Saat ap kaiken sympatiani. Ei aina voi oikeasti tietää, jaksaa ja osata, etenkään raskaana ja pienen muksun kanssa.
Käsitin, että miehesi oli reissutöissä sillä hetkellä ja vielä parina seuraavana päivänä, minkä vuoksi ei ollut mahdollista siirtää aikaa lähipäiville. Ymmärrän hyvin, jos tukiverkostojakaan ei siinä tilanteessa ollut käytettävissä. Itse en ainakaan asu samalla paikkakunnalla vanhempieni tai appivanhempieni kanssa, eikä oikein muitakaan ole.
Itse sanoisin, että parempi ohjeistuslappunen kotosalle, että tietää jo ennakolta varautua tällaisiin tilanteisiin. Itseäni ainakin kyrsisi ravata sairaalalla monena päivänä röntgenissä, etenkään kun emme asu ihan siinä naapurissa. Olisiko siihen voinut pyytää joltain osastolta sairaanhoitajaa tms. lastasi kiinni pitämään?? Ehkä se ei käynyt mielessä. Ymmärrän tietenkin ettei röntgenhoitaja itse olisi halunnut siihen mennä kiinni pitämään. Tilanne oli vaikea.
Ja jos tänne asiaa tulee ihmettelemään saa vain kaikenmaailman haukkuja niskaansa. Lapset haukutaan kasvattamattomiksi jne. Todella asiatonta.
Sääliksi käy 2vuotiaasi, kun on pitänyt röntgenissä käydä niin usein ja altistua niille paljon parjatuille säteille.
Olen oikeasti pahoillani saamastasi kohtelusta tällä palstalla.