Tämä on ihana ketju! Itse jaksan joka päivä olla kiitollinen Taivaan Isälle kaikista Hänen siunauksistaan. Välillä tosin tulee aikoja, jolloin tämä lapsettomuus vaan tuntuu liian rankalta ja alan kyseenalaistaa Jumalan tekoja, mikä ei ole hyvä juttu... Tällä hetkellä olen kiitollinen Jumalalle siitä, että pääsimme aloittamaan ensimmäisen ivf-hoitomme ja että mieheni spermanäyte oli yhtäkkiä parantunut 0,5 miljoonasta 32 miljoonaan, mikä oli todellinen ihme! Siitäkin olen kiitollinen, että työkuvioni järjestyivät parhain päin. Roikuin pitkään työssä, jossa en viihtynyt, koska ajattelin, että se on työaikojen puolesta helppo yhdistää näihin hoitoihin. Lopulta sain tarpeekseni, mutta mietin, miten tulee käymään uuden työn kanssa, kun ivf-hoito juuri alkamassa samaan aikaan kun pitäisi vaihtaa työpaikkaa. Päätin kuitenkin irtisanoutua, ja loppujen lopuksi Jumala järjestikin minulle uuden työn, jossa liukuva työaika ja henkisestikin ei ollenkaan niin stressaavaa kuin edellinen työ. Pieni asia, mutta siitäkin sain ongelmat kehiteltyä itselleni sen sijaan, että olisin luottanut asian Jumalan käsiin.
Haluaisin rohkaista kaikkia luottamaan Jumalaan ja siihen, että Hänen tahtonsa on aina parasta meille, vaikka se ei siltä todellakaan aina tunnu. Älkää kukaan loukkaantuko tästä, itsellänikin on aina ajoittain todella vaikeita kausia, jolloin tuntuu vaikealta ajatella noin. Itse koen myös tärkeänä rukoilla näiden hoitojen puolesta muistuttamalla Jumalaa siitä, että Hän on kuitenkin se, joka lapsia antaa - sitä ei voi kukaan lääkäri tehdä. Eikä mikään ole Hänelle mahdotonta... Siunausta kaikille!