Rohkaiskaa mua!

Oisin menossa kattoon uutta kæmppææ mulle ja lapsille, mutta epærøin vielæ. Mies ei tiedæ asiasta mitææn.
Oisin ottamassa sen ison askeleen omaan elæmææn, mutta kuitenkin jokin pidættelee. Mæ niin hirveesti haluaisin pois tæstæ suhteesta, mutta vælitæn miehestæ vielæ. En kui9teskaan rakasta... Voi kun joku muu voisi tehdæ mun puolesta pæætøksiæ...
 
yhäiti
Mene ihmeessä!! asuntokin jo tiedossa, tuo on hyvä alku ja olet jo sisimmässäsi tehnyt ratkaisun kun olet asuntoa katsomaan menossa. Tottakai välität hänestä, koska teillä yhteinen lapsikin on. ei se silti sitä tarkoita että tarvitsisi jatkaa yhdessä, rakkaus kun on kuollut, ei enää suhteesta tule mitään. Jos et nyt tee sitä, joudut tekemään sen kuitenkin jossain vaiheessa, miksi pitkittää enää? Välimatkan päästä on helpompi sitten sopia asioita, jos tarvetta tulee...
 
Kævin kattoon, mutta talonvæki ei ollut kotona. pitææ huomenna tai myøhemmin yrittææ. Toivottavasti kæmppæ ei oo ehtinyt mennæ. Siinæ on vaan yksi makkari, mutta kyllæ sopu sijaa antaa yhelle æiskælle ja kahelle lapselle.
 
yhäiti
Kerrohan sitten kuinka käy, oon hengessä mukana! Paaaljon voimia ja rohkeutta sulle, kyllä se toinen kämppä löytyy jos tää ei tärppää! eikä kannata sitten alkaa perumaan mitään, pistä kunnolla tuulemaan!
 
Tottakai kerron. Painaa huoli, kuinka raha-asiat jærjestyy. Meillæ, kun on talo.Mulla ei ainakaan oo varaa pitææ sitæ ja myyminen en tiiæ. pitæis sitte alkaa kunnostamaan taloa, maalata yms. Muuten tææ talo menee alle ostohinnan.
 
kikki
Onnea valitsemallasi tiellä....hattua täytyy nostaa,"rohkean"päätöksen olet tehnyt.Mutta jos sydän näin sanoo,niin päätöksesi on oikea. :/ !OLisinpa itse noin rohkea....raha-asiat estelevät minuakin ja pelottavat.OLisin ihan sossunluukun asiakas jos yksin tässä jäisin.vaikka välillä ajatus todella houkuttaa kun päivästä toiseen tätä paskaa vain :( MIes henkisesti nöyryyttää ja haukkuu jne.jne.
 
Hellurei taas pitkæstæ aikaa. Nyt on kæmppæ løytynyt!!! 3 makkaria, keittiø ja olkkari + pesutilat. Ja vielæ sain kæmpæn. Sitten ois se toinen puoli hoidettavana... Miten sanoa miehelle, ett nyt tææ akka muuttaa!!!
Itse oon tosi iloinen, mutta asian toinen puoli masentaa...
Pitæis vaan saada jotenki kerrottua miehelle...
 
onnea ja voimia sulle, aina kaikesta selviää. mutta mutta... etkö todellakaan ole mitään miehellesi kertonut? mielestäni eroaminen on siinä yhteinen päätös missä yhteenmeneminenkin. kuvittelisin herättävän katkeruutta miehessä, kun hänen selkänsä takana olet noin puuhaillut tai kenties taustalla on vielä jotain muuta? kenties hän kyllä ainakin epäilee jotain..
voimia sinulle kertomiseen, se tulee olemaan raskasta. koittakaa saada asiat puhuttua ennen eroamista, se helpottaa myöhempää elämää.
 
Toivottavasti olet edes kertonut miehellesi, ettei sinulla ole enää rakkauden tunnetta, jotta tämä muutto uutinen ei tule hänelle ihan täytenä yllätyksenä. Suhteen viilenemisen kyllä varmaan kumpikin osapuoli havaitsee, sitten se tarvitsee vaan enää ääneen myöntää.

Kikin kirjoitus sai kyllä säälin tunteita aikaseksi, ja vähän ärsyyntymistäkin. Se on hyvä esimerkki siitä, miten nainen ei saisi koskaan hoitaa asioitansa niin että jää riippuvaiseksi mieheksi, taloudellisesti tai muuten. Ihmettelen että pelkäät sossun luukkuja, jos kerran kestät miehesi haukuntaa ja nöyryytystä. Kyllä sossun luukulla käynti on vähemmän hävettävää. Eikä sen taloudellisen avun haun tarvitse olla kuin väliaikaista kunnes keksit jonkun ratkaisun, mutta loppuelämäsikö aiot kestää mieheltäsi tuollaista kohtelua. Nyt vähän ryhtiä nainen! Riippuvaisuutesi on varmasti ainakin yksi syy siihen ettei miehesi tunnu kunnioittavan sinua.
 
Olen miettinyt, koska kertoa, mutta pæædyin, etten kerro. Miksi mun pitæis kertoa muutostani, jos mieheni varastaa mun omalta sææstøtililtæ 7000nok (norjan kruunuja), on tuomittu maksamaan velkansa (mulle ei oo asiasta kertonut) ja muutenkin yhteiseltæ lasutililtæ siirtelee rahoja omalle tililleen (ei edes kaskustele etukæteen). Oon onneksi nyt hankkinut omat tilini ja jærjestellyt talolainoja, ett mæ maksan itse oman osuuteni lainasta eli puolet.
Joten, miksi ihmeessæ minut ois "velvoitettu" kertomaan pæætøksestæni miehelleni??
 
Tätä taustaa ei meillä muilla ollut tiedossa. Miehelläsi on siis rahavaikeuksia, joka aiheuttaa häpeää, salailua, jne. Onko se syynä miksi et rakasta enää?

Toivottavasti saatte molemmat tilanteenne järjestykseen ja löydätte taas onnen ja taspainon elämäänne, yhdessä tai erikseen.
 
Hæpeææ? Salailua? mæ en hæpeæ miestæni, mua vaan suruttaa, ku hæn ei tajua raha-asioita tai ei oo omaatuntoa, joka kolkuttelis næissæ jutuissa. Mua ærsyttææ niin vietævæsti olla "æiti" hænelle ja kertoa aina , ett hei ei meillæ oo varaa. Ison miehen pitæis jo itse ymmærtææ, ettei hæn voi elææ enææ yhtæ tuhlaavaista elæmææ kuin ennen mua ja lapsia. Miehellæni on kaksi autolainaa, joista toinen auto vouti vei, mutta lainan jætti, talolaina, ikkunalaina + kaikki taloon liittyvæt laskun ja korjaukset ja tottakai syøminen. Eikø se oo jo pæivænselvææ, ettei yhtææn ylimææræistæ kærsisi ostella.
Ja eikø yhteisistæ asoista tai asioista yleensæki, jotka koskee meitæ muitaki.
Sorry sekava teksti, mutta eikøhæn selville tullut,ettei mulla oo varaa asua tommosen tuhlailija miehen kaa
 
Tarkoitin, että miehesi varmasti häpeää kyvyttömyyttään hoitaa raha-asioitaan ja siitä johdosta päätyy salailemaan asioita.
Ymmärrän hyvin, että olet kurkkuasi myöden täynnä tuota tilannetta. Raha-asiat tuottavat kai yleisesti paljon parisuhdeongelmia. Harmillista.
 

Yhteistyössä