Rukousketju lapsettomille

Heipä hei, täältä eteläsuomesta uskovainen nainen kovasti rukoilee, että lapsettomuushoidot onnistuisi ja kantaisi hedelmää. Takana vuoden aktiivihoidot, yksi inssi, 2. ivf meneillään ja piinaviikot. Ensi viikolla pitäisi taas testailla. Onnittelut ensinnäkin teille joilla on onnistanut, ja kiitos Taivaan isälle!

Olen koko elämäni toivonut ja rukoillut lasta, ensin ei ollut kumppania, sitten kun oli ei suhde ollut sellainen, että olisi hoitoja harkittu. Jätin seurakuntayhteydenkin...olin kai aika epätoivoinen. Sinkkuna elin usean vuoden, juuri silloin kun olisin ollut parhaassa lapsentekoiässä. Sitten tapasin nykyisen mieheni ja aika nopeasti tajuttiin että jos lapsia halutaan, hoitoihin on mentävä.

Tuntuu ihan epätodelliselta, ollaan käytetty omat ja lainatut rahat yksityiselle, ikää minulla jo 38v.Mies 40v. Tänään pp9. tein jo testin negaa näytti. Ensi viikolla uusi. Olen masennuksen ja epätoivon rajamailla. Ainoa mikä lohduttaa, on se että minulla on onneksi usko suureen Jumalaan joka kantaa. Mutta se ei poista lapsettomuuden tuomaa tuskaa, ainakaan tässä vaiheessa. Olemme onneksi alkaneet käydä seurakunnassa ja sieltä saa voimaa mennä eteenpäin.

Jos muista uskovia lapsettomia tulkaa tänne foorumille, niin voimme yhdessä kannustaa ja rukoilla toistemme puolesta!:hug:

 

Minä rukoilen hartaasti, Alma123, sinun puolesta. :heart: Itsekin kovasti rukoilin tässä kuussa ihmettä itselleni ja miehelleni. Niin teen jatkossakin, vaikkei vielä onnistuttu.

 

Kiitos Höpsötin, muistetaan tosiamme! On sellasta vuoristorataa tää homma että...Mutta haluan silti uskoa että onnistaa, jonain päivänä

 

Olet ollut, Alma123, edelleen rukouksissani joka päivä. :heart: Voi, kun tuntui hyvältä sinun testihaamu tuolla toisessa ketjussa. Rukoilen tulevina päivinä vieläkin hartaammin puolestasi.

 

Hei! En ole päässyt kirjautumaan, mutta olen kännykästä lueskellut teidän aiheitanne ja koettanut muistaa rukouksin. Jatketaan muistaen toisiamme edelleenkin.

 

Samoin, muistan teitä:saint:

 

Ihana ketju. Voisitteko minunkin puolestani rukoilla?
Olen jo 37 ja 10 kk lasta toivottu. En ole vielä ainakaan tilanteessa, missä moni muu (lapsettomuushoidot, vuosien yrittäminen...), mutta kova pelko on. Jumala varmasti haluaa minulle opettaakin jotain, olenhan aina ollut sitä mieltä, että lapsia tehdään, kun halutaan.

 

Toki voidaan rukoilla puolestasi. Minäkin ajattelin vuosia, että Jumala haluaa opettaa jotakin. En kuitenkaan enää jostain syystä usko, että Jumala oikeasti ajattelee niin. Elämä on vain joskus kovaa tälläkin tavalla... Kaikenlaisesta voi ihminen selvitä, myös lapsettomuudesta.

 

Tähän ketjuun pitää liittyä.

Olen uusi täällä foorumilla, 32 v ja ehkäisy on jätetty pois neljä vuotta sitten. Yrittäminen on ollut vähän sellaista tjottailua, välillä hiukan enemmänkin. Olen uskossa ollut nyt pari vuotta, asutaan itä-suomessa mieheni kanssa. Asiasta ehkä hieman enemmän toisaalla.

Rukous tuntuu olevan ainoa asia, mikä tässä auttaa. Reilun vuoden olin sellaisessa onnellisessa rauhassa, että kyllä se lapsi tulee sitten kun on aika. Koen, että Jumala on mulle "luvannut", että oman lapsen saan vielä jonain päivänä, mutta täytyy sanoa, että alkaa taas luottamus asiaan horjua.

Rukous on vahva voima, joten liitetään toisemme siihen piiriin. Siunausta kaikille, uskoville ja uskomattomille

 

Hei!
Toivoisin, että minukin puolestani rukoiltaisiin. Vauvakuume ollut jo pitkään ja kaipaan lohtua tähän tilanteeseen.
Muistetaan toisiamme ja pidetään toivoa yllä, että jonain kauniina päivänä se oma nyytti meille kaikille suodaan.

 

Mahtavaa, että rukoilijajoukkomme kasvaa Muistetaan rukouksin lapsitoiveen suhteen ja rukoillaan myös lohtua meidän tilanteisiimme.

 

Olen täällä taas, siitä on aikaa ku viimeksi kävin foorumilla... Olen uskova kristitty ja minut kastettiin viime lauantaina Vapaaseurakunnas...

Ikää löytyy 33v. ja lapseton... Ollaan mieheni kanssa yritetty vauvaa pitkään ja hoitotaipaleen alussa vasta... Seuraavassa olisi inssi vuorossa... Tosin nyt on piinapäivät kohta lopuillaan, että saas nähä tärppiikö...

Olen yhdessä toisen uskovan lapsettomans kans rukoiltu näiden lapsettomien puolesta ja tiedetään, että Jla näkee hyväksi jos meille suodaan lapsia... Välillä usko oikein horjuu ja miettii miten tässä näin kävi... Ja vaikka miten usko koetellaan, niin ikinä en voisi edes kuvitella luopuvani Herrasta tän takia, mutta Raamatussa sanotaan, et Jla lupaa mikä on meille hyväksi... Ja Raamatussahan on sanottu lapsettomuudesta olevista naisesta, jotka kuitenkin tulivat raskaaksi...

Mutta siis, liityn tähän aihepiiriin mielelläni.... Tsemppiä jokaiselle!!! =)

 

Heippa rex.

Oon itse kanssa vapislainen ja paljon pohtinut tuota, että Raamatussa niin monet naiset on kärsineet lapsettomuudesta. Juuri sellaiset naiset, jotka sittemmin ovat saanet Jumalalta suuria. Vaikeaa on välillä ajatella, että jospa Jumala ei näekään minulle parhaaksi äitiyttä. Mutta kai siihenkin on sopeuduttava, jos niin käy. En tiedä miten muut uskovat koette, mutta mulla on ihan hirveän kaksijakoinen suhtautuminen hoitoihin. Sen takia en varmaan ole vielä itse mihinkään lähtenyt... Jotenkin mietin, että missä menee raja, kuinka paljon luotan Jumalaan ja kuinka paljon lääketieteeseen, jossa monessa kohdassa ihminen jo "leikkii jumalaa".

Mutta tämä on henkilökohtainen pohdintani, omalla kohdallani, enkä siis todellakaan tuomitse ketään, joka on hoitoihin lähtenyt! Rukoilen tietysti, että jokainen meistä saisi avun, tavalla tai toisella.

 

Heippa Mirsa!!

Kivaa löytää samaa kuuluva srk:nen... Mulla on käly, joka on kans vapislainen... Hänel on yksi lapsi ja toinen syntyy kohta kuukauden päästä. Heidän tilanne oli se, et esikoista sai odottaa 2v. ja sit toista ei ole kuulut ollenkaan, he kävivät tutkimuksessa ja kummassakaan ei ollut vikaa siis ei sillä naisella eikä miehelle, kaikki niinku pitää... He eivät ole kuitenkaan päättäneet lähteä hoitoihin, vaan halusivat tarkistuttaa itsensä.. Joten he saivat sit vasta neljän vuoden luomu yrityksen jlk toisen lapsen... Ehkä he vissiin koittivat luottaa Jlaan siinä mielessä, että heille suodaan lapsen jos vaan niin on tullakseen...

Mutta mun tilanne on täysin eri... En ovuloi ellen saa Femar -tablettia käyttööni, jotta ovuloisin... Ja mulla on kans yx vapislainen, joka potee kans lapsettomuutta... Tuntuu jotenkin, että jokainen yksilö kokee niin eri tavalla, että tarviiko hoitoa vai ilman. Mut oikeesti, jos en saisi tuota hormonitablettia, niin mulla ei ois mahdollisuutta tulla raskaaksi (tosin en tiedä voinko edes raskaaksi tulla koskaakaan) mutta eihän sitä koskaan tiedä.. Ja olen kans kuullutkin vastaavia tarinoita, et osat uskikset käyvät hoidos ja osa niinku jättää Herran haltuun ja osa kulkee kultaista keskitietä... Tosin ollaan mietitty, että koitetaan ja yritetään ja katsotaan miten mennään, mutta jossain vaihees raja vedetään niin ettei enää jatketa...

Helppoa ei todellakaan ole!!! Mutta kuitenkin mennään kuukausi kerrallaan ja ylistän Herraa vaikka maailma kaatuisi... =)

 

Amen sisko Kukin tekee mikä oikealta tuntuu. Koska niin on Luoja luonut myös ne viisaat ihmiset, jotka on keksineet nämä hoidot. Ja jotenkin ajattelen niin, että Herra antaa sen oikean tavan toimia, jokaiselle omansa.

 

Tervehdys ja :hug: teille kaikille lapsettomuuden kanssa painiville! Itsekin kirjoitin tänne palstalle joskus reilu vuosi sitten, kun asia oli akuuttiakin akuutimpi. Suureksi iloksemme, vuoden hoitojen jälkeen saimme toivotun tuloksen, ja nyt olemme talven ajan saaneet nauttia terveestä pojasta perheessämme. Kyllä tässä on saanut olla kiitollinen.

Olette pohdiskelleet täällä hoitoja ja Jumalan tahtoa. Itse ajattelen asiasta niin, että eivät ne hoidotkaan onnistu ilman Jumalan kosketusta eli ei kyseessä ole "automaatti", josta voi vaan tilata lapsen. Meilläkin meni tosiaan muutaman vuoden luomuyrityksen jälkeen erittäin aktiivisissa hoidoissa vuosi ennen tärppiä, erilaisia hoitoja oli siis varmaan ehkä 8 kierrossa. Ja kuten Mirsa kirjoittikin, ajattelen, että Jumala on sallinut lääketieteen kehittää apua tähänkin ongelmaan, kuten moneen muuhunkin vaivaan.

Mutta tärkeää on, etät jokainen etsii ja löytää oman tiensä lapsettomuuden keskellä. Muistan teitä rukouksin ja toivon voimia ja toivoa itse kunkin tilanteeseen!

DQ

Ps. Täällä oli paljon vapislaisia, samaa porukkaa minäkin

 

Tulipahan lisää juttuja mun jälkeeni... Miten kivaa!! =)

Ajatukset kulkevat samaa rataa ja jotenkin tämä toisten samankaltaisten kanssa tulee helposti juteltua näitä asioita ilman katkeruutta ja vihaa ja sillai... Toiset voivat kääntää asian Jumalan vihaksi, että miksi on tehnyt minusta vajavaisen tai epäkelpoisen naisen ja kaiken epämääräistä. Mut se ei niin aina ole ja minut on luotu sellaiseksi kuin on...

En tiedä kuinka moni tietää Psykologi Satu Eerolan? Hän on kans kristitty uskova ja kävin taannoin Naisten päivillä Treella, jossa aiheena oli Naisten itsetunto kristittyyn viittavaa aiheeseen... Hän lähetti meille sähköpostin, joka liikutti niin paljon ja valaa uskoa itseeni... Tahdon antaa linkin teille kaikille, joiden itsetunto ja mieli maassa... Hyvää lukuhetkiä teille!!! Tässä allaoleva nimeltään Isän Rakkauskirje:

ISÄN RAKKAUSKIRJE: LAPSENI
Et ehkä tunne minua, mutta minä tiedän kaiken sinusta. Ps. 139:1
Tiedän, milloin istut ja milloin nouset. Ps. 139:2
Tunnen kaikki sinun tiesi. 139:3
Olen laskenut kaikki pääsi hiuksetkin. Matt. 10:29-31
Tein sinut minun kuvakseni. 1.Moos. 1:27
Minussa sinä elät, liikut ja olet. Apt. 17:28
Sillä sinä olet minun lapseni. Apt: 17:28
Tunsin sinut jo ennen syntymääsi. Jer. 1:4-5
Valitsin sinut, kun suunnittelin luomakuntaa. Ef. 1:11-12
Et ollut vahinko. Ps. 139:15-16
Kaikki sinun päiväsi on kirjoitettu minun kirjaani. Ps. 139:15-16
Päätin tarkkaan, missä synnyt ja missä asut. Apt.17:26
Sinä olet ihme, suuri ihme. Ps. 139:14
Kudoin sinut kokoon äitisi kohdussa. 139:13
Saatoin sinut maailmaan syntymäpäivänäsi. Ps. 71:6
Ne, jotka eivät tunne minua, ovat antaneet minusta väärän kuvan. Joh. 8:41-44
En ole kaukainen enkä vihainen vaan täydellinen rakkaus. 1. Joh. 4:16
Ja haluan antaa sinulle ylen määrin rakkauttani 1. Joh. 3:1
vain siksi, että olet minun lapseni ja minä olen Isäsi. 1. Joh. 3:1
Tarjoan sinulle enemmän kuin maallinen isäsi koskaan kykenisi. Matt. 7:11
Sillä minä olen täydellinen Isä. Matt. 5:48
Kaikki hyvä, mitä saat, tulee minulta. Jaak. 1:17
Minä olen sinun huolenpitäjäsi ja täytän kaikki tarpeesi. Matt.6:31-33
Suunnitelmani sinun tulevaisuutesi varalle on aina ollut täynnä toivoa. Jer. 29:11
Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella. Jer. 31:3
Ajatukseni sinua kohtaan ovat lukemattomat kuin hiekanjyväset meren rannalla. Ps. 139:17-18
Minä iloitsen sinusta laulaen. Sef. 3:17
En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää. Jer. 32:40
Sillä sinä olet minun aarteeni. 2. Moos. 19:5
Haluan koko sydämestäni ja sielustani palauttaa asemasi lapsenani. Jer. 32:41
Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita. Jer 33:3
Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut. 5. Moos. 4:29
Iloitse minussa, ja annan sinulle, mitä sydämesi toivoo, Ps. 37:4
koska juuri minä olen antanut sinulle ne toiveet. Fil. 2:13
Voin tehdä sinulle enemmän kuin osaat edes kuvitella, Ef. 3:20
sillä olen suurin rohkaisijasi. 2. Tess. 2:16-17
Olen myös Isä, joka lohduttaa sinua kaikissa murheissasi. 2. Kor. 1:3-4
Kun sydämesi on särkynyt olen lähelläsi. Ps. 34:18
Kannan sinua sylissäni niin kuin paimen kantaa lammastaan. Jes. 40:11
Kerran tulee päivä, jolloin pyyhin silmistäsi kaikki kyyneleet. Ilm. 21:3-4
Ja otan pois kaiken sen tuskan, jota olet kärsinyt maan päällä. Ilm. 21:3-4
Olen Isäsi ja rakastan sinua aivan kuin poikaani Jeesusta. Joh. 17:23
Jeesuksessa rakkauteni sinuun tulee ilmi. Joh. 17:26
Hän on olemukseni täydellinen kuva. Hebr. 1:3
Hän tuli osoittamaan, että olen puolellasi, en sinua vastaan, Room. 8:31
ja kertomaan, etten pidä kirjaa synneistäsi. 2. Kor 5:18-19
Jeesus kuoli, jotta sinä ja minä voisimme tehdä sovinnon. 2. Kor. 5:18-19
Hänen kuolemansa oli lopullinen osoitus rakkaudestani sinua kohtaan. 1. Joh. 4:10
Annoin kaiken, mitä rakastin, saadakseni sinun rakkautesi. Room. 8:31-32
Jos otat vastaan Jeesuksen, otat vastaan minut. 1. Joh. 2:23
Eikä mikään enää erota sinua minun rakkaudestani. Room. 8:38-39
Tule kotiin, ja järjestän taivaassa kaikkien aikojen juhlat. Luuk. 15:7
Olen aina ollut ja tulen aina olemaan Isä. Ef. 3:14-15
Kysyn sinulta: haluatko olla lapseni? Joh. 1:12-13
Minä odotan sinua. Luuk. 15:11-32
Rakkaudella, Taivaallinen Isäsi, Kaikkivaltias Jumala, Luojasi, Eheyttäjäsi

Toivon, että tästä oli apua teille kaikille!!! =)

 

Jos ei olisi liikaa niin voisiko joku rukoilla meidänkin puolesta? Takana on jo 5,5 vuotta yrittämistä joissa hoidoissa ollaan jo toista vuotta. Iältämme olemme 25 ja 28 vuotta. Takana kivinen taival keskemenoineen ja hoitojen epäonnistumisineen. Rukouksen jos toisenkin olen lähettänyt ja meille ihmettä pyytänyt, mutta toistaiseksi sitä ei meille ole suotu.

 

Simpli, tottakai muistetaan teitäkin

 

Olen ihan voimaton ja toivoton tällä hetkellä :'( :ashamed:

 

Höpsötin: Herra siunatkoon sinua ja varjelkoon sinua, Herra kirkastakoon kasvonsa sinulle ja olkoon sinulle armollinen. Herra kääntäköön kasvonsa sinulle ja antakoon sinulle rauhan.Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

 

Oon kanssa törmännyt tuohon, että jotkut näkevät "Jumalan rangaistuksena" lapsettomuuden. Mutta Jumalahan ei meitä kiusaa, Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Juuri niin kuin tuossa rakkauskirjeessä sanotaan. Jos ihminen alkaa lapsettomuuden, tai jonkun muun vaikeuden seurauksena katkeroitumaan Jumalaa kohtaan, niin se mielestäni osoittaa täydellisesti sen, että se on Vihollisen työtä. Ei-uskovat eivät vaan usko pahan olemassaoloon, vaikka jonkinlaiseen hyvään jumalaan uskoisivatkin. Sen vuoksi he näkevät myös kaiken pahan ja surullisen Jumalan työnä. Jumalan nuhtelu ja "koulutus" on lempeää, ei tuhoa ihmistä.

Siunattua Pitkäperjantaita jokaiselle. Rukous ei ole koskaan turhaa, eikä jätä ketään ulkopuolelle.

 

Joo, olen samaa mieltä siinä, että jos mieli alkaa katkeroitua Jumalaa vastaan niin vihollinen on siinä voittanut, että alamme kapinoida Jumalaa vastaan... Toisaalta Jumalahan on meidän Isämme ja me hänen lapsiaan ja saahan sitä aina välillä purnata pahaa oloa, katkeroitua yms. mitä sillä hetkellä on siinä mielessä, mutta se ei välttämättä tarkoita, että vihaisi Jlaa tämän kohtalon vuoksi...

Tiedän, että Jla näkee meidät kaikki ja tuntee tuskat jne... Me ei aina sitä ymmärretä ja se saattaa harmittaa. Mutta sydämessämme me todella tiedämme tämän, että Jeesus on kanssamme ja kokee tämän kaiken koko ajan kanssamme...

Mulla on nyt kp31 ja odottelen nyt tuhrua koska tulee saapuvaksi ennen varsinaista vuotoa... Toivon, ettei tulisi, mutta en tahdo pettyäkään ettei tärppiä tullut tällä kertaa... Mulla siis nyt kp31/31-32... Jännää!! Wc käyty vähä väliä tihrustamassa, joko tulee tuhru... Höh!!!

 

Hei!
Tulin vain kertomaan,että kerran minäkin epätoivoissani tänne rukouspyynnön heitin. Taitaa teillä olla jo toinen pino kun en löytänyt viestiäni enää.
Mutta kirjoitin muistaakseni jotenkin näin etten koskaan ole ollut "kunnon" uskovainen,lapsena aina iltarukoukset tuli luettua mutta,jotenkin sitä aikuisena unohti sen ja ei enää jaksanut uskoa kun ollut kaikenlaista surua.
Me menetimme pienen tyttömme rv22+3 v-08 ja halusin uskoa silloin että hän menee parempaan paikkaan mutta toisaalta minua ahdisti miksi Jumala otti hänet pois meiltä kun niin monta vuotta häntä yritimme ja halusimme. Silloin menetin sen viimesenkin uskoni.
2010 uskalsimme aloittaa taas yrityksen ja 2011 syksyllä aloitimme lapsettomuushoidot,söin clomifemejä kun en ovuloinut. Monesti nekin pillerit heitin päin seinää kun mitään ei tapahtunut. Silloin syksyllä myös sen rukouspyynnön tänne jätin. Silloin aloin myös itse varovaisesti "rukoilla",oikeastaan se oli enemmänkin valitusta ja purkaantumista "jollekkin",mutta tuntui paljon paremmalta sen jälkeen. Sitten pikku hiljaa aloin pyytää apua Taivaan Isältä.

Nyt ollaan menossa rv17+6,masu kasvaa ja pikkuinen mönkii kovasti. :heart:
edelleen pelottaa että päästäänkö loppuun tässäkään raskaudessa,mutta joka ilta olen apua ja siunausta tälle pikkuiselle pyytänyt. Siltikään en pidä itseäni "oikeana uskovaisena". ehkä en edes tiedä mikä se sellainen on...mutta silti haluan turvautua ja luottaa että meistä pidetään huolta.

Ajattelin vain kirjoittaa kertoa meidän tarinan.

Koskaan ei pidä luopua toivosta! :hug:

Aurinkoista pääsiäisen aikaa!

 

Kaktuspiikki, ihanaa, että olette saamassa toisen vauvan Uskosta vain sen verran, että minusta uskoontulo on sitä, että pyytää syntejään anteeksi ja luovuttaa elämänsä Jeesukselle ja tämän voi tehdä rukouksen kautta ja siitä alkaa uusi tie Jumalan tahdon löytymisen tiellä. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä, koska Jumala on rakkaus. Jumala etsii kaikenkaikkiaan yhteyttä meihin ja hienoa, että olet sen löytänyt rukouksen kautta.
Siunausta edelleenkin raskauteesi ja rukousten tielle