Onko se ensimmäinen paha sitten jotenkin enemmän oikeutettua, kuin se jälkimmäinen?
Joo, siis missään nimessä en sano, että väkivalta on oikein. Ei yksilöä kohtaan, eikä joukkoa kohtaan. Mutta fakta on kuitenkin se, että jokainen ihminen voi vastata vaan omista teoistaan. Minä voin olla tappamatta muita, en voi loppuviimeksi estää jotain toista ihmistä tappamasta muita, mutta voin itse valita käyttäytyä niin, etten aiheuta muille tarpeetonta pahaa oloa.
Totta kai suurin osa kiusatuista on "normaaleja" ihmisiä. Mutta en ole tähän päivään mennessä nähnyt kenenkään kysyvän kiusatulta ennen kiusaamista, että anteeksi oletko sä neurotyypillinen vai poikkeava, tai osaatko sanoa onko sulla minkälaiset psykologiset keinot selviytyä tästä kiusaamisesta.
Jos joku on moniongelmaisena "lost case", niin suurin osa ei ole. Mut ihan oikeasti syrjityksi ja kiusatuksi tuleminen synnyttää niin voimakasta ihmisvihaa. Eikä se ketään teiniä tai lasta lohduta, jos niille sanoo että älä välitä, sit kolkytvuotiaana sä huomaat, että ne kiusaajat oli todella epävarmoja ja säälittäviä kun ne teki niin, eikä ne olleet oikeassa, etkä sä ansainnut sitä. Enemmistö jyrää, ja enemmistö hyväksyy vain riittävän viehättävät ja riittävän normaalit ihmiset.
Ja kusipäisyydestä.. no sanoisin, että usein se enemmistö on täynnä kusipäitä. Mut jos niillä on joukkovoima takanaan, sillä ei ole merkitystä, koska enemmistä voittaa.