Rikkaiden kakarat ja ylimielisyys :(

Itse en ymmärrä miksi siitä rahasta tehdään ongelma, jos molemmat ovat suhteellisen tyytyväisiä siihen mitä elämässä on. Jos kaveri jolla varaa syödä ulkona pyytää jatkuvasti mukaan, niin eikös se kerro että tämä haluaa olla toisen seurassa ja viettää yhteistä aikaa. Eli eikös se kaveri joka ei voi taloudellisista syistä lähteä voisi vaikka ehdottaa, että tehdään jotain mikä sopii hänen kukkarolleen. Kahvitellaan vuorotellen toisen luona? Käydään vaikka jätskillä, ja kävelyllä? Sen sijaan että harmitellaan kun ei oo rahaa, niin haetaan se yhteinen sävel jos muuten ystävyys toimii. Jos taas järjestäen kaveri ärsyttää, niin ei ketään kai pakoteta olemaan kaveri sellaiselle jonka seurassa ei yhtään viihdy tai käytös jotenkin loukkaa?

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Et varmaankaan ole koskaan sanonut suoraan, miksi et voi lähteä ulos syömään. Ei hän varmaan tiedä teidän tulojanne, jos hän on kuitenkin kaveri ja olette samoissa piireissä. Tässä kirjoituksessa tas näkyy kateus ja alemmuudentunne, koska toisella on paremmin. Toisaalta hänen ei tarvitse mielestäni luopua noista tavaroista vain siksi, että sinä et pysty sellaisia ostamaan. Sinua siis ärsyttää kaveri. Eli ongelma on sinussa, ei kaverissa.

Voi kuule, joka kerta sanon, että mun pitää maksaa kotihoidontuellani vuokrasta osa, ruoat ja lapsen vaipat, vaatteet, laskut yms. joten mulla ei todellakaan ole rahaa syödä ulkona. Ja sit kaveri totee et ai ei taaskaan. Mä en ole kateellinen, koska voin itsekin säästää rahaa kalliisiin tavaroihin jos haluan ja heti ku palaan töihin niin voin ostaa mitä huvittaa. Mua ärsyttää se, ettei toinen tajua ettei kaikilla ole samanlainen rahatilanne. On ehdottanut myöskin ulkomaanmatkaa ja totesin että voidaan mennä mut vasta ens kesänä et saan säästettyä rahaa (voin säästää max 60e/kk) johon kommentti oli et no miten sulla voi mennä vuosi matkarahojen säästämiseen?! Kerroin toki etten pysty suurempaan säästämiseen ku 60e/kk ja hän ihmetteli miten se voi olla mahdollista kun hän voi säästää kotihoidontuestaan ainakin 400e/kk jos tahtoo. Hän ei vaan koskaan muista/tajua, että mun on maksettava kuluni itse.

Ehkä hän sitten on jonkin verran yksinkertainen, mutta miksi sitten pidät sellaisen kaverina, joka koko ajan sinua ärsyttämällä ärsyttää. Toisaalta mahtaako hän kuitenkaan olla sillä tavalla rikas, mitä ketjun aloitus tarkoitti.
Monilla keskituloisilla vanhemmilla, jotka ovat asuntonsa jo maksaneet ja ovat työelämässä, on varaa laittaa lapsiinsa ja lastenlapsiin. Hyvä niin.

On muuten aivan ihana ihminen, tullaan oikein hyvin toimeen, käydään yhdessä lasten kanssa ulkoilemassa ja lenkillä ja puhutaan kaikista asioista. Eikä se nyt mua niiiiiin paljon ärsytä, välillä vaan ihmettelen et sil ei aina mee noi raha-asiat ihan perille, ei meilläkään nyt niin tiukkaa ole ettei ruokaan ole rahaa niin ku täällä palstalla joskus näkee alotuksia mut jos kävisin jatkuvasti ulkona syömässä niin sit varmaan oliskin. Hän on vissiin sit vaan tottunut siihen, että joku toinen maksaa kaiken hänen perheensä puolesta joten ei aina muista, että joillakin on se 800 euron vuokra + muut menot maksettavana

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Olisiko sitten parempi, että hän ei enää pyytäisi sinua vaan jotakuta toista? Mun mielestä tämä on aika hankala juttu, sillä toinen voi loukkaantua siitäkin, ettei enää pyydetä. Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, että kaverit eivät enää pyydä mukaan, vaikkei kirjoittaja kyllä olisi halukas edes lähtemään. Kuitenkin odotetaan, että pyydetään.

Minua hämmästyttää tuon kyseisen kaverin käytös siinä mielessä, ettei ymmärrä vaikka on sanottu useasti. Voisin kuvitella että fiksu kaveri kutsuisi sillä mielellä, että hei minä tarjoan, olisi niin kiva tavata eikä siinä tarvisi tuntea muuta kuin iloista mieltä ja mennä

Seuraava episodi: Yksi kaveri ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Se pyytää mua aina ulos syömään ja kun sanon etten lähde, niin se sanoo tarjoavansa. Luuleeko se tosiaan, ettei mulla ole varaa. Ärsyttävä tyyppi.

Toivottavasti ihmiset eivät tee elämäänsä itse niin vaikeaksi, että aina on huonosti

jos kaveri tarjois niin mä ainakin olisin iloinen, tosin enpä muista et olisi koskaan ehdottanut sitä. Mut en kyllä jatkuvasti kehtaisi jonkun toisen rahoilla käydä syömässä, tulisi vähän sellanen olo et käyttää hyväksi.

 

mun suku on tosi rikas ja vanhempani myös,mutta silloin kun olin vielä lapsi (esim.yläasteella)jouduin kyllä kesätöihin yms,että tienaan omat rahani....ja vaikka vanhempni on todella rikkaita,ovat he myös todella tarkkoja esim.rahan käytöstä...

 

jos kaveri tarjois niin mä ainakin olisin iloinen, tosin enpä muista et olisi koskaan ehdottanut sitä. Mut en kyllä jatkuvasti kehtaisi jonkun toisen rahoilla käydä syömässä, tulisi vähän sellanen olo et käyttää hyväksi.

Mulla on yksi ystävä, joka kieltäytyy välillä juuri tuosta syystä. Siitäkin huolimatta, että olen sanonut haluavani tarjota sapuskat. Onneksi on niitäkin, jotka - ainakin toivottavasti - eivät koe asiaa noin kiusalliseksi. Mä tykkään käydä ulkona syömässä ja jos tiedän ystäväni olevan taloudellisesti tiukilla, niin silloin mä tarjoan. En tarjoa säälistä tms syystä vaan siksi, että haluan yhdistää kaksi asiaa: mukavan ihmisen seuran ja hyvän ruuan.

 

Joskus tuntuu, että Keittiönoita on paltan fiksuin tyyppi - jälkeeni.

 

Joskus tuntuu, että Keittiönoita on paltan fiksuin tyyppi - jälkeeni.

Ainakin fiksuimpia

 

Materialistiset vanhemmat siirtävät lapsiinsa nämä materialistisen maailman ARVOT lapsilleen. Ja lapset vanhemmiltaan oppivat mikä elämässä on tärkeää eli tässä tapauksessa kaikki kallis mitä vain rahalla voi saada

Mutta rahalla ei saa terveyttä eikä rakkautta, ei onnea eikä aitoa iloa!

Kateuttahan ei sitten pitäisi edes olla, jos köyhällä asiat kuitenkin paremmin?

Mun mielestä tuo alkup. kommentti ei sulje pois sitä, etteikö siinä joukossa olisi köyhiäkin ihmisiä. Toiset ihmiset arvostavat enemmän materiaa ja rahaa, ei heillä sitä silti välttämättä ole mitenkään erityisen paljon, mutta sen merkitys on heille erittäin suuri.

(Ja eihän sillä rahalla suoraan saa ostettua terveyttä tai iloa tai onnea, mutta en kyllä milloinkaan vähättelisi taloudellisen turvan merkitystä ihmisen henkisellekin hyvinvoinnille, ja sitä kautta myös fyysiselle hyvinvoinnille.)

 

Miten teidän mielestä pitäisi koulun suhtautua, jos lapsi on ollut pitkällä lomalla ulkomailla.. Saako opettajat kysellä luokan kuullen reissusta, vai pitäisiko opettajien olla hiljaa, kun koululainen tulee taas takaisin?
Ja sen takia, koska muilla oppilailla ei ole mahdollisuutta matkustella.

kyllä meidän koulusssa ainakin ovat kyselleet ja lapset on mielenkiintoisemmasta paikasta vieneet jotakin nähtäväksikin kouluun. Matkasta kysely ja vieraista maista keskustelu ei ole leuhkimista vaan se voi sisältyä myös opetukseen. No nyt kehaisen ..... hahhahahhhahhaaa.... että meillä tenavat voikin kertoa muuta kuin uima-altaista ja rannoista kun ovat jo pienestä olleet kiinnostuneita eri maista ja kulttuureista. aikanaan tytyn synttärit oli Luxorin matkan jälkeen ja niinpä neiti esitteli synttäreillään kipon mihin ne aikoinaan säilöi sisäelimiä yms ja niinpä kaikki vieraat kurkkasi vuorollaan sen purnukan sisälle.
Ja samalla tapaa voidaan keskustella koulussa muumioista kuin lapin vaellusreiteistä tai vaikka kullanhuuhdonnasta tai vaikka vain mitä marjametsästä marjojne lisäksi löytyi. kaikki mikä lapsia kiinnostaa

 

Minä kun olen törmännyt (vanhemmat pitkäaikaistyöttömiä ja sosiaalitoimistosta hekee tukia) vähäosaisien perheiden ylimielisyyteen ja siihen kateuteen mitä keskituloista kohtaan on
Ei se kuule kivaa ole kun opetetaan ne lapset tekemään pahoja kun meillähän on varaa ostaa uusiakin ja sitten nauretaan kun sanotaan että ei meilläkään varaa ole ostella.

käsittääkseni niitä merkkikuteita saa hyvässä kunnossa kirppikseltäkin.
Mutta ei se ole pidä syyttää rikkaita tai edes hyvätuloisia siitä että merkkikuteet on haluttuja. syyttäkää mainostajia siitä!! Itse en tajua että joku merkki tekee jostakin vaatteesta kalliin ja halutun ja uskallaan väittää että ei se ole se sen vaatteen uutena ostanut äiti vaan se äiti joka valittaa ettei sitä saa ja kuvittelee että oman tenavankin pitäisi se saada.
niitä kiusaajia löytyy joka sosiaaliryhmästä eikä raha tai sen puute ihmisestä pahaa tee. Kyllä ne tosiystävät muin perustein hankitaan

 

En tiedä, onko tuo niin ärsyttävää kuin se, että koyhän perheen lapset tulee meille aina lapsille leuhkimaan, että hei sun lippis ei oo aito mun on ja tää maksoi 50 euroa...
Ja tiedän oikeasti että he ovat köyhiä, joten ihmetten, miten on varaa laittaa johonkin lippalakkiin tuollainen summa ja lapsia on kaiken lisäksi useampia.

jotkut pätee tai ainakin yrittää vaatteilla

 

Toivon,että omani eivät tulisi ylimielisiksi. Yritän ainakin välttää sitä.
Kun elää tietynlaista elämää, helppouteen oppii ja se saattaa joistakin vaikuttaa ylimieliseltä.

 

mun suku on tosi rikas ja vanhempani myös,mutta silloin kun olin vielä lapsi (esim.yläasteella)jouduin kyllä kesätöihin yms,että tienaan omat rahani....ja vaikka vanhempni on todella rikkaita,ovat he myös todella tarkkoja esim.rahan käytöstä...

on vanha sanonta "ei ne suuret tulot vaan pienet menot" eli loppujen lopuksi vähemmälläkin rahalla ja tarkalla harkinnalla voi hankkia elämäänäs monenlaista, kun ei tuhlaa johonkin omasta mielestä "tyhjään". joku nipistää matkustelusta tai vaikka säästää ruuassa jotta saa ne tietynlaiset vaatteet, joku taas asuu ahtaasti jotta pääsee kerran vuodessä sille unelmalomalleen.
ja jos vanhemmat omalla "raskaalla" työllä ovat elämänsä nostaneet niin toki siinä lapsetkin opettaa työntekoon ja siihen että raha ei puussa kasva. Ja kun kesätyöt ohi ja mummokin antoi synttärirahaa, niin sitten voikin olla joku merkkivaate päällä (kun taas jos sanotaan ettei nuoren tarvitse kesätöissä olla niin eihän sitä rahaa ole). Ja kesätyö ja sen saaminen. se kesätyö voi olla vaikka sitten hautausmaalta roskien haravoimista tai lehdenjakajan lomittamista

 

jos kaveri tarjois niin mä ainakin olisin iloinen, tosin enpä muista et olisi koskaan ehdottanut sitä. Mut en kyllä jatkuvasti kehtaisi jonkun toisen rahoilla käydä syömässä, tulisi vähän sellanen olo et käyttää hyväksi.

Mulla on yksi ystävä, joka kieltäytyy välillä juuri tuosta syystä. Siitäkin huolimatta, että olen sanonut haluavani tarjota sapuskat. Onneksi on niitäkin, jotka - ainakin toivottavasti - eivät koe asiaa noin kiusalliseksi. Mä tykkään käydä ulkona syömässä ja jos tiedän ystäväni olevan taloudellisesti tiukilla, niin silloin mä tarjoan. En tarjoa säälistä tms syystä vaan siksi, että haluan yhdistää kaksi asiaa: mukavan ihmisen seuran ja hyvän ruuan.

voihan se toinen sitten vastavuoroisesta tarjota vaikka kahvit kotonaan. ei tuollaisessa asiassa pidä mennä laskemaan euroja eikä kertoja

 

Miten teidän mielestä pitäisi koulun suhtautua, jos lapsi on ollut pitkällä lomalla ulkomailla.. Saako opettajat kysellä luokan kuullen reissusta, vai pitäisiko opettajien olla hiljaa, kun koululainen tulee taas takaisin?
Ja sen takia, koska muilla oppilailla ei ole mahdollisuutta matkustella.

kyllä meidän koulusssa ainakin ovat kyselleet ja lapset on mielenkiintoisemmasta paikasta vieneet jotakin nähtäväksikin kouluun. Matkasta kysely ja vieraista maista keskustelu ei ole leuhkimista vaan se voi sisältyä myös opetukseen. No nyt kehaisen ..... hahhahahhhahhaaa.... että meillä tenavat voikin kertoa muuta kuin uima-altaista ja rannoista kun ovat jo pienestä olleet kiinnostuneita eri maista ja kulttuureista. aikanaan tytyn synttärit oli Luxorin matkan jälkeen ja niinpä neiti esitteli synttäreillään kipon mihin ne aikoinaan säilöi sisäelimiä yms ja niinpä kaikki vieraat kurkkasi vuorollaan sen purnukan sisälle.
Ja samalla tapaa voidaan keskustella koulussa muumioista kuin lapin vaellusreiteistä tai vaikka kullanhuuhdonnasta tai vaikka vain mitä marjametsästä marjojne lisäksi löytyi. kaikki mikä lapsia kiinnostaa

Meijän koulusta se asettaa lapset eriarvoisiksi.. Minusta tuossa tehdään vain hallaa lapsille ja tehdään esmes just tuosta matkasta paha. Nimenomaan luokka olisi kuullut hieman erilaista kulttuuria mitä suomessa on. Miten muualla elettiin ja mitä tapoja paikallisilla on.
Mutta asia kuitattiin vain ; 'irmelikin tuli kouluun takas'
Tuo tavallaan voi ruokkia muitten lasten kohdalla kateutta ja sellaista, että asioita pitää piilotella.. En osaa sanoin selittää

 

Siis se että toiset käyvät töissä ei tarkoita että he tekisivät sen työn vaan he teettävät sen yleensä muilla. Jos joku sanoo että olen työllä rikastunut ja kysyn niin kenen työllä, niin kyllä ne tyypit menevät hiljaiseksi...

 

Tuttua. En tykkää yhtään että tyhmät juntit, joilla on rahaa, pitävät hirveää meteliä ja ego on aivan sairaan suuri mutta pää lyö tyhjää.

 

Köyhät kyykkyyn!

 

Jännää, että joku opettaa lapsia leveilemään. Jotenkin, voiko tollaset asiat olla toisille niin tärkeitä?

6 v. ei ymmärrä, että hän ei saa puhua esim. matkoista joilla hän on ollut.

Koska serkkutyttö tai hänen äitinsä saattaa pitää matkaa leveileynä, koska he itse eivät ole matkustelleet.

 

kuule. Oikeasti rikkaat eivät leveile. Luultavasti et oikeasti edes tiedä näiden ihmisten olevan rikkaita. Kyllähän näitä "lainaa enemmän kuin elinvuosia"-perheitä löytyy ja yleensä he ovat niitä jotka leveilevät tns. uusrikkaat. kokemusta on!

mä peesaan tätä täysin. oikeat rikkaat ei koskaan leveile omaisuudellaan, vaatteillaan tai autoillaan. eivät myöskään opeta sitä tapaa lapsilleen. oikeasti rikkaat ei aina välttämättä ees osta sitä kalleinta, hänen lapsi saattaa hyvinkin telmiä siinä cittarilta ostetusa lassiehaalarissa. Kuvaamasi kaltaisia on yleensä nousukkaat ja sellaiset ihmiset jotka yrittävät antaa itsestään rikkaamman kuvan kuin ovat.

 

Suomalainen kateus on sitä, että köyhät osoittavat mieltään rikkaampia ja menestyneempiä kohtaan. Rikkaita ja enemmän opiskelleita ja työtätekeviä pilkataan tässä maassa kaikin mahdollisin tavoin. Takana puhutaan sukulaisista pahaa ja juorutaan.

Yhdyn täysin tähän! Kovasti töitä tekevänä yrittäjänä olen nuorena päässyt jo hyville tuloille. Valitettavasti tässä maassa menestymistään ei saa vahingossakaan näyttää kenellekään ettei kukaan vaan tulisi kateelliseksi tai alkaisi puhua pahaa. En ymmärrä suomalaisten jatkuvaa kateutta muita kohtaa. Ei se ole itseltä pois jos toisella on jotain enemmän kuin toisella!

 

Hmmm.
Ei ole vastaavast kokemusta ihan noin että kukaan leveilisi.

mutta tuota, lapset oppivat esimerkistä. Ja kukapa aikuienn ei nuolisi sen persettä joka näyttää varakkaalta?

 

Kuten muutkin ovat tässä ketjussa sanoneet, ei se ole aina siitä kiinni, paljonko rahaa on, että miten paljon ylpeilee ja lesoilee.

Se taas on mielestäni aivan turhaa herkkänahkaisuutta, jos lapsi ei saa kertoa olleensa matkoilla siksi, ettei muille tule paha mieli. Silloin ei ole kyse ylpeilystä, vaan muiden liiallisesta kateudesta. Tietysti eri asia, jos lapsi kertoo lällättävään tai ylimieliseen sävyyn matkastaan.

 

Mun mielestä ylimielisiä kakaroita on niin rikkaissa, kuin ihan tavisperheissäkin kuin varattomissakin perheissä.

Näitä jotka vaativat muilta juttuja joita eivät itse tee. Näitä joiden pitää saada aina enemmän kuin toiset. Joita ei koske samat säännöt kuin muita.

Jotka katsovat oikeudekseen kaiken, mutta velvollisuuksia ei ole.

 

Lapset leuhkii aina jollakin aikuiset vaan reagoi herkästi jos kyseessä on jokin rahaan liityvä juttu.
Mun pojan kaveri leuhkii sillä että se käy jokatoinen viikonloppu tukiperheessä , poliisit ovat käyneet heillä kotona monta kertaa .... pistää vähän mietteliääksi