Alkuperäinen kirjoittaja rouvaliini:
Kuopuksen 1 vee synttäreitä vietetään huomenna. Yritin eilen alottaa leipomisen ja olin varottanu ukkoo etukäteen siitä. No se tulee töistä ja mä alotan tekemisen. Jonkun aikaa oon leiponu ni ukko häviää autotalliin hoitamaan rakastaan (=autoa). No eihän toi 1 vee jaksa kauaa yksin oll avaan tulee itkemään jalkoihin. Mun leipomisesta ei sit tuu mitään. Mää kyllästyn ja lähen cittarista ostamaan sille kumppareita kun vielä saa halvalla. Sit kun tuun takasin ni ukko alkaa rähjäämään et miks mä lähen lasten kanssa siihen aikaan (tultiin takas n. 19.45) vielä johonkin. Siinä sit iltahommat ja mä jatkan leipomista kun lapset ja ukko on nukkumassa.
Ukko vaan sano et mun olis pitäny tulla sanomaan et voisko tulla auttamaan. On se nyt vaan h****tti et mun pitää sille sanoo et voisko tulla pitämään seuraa omalle lapselleen. varsinkin kun se on aika paljon siellä auton kimpussa nykysin... Musta tulee kohta mustasukkanen tolle autolle...
Isoimmat parisuhteen ongelmat tulevat juurikin siitä, ettei keskustelua ole tarpeeksi. Miksi ihmeessä vain varoittelit leipomisesta ja oletit, että mies sitten tietää automaattisesti, ettei lapsen kanssa voi leipoa? Itse pystyn leipomaan lapsen kanssa, eikä se ole ongelma ja uskon, että moni muukin pystyy niin tekemään. Miksi juuri sun miehesi pitäisi lukea rivin välistä, ettet sää juuri pysty?
En ymmärrä. Miksi vaikeutat yhteiseloa sillä, ettet sano AIVAN SUORAAN asioita. Itse ärsyynnyn valtavasti, jos mulle sanotaan jotain vähän sinnepäin ja elo on sellaista, että pitäisi aina lukea rivienvälistä, koska puheyhteys ei vaan toimi. Yksinkertainen on kaunista ja suorat sanat täyttä kultaa.
Puhu suoraan, pääsette helpommalla.