Rikkaiden kakarat ja ylimielisyys :(

Tata erilaisuutta kutsutaan luokkajaoksi,ja vaikka Suomi onkin tasa-arvoinen maa, on meilla suuret luokkaerot rikkaiden ja tavallisten palkollisten valilla, me ta valliset olemme niita "koyhia" verratuna rikkaisiin, mutta toisaalta olemme rikkaita verratuna ns koyhiin maihin.
Luokkaerot ovat olleet aina olemassa, ja niin pitaakin olla.Se onko ihminene kerannyt varansa tyonteolla vai perimalla ei muuta sita asiaa etta eriarvoisuutta on olemassa. Naita leuhkijoita loytyy joka kastista ei vain yksinomaan "rikkaiden" seasta.
Oma elama on parempilaatuine jos osaa olla vertailematta itseaan aina "parempiin tai rikkaisiin", jokaisessa ihmisessa on paljon hyvaa, sita tulee tuoda esiin eika kadehtia muita.Ja raha yksin ei tee onnilliseksi ja on aivan sinusta itsestasi kiinni katkeroidutko siita ettet saa aina samaa kuin muut.Kaikilla ei ole tarvetta omata kaikkea.Se on loppujen lopuksi aika vahan mita tarvitsemme onnellisuuteemme.

 

kyllähän monet kadehtivat meidänkin teinien
- mopoa
- iPhonea
- tietokonetta, pleikkaa, omaa TV:tä
- ulkomaanmatkoja
-vaatteita

 

Tsiisus. Mun ja minun mieheni lähikauppa on Stocka ja käymme siellä päivittäin hakemassa ruokamme. Eikö tästäkään saa puhua, ettei kateelliselle palstamammalle tulisi paha mieli? Pitääkö valehdella, että käydään Prismassa? Vai sanoa, ettei osteta ruokaa ollenkaan?

Ketjun perusteella kannattaa puhua Prismasta. Jos haluat ottaa varman päälle, niin puhu vaikka Alepasta.

 

[QUOTE="juu";26142232]Se taas on mielestäni aivan turhaa herkkänahkaisuutta, jos lapsi ei saa kertoa olleensa matkoilla siksi, ettei muille tule paha mieli. Silloin ei ole kyse ylpeilystä, vaan muiden liiallisesta kateudesta. Tietysti eri asia, jos lapsi kertoo lällättävään tai ylimieliseen sävyyn matkastaan.[/QUOTE]

Täsmalleen näin. Leveily ja ylpeily on aivan jotain muuta, kuin kertoa matkoista, tavaroista tai kokemuksista. Jos lasta kielletään kertomasta asioista toisille sen takia, että kaikki eivät saa jotain samaa, on se silloin vanhemmalta aika ylimielistä käytöstä ja opettaa lapsellekin, että tässä nyt ollaan jotenkin erityisiä muihin verrattuna.

Normaali itsetunnolla varustetut ihmiset kestävät sen, että kaikki eivät saa kaikkea tai muita ei edes välttämättä samat asiat kiinnosta.

 

Mun iskän peruspalkka on n. 650k vuodessa, köyhät kyykkyyn haha !

 

Tulee vanhemmilta, mutta on kyllä persoonastakin kiinni, miten lapsi/nuori käyttäytyy. Omassa perheessäni pelkästään isän tulot oli 400t vuodessa. Veljeni kasvoi kiinni rikkaaseen elämään eikä osaa enää elää ilman hulppeita asuntoja, autoa, elektroniikkaa jne, vaikka hänellä ei edes olisi niihin varaa. Iskä sitten pelastelee pojua välillä veloistaan.

Minä asun seurustelukumppanini kanssa Ikealla kalustetussa opiskelijalähiössä ja suunnittelen joka viikon ruoat etukäteen, että rahat riittää. Jos jollekin reissulle on kerran kolmessa vuodessa varaa lähteä, en leveile sillä vaan olen onnellinen siitä kokemuksesta. Olen nykyään onnellisempi kuin ikinä kotona asuessani. Rahalla ei voi ostaa onnea...

 

itse toivon että onnistun kasvattamaan lapseni niin ettei heillä tule ikinä halua leveillä omaisuudellaan, kuten itsekin en tee asiasta numeroa. vaikka eletäänkin velattomasti, moni ei tiedä totuutta vaan luulevat meillä olevan isot velat.

 

Maailmanomistajamainen käytös on niiiiiin syvältä.

Ja äiti luulee omista kakaroistaan vaikka ja mitä.

Vaikka ovat ylimielisiä ja röyhkeitä , kiusaavat heikointa lenkkiä koulumatkalla, ajavat pyörällä päälle (tuskin oli vahinko, koska seisoin pientareella, ja kyseinen pentu aina pyöränsä päällä ja on jo koulussa).

Mutta eipä noita auta kuin sääliä. Vanhemmista se lähtee. Jos ei yhtään ajatella kuin omaa napaa, niin ei ne kakaratkaan siihen pysty.

 

valitettavasti se tulee suoraan vanhemmilta opittuna.

Niin, ja sitten nämä tulevaisuuden toivot vanhempineen oikeasti kuvittelevat, että kaikki muutkin tavoittelevat elämässään rahaa ja mammonaa.

Hyi olkoon!

 

Päinvastoin. Ne ihmiset , jotka eivät ole rikkaita suhtautuvat aina varauksella rikkaampiin. Toiselle saattaa olla aivan jokapäiväistä puhua etelänmatkoista tai hienoista autoista. Toislla vain on jatkuva alemmuudentunne ja huono itsetunto ja kaikista jutuista vedetään herne nenään. Miksi niiden rikkaampien pitäisi alkaa köyhäilemään, kun luuseriserkut tavataan mummolassa kesällä. Hyvä itsetunto on sitä, mitä jotkut heikommat pitävät ylimielisyytenä.

Tykkään kuunnella tosi paljon kun toiset kertovat matkoistaan. Muutenkin tykkään jutella ihmisten kanssa asioista, kaikesta, enkä pelkästään omista kersoistani.

se että joku tekee etelänmatkan ei haittaa minua yhtään, vaikka itse yritän elää ekologisesti ja omalta osaltani vaikuttaa siihen, että lapsillakin olisi kohtuullinen elämä, eikä kaikkia luonnonvaroja olisi kulutetut ja puhdas vesi loppunut maapallolta. eipä niitä pihvekäjään syödä jos naudoilla ei ole juomavetta. eikä viljaa kastella, tai kasviksia, jos vesi loppuu.

kaikkien en kuitenkaan odota elävän kuin minä ja minä koen sen kohteliaisuutena, että joku viitsii kertoa minulle mitä on kokenut ja nähnyt.

Se mikä vituttaa on se röyhkeys, että ei yhtään oteta muita ihmisiä huomioon kun luullaan olevan parempia ihisiä, ja kuvitellaan että kaikkia kiinnostaa kerätä mammonaa elämäntehtäväkseen. Se, että omille röyhkeille kakaroille odotetaan saatavan sitä ja tätä muilta ja erityiskohtelua koulussa ja yhtään ei uskota jos opettaja sanoo että omassa piltissä on vikaa ja paljon, aina on vika muissa, ja omaa muka sorsitaan jostain syystä. Eli ei nähdä vikaa koskaan itsessä.
Oikeasti rikkaat elävät hyvin usein toisten kustannuksella. Tavalla tai toisella.

 

Purjehdus, golf ja laskettelu eivät ole rikkaiden harrastuksia. Itse olen Hkin
Kaupungin lähiön kasvatti, isä autolähetti ja äiti kaupan kassa ja lapsena harrastanut laskettelua. Myöhemmin ostin mieheni kanssa purjeveneen (1400 euroa) ja opettelin purjehtimaan. Eka golfsetti maksoi. 200 markkaa, käytettynä työkaverilta. Rangepoletit on aika halpoja.

Ei se harrastuslaji ole rikkauden mitta. Koska me osaamme noit lajeja, tulee yllättäen tyttäreni osaamaan ne paljon aikaisemmin. Puhuu nyt jo venekerholle menosta jne.. Se on meille sama asia kuin lenkille meno toisille.

 

Pahoittelen puhelimella kirjoittaessa tulevista virheistä.

 

Purjehdus, golf ja laskettelu eivät ole rikkaiden harrastuksia. Itse olen Hkin
Kaupungin lähiön kasvatti, isä autolähetti ja äiti kaupan kassa ja lapsena harrastanut laskettelua. Myöhemmin ostin mieheni kanssa purjeveneen (1400 euroa) ja opettelin purjehtimaan. Eka golfsetti maksoi. 200 markkaa, käytettynä työkaverilta. Rangepoletit on aika halpoja.

Ei se harrastuslaji ole rikkauden mitta. Koska me osaamme noit lajeja, tulee yllättäen tyttäreni osaamaan ne paljon aikaisemmin. Puhuu nyt jo venekerholle menosta jne.. Se on meille sama asia kuin lenkille meno toisille.

Musta on aivan ihanaa että teillä on vene ja lapsikin oppii nuorena purjehtimaan

Ja virkistävää kuulla, että purjehtiminen ei olekaan pelkkä miljardöörien harrastus... lapsena rakastin veneilyä (jos siihen liittynyttä isän huutoa ja räyhäämistä ei lasketa) ja ehdin jo ajatella, että mulla ei välttämättä tule ikinä olemaan varaa ostaa omaa venettä ja opetella purjehtimaan...

Niin joo, "kalliista" harrastuksista. Itse soitan viulua köyhänä opiskelijana. Tunteihin menee n. 20 € kuussa, nuotit saa kirjastosta tai kopioina opettajalta. Soitin on ollut minulla 10 vuotta ja vaikka se on halpa ja äärettömän huono, omat taidot pelastaa aika paljon. Nyt olen miettinyt uuden viulun ostamista, todennäköisesti laitan viuluun maksimissaan 1000 euroa mutta sillä soitetaankin sitten taas seuraavat 10 vuotta. Säästänyt olen uuteen soittimeen viimeisen vuoden. Ei ole loppujen lopuksi niin kallis harrastus kuin luullaan, ellei halua panostaa soittimeen kunnolla. Kaikki on mahdollista jos tarpeeksi haluaa

 

Nyt tuli kyllä virhe soittotuntien hinnan kanssa, niihin menee n. 50 e/kk.

 

Me ollaan keskituloisia ja lasten kavereiden perheet ovat todella paljon rikkaampian kuin mitä me ollaan. Silti he eivät ikinä leveile , käyttäytyvät hyvin , ottavat kaverit huomioon jne.

 

En tieda kasvavatko rikkaiden lapset ylimielisiksi aidinmaidosta vai mista.... mutta sellaisen pointin haluan myos tehda etta jos elaman kuviot ovat erilaiset kuin ns. tavis perheen niin ne puheen aiheetkin ovat vahan erilaisia - ihan ilman etta toinen haluaa mitenkaan olla ylimielinen tai leveilla. Otetaan ihan sellainen tavallinen keskustelun avauis kuin etta: hei mita kuuluu? mitas olette viime aikoina puuhastelleet?
Ja jos keskustelun toinen osapuoli on juuri viettanyt 2 kuukautta Espanjan kodissaan niin mita heidan pitaa tahan vastata - ei me mitaan olla tehty(ko)? Ihmiset puhuvat tekemisistaan ja menemisistaan, kertoilevat elaman kuvioitaan ja harrastuksistaan, ym. ym. Ja lapset samoin - puhuvat siita mita heille on tapahtunut (varsinkin jos on ollut joku janna matka tai muuta). Ei se valttamatta ole mitaan leveilya - se on vaan jutustelua heidan elamastaan. Onko se sitten parempi olla tuppisuuna jolloin saa kuulla olevansa 'ylpea'?
Tammoisia ajatuksia - se on joskus vaikeaa koittaa jutella 'normaaleja' jos ei elama ehka ihan "normaalia" ole.

Ongelma tuleekin siinä etteivät ole päivääkään joutuneet tekemään mitään.
Kaikki on pedattu valmiiksi, kun rahaa on aina ollut ja sitä on ollut sukupolvelta toiselle. Nöyryys puuttuu kokonaan parhaita ovat nämä useamman polven rikkaat joille säätiöistä jaetaan tuhansia pelkästään, että pääsevät AMK:sta läpi ja sitten onkin ollut jo viisi omistusasuntoa. Ittelle ei jäänyt AMK:sta ku velat, mutta toinen sai 8500 € / kuukausi ja opintotuen päälle. Rikkaan ja wannabe rikkaan ero on se, että toinen ei tiedä lainoista, kuoletuksista tai nälästä yhtään mitään. Pahin mitä on rikkaan kersalle sattunut on mummun kuolema mikä kostuttaa vieläkin silmiä 10 vuotta jäljestä.

Oletan aloittajan tarkoittaneen näitä äidin räkänokkia mitkä eivät ikinä joudu kelaamaan mitään elämän realiteetteja. Luojan kiitos köyhänä ne tuntenut ja nyt duunarina en pahemmin tunne näitä ihmisiä, mutta kyllä nämä yhteiskunnan vapaamatkustajat jokainen tietää. Todellinen rikkaus ei ole pankkilainaa vaan se on kilometrikaupalla rantaviivaa etelärannikolla ja tuhansia hehtaareja metsää.

 

Sori vaan, rikkaidenei tarvitse käydä töissä. Jo sitten sijoittamista ei lasketa

 

[QUOTE="no niin";26306508]kyllähän monet kadehtivat meidänkin teinien
- mopoa
- iPhonea
- tietokonetta, pleikkaa, omaa TV:tä
- ulkomaanmatkoja
-vaatteita[/QUOTE]

Ihanko tosi? Eikö nuo ole aika peruskamaa lapsiperheissä? Ennemmin tuntuu että kadehdittaisiin jos noita ei ole, olisi erikoista.

 

[QUOTE="Viivi78";28737897]Ongelma tuleekin siinä etteivät ole päivääkään joutuneet tekemään mitään.
Kaikki on pedattu valmiiksi, kun rahaa on aina ollut ja sitä on ollut sukupolvelta toiselle. Nöyryys puuttuu kokonaan parhaita ovat nämä useamman polven rikkaat joille säätiöistä jaetaan tuhansia pelkästään, että pääsevät AMK:sta läpi ja sitten onkin ollut jo viisi omistusasuntoa. Ittelle ei jäänyt AMK:sta ku velat, mutta toinen sai 8500 € / kuukausi ja opintotuen päälle. Rikkaan ja wannabe rikkaan ero on se, että toinen ei tiedä lainoista, kuoletuksista tai nälästä yhtään mitään. Pahin mitä on rikkaan kersalle sattunut on mummun kuolema mikä kostuttaa vieläkin silmiä 10 vuotta jäljestä.

Oletan aloittajan tarkoittaneen näitä äidin räkänokkia mitkä eivät ikinä joudu kelaamaan mitään elämän realiteetteja. Luojan kiitos köyhänä ne tuntenut ja nyt duunarina en pahemmin tunne näitä ihmisiä, mutta kyllä nämä yhteiskunnan vapaamatkustajat jokainen tietää. Todellinen rikkaus ei ole pankkilainaa vaan se on kilometrikaupalla rantaviivaa etelärannikolla ja tuhansia hehtaareja metsää.[/QUOTE]

Ohhoh. Vaikea uskoa että kenenkän elämä on vain ruusuilla tanssimista. Varmasti rikkaallakin on huolensa ja murheensa ja ihmissuhdesotkunsa.

(ahkeran yh-äidin perheessä kasvanut tavis, äitini ei saanut mitään, maalaistalo meni vanhimmalle pojalle, isäkään ei ole perinyt mitään, minullekaan ei ole suuria perintöjä tiedossa).
Ei kai välttämättä raha tee ihmisestä paskamaista luonnetta?

Eiköhän se ole kasvatus tai sen puute?

 

Mummo tuli viime viikolla käymään ja sitä ennen oli lapset syöneet jäätelöt. Meidän 6v. kertoi mummolle innoissaan:" Arvaa mitä me saatiin? Me saatiin jätskit. Sä et saanut." Mummo vastasi siihen:"Voi että, kyllä nyt harmittaa, kun en tullut aiemmin. Ihan epäreilua, kun te saitte jätskiä ja mummo ei ."

Sama keskustelu olisi voitu käydä vaikka jostain matkasta, vaatteista tai uudesta lelusta. Tällä kertaa se vain sattui olemaan jäätelö.

Jos joku vieras lapsi tulisi vaikka esittelemään uutta pyöräänsä, niin vastaisin varmasti: "Onpa hieno. Kukas sen osti?"

Miksi ajatellaan, että muiden onnellisuus olisi jotenkin minulta pois??? Eihän se kuitenkaan ole.

 

Asun Westendissä

 

Olen aivan raivona, koska törmään jatkuvasti rikkaiden lasten ylimielisyytteen. Johtuen perhesuhteistamme, törmäämme näihin isänmaan toivoihin muutaman kerran vuodessa, ja voi elämä(!) sitä ylimielisyyden määrää!! Tuleeko se jo äidinmaidosta vai miten ihmeessä 6-vuotias voi leveillä merkkivaatteilla, Espanjan asunnoilla, perheen Audeilla, jenkkimatkoilla jne.??

Olenko ainut josta tuntuu tältä vai kasvattavatko rikkaat lapsensa jotenkin valmiiksi ylimielisiksi??

Itse ole miljoona mies en kasvata lapsiani ylimielisiksi vaikka hän saa kaikki mitä hän haluaa. Poikani ei ylpeile yhtää rahoillamme vaikka meillä on neljässä eri maassa asuntoja, matkaileemme noin 5 kertaa vuodessa, hänellä on Benettonin ja Pepe Jeanssin vaatteita ja avoautoja ja maastoautoja on pihat täynnä hänkin on muuten 6 vuotias

 

Ongelma tuleekin siinä etteivät ole päivääkään joutuneet tekemään mitään.
Kaikki on pedattu valmiiksi, kun rahaa on aina ollut ja sitä on ollut sukupolvelta toiselle. Nöyryys puuttuu kokonaan parhaita ovat nämä useamman polven rikkaat joille säätiöistä jaetaan tuhansia pelkästään, että pääsevät AMK:sta läpi ja sitten onkin ollut jo viisi omistusasuntoa. Ittelle ei jäänyt AMK:sta ku velat, mutta toinen sai 8500 € / kuukausi ja opintotuen päälle. Rikkaan ja wannabe rikkaan ero on se, että toinen ei tiedä lainoista, kuoletuksista tai nälästä yhtään mitään. Pahin mitä on rikkaan kersalle sattunut on mummun kuolema mikä kostuttaa vieläkin silmiä 10 vuotta jäljestä.

Oletan aloittajan tarkoittaneen näitä äidin räkänokkia mitkä eivät ikinä joudu kelaamaan mitään elämän realiteetteja. Luojan kiitos köyhänä ne tuntenut ja nyt duunarina en pahemmin tunne näitä ihmisiä, mutta kyllä nämä yhteiskunnan vapaamatkustajat jokainen tietää. Todellinen rikkaus ei ole pankkilainaa vaan se on kilometrikaupalla rantaviivaa etelärannikolla ja tuhansia hehtaareja metsää.

Minäkään en ole koskaan pedannut sänkyä tai tehnyt kotitöitä. Isäni tuo minulle päivittäin pleikkarita, puhelimia, legoja, telkkareita, vaatteita, jne jne jne.... Ja äidille kukka kimppuja, huonekaluja, koruja jne jne jne....