuskasta, sielusi kuolemasta.
Ymmärrän sun tuskan, janon kuoleman.
Silti pyydän sua vielä kerran, anna voittaa elämän.

-olava


kidutusta

tulkaa ja tappakaa
enää en jaksa kiduttavaa kuolemaa
yksin pimeässä
tyhjyyttä elämässä

äsken olin iloinen
nyt niin surullinen
rakastan elämää
janoan kuolemaa

mitä mulle on täällä
turhan, tyhjän maailman päällä
en jaksa olla erilainen
kuka olisi samanlainen

voi kun joku jaksaisi auttaa
mua eteenpäin hetken kantaa
ystävät kuuntelee
samoja kliseitä jakelee

on vaikeaa olla erilainen
on vaikeaa olla yksin
pienen hetken vainen
olisipa joku samanlainen

kuka hullua ymmärtää
kierrän ympyrää
yksin taas pimeässä
elämää etsimässä

-olava

kuun neidon susi

Mystinen ja romanttinen on kuu talven,
kaukainen ja kylmä, kuin huuto suden.
Vain tähdet kuulevat sen tuskan,
vain vuoripuro tietää yksinäisyyden kylmyyden.

Yön tummalla taivaalla,
ratsastaa neito kuun säteellä,
katsellen ylhäältä täältä
sutta järven jäällä.

Se pimeyteen laulaa suruaan,
kadotetusta rakkaastaan.
Yksin kyynelehtii susi kiroustaan,
Kukaan ei voi eron tuskaa helpottaa.

Neito kuun kuulee sen,
sydän myötätunnosta pamppaillen,
vierähtää yksi kyynel järven jäälle,
tumman suden kuonon päälle,

Himmeä valo välkähtää,
kun pian pinnalle jään,
kuoresta suden moisen,
ilmestyy tilalle toinen.

Se on menninkäinen joka vei Kuun neidon sydämen

-olava

 

[olava]

Lapseni pieni, pysy lapsena kauan.

Jouluna silmäsi kirkkaat, loistaa kuin tähdet.
Elämän ilo sinusta kuohuu, kuin kuusen tuoksu.
Lämmittää sydäntä äidin ja isän, kun kuusta koristat ilosta kihertäen.
Olet täynnä hyvyyttä ja rakkautta, pipapri kädessäsi käperryt syliin kuuntelemaan joulun tarinaa.

Tulet halaamaan saunan lämpöisenä, kauniina ja pehmeänä.
Suukon annat äidin masulle, vauvalle tulevalle.
Hymyn kyyneleet tuntuvat kauniilta, rakkautta ja lämpöä.
Mitään muuta en kaipaa tänä päivänä.

Sauna puhtaina kietoudumme joulun lämpöön, sohville kerääntyy rakkaat.
Mummi, pappa ja enot. Isä ja äiti , hiuksillasi kimmeltää jouluvalot.
Pukkia hyvää mieltä nauraen odotamme, pian hältä lahjat saamme.

Mitään muuta en toivo jouluna, kuin lämpöä ja rakkautta, joka päivähän me niitä toisillemme annamme. Ei kiirettä ja huolta, lahjojen suurta vuorta.
Rakkautta ja hymyn lämpöä, yhdessä olemista, hyvää oloa.

Ilta koittaa ja lahjan saat.
Iloisena sen otat vastaan ja loistat rakkautta.
Pian käyt sohvalle nukkumaan,.
Lapseni, kuinka sinua rakastankaan.

-olava

(tää saa mut aina kyynelehtimään vaikka omasta kynästä onkin)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

olava,

ihanan nostalgisia säkeitä. Kaunista.

Onko lisää?

 

[olava]

mihin katosin?
Mitä ihminen elämältään kaipaa? Mikä mun sydäntäni kalvaa?
Voisin olla onnellinen, en uskalla. Olen vain ihmisen varjo, joka elää yön tummassa sylissä. Kuun kalpea hohde loistaa mun sieluuni saaden sen hetkeksi elämään.

Olen niin yksin vaikka mua kuinka rakastetaan. En voi saada onnea, en sitä kai enää edes halua. Sydämeni vei yössä saalistava musta susi. Sen perään itken, sitä kaipaan. Se raateli mun sydämen, jätti sieluni yksin vaeltamaan valoon jota vihaan.

Vain kuun loisteessa saan nähdä sen jota rakastan. Hän aina katoaa usvan lailla auringon noustessa. Vain yöllä saan hetken olla rakkauteni kanssa. yksin ihan hiljaa, kuulostellen, tunnustellen ja harhaillen, etsien.

Olen hukassa, ikuisessa pimeydessä ilman kuolemaa. Vain hänen lähettiläänsä näkymättömät kuonot koskettavat raadeltua sydäntäni, koska saan sen takaisin? Olenko ikuisesti vain tyhjää?

Mitä tapahtui sille herkälle, kaunis sieluiselle kiltille tytölle joka ennen minussa eli ja nauroi? olen mustaan kietoutunut vaeltava aave joka etsii kuolemaa ja kadotettua rakkauttaan.

-olava

(tämä pysäyttää mun aina yhä uudestaan)

Sori runo saasteeni :ashamed:

 

[olava]

peloton sydän
Minut särjettiin pieniin palasiin,
sisulle itseni uudeksi keräsin.
Sydämeni yhä siruina maailman tuulessa,
eksyksissä toisistansa.

Kokoa sydämeni varovasti,
se on terävä ja viiltävästi,
suo saattaa haavoittaa,
vaikken sitä tahtoiskaan,
se itseään suruilta puolustaa.

Se joka sydäntäni koskettaa,
tunteillaan uudeksi valjastaa.
Saa osakseen rakkauden,
suurien tunteiden.

Kuoreni on kova kuin jää,
sisällä pelkkää tyhjää.
Janoan kovasti elämää,
kukaan ei saa mua pelkäämään.

-olava

Yleisön pyynnöstä B)

 

[JONSERED Karhunkantaja]

 
Tiesitkö,
          sinä yönä olisin voinut rakastaa sinua
 
Tiesitkö,
          sait minut tuntemaan itseni tärkeäksi
 
Mutta en halunnut asettaa itseäni alttiiksi,
en halunnut satuttaa sieluani
 
Sinä yönä olit maailmani
Sinä yönä olisin kuollut puolestasi
Sinä yönä olin sinun
 
Mutta et halunnut minun rakastavan
et halunnut päästää lähellesi
 
Tiesitkö,
          sinä yönä hipaisin sieluasi
Tiesitkö,
          sinä yönä olisit voinut rakastaa
 
 
Mutta tiesitkö,
          sinä yönä rakastuin sinuun
 
Tiesitkö,
          hetki ei enää palaa

*arvatkaapa, kenelle omistettu... :saint: *

 

[vieras]

 

[olava]

The pain in my heart is nothing, compared to the hate I have with in me.
The sorrow that hollows in my empty soul, I welcome with open heart.
You who had my love, remember that my hate is ally of my love.
You will die a long death, as my heart died with in your hands.

I am the black angel of broken hearts. My mission is to pay back from those, who once were under your spell. I will hunt you through the time, I will hunt you until your heart stops beating from the pain of love and fear. I will hunt you down until you are so afraid that you would not feel the fear anymore, I will hunt you until your heart will be the fear.

You cant imagine the pain I will cost on you. I´m going to make your life miserable and painful. You will wish that your dead, but I will let you live - to live a life with out love, only endless sorrow in your heart, the unbearable pain in you, I will let you live with out a soul!

I am the black angel of broken hearts. My mission is to pay back from those, who once were under your spell. I will hunt you through the time, I will hunt you until your heart stops beating from the pain of love and fear. I will hunt you down until you are so afraid that you would not feel the fear anymore, I will hunt you until your heart will be the fear.

-olava

voipi olla kirjotusvirheitä, enkku ei kirjotuksellisesti ole vahvin laji

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Väriloisto

Punaiseksi maalaan oloni,
oranssiksi tunteeni
violettina kukkii sydämeni

Kiedon kaiken harmaaseen viittaan,
vaatimattomuuden vaateparteen
Sallin sen hieman aueta,
sokaisen väriloistollani

Valheellisessa asussani vaellan,
yritän sulautua ympäristööni
siinä onnistumatta

Turhamaisuus nostaa päätään
antaen viitan aueta
väriloiston sokaista

Järki kietoo liepeet tiukemmin ympärilleni

 

[olava]

ihania jonsered nuo siun omat

 

[vieras]

 

[JONSERED Karhunkantaja]

ihania jonsered nuo siun omat

Ei lainkaan paskempia sinunkaan!

*ja se on suuri kehu*

 

[JONSERED Karhunkantaja]

Hopeaa



Nuoruuden tuli silmissäsi
on hiipumassa elämän hiillokseksi

Hiustesi tummuus
on muuttumassa hopeaksi

Elämä on tatuoinut jälkensä käsiisi
piirtänyt arpensa ihoosi

Muistuttaen kuolevaisuudestasi
mutta minulle olet ikuinen

 

[vieras]