Rukousketju lapsettomille

Anteeksi,kun tuppaudun tänne teidän ketjuun,mutta haluan kysyä tätä teiltä viisaammilta
Miten ihmeessä te jaksatte uskoa ja luottaa,että elämällä on myös teille varattuna jotain hyvää?
Miten teidän usko Taivaan Isän olemassa oloon säilyy kaikista vastoinkäymisistä huolimatta?

En ole itse mikään " harras uskovainen",mutta sen verran kuitenkin,että iltarukouksen luin joka ilta ja aina olen kuitenkin viimekädessä uskaltanut luottaa,että joku ylempi taho pitää minusta huolta,eikä anna kannettavakseni liian suurta taakkaa.Nyt tämä kaikki on minulta viety:'(

Olen pyytänyt Jumalalta "konkreettista apua" kolme kertaa viimeisen vuoden aikana...
Ensimmäinen kerta oli,kun rakas kissamme katosi viime keväänä,pyysin iltarukouksissa,että saisimme kisumme takaisin kotiin.Kissaa ei koskaan löytynyt.
Toisen kerran pyysin ensimmäisen IVF:n aikana,että hoito menisi hyvin ( en edes vauvaa pyytänyt,vaan hoidon onnistumista).Ei päästy edes siirtoon.
Nyt kolmas pyyntö,suurin kaikista,oli että Jumala auttaisi yllättäin sairastunutta toista kisuvauvaamme selviämään.Eilen jätimme rakkaallemme viimeiset jäähyväiset.

Mikä ihmeen tarkotus tällä kaikella muka voi olla???
Multa on nyt viety kaikki...Minun ja mieheni kumpikin yhteinen vauva ja usko ja luottamus koko elämään:'(
Eilen jätin jo iltarukouksen väliin,ensimmäistä kertaa moneen,moneen vuoteen:'(
En jaksa tätä enää...

 

Hei barbapörrö! Voi kuinka pahoillani olenkaan puolestasi, eläinlasten menettäminen on ihan kamalaa ja sinulla on niin paljon pettymystä muutenkin :'(
Haluaisin sinua jollakin tapaa lohduttaa mutta tiedän itsekin omasta kokemukseta ettei tässä mitkään sanat mitään auta.
Mikään viisaampi en ole missään tapauksessa vaikka uskova ihminen olenkin, en siksi sinulle vastaa, mutta jotenkin koen tuon surusi niin itsessänikin että jotain haluan sinulle sanoa. Olen itsekin tässä uskoni kanssa jälleen melkoisesta kriisistä toipumassa, takana pitkä lapsettomuus, epäonnistuneita hoitoja ja muutenkin elämässä paljon surua ja menetystä. Tuosta uskon säilymisestä kaiken surun ja pettymyksen keskellä en oikein osaa muuta sanoa kuin, että ei sitä voi järjellä selittää, en sitä oikein itsekään ymmärrä. Jostakin se toivo ja usko aina lopulta kriisienkin ja epäuskon jälkeen kumpuaa, vaikka elämä ja olosuhteet ympärillä sanoisi ihan muuta. Raamattu selittää sen sillä, että pyytäessämme Jeesusta elämämme Herraksi eli tullessamme uskoon Jumala antaa meidän sisälle oman PyhänHenkensä, joka sitten todistaa Jeesuksesta. Kuulostaa varmaan ihan järjettömältä, mutta ei näitä uskonasioita oikein voi "järjellisesti" selittää, ei ainakaan niinkuin nykyihmiset vaatii. Omalta kohdaltani voin sanoa että joskus olen oikein tietoisesti sanonut Jumalalle että minä en kertakaikkiaan voi uskoa Sinuun, niin paljon käsittämätöntä pahaa tapahtuu maailmassa koko ajan ja omassa elämässäni olen menettänyt monta läheistä, sairastunut vakavasti krooniseen sairauteen, ollut avioeron partaalla ja olen edelleen lapseton jne. jne. Mutta sitten samalla hetkellä olen kokenut valtavaa tyhjyyttä ja syvää pelkoa sisälläni. Ajatus siitä että Jumalaa ja Jeesusta ei olisi ja tämä kaikki täällä maanpäällä oleva ja meidän elämässä tapahtuva olisi vain sattumaa, on niin hirveä etten kertakaikkiaan voi uskoa siihenkään. Usko on valinta, valinta uskoa siihen mitä Raamattu opettaa Jumalasta ja Jeesuksesta Jumalan ainoana Poikana ja ainoana joka voi meidät pelastaa. Usko ei ole siis niinkään näkyviin olosuhteisiin ja tosiasioihin uskomista, on paljon asioita mitä me emme voi nähdä ja silti uskomme siihen.
Minä en osaa sanoa miksi meidän lasta niin kovin kaipaavien rukouksiin ei vastata ja miksi sellaiset ihmiset saa lapsia jotka ei niitä edes halua, saati ne jotka kohtelevat lapsiaan väkivalloin jne. Miksi ns. hyvät ihmiset ei saa lapsia ja ns. pahat saa. On niin paljon kysymyksiä mihin haluaisin vastauksen, mutta ei sellaisia ole tullut. Silti valitsen tänäkin päivänä uskoa siihen että Jumala on ja Jeesus on Jumalan Poika ja Hän elää tänäkin päivänä rukoillakseen meidän puolestamme. Ja valitsen uskoa myös kaikkiin niihin lupauksiin mitä Raamattu meille antaa. Jumala on luonut miehen ja naisen, ja itse sanonut että menkää ja lisääntykää, ja Jumala on se joka jokaisen elämän antaa, lapset ovat Raamatun mukaan Hänen lahjansa. Mutta Raamattu ei sano, että kaikki niitä lapsia saavat. Olen itse jo vuosia yrittänyt hiljalleen sopeutua siihen ettei meille lapsia tule, mutta silti se toivo jossain elää.
Toivon sydämestäni sinulle kaikkea hyvää barbapörrö, tarkoitukseni ei ollut tällä sepostuksellani sinua käännyttää eikä mitenkään loukata, toivottavasti ymmärrät sen. Halusin vain kertoa oman versioni siihen, miksi jaksan uskoa tämän kaiken surun keskellä. Ja uskaltaudun pyytämään että rukoile vielä edes yhden kerran. Vuodata ihan kaikki tuo mitä tähänkin kerroit Jumalalle rukouksessa, kerro ihan kaikki epäuskosikin ja kaikki tuska mitä sisälläsi on.

 

Kiitos Rebec, kun vastasit niin ihanasti Barbapörrölle. Tervetuloa Barbapörrö kertomaan ajatuksiasi. :heart:
Haluaisitko, että rukoilisimme tilanteesi puolesta? Raamattuhan sanoo, että jos kaksi sopii keskenään jostain, mitä pyytää Jumalalta, hän sen saa Jeesuksen nimessä.
Itse pohdin juuri eilen tätä, miten kauan olen yrittänyt ja yrittänyt. Jokaista keinoa olen kokeillut, että lapsen saisimme. Lapsettomuus ei ole koskaan meidän elämän ainoa murhe, niitä on niin monia. Ja elämä loppuu myös eläimiltäkin silloin, kun Herra on niin säätänyt kaikessa viisaudessaan.
Koin jotenkin eilen rukouksessa, että Jeesus auttoi minua ja tuli lähelle. Pyysin, että hänen armonsa alkaisi vaikuttaa elämässäni. Sain sisäisesti oikein kokea, että syntini upotettiin "armon mereen". Usko on rakkautta. Barbapörrö, sinunkin asiasi on kätkettynä Jumalan rakkaudellisiin tekoihin ja ne ovat joskus meiltä salattuja. Miksi me silti riipumme Jumalassa kiinni?
Kuule, kun ihminen kohtaa Jeesuksen vaikka sisäisestikin, se kohtaaminen on sellainen, ettei sitä voi ikinä unohtaa.Silloin tajuaa, että kaikki ne asiat, mitkä Raamatussa on kerrottu Hänestä, ovat totta. Siksi en pysty helposti jättämään uskoa. Sillä Jumala on rakkaus. :heart:
En tiedä, saitko mitään tolkkua tästä, mutta muistamme sinua rukouksin, jos haluat

 

Barbapörrö - älä toki pyytele anteeksi, kyllä tämä(kin) ketju on avoin ihan kaikille! Todella surullista lukea tuntemuksistasi... Hyvä, että jaoit tunteitasi, toivottavasti se edes vähän helpottaisi!

Minulla ei ole mitään hyviä vastauksia kysymyksiisi ja Rebec & Mansikkatyttö ovatkin jo avanneet ajatuksiaan. En osaa sitä itse selittää, mutta jotenkin oma lapsettomuuteni (pian kolme vuotta, yksi kohdunulkoinen raskaus takana ja hoitoja vajaa vuosi, viimeksi kaksi IVF / ICSI:ä) ei ole vaikuttanut uskooni Jumalaan. Vaikeahan tätä on hyväksyä, etenkin kun hoitojen edetessä on tullut melkein pelkästään pettymyksiä ja takapakkia ja omat mahdollisuudet vaan heikkenevät. Hyvinä hetkinä jaksan uskoa siihen, että tällä on joku merkitys, jota en vain nyt pysty näkemään, mutta joka joskus selviää. Huonoina hetkinä sitten... eipä silloin tuollaista jaksa paljon miettiä. Onneksi toistaiseksi nuo vähän paremmat hetket ovat olleet vallalla, enkä ole suistunut ihan epätoivoon.

Katkeruutta Jumalaa kohtaan tunsin kyllä tuon kohdunulkoisen raskauden aikoihin, kun niin kovasti rukoilin ja pyysin esirukoustakin viimein alkaneen raskauden puolesta ja muutaman viikon onnen jälkeen tulikin tämä ku-tuomio ja useamman kuukauden vuoto ja seuranta. Onneksi tuo tunne ei jäänyt päälle, vaan muistelen tuota kokemusta lähinnä surun ja menetyksen tuntein, mutta en katkerana. Tästä en voi ottaa kunniaa itselleni, mutta olen lähinnä kiitollinen Jumalalle, että on varjellut minut suuremmalta katkeruudelta tämän lapsettomuuden aikana. Toki raskausuutiset ja vastaavat tekevät kipeää ja aiheuttavat ikäviä ja ilkeitäkin tunteita, joten kyllähän se katkeruus ja kateus tähän kai väistämättä kuuluu, mutta onneksi vain hetkittäin.

Tämä nyt on tällaista tajunnan virtaa, enkä tiedä onko siitä paljon iloa. Toivon sinulle Barbapörrö paljon voimia ja jostain toivoa tulevaan. Jos vain jaksat, niin pyydä Jumalalta apua ja jos et jaksa, niin ei hän sinua hylkää.

Huomasin, että tänään on Radio Dein päivän vieraana pastori-muusikko Mirja Lassila, joka on käsinyt lapsettomuudesta ja lopulta päätynyt adoptioäidiksi. Varsinainen lähetys oli jo klo 9, mutta en sitä kuullut ja uusinta on tulossa klo 13 ja vielä uudestaan yöllä klo 1. Lisäksi päivän kysymyksessä käsitellään lapsettomuuden teemaa. Jos siis kiinnostaa ja on mahdollisuus kuunnella (kuuluu myös netin kautta), niin tässä vinkkinä kaikille.

 

Kiitos DancingQueen tuosta vinkistä
Minä siirryn joksikin aikaa taustalle, kunnes pas on ohi. Jos jollakulla on rukousaiheita, ne voi jättää ja käväisen kerran viikossa tarkistamassa..

 

Barbisrakas, oot mun ajatuksissa ja rukouksissa!
En todellakaan osaa vastata, mutta kirjoitanpa minäkin jotakin tajunnanvirtaa.. Mä ite oon kokenu niin, että konkreettiset rukousvastaukset usein viipyy ja viipyy (joskus vuosikausia) ja voi olla, että vastaukset on lopulta ihan toisia, mitä oli alunperin toivonut. Mä jotenkin koen vahvasti niin, että Jumala tuntee ja tietää meidän elämän niin paljon paremmin kuin me itse, tietää sen mistä on tultu ja minne ollaan menossa. Sen takia haluan uskoa ja luottaa siihen, että tapahtui mitä vaan, se on osa sitä kokonaisuutta, jonka Jumala tietää. Mitään ei tapahdu Hänen tietämättään tai sallimattaan. En silti ymmärrä ja tuskin koskaan tuun ymmärtämäänkään, miksi toisille annetaan niin paljon suurempia taakkoja kannettavaks. Ite oon kokenu, että silloinkin kun konkreettiset rukousvastaukset viipyy, oon usein saanu rukousvastauksena kokemuksen/tunteen siitä, että mun ei tarvitse pelätä, "rauhan, joka ylittää ymmärryksen". Vastaukset näkyy enemmän sisäisinä kuin ulkoisina.

En tiiä sopiiko tää tähän, mutta musta Hannu-Pekka Björkman on oivaltanu jotain aika oleellista eli tässä ote hänestä tehdysta jutusta Eeva-lehdestä: Epäilijät kysyvät. "Miksei Jumala tee mitään? Miksi hän ei poista kurjuutta ja kärsimystä edes jouluksi?" Yritän vastata. Siksi, ettei tänne syntyminen ole mikään palkintomatka ja siksi, että Jumala tarvitsee ihmisen käsiä helpottamaan ja lievittämään kärsimyksiä. Vetämään toisiamme pimeydestä valoon. Siksi, että ihminen todistaisi olevansa ihminen. Inhimillinen luotu olento, jolla on vapaa tahto, ja että hän taivuttaisi tuon tahdon hyvän palvelukseen ja siten lähestyisi luojaansa.

Barbapörrö ja kaikki muutkin, ootte hyvissä, rakastavissa, kaikkivaltiaissa käsissä!

 

Ihanaa että löysin tämänkin ketjun. Itse olen kans kristitty, ja olen tosi kiitollinen jokaisesta esirukoilijasta. Siunausta ja voimiaa kaikille!!!

 

Kiitos teille ihanista vastauksista ja voimien toivottelusta.En tiedä mitä tapahtui,mutta suuren suuri ihme kuitenkin ja kisuvauva kehrää tässä minun vieressä:heart:
Niin se elämä yllättää välillä näinkinpäin=)

Mukavaa sunnuntaita teille kaikille ja voimia elämän jokaiseen vaiheeseen:heart:

 

Voi barbapörrö miten ihana uutinen! =) Ihan kylmät väreet kävi kun luin viestisi. Onnea uudesta kisuvauvasta, minulle ainakin tuo oma koiravauva on maailman rakkain otus, perheenjäsen joka merkitsee todella paljon. Sen touhuja kun seuraa niin monta kertaa paha mieli tästä kaikesta muusta väistyy =)

 

Mahtavaa barbapörrö Elämä voittaa Yritetään muistaa se.

 

Hei! Sattumalta löysin tämän ketjun ja olen siitä todella kiitollinen, koska olen mielessäni kaivannut tällaista ketjua, jossa voi tuskailla ja kipuilla näiden asioiden kanssa. Itse olen uskovainen ja usko Jumalaan on aina ollut mulle elämän tärkein asia. Nyt kun olen kipuillut lapsettomuuden kanssa jo aika pitkään, niin huomaan itsessäni valtavia epäuskon hetkiä ja jopa katkeroitumista Jumalaa kohtaan. Eikä vuosi sitten tapahtunut keskenmeno yhtään helpottanut tilannetta. On ihana kuulla, etten ole ainoa tällaisten asioiden kanssa kipuileva. Mielelläni liityn tähän rukousketjuun ja edelleen haluan uskoa ja luottaa Jumalaan, että Hänellä on meidän kaikkien asiat kädessään, eikä Hän ole meistä yhtäkään unohtanut, joka tälle palstalle kirjoittaa! :heart:

 

Hei vaan!

Me olemme kaikkien hoitojen ajan (4. IVF nyt vuorossa) luottaneet siihen että Taivaan Isä tietää mikä meille on parasta. Kädet ristiessämme noin sanomme että Sinä tiedät mikä meille on parasta. 2. IVF:n 2. PAS:ista meille syntyi kaikkia todennäköisyyksiä vastaan terve esikoistytär joka on nyt 2.5 vuotta. Todennäköisyyden piti olla noin 4% luokkaa. Nyt olemme sitten yrittäneet sisarusta (eli airoja käytämme mitkä meille annetaan) tuon parisen vuotta. Yksi keskenmeno tuli mikä oli tietysti kova paikka, mutta siitäkin jotenkin ajateltiin että saattoi olla täysin elinkelvoton ja siksi hyvä että keskenmeno tuli aikaisessa vaiheessa eikä loppuraskaudessa. Nyt on sitten vuorossa viimeinen IVF ja katsotaan miten käy. Siihen tyydytään ja ollaan kovin kovin kiitollisia tuosta pienestä tinttahäärästä.

 

Nostetaanpas tätäkin välillä.
Nämä hoidot vaativat henkisesti todella paljon. On niin monta asiaa, joiden pitää natsata kohdilleen, että onnistuminen on ylipäänsä mahdollista. Yhtä monta asiaa voi myös mennä pieleen. Jotkut meistä ovat kulkeneet pidemmän lapsettomuus taipaleen kuin toiset. Osa on saanut onnensa täyttymyksen, kun joku toinen taas on joutunut luopumaan haaveestaan lopullisesti. Kaikkia kohtaloita täällä on yhdistänyt kuitenkin toivo lapsesta ja usko siihen, että hoitojen avulla minäkin voin saada kokea vanhemmuuden.
Luulen, että lähes kaikki meistä on heittänyt ajatuksia myös tuonne jonnekkin ylös. Itse en ole kovin uskovainen, mutta kyllä tässä on paljon joutunut ajattelemaan asioita. On paljon mistä kiittää ja on pitänyt myös pyytää, esim. voimia jaksaa eteenpäin. Nyt pyydän, että tämä raskaus onnistuisi, päättyisi sitten ajallaan onnellisesti ja saisin terveen pienokaisen, tai kaksi.
Uskon, että tuloksettomat hoidot ovat olleet minulle myös hyväksi. Se on pistänyt väkisin pohtimaan asioita ja elämää paljon tarkemmin ja syvemmin. Ensimmäinen hoito oli puhdas nega. Se opetti minulle mm. nöyryyttä, että ei tämä olekkaan aivan niin yksinkertaista, että tuosta noin ja poks! raskaus on saatettu alkuun.
Toisen hoidon seurauksena on pitänyt jaksaa nousta KM:n jälkeen pohjamudista, mutta uskon, että sen kokemuksen jälkeen olen taas hieman vahvempi ihminen ja osaan arvostaa joitakin asioita vielä paremmin. Ainakin olen yrittänyt löytää kohtaamieni pettymysten sisältämät hyvät asiat, jotka minulle on annettu.
Nyt elän päivä kerrallaan ja heitän ilmoihin ajatuksia, pyyntöjä, että viimein tämä kova koulu olisi käyty ja saisin kokea äitiyden. Toivon myös, että kaikki teistä saisitte kokea onnen oman lapsen kautta. Ihan jokainen.

 

Hei Jenna-76. Oli koskettava kirjoitus tuo, mitä kirjoitit. Siunausta raskauteesi ja olet rukouksissa, kävi miten tahansa. Tärkeintä on muodostaa side Taivaan Isään, kävi miten kävi.

 

tuo barbapörrön kirjotus olisi voinut olla itseni kirjoittama. Olen aina luottanut ja uskonut Jumalaan, vaikka elämä ei todellakaan ole ollut helppoa. Viime kesäisen keskenmenon jälkeen jotenkin tuo luottamus vaan hävisi. Tuntuu vaan niin epäreilulta, olen pyytänyt armoa ja suojelua ja saanut kipua ja katkeruutta. Keskenmenoa ennen yritystä oli takana jo pari vuotta ja keskenmenon jälkeen alkoivat sitten varsinaiset hoidot, sillä tutkimuksissa todettiin, että luomusti en pysty raskaaksi tulemaan. Nyt ensimmäinen ivf takana ja mieli on tosi maassa. Alkion siirto onnistui hyvin, mutta epäilen kovasti, että ei ole kiinnittynyt ja testitulos tulee olemaan nega.
Itse en tällä hetkellä pysty rukoilemaan, sillä olo on jotenkin niin tyhjä. Pyytäisin teiltä apua, voisitteko rukoilla puolestamme, että alkio olisi kiinnittynyt kunnolla ja raskaus sujuisi hyvin. Tiedostan kyllä paradoksin ajatuksissani, monesti olen miettinyt, että jos kiellän Jumalan kokonaan tarkoittaa se myös, että minun täytyy Häneen uskoa. Eihän ole järkeä kieltää sellaista jota ei ole.
Voimat eivät vaan tahdo riittää.

 

Hei Jasmi. Olet rukouksissa Jumalan tiet ovat joskus ihmeellisemmät kuin meidän tiemme.

Jumalan armoon vedoten olen rukoillut teidän puolestanne ja siihen voitte itsekin rukouksissanne vedota. :heart:

 

Kiitos mansikkatyttö :hug: plussa ilmestyi testiin ja sitä on nyt suurella kiitollisuudella ihmetelty. rukouksen voima on ihmeellinen.. =) nyt vaan täytyy rukoilla, että kaikki sujuisi hyvin ja toivon suuresti plussatuulia myös muille! aurinkoisia kevätpäiviä ketjulaisille!

 

Onnea Jasmi ja kiitos Jumalalle, että kuuli rukouksesi. Minulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, kaikki kunnia Jeesukselle, Herralleni.

 

hei! en oikein tiedä miten pyytäisin rukoilemaan puolestamme.. en ole uskovainen,pikemminkin olen kieltänyt Jumalan,Hän otti meiltä pois rakkaan vauvamme rv 22+3 ja siitä olen katkera,mutta en tiedä kenelle..onko minulla siis oikeutta pyytää rukoilemaan puolestamme että saisimme vielä vauvan syliin asti?mitään muuta emme niin kovasti toivo. lapsena tuli aina iltarukous luettua ja vielä hieman vanhempanakin,mutta nyt on jäänyt vaikka aihetta olisi. olisi kuitenkin kiva tietää että jossain joku pitää huolta meidän pikkuisesta ja että jossain joku toivoo meille hyvää... kuulostaako tämäkin nyt epätoivoiselta,"että eipä muuta enää keksinyt". en tiedä,tiedän vain että kaikki apu ja kannustus on tarpeen. tulipa se mistä tahansa.
Enkelin äiti

 

kaktuspiikki, minusta oli hyvä kun kirjoitit. Olen tosi pahoillani menetyksestänne. :'( En voi edes kuvitella, mitä olette kokeneet. Olette rukouksissa, äläkä pelkää ettette enää saisi Jumalalta mitään pyytää. Jumala on rakkaus ja tietää, että kärsitte. Kyllä Hän kestää meidän vihamme ja kiukkummekin. On kyllä vaikea ymmärtää ja hyväksyä, miksi Jumala sallii niin pahoja asioita. Siunausta ja voimia teille. <3

Itse uskon saaneeni yhden vastauksen "miksi" kysymykseeni, kun kahden vuoden tuloksettomien hoitojen takia minusta alettiin klinikalla ottaa lisää verikokeita ja todettiin täysin yllätyksenä oireeton keliakia. Ei ole sukurasitetta eikä mitään mistä tätä olisi voinut epäillä. Jollemme olisi jatkaneet näin kauan ja "selittämättömiksi" päätyneet, olisi elimistöni voinut tuhoutua pahoin tietämättäni. Uskomatonta välillä, miten joskus asiat vaan selkenevät...

Tietysti toivomme ja pyydämme nyt, että keliakia selittäisi myös onnistumattomuuden ja ruokavaliohoidon myötä saisimme syksyllä viimein plussan. Meillä on vielä alkioita kahteen siirtoon. Pelkään silti, ettei niistäkään onnistu. Ja stressaan jo valmiiksi, että mies haluaa vielä yhteen hoitoon. En tiedä, haluanko itse. Ei tätä jaksa. Haluaisin mieluummin aloittaa adoptioprosessin, mutta mies ei koe sitä vielä omaksi jutukseen. Ahdistava tilanne. Haluaisin jo tästä kaikesta stressistä eroon.

 

Voi rakkaat, olette rukouksissa. Voimia sinulle kaktuspiikki. Jumalan tiet ovat niin tuntemattomat meille, mutta meitä kaikkia Hän rakastaa suunnattomasti. Kaktuspiikki, jos annat Jumalan käteen elämäsi, saat vielä tavata lapsesi taivaassa.Sulla on siellä oma esirukoilija nyt, lapsesi. Ja tulet näkemään, että hän pääsi ihanaan paikkaan, vaikka olisit niin toivonut saavasi hänet elävänä syliisi.
LadyGigi, jos jaksat rukoilla myös minunkin puolestani. Varmaan täällä huomaakin, että aina tämä taival ei ole helppoa minullekaan.
Siunauksin, Mansikkatyttö

 

Voisitteko rukoilla minunkin puolestani. Olen uskossa ja saan toki esirukousta monesta paikasta, mutta samaa kokeneita on harvassa. Vuodet alkaa viedä todennäköisyyttä raskautumiselta, kaksi keskenmenoakin on takana ja vaikea uskoa, että Jumala vielä auttaisi, vaikkei lääketieteellisiä todennäköisyyksiä pitäisi liikaa ajatella.

 

Ekotyttö, oot rukouksissa ja muista sinäkin meitä muita :heart:

Minulla myös keskenmenoja ja vuosia yritystä. Mutta mikäpä olisi Herralle mahdotonta?

 

Hei kaikille! Kirjoitin tänne vuodenvaihteen tienoilla, kun oli hoito päällä ja silloin eivät rukouksetkaan tuoneet toivottua lopputulosta... Nyt saan kuitenkin palata kiitosaiheen kanssa Vajaa viikko sitten sain testiin plussan toisen siirtoon asti johtaneen ISCI:n seurauksena. Masennus huonosta punktion tuloksesta (kaksi solua, joista toinen epäkypsä) vaihtui siis iloon, kun tuo ainokainen on selvinnyt tänne asti.

Meillä kohtuullisen pitkä tie - kolme vuotta yritysta ja vuosi hoitoja - vaikka monella vielä paljon pidempikin. Ennuste oli huono ja IVF/ICSI-yrityksiä oli neljä, joista kahdessa päästiin siirtoon, eikä mitään saatu pakkaseen. Tämä olisi voinut jäädä viimeiseksi hoidoksemme ja nyt niin kovasti toivon, että jäisikin onnellisen lopputuloksen kautta.

Tahdon siis kiittää teitä kaikkia, jotka rukoilevat lapsettomuudesta kärsivien puolesta sekä ennen kaikkea Jumalaa, joka antoi tämän ihmeen tapahtua. Ihmeissäni olen ja toki kovasti pelottaa, että mitä jos tämä ei kestä, miten sitten jaksaa jatkaa ja vieläkö on voimia lähteä hoitoja jatkamaa. Pyydän siis rukoilemaan uskoa ja luottamusta Jumalaan ja siihen, että tämä alkanut raskaus on hänen kädessään ja hänen tahtonsa tapahtuu.

Siunaavia terveisiä teille kaikille urheille, Mansikkatyttö, Ekotyttö, Lady Gigi, Kaktuspiikki, Cygnus, SaaraX ja Ellinoora sekä kaikki muut tänne kirjoitelleet tai palstaa lukeneet. Ja vielä erityiset lohduttavat toivotukset Barbapörrölle, jos tätä luet. Olen seurannut kuulumisiasi toisessa ketjussa Olette kaikki rukouksissa. Ja siunausta myös plussan saaneille Jasmi ja Jenna. Yrietään luottaa Taivaan Isän huolenpitoon tässä asiassa. :heart:

 

Onnea DancingQueen !!:flower::flower::flower:

Kiitos Taivaan Isälle jälleen kerran näistä vastauksista