Rikkaiden kakarat ja ylimielisyys :(

Vanhemmat voisivat opettaa lapsilleen sellaisen "Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia" -asenteen, riippumatta siitä ollaanko rikkaita vai köyhiä, pitkiä vai pätkiä, laihoja vai pulleita, nopeita vai hitaita, aurinkoisia vai synkkiä, isoja vai pieniä

Lapsella, joka tämän ajatuksen sisäistää, on helpompaa. Ei tarvitse kadehtia muita ja tuntea riittämättömyyttä, mutta ei myöskään tuntea turhaa ylemmyyden tunnetta omista ominaisuuksistaan. Saa olla oma itsensä ja tuntea kuuluvansa joukkoon siinä missä muutkin.

 

Nyt aloitukseni on käsitetty väärin jollain tapaa. Meillä on perhesuhteidemme ansiosta mahdollisuus lasketella talvet lapilla ja alpeilla ja lomailla kesät Välimeren rannalla. Mutta emme ole rikas perhe. Asumme rivitalossa ja maksamme asuntolainaa vaikka olemmekin korkeastikoulutettuja molemmat (DI&KTM). Pointtini oli se, että rikkaiden lapset OIKEASTI käyttäytyvät usein hyvin ylimielisesti ja usein röyhkeästi. Olen törmännyt tähän niin monesti 10 vuoden aikana (ja se kärjistyy ja lisääntyy koko ajan).

Lopetan keskustelun tähän, koska mielestäni pointtiani ei ole ymmärretty

Harmillista jos näin on. Kyllähän tuo ylimielisyy s on esim. Englannissa näissä sisäoppilaitoksissa yleistä rikkaiden pennuilla. Luullaan, että saa tehdä mitä vaan, rikkoa lakia, kun on rahaa.

Minua ei häiritse se että toiset kertovat matkoistan. tykkään kuunnella mitä ovat tehneet. Minulle on tärkeämpää että saan olla paljon minulle tärkeimpien ihmisetn kanssa. En ole siis panostanut uraan, eli yhdellä palkalla elämme.

Miten Englannin rikkaiden, sisäoppilaitoksissa elävien pentujen (ei siis lapsien, koska ovat rikkaiden jälkeläisiä) lain rikkomukset ovat erilaisia kuin suomalaisten rikkinäisten ja köyhien lähiöperheiden lasten tkemät rikkomukset. Ainakin meilläpäin näiden köyhien perheiden lapset näyttävät tekevän ilkivaltaa, rikkovan yhteistä omaisuutta ja polttelevan uimarannan pukukoppeja. Luullaan ilmeisesti, että saadaan tehdä mitä vaan, kun rikkaammat, veroja maksavat kustantavat heidän touhunsa. Eikö tämä ole ylimielisyyttä yhteiskuntaa ja heidän rötöstelynsä maksavia kohtaan.

Tämä ei ole puolustuspuhe rikkaille, vaan pistää ajattelemaan, mitä kirjoitetaan ja millä perusteilla. Tässä stereotypiat taas kukoistavat ja oma valinta olla pienituloinen ja omaan uraan panostamattomuus on valinta. Mutta se valinta ei tee toisin valinneista mitenkään automaattisesti huonompia tai ylimielisiä.

 

Vain aloituksen lukeneena: äidinmaidossa näyttää tulevan myös ns. herraviha ja se onkin iso syy siihen, miksi ap:n kaltaisten ihmisten muksut eivät yleensä menesty elämässään .

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Et varmaankaan ole koskaan sanonut suoraan, miksi et voi lähteä ulos syömään. Ei hän varmaan tiedä teidän tulojanne, jos hän on kuitenkin kaveri ja olette samoissa piireissä. Tässä kirjoituksessa tas näkyy kateus ja alemmuudentunne, koska toisella on paremmin. Toisaalta hänen ei tarvitse mielestäni luopua noista tavaroista vain siksi, että sinä et pysty sellaisia ostamaan. Sinua siis ärsyttää kaveri. Eli ongelma on sinussa, ei kaverissa.

 

Miten Englannin rikkaiden, sisäoppilaitoksissa elävien pentujen (ei siis lapsien, koska ovat rikkaiden jälkeläisiä) lain rikkomukset ovat erilaisia kuin suomalaisten rikkinäisten ja köyhien lähiöperheiden lasten tkemät rikkomukset. Ainakin meilläpäin näiden köyhien perheiden lapset näyttävät tekevän ilkivaltaa, rikkovan yhteistä omaisuutta ja polttelevan uimarannan pukukoppeja. Luullaan ilmeisesti, että saadaan tehdä mitä vaan, kun rikkaammat, veroja maksavat kustantavat heidän touhunsa. Eikö tämä ole ylimielisyyttä yhteiskuntaa ja heidän rötöstelynsä maksavia kohtaan.

Tuossa on molemmilla sama asia, teoistaan ei joudu kärsimään. Toisella ei ole mitään mitä menettää, toisella taas on niin paljon että selviää kaikesta maksamalla. Köyhien suhteen asiaa ei ajatella omahyväisyytenä vaan pahan olon ilmaisuina. Rikkaiden suhteen taas kaikki ajattelevat sisimmässään, että ei heillä voi olla ongelmia koska ovat rikkaita. Eli heidän täytyy olla omahyväisiä koska eihän heillä voi olla ongelmia. Silti toistellaan kuin mantrana että raha ei tuo onnea, eri asia kuka sen sisimmässään uskoo.

 

Vain aloituksen lukeneena: äidinmaidossa näyttää tulevan myös ns. herraviha ja se onkin iso syy siihen, miksi ap:n kaltaisten ihmisten muksut eivät yleensä menesty elämässään .

Peesi. Herravihaa, niin esivaltaa, poliitikkoihin kuin pukupäällä kulkeviin miehiin tulee suomalaisille perintönä kotoa. Tiedän perheitä, joissa ei lasten koulunkäyntiä arvosteta ja opettajatkin jo ala-asteella ovat ihan paskoja ja erityisesti lukioon meneminen tai jtko-opiskelut ovat parempien perheiden ja herrojen ketkutuksia. Samaan aikaan ihmetellään miksi syrjäytyminen ja sosiaalinen surkeus vain jatkuu. Sen jatkumisen takuuna on kotoa opitut mallit. (Ei ole sama kun kotikasvatus.)

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tuo Hilfigereistä puhuminen VOI olla leveilyä -tai sitten ei. Stockasta puhumista en sen sijaan voi käsittää leveilyksi. Kauppa siinä missä muutkin, usein paljon halvempi kuin esim. Sokos.

Jos perhe kävisi aina vaikkapa Prismassa, sama lapsi saattaisi sanoa, että käytiin ostamassa uudet farkut Prismasta ja oliivitkin ostetaan aina Prismasta. Se ei ilmeisesti ole leveilyä, kun kyseessä on Prisma?

Täytyy olla aika rajoittunut ihminen, jos pitää Stockalla asioimista leveilynä. Tai sitten ei ole koskaan käynyt Stockalla, jos kuvittelee sen olevan jokin luksusliike.

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tsiisus. Mun ja minun mieheni lähikauppa on Stocka ja käymme siellä päivittäin hakemassa ruokamme. Eikö tästäkään saa puhua, ettei kateelliselle palstamammalle tulisi paha mieli? Pitääkö valehdella, että käydään Prismassa? Vai sanoa, ettei osteta ruokaa ollenkaan?

Ei se ollut mun tekstin pointti! Olkoon lähikauppa mikä vaan mun puolesta. Ja kirjoittaja hyvä, puhun nyt 7vuotiaasta lapsesta, jonka mielestä Stockalla asioiminen on jotenkin parempien ihmisten puuhaa (joka tavallaan on totta). Vanhempiensa ajattelutapaa jo nyt mallintanut. Kysy ihmeessä lisää jos et ymmärrä, selitän mieluusti pointtini selkeämmin

7-vuotiaan lapsen mielestä Stockalla asioiminen ei ole vamastikaan parempien ihmisten puuhaa. Se ei taatusti ole tullut koskaan hänen mieleensäkään. Tuon ikäinen ei edes osaa ajatella, että on huonompia ja parempia ihmisiä. Vika taitaa olla omien korviesi välissä

 

Leveilyä tai ei, mutta minun on ollut aina tosi vaikea ymmärtää että miksi erään tuttavaperheen lapsi on opetettu jo suunnilleen kolmevuotiaasta saakka toteamaan ja kertomaan muillekin että hänellä on merkkivaatteet. Oma lapseni ei 5-vuotiaana ole tippaakaan kiinnostunut siitä, minkä merkkiset vaatteet hänellä on päällä. Ulkonäkö kyllä kiinnostaa, mutta merkillä ei ole väliä. Sellaisista asioista kun ei meillä puhuta ollenkaan. Ja lähinnä huvittaa se, että tuossa toisessa perheessä merkkivaatteina puhutaan siis tyyliin Adidaksen vaatteista. No, tuo toinen poika on muutenkin kova leuhkimaan siitä, mitä hänellä on ja tottunut saamaan koko ajan kaikkea uutta. Säälittävää ja surullista, mutta myös erittäin rasittavaa kuunneltavaa.

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tsiisus. Mun ja minun mieheni lähikauppa on Stocka ja käymme siellä päivittäin hakemassa ruokamme. Eikö tästäkään saa puhua, ettei kateelliselle palstamammalle tulisi paha mieli? Pitääkö valehdella, että käydään Prismassa? Vai sanoa, ettei osteta ruokaa ollenkaan?

Ei se ollut mun tekstin pointti! Olkoon lähikauppa mikä vaan mun puolesta. Ja kirjoittaja hyvä, puhun nyt 7vuotiaasta lapsesta, jonka mielestä Stockalla asioiminen on jotenkin parempien ihmisten puuhaa (joka tavallaan on totta). Vanhempiensa ajattelutapaa jo nyt mallintanut. Kysy ihmeessä lisää jos et ymmärrä, selitän mieluusti pointtini selkeämmin

7-vuotiaan lapsen mielestä Stockalla asioiminen ei ole vamastikaan parempien ihmisten puuhaa. Se ei taatusti ole tullut koskaan hänen mieleensäkään. Tuon ikäinen ei edes osaa ajatella, että on huonompia ja parempia ihmisiä. Vika taitaa olla omien korviesi välissä

Tihihii. Vai ei kouluikäinen lapsi osaa arvottaa ihmisiä sen mukaan, mitä heillä on. Jos äiti on pienestä pitäen sanonut herrantertullensa että Stocka on jotain hienoa ja paremmat ihmiset käyvät Stockalla (usko pois, näitäkin vanhempia löytyy) niin kyllä se pieni sen puheisiinsa aika nopeasti imee.
Itsellenikin Stocka on asioimispaikka muiden joukossa, mutta omat appivanhemmat eivät esimerkiksi edes tiedä muita kauppoja olevankaan.

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tämä on aika liikuttavaa, koska Stockmann ei nyt kuitenkaan ole mikään erikoinen kauppa. Itse asiassa siellähän myydään aika tavalla tosi perustavaraa melko edullisesti.

Täytynee olla jonkin sortin nousukas, jotta pitää Stockmannilla käymistä jotenkin eliitin touhuna. =)

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Et varmaankaan ole koskaan sanonut suoraan, miksi et voi lähteä ulos syömään. Ei hän varmaan tiedä teidän tulojanne, jos hän on kuitenkin kaveri ja olette samoissa piireissä. Tässä kirjoituksessa tas näkyy kateus ja alemmuudentunne, koska toisella on paremmin. Toisaalta hänen ei tarvitse mielestäni luopua noista tavaroista vain siksi, että sinä et pysty sellaisia ostamaan. Sinua siis ärsyttää kaveri. Eli ongelma on sinussa, ei kaverissa.

Voi kuule, joka kerta sanon, että mun pitää maksaa kotihoidontuellani vuokrasta osa, ruoat ja lapsen vaipat, vaatteet, laskut yms. joten mulla ei todellakaan ole rahaa syödä ulkona. Ja sit kaveri totee et ai ei taaskaan. Mä en ole kateellinen, koska voin itsekin säästää rahaa kalliisiin tavaroihin jos haluan ja heti ku palaan töihin niin voin ostaa mitä huvittaa. Mua ärsyttää se, ettei toinen tajua ettei kaikilla ole samanlainen rahatilanne. On ehdottanut myöskin ulkomaanmatkaa ja totesin että voidaan mennä mut vasta ens kesänä et saan säästettyä rahaa (voin säästää max 60e/kk) johon kommentti oli et no miten sulla voi mennä vuosi matkarahojen säästämiseen?! Kerroin toki etten pysty suurempaan säästämiseen ku 60e/kk ja hän ihmetteli miten se voi olla mahdollista kun hän voi säästää kotihoidontuestaan ainakin 400e/kk jos tahtoo. Hän ei vaan koskaan muista/tajua, että mun on maksettava kuluni itse.

 

Ap älä yleistä. Kyse on kuitenkin nousukas perheen kakaroista, jotka eivät osaa käyttäytyä. Aatelisen tai vanhan rahan rikkaan tunnistaa siitä, ettei se tee numeroa rahoistaan. Ei edes vaikka olisi lapsi.

 

Musta taas tuntuu että oikeasti rikkailla ei ole mitään tarvetta kehuskella omaisuudellaan, lapsetkin suhtautuvat rahaan ja omaisuuteen ihan toisella tavalla, luonnollisemmin. Sitähän vaan on. Mutta sitten ns. tavistyöläisperhe katselee asioita ihan eri vinkkelistä.... Se mikä toisesta on ihan normaalia elämää onkin toisesta jonkin asteista leveilyä ja "paremmuutta". Ja tämän olen huomioinut ihan omassa elämässä. Mun mies on rikkaasta suvusta ja sen suhtautuminen rahaan ja omaisuuteen on aivan erilaista kuin mulla. Ja olisittepa kuulleet mun äidin kauhistelua kun sille selvisi että appivanhemmat ovat rikkaita.. Jessus sitä taivastelun määrää kuinka minä köyhä tavistyttö nyt pyrin / pääsen parempiin piireihin :headwall:

Sitten, toiset vaan ovat sellaisia leuhkijoita ja toiset eivät. Varallisuudesta huolimatta.

 

Mä aika harvoin kiinnitän huomiota, mutta yks 7v tyttö menee jo munkin ymmärryksen yli. Jo ketjussa mainittujen juttujen lisäksi se mainitsee keskustelussa AINA Stockan. "Me käydään **** (kutsuu äitiään nimellä) kanssa STOCCCKKALLA ostamassa minulle uudet hilfigerit!". Myös oliivit ostetaan vain ja ainoastaan STOCCCKKKALTA. Niin pikkuvanha äänensävy ja lapselle aivan liian ylimielinen ilme kasvoilla. Huhuh. Häkellyn, kerta kaikkiaan. Ei siinä, omalla tavallaan varsin ihana tyttö.

Tämä on aika liikuttavaa, koska Stockmann ei nyt kuitenkaan ole mikään erikoinen kauppa. Itse asiassa siellähän myydään aika tavalla tosi perustavaraa melko edullisesti.

Täytynee olla jonkin sortin nousukas, jotta pitää Stockmannilla käymistä jotenkin eliitin touhuna. =)

Tää on jännä aihe tää stocca. Luulen että vanhemmille ihmisille se on vieläkin jotain hienompaa, nuoret ei enää välitä. Mun appivanhemmat (varakkaita) nimittäin käyvät vain ja ainoastaan stoccalla ostoksilla tai kahvilla. Huvittavaa oli kun saatiin niiltä lapsille Espanjasta tuliaisiksi Zaran vaatteita, kun se ois ihan siinä stoccaa vastapäätä suomessakin jos voisivat joskus johonkin muuallekin mennä kuin stoccalle.

 

Hyvä itsetunto on sitä, mitä jotkut heikommat pitävät ylimielisyytenä.

tekstissä oli jotain perää kunnes tuli tää kommentti. vesitti kaiken.

 

Ap:n tekstistä herää kysymys miten leuhkiminen liittyy suoranaisesti rahaan. Ok lapsella on ns. kalliita harrastuksia yms. Mutta eikös se ole ihan vanhempien arvomaailmasta, ja kasvatus tyylistä kiinni. Tiedän perheitä joissa rahaa, eikä lapset leuhki toki raha näkyy jossain asioissa mutta ei siitä numeroa tehdä se on tapa elää. Toisaalta taas tiedän ei rikkaita lapsia, jotka ovat aina parempia kuin muut. Älä itse siirrä lapsille mitään huonommuuden tunnetta, ja selitä kaikkea rahasta johtuvaksi. Toiset ihmiset käyttäytyvät huonosti, koska eivät ole muuta mallia saaneet. Mutta hyvä itsetunto ei ole rahasta kiinni.

 

[Huvittavaa oli kun saatiin niiltä lapsille Espanjasta tuliaisiksi Zaran vaatteita, kun se ois ihan siinä stoccaa vastapäätä suomessakin jos voisivat joskus johonkin muuallekin mennä kuin stoccalle.

Ei siinä ole minusta mitään huvittavaa. Itse käyn Zarassa ulkomailla mutta en siinä Aleksin myymälässä, koska Espanjassa, Italiassa ja Saksassa on eri valikoimat ja kauniimpia vaatteita pojille.

 

Tää on jännä aihe tää stocca. Luulen että vanhemmille ihmisille se on vieläkin jotain hienompaa, nuoret ei enää välitä. Mun appivanhemmat (varakkaita) nimittäin käyvät vain ja ainoastaan stoccalla ostoksilla tai kahvilla. Huvittavaa oli kun saatiin niiltä lapsille Espanjasta tuliaisiksi Zaran vaatteita, kun se ois ihan siinä stoccaa vastapäätä suomessakin jos voisivat joskus johonkin muuallekin mennä kuin stoccalle.

Ei välttämättä. Itse olen syntynyt 1961 ja mun lapsuudessa oli tasan kaksi tavarataloa: Stockman ja Sokos, molemmissa aika samanlainen valikoima.

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Olisiko sitten parempi, että hän ei enää pyytäisi sinua vaan jotakuta toista? Mun mielestä tämä on aika hankala juttu, sillä toinen voi loukkaantua siitäkin, ettei enää pyydetä. Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, että kaverit eivät enää pyydä mukaan, vaikkei kirjoittaja kyllä olisi halukas edes lähtemään. Kuitenkin odotetaan, että pyydetään.

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Olisiko sitten parempi, että hän ei enää pyytäisi sinua vaan jotakuta toista? Mun mielestä tämä on aika hankala juttu, sillä toinen voi loukkaantua siitäkin, ettei enää pyydetä. Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, että kaverit eivät enää pyydä mukaan, vaikkei kirjoittaja kyllä olisi halukas edes lähtemään. Kuitenkin odotetaan, että pyydetään.

Minua hämmästyttää tuon kyseisen kaverin käytös siinä mielessä, ettei ymmärrä vaikka on sanottu useasti. Voisin kuvitella että fiksu kaveri kutsuisi sillä mielellä, että hei minä tarjoan, olisi niin kiva tavata eikä siinä tarvisi tuntea muuta kuin iloista mieltä ja mennä

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Et varmaankaan ole koskaan sanonut suoraan, miksi et voi lähteä ulos syömään. Ei hän varmaan tiedä teidän tulojanne, jos hän on kuitenkin kaveri ja olette samoissa piireissä. Tässä kirjoituksessa tas näkyy kateus ja alemmuudentunne, koska toisella on paremmin. Toisaalta hänen ei tarvitse mielestäni luopua noista tavaroista vain siksi, että sinä et pysty sellaisia ostamaan. Sinua siis ärsyttää kaveri. Eli ongelma on sinussa, ei kaverissa.

Voi kuule, joka kerta sanon, että mun pitää maksaa kotihoidontuellani vuokrasta osa, ruoat ja lapsen vaipat, vaatteet, laskut yms. joten mulla ei todellakaan ole rahaa syödä ulkona. Ja sit kaveri totee et ai ei taaskaan. Mä en ole kateellinen, koska voin itsekin säästää rahaa kalliisiin tavaroihin jos haluan ja heti ku palaan töihin niin voin ostaa mitä huvittaa. Mua ärsyttää se, ettei toinen tajua ettei kaikilla ole samanlainen rahatilanne. On ehdottanut myöskin ulkomaanmatkaa ja totesin että voidaan mennä mut vasta ens kesänä et saan säästettyä rahaa (voin säästää max 60e/kk) johon kommentti oli et no miten sulla voi mennä vuosi matkarahojen säästämiseen?! Kerroin toki etten pysty suurempaan säästämiseen ku 60e/kk ja hän ihmetteli miten se voi olla mahdollista kun hän voi säästää kotihoidontuestaan ainakin 400e/kk jos tahtoo. Hän ei vaan koskaan muista/tajua, että mun on maksettava kuluni itse.

Ehkä hän sitten on jonkin verran yksinkertainen, mutta miksi sitten pidät sellaisen kaverina, joka koko ajan sinua ärsyttämällä ärsyttää. Toisaalta mahtaako hän kuitenkaan olla sillä tavalla rikas, mitä ketjun aloitus tarkoitti.
Monilla keskituloisilla vanhemmilla, jotka ovat asuntonsa jo maksaneet ja ovat työelämässä, on varaa laittaa lapsiinsa ja lastenlapsiin. Hyvä niin.

 

Minua hämmästyttää tuon kyseisen kaverin käytös siinä mielessä, ettei ymmärrä vaikka on sanottu useasti. Voisin kuvitella että fiksu kaveri kutsuisi sillä mielellä, että hei minä tarjoan, olisi niin kiva tavata eikä siinä tarvisi tuntea muuta kuin iloista mieltä ja mennä

Niin... mulle jäi vähän epäselväksi, oliko kirjoittaja sanonut kieltäytymisensä johtuvan rahapulasta vai ainoastaan kieltäytynyt. Jos jälkimmäistä, niin silloin voi yrittää uudestaan ja uudestaan ajatuksella jospa kaverille nyt sopisi. Mutta jos on sanonut suoraan, että ei ole rahaa käydä ulkona syömässä, niin tilanne on silloin toinen.

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Olisiko sitten parempi, että hän ei enää pyytäisi sinua vaan jotakuta toista? Mun mielestä tämä on aika hankala juttu, sillä toinen voi loukkaantua siitäkin, ettei enää pyydetä. Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, että kaverit eivät enää pyydä mukaan, vaikkei kirjoittaja kyllä olisi halukas edes lähtemään. Kuitenkin odotetaan, että pyydetään.

Minua hämmästyttää tuon kyseisen kaverin käytös siinä mielessä, ettei ymmärrä vaikka on sanottu useasti. Voisin kuvitella että fiksu kaveri kutsuisi sillä mielellä, että hei minä tarjoan, olisi niin kiva tavata eikä siinä tarvisi tuntea muuta kuin iloista mieltä ja mennä

Seuraava episodi: Yksi kaveri ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Se pyytää mua aina ulos syömään ja kun sanon etten lähde, niin se sanoo tarjoavansa. Luuleeko se tosiaan, ettei mulla ole varaa. Ärsyttävä tyyppi.

 

Mua ärsyttää vaan välillä yksi kaveri, jolle vanhemmat maksavat kaiken (asumisen, merkkivaatteet, laukut, jotka aina Chanelia, LV:tä, Balenciagaa yms, ruoan, lapsen vaatteet, vaipat, kaiken), kun tää ei sit ymmärrä, ettei kaikilla ole sama tilanne ja yhtä paljon rahaa. Esim. saattaa pyytää mua monta kertaa viikossa kanssa ulos syömään ja ihmettelee ku joudun joka kerta kieltäytymään kun ei ole rahaa ulkona syömiseen. Ollaan molemmat kotihoidontuella mut hänelle se summa jää kokonaan käytettäväksi kun vanhemmat maksaa kaiken muun, mä taas maksan sillä ja lapsilisälla ruoat, vaipat ja laskut yms.

Olisiko sitten parempi, että hän ei enää pyytäisi sinua vaan jotakuta toista? Mun mielestä tämä on aika hankala juttu, sillä toinen voi loukkaantua siitäkin, ettei enää pyydetä. Monasti tälläkin palstalla saa lukea siitä, että kaverit eivät enää pyydä mukaan, vaikkei kirjoittaja kyllä olisi halukas edes lähtemään. Kuitenkin odotetaan, että pyydetään.

Minua hämmästyttää tuon kyseisen kaverin käytös siinä mielessä, ettei ymmärrä vaikka on sanottu useasti. Voisin kuvitella että fiksu kaveri kutsuisi sillä mielellä, että hei minä tarjoan, olisi niin kiva tavata eikä siinä tarvisi tuntea muuta kuin iloista mieltä ja mennä

Seuraava episodi: Yksi kaveri ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Se pyytää mua aina ulos syömään ja kun sanon etten lähde, niin se sanoo tarjoavansa. Luuleeko se tosiaan, ettei mulla ole varaa. Ärsyttävä tyyppi.

Toivottavasti ihmiset eivät tee elämäänsä itse niin vaikeaksi, että aina on huonosti